Miten suhtaudut jos tsunamissa läheisensä menettänyt sanoo sinulle että sinulla on ollut helppo elämä?
Kommentit (97)
Eikö se ole vain hyvä asia, jos mahdollisimman monella on helppo elämä? Millainen ihminen toivoisi toisille vaikeaa elämää?
Sanoisin että oliko heidän pakko matkustaa.
Varmaan ensin nauraisin ja sen jälkeen joko itkisen tai lähtisin kävelemään.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että oliko heidän pakko matkustaa.
Ootko tosissas!?
No en ole menettänyt läheisiäni tsunamissa joten siinä suhteessa kyllä on ollut helppo elämä. Tuskin kannattaa ruveta kuitenkaan omia suruja ja murheita pisteyttämään verrattuna muihin. Ei johda mihinkään hyvään.
Kysyisin, että mikä saa hänet ajattelemaan niin.
"Kiitos, siihen olen lapsuudesta asti pyrkinyt."
Ei tosiaan monella ole edes varaa tuommoiseen pröystäilymatkusteluun. Eikä haluakaan.
Vastaisin, että niin on. Niin vastaisin jokaiselle, joka tulisi sanomaan, että mulla on ollut helppo elämä. Se on ihan totta, en ole (vielä) kokenut juuri mitään pahoja vastoinkäymisiä.
Sanoisin, että tuolla tavalla ajattelu ja vertailu ei vaikuta hyvinvointiasi edistävältä tai rakentavalta, vaan katkeralta ja siltä että siitä tulee huono olla.
Sanoisin että et taida tietää paljoa minun elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan monella ole edes varaa tuommoiseen pröystäilymatkusteluun. Eikä haluakaan.
Siellä oli kuule ihan tavallisia suomalaisia lapsiperheitä, osa ilman matkavakuutusta.
Olisin samaa mieltä. En ole kokenut läheisteni menettämistä järkyttävässä katastrofissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että oliko heidän pakko matkustaa.
Ootko tosissas!?
Tottakai kyllä sitä nyt jumalauta pitää matkustaa kaikenmaailman saarille kun muutkin menevät,saivat mitä tilasivat.
Tunnen tällaisen ihmisen. En voi edes käsittää sitä huolta ja surua, jonka hän on käynyt läpi. Menetti kolme perheenjäsentä. Halaisin häntä.
Sanoisin, että helppous on suhteellista ja koskaan ei voi täysin tietää mitä toiselle on tapahtunut.
t. Nainen, joka on kokenut 8 keskenmenoa ja yhden kohtukuoleman. Isä kuoli kun olin lapsi, jäin narsisti-äidin kanssa kahdestaan ja äiti tykkäsi pedofiileista. Mistään näistä en puhu muuta kuin terapiassa, mieheni tietää hippusen.
Et tiedä mitään minun vaikeuksitani.
Ehkä vähän huvittuisin.