Miten itsenäinen olit 15-vuotiaana?

0/5

Hoidin itse omat kesätyöhakemiset ja sain 15-vuotiaana paikan varastolta pakkauspuolelta. Suunnittelin myös että jäisin kesäksi yksin asumaan kotiin, kun muu perhe lähti mummolaan toiselle puolen Suomea kesäloman ajaksi. Mutten sitten uskaltanutkaan olla kuukautta yksin kotona, joten parin päivän kuluttua irtisanouduin kesätyöstäni. Ostin junaliput Rovaniemelle ja menin yöjunalla perässä. Että en nyt kovin itsenäinen kuitenkaan. Kotona asuin, ruoka ja puhtaus yms. tulivat vanhemmilta.

Hmm.

Omasta mielestäni varmasti todella itsenäinen eli enpä juuri mitään kertonut tai keskustellut vanhempieni kanssa koulunkäynnistä ja koulunsujumisesta, kavereista tai ylipäätään mistään menoistani. Eli siinä mielessä itsenäinen juu, että osasin hommata omat omppuviinit enkä kertonut vanhemmille, mihin ja kenen kanssa perjantaina lähdin. Koulunkin kuitenkin hoidin siinä bilettämisen sivussa. 

Epäitsenäinen sillä tavalla, että puhtaat vaatteet, lämmin ruoka, katto pään päällä jne olivat täysin itsestäänselvyyksiä. En osallistunut kotitöihin millään lailla, enkä todellakaan miettinyt raha-asioita tms. Täysihoitolassa elelin edes tajuamatta sitä itse.

Olin töissä koulun ohessa. Erittäin itsenäinen.

Liian itsenäinen, ikävä kyllä. Vanhemmilla oli erosotkut meneillään ja minä hoidin itseni ja pitkälti nuoremman sisarukseni. Oli itsestäänselvää että kävin koulun ohella töissä ja ostin itse kaikki vaatteet ja tavarani, maksoin puhelinlaskun ja mopon bensat jne. Koulujutuissa vanhemmat ei ikinä kyselleet mitään. Tein usein viikkosiivouksen kotona, pesin omat vaatteeni, laitoin ruokaa. Kyllä tuossa iässä saisi vielä olla enemmän lapsi. 

Hoidin koulun oma-aloitteisesti ja tajusin osallistua kotitöihin ilman, että tarvitsi siitä sanoa. Rahaa pyysin vanhemmilta.

Niin itsenäinen, että muutin pois kotoa ja hoidin sen jälkeen kaikki omat asiani.

Opin sitomaan kengännauhat 15 vuotiaana ja kävin ensimmäistä kertaa yksin kaupassa.

En ollt itsenäinen, enkä ymmärtänyt pojista ja seksistä yhtään mitään. Onneksi vasta 10 vuotta myöhemmin, eikä kaduta ollenkaan. Poikia katseltiin, mutta vain katseltiin.

Kävin kursseilla, monen monta hienoa asiaa opin ja voin käyttää harrastusaiheita yhä. Liikunta oli tärkeää. Uiminen oli hyvä, mutta järvessä.

Muuten en ollut itsenäinen. Olin kesätöissä ja minua mobattiin, ja olin murheellinen, kun en osannut puolustautua. Myymässä Elannon sekatavaraliikkeessä kesällä ja lukiota jatkoin.

Liian itsenäinen. Vanhemmat ei juuri katsoneet perääni. Olin usein pitkiäkin aikoja (viikko, pari) yksin kotona. 16-vuotiaana sitten muutinkin jo omilleni.

Vierailija kirjoitti:

Hoidin itse omat kesätyöhakemiset ja sain 15-vuotiaana paikan varastolta pakkauspuolelta. Suunnittelin myös että jäisin kesäksi yksin asumaan kotiin, kun muu perhe lähti mummolaan toiselle puolen Suomea kesäloman ajaksi. Mutten sitten uskaltanutkaan olla kuukautta yksin kotona, joten parin päivän kuluttua irtisanouduin kesätyöstäni. Ostin junaliput Rovaniemelle ja menin yöjunalla perässä. Että en nyt kovin itsenäinen kuitenkaan. Kotona asuin, ruoka ja puhtaus yms. tulivat vanhemmilta.

Niin minäkin vanhempien kanssa asuin ihan 27-vuotiaaksi saakka. Itsenäinen, no enemmänkin itsepäinen ja 18-vuotiaan menin iltakouluun kun sain töitä kiinnostavasta laboratoriosta.

Jotenkin itsenäinen, mutta en ikinä olisi halunnut olla yksin edes viikkoa kotona. Saati muuttaa muualle kimppaasuntoon, ei olin niin kotiin kiinni. Eikä minulta vuokraa otettu tai ruokiakaan ei tarvinnut maksaa.

Lähdin omilleni 11 vuotiaana. Kun olin 15 vee omistin oman kioskin. Ei minusta läheskään rikasta tullut, kokoomuslaista ei ollenkaan koska heikompia on autettava vaatimatta vastinetta.

Melko itsenäinen. Hoidin pääasiassa itse omat asiani koulujutut jne., osallistuin kotitöihin koska se nyt oli lähinnä itsestäänselvyys, kävin tarvittaessa esimerkiksi kirjastossa tai kaupassa itse tai kaverien kanssa. Vanhempia tarvitsin lähinnä sellaisiin asioihin mihin tarvittiin huoltajan lupa, esimerkiksi passi- ja joihinkin pankkiasioihin, koulun lupalappuihin jne. Osasin itse etsiä tietoa mitä tarvitsin. Toinen vanhempani asui/asuu Britanniassa, joten olin myös jo hyvin tottunut lentämään ja muuten matkustamaan yksin tai itsenäisesti.

Toisaalta vanhemmat tietty hoiti elatusvelvollisuutensa, maksoivat kaiken tarpeellisen, ja rahaa sain esimerkiksi joistain kotitöistä, kesätöistä ja lahjaksi.

Asuin yksin, pieneltä paikkakunnalta piti lähteä opiskelemaan. Ekana opiskeluvuonna koin abortin, johon en hakenut mitään henkistä tukea..

Vierailija kirjoitti:

Hmm.

Omasta mielestäni varmasti todella itsenäinen eli enpä juuri mitään kertonut tai keskustellut vanhempieni kanssa koulunkäynnistä ja koulunsujumisesta, kavereista tai ylipäätään mistään menoistani. Eli siinä mielessä itsenäinen juu, että osasin hommata omat omppuviinit enkä kertonut vanhemmille, mihin ja kenen kanssa perjantaina lähdin. Koulunkin kuitenkin hoidin siinä bilettämisen sivussa. 

Epäitsenäinen sillä tavalla, että puhtaat vaatteet, lämmin ruoka, katto pään päällä jne olivat täysin itsestäänselvyyksiä. En osallistunut kotitöihin millään lailla, enkä todellakaan miettinyt raha-asioita tms. Täysihoitolassa elelin edes tajuamatta sitä itse.

Hieno juttu. Näis sitä kuvittelemme olevamme itsenäisiä kun ei kerrota vanhemmille mitään. Ja jos jotain kysyvät niin sitten suututaan vanhemmille. Aikuisena huomaa, että kyllä vanhemmat olivat huolissaan. Nykyäänsattuu niin paljon ikäviä asioita ja ilmoittaminen kotiin on tähdellistä.

Melko itsenäinen, mutta myös aika epäkypsä

Eikö nämä viestityslaitteet tee nuorista ja myös aikuisista epäitsenäisiä. Kassajonossa ja ties missä ollaan koko ajan yhteyksissä ja filmi siinä pyörii samassa. Epäitsenäisyyttä kaikkinensa-

Ensimmäisen lomamatkani tein Saimaalle ja siellä kaupunkeihin. Olin 17-vuotiaan niin epäkypsä, että en osannut mennä laivaristeilyllä edes syömään. Nökötin samalla vaikalla istumassa koko matkan. Voi sitä ujoutta. Sitten majoikuksen tosin osasin etsiä turisti-infosta. Sitten loppui rahat ja nukuin viimeisen yön asemarakennuksen pitkällä penkillä. Lippu oli onneksi. Ja lopulta kotona ei muuta kuin purskahdin itkuun, miten olin niin huonon lomamatkan tehnyt. Vanhemmat lohdutti. Mutta YKSIN en ole matkaillut, enkä yksin halunnut edes asua.

Ainoastaan itsepäinen. 

Nuoret vaikuttavat hyvin itsenäisiltä, mutta käytännön taidot puuttuvat usein. Kännykällä onnistuu lähes kaikki toiminnat, vaan kun ei. Tälle palstalle kirjoittavat kai hieman käytännöllisemmät nuoret.

Kun jo niin nuorena mennään ympäri maailmaa - ei pelkoa.