Äitini ei omista mitään, vaan on velkainen. Jos en ota perintöä vastaan, voinko silti ottaa kodista tavarat, jotka haluan itselleni?

Äitisi voi myydä kaiken sinulle eurolla tyyliin, teette kuitin.

"Vaikka kuolinpesä olisi kuinka ylivelkainen, ei sen osakas siis pääsääntöisesti joudu vastuuseen veloista. Tästä on kuitenkin poikkeuksia. Jos henkilö, jonka hoitoon pesä on siirtynyt, laiminlyö perunkirjoituksen toimittamisen kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta, voi hän joutua henkilökohtaiseen velkavastuuseen pesän veloista. Näin käy myös osakkaalle, joka vannoo vääräksi tietämänsä perukirjan totuusvalalla oikeaksi ja valhe vaarantaa velkojien oikeutta. Myös väärän tiedon kertominen tai omaisuuden salailu perunkirjoituksessa voi aiheuttaa osakkaalle henkilökohtaisen velkavastuun pesän veloista."

https://www.minilex.fi/a/kuolinpes%C3%A4n-velat-eiv%C3%A4t-p%C3%A4%C3%A…

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesä todellakin haetaan konkurssiin silloin kun velat ylittää varat. 

Ei kuolinpesän nykyisin tarvitse hakea konkurssiin, se vaan todetaan varattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Häh? Et sinä äitisi velkoja peri jos sitä pelkäät. Velat maksetaan kuolleen omaisuudesta ja varoista jos sellaisia on.

Kyllä ja ne huonekalut myös myydään velkoja kattamaan. Mitä niinkun ajattelit sieltä omin luvin viedä itsellesi....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavanomaista irtaimistoa ei huomioida perinnönjaossa mitenkään. Eli voit ottaa.

Ja siis kiitos asiallisesti vastanneille.

Eivät he vastanneet sinulle oikein. Termi on tehokkaasti luopuminen, jolloin et saa ottaa yhtään tavaraa. Googlaa termi.

Ei koske tavanomaista kodin irtaimistoa, mitä ne kaikki kodin huonekalut, henkilökohtaiset tavarat, vaatteet, korut, koriste-esineet jne. käytännössä on. Kodin tavanomainen irtaimisto lasketaan yleensä arvottomaksi, erikseen perukirjaan ja eteenpäin tiedoksi luetellaan vaan esimerkiksi ajoneuvot, luvanvaraiset asiat sekä muut sellaiset jutut mitkä on vaikka erikseen vakuutettu.

Perukirjaan ei siis yleensä merkitä erikseen olohuoneen sohvaa, kohatuolia, korvakoruja, astiastoja, sukkapareja tai kalsareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Et sinä äitisi velkoja peri jos sitä pelkäät. Velat maksetaan kuolleen omaisuudesta ja varoista jos sellaisia on.

Kyllä ja ne huonekalut myös myydään velkoja kattamaan. Mitä niinkun ajattelit sieltä omin luvin viedä itsellesi....

No ei myydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niillä varmaan edes mitään arvoa ole

Eräs kuolin pesänosakas sai tuomion koska ilmoitti pesän olevan varaton. Katossa vaan roikku 10 000 design-lamppu.

Tätä älä usko.  Design-lamppu on irtaimistoa ja kukaan velkoja ei tule sinne vuokra-asuntoon vahtaamaan irtaimistoa.  Jos on vaikka pankille velkaa, pankki on kiinnostunut ainoastaan kiinteistöstä.  Esim. auto on irtaimistoa, eikä pankki lähde sen arvoa arvioimaan eikä sitä kauppaamaan mihinkään, jos kyse on yksityishenkilöistä.  Maatalousyrittäjän työkoneet voi olla sellaista irtaimistoa, josta pankki voi ottaa omansa, mutta sekin vähän "riippuu."

Tavarat ei lähde myöskään mihinkään ulosottoon enää sen jälkeen, kun ihminen on kuollut.  

Kenelle se design-lamppu sitten olisi kuulunut lain mukaan mennä?  Ja kuka sitä olisi vaatinut?  Kuka otti asiakseen lähteä viemään juttua eteenpäin, kertoa, että siellä oli niin ja niin arvokas lamppu?  Kenen se olisi kuulunut lunastaa?  Jos perillinen sen otti ja kiinnitti kattoonsa, niin kuka siitä pystyi mitään tietämään ja oliko muka olemassa paperi, josta ilmeni, kenen se lamppu oli?  Entä jos vainaja olikin lahjoittanut sen jo eläessään perilliselleen?  Tai se oli perillisen alunperinkin, hän oli vain antanut sen vainajan käyttöön aikoinaan?  Nämä on niitä asioita, joita voidaan pitää veteen piirrettynä viivoina, ja kukaan ei voi todistaa yhtään mitään kenenkään irtaimistosta.  Lampulla ei ole rekisteriotetta, joka kertoo kenelle se kuuluu.

Siksi loppujen lopuksi ainoat varmat perittävät asiat ovat kiinteistöt, osakkeet ymv  ja pankissa olevat rahat.  Irtaimisto on aina eräänlaista leijuvaa omaisuutta, joka voi kuulua kenelle tahansa tai periaatteessa ei kenellekään.  Auton on oltava sen verran uusi ja todella arvokas, että se kannattaa velkojan ottaa niskoilleen.  Sisustustavarat ei kiinnosta ketään siinä mielessä.

Ja mitä sen "lampun pimittäneen" perillisen sitten olisi pitänyt tehdä?  Myydä se lamppu jonnekin vai?  Jos ei olisi mennyt kaupaksi? Kenelle se olisi pitänyt lahjoittaa, verottajalleko?  Miten?  

Miettikää nyt vähän näitä tarinoitanne.  Aivan varmasti monenkin kuolinpesien tavaroitten arvo saattaisi olla vähintään sen kymppitonnin, ja monilla paljon enemmänkin, jos niitä kaikkia kamppeita lähdettäisiin yksitellen myymään.  Mutta ne pitäisi sitten todellakin saada myydyksi, jos niillä pitäisi ne velat saada maksetuksi ja aikaa kolme kk, kun perunkirjoitus on tehtävä siinä ajassa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häh? Et sinä äitisi velkoja peri jos sitä pelkäät. Velat maksetaan kuolleen omaisuudesta ja varoista jos sellaisia on.

Kyllä ja ne huonekalut myös myydään velkoja kattamaan. Mitä niinkun ajattelit sieltä omin luvin viedä itsellesi....

Kuka ne huonekalut myy?

Ihan noin niinkuin konkreettisesti?

Yleensä tavallisella koti-irtaimistolla ei katsota olevan mitään arvoa.  Voihan siellä olla arvokkaita koruja, tai jotain sellaista, mutta sellaiseen piperrykseen ei kukaan virallinen taho lähde touhuamaan.  Vaikka vainajalla olisi ollut velkaa, niin perillinen ei sitä joudu maksamaan, kunhan vain toimittaa petunkirjoituksen ajallaan.

Pesä ilmoitetaan varattomaksi ja sillä siisti.  Perillinen saa ottaa irtaimiston ja tehdä sille mitä tahtoo.  Onhan hänen joka tapauksessa asunto tyhjennettävä.  

Eri asia on sitten jotkut arvo-irtaimistot, joista jo velkojatkin tietävät sen olevan todella arvokas.  Mutta yleensä niillä ihmisillä ei sitä velkaakaan sitten ole ja muutenkin heillä on lakimiehensä näitä asioita hoitelemassa.  Tavallisella ihmisellä omistusasunto ja / tai muu kiinteä omaisuus ( metsää, maata, kesämökki) on sellainen, jonka velkojat voi vaatia myytäväksi ja siitä velkansa kuitatuksi tai ainakin osan.  Irtaimistoa ei voi velkojakaan itselleen vaatia.  Se jää perilliselle sitten, tekee sillä mitä tahtoo.

Joo, mutta sitä kutsutaan varkaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niillä varmaan edes mitään arvoa ole

Eräs kuolin pesänosakas sai tuomion koska ilmoitti pesän olevan varaton. Katossa vaan roikku 10 000 design-lamppu.

Tätä älä usko.  Design-lamppu on irtaimistoa ja kukaan velkoja ei tule sinne vuokra-asuntoon vahtaamaan irtaimistoa.  Jos on vaikka pankille velkaa, pankki on kiinnostunut ainoastaan kiinteistöstä.  Esim. auto on irtaimistoa, eikä pankki lähde sen arvoa arvioimaan eikä sitä kauppaamaan mihinkään, jos kyse on yksityishenkilöistä.  Maatalousyrittäjän työkoneet voi olla sellaista irtaimistoa, josta pankki voi ottaa omansa, mutta sekin vähän "riippuu."

Tavarat ei lähde myöskään mihinkään ulosottoon enää sen jälkeen, kun ihminen on kuollut.  

Kenelle se design-lamppu sitten olisi kuulunut lain mukaan m

Niinpä. Kun äitipuoleni kuoli, kuolinpesä todettiin varattomaksi. Ainoastaan asuntonsa meni myyntiin ja myynnistä saatavilla tuloilla lyhennettiin sitä asuntovelkaa. Hän oli aiemmin ollut suht hyvätuloinen, miltä ajalta oli kaikenlaista, ehkä kirpparikiertelijöiden mielestä, arvokasta tavaraa, alunperin kalliita huonekaluja, merkkivaatteita ja -laukkuja, koruja, muutamia tauluja(ei mitään niin arvokkaita että ne olisi esimerkiksi olleet vakuutettu), koriste-esineitä jne. Viimeiset vuotensa ennen kuolemaansa oli kuitenkin ollut tavallinen pienituloinen perheenäiti. Ei noita tavaroita kukaan käynyt arvioimassa tai laittanut myyntiin ja maksanut niillä rahoilla velkoja, vaan asunto tyhjennettiin kuten normaalistikin ja tavarat meni mikä minnekin, lapsille, varastoon, hyväntekeväisyyteen, osa taisi jäädä asunnon ostajillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hänellä ei ole omaisuutta, ei ole perintöäkään. En ymmärrä aloitusta.

Kuvitteletko, että hän on vuokrannut kaikki tavaransa? 

Ap

Kuvitteletko sinä, että tavanomaiset tavarat ja irtaimistot olisi minkään arvoisia, kun vielä kirjoitat, ettei ole omaisuutta? 

Pitäähän se asunto tyhjentää. Verottajalle on yksi hailea, mitä sä niillä tavaroilla teet. Jos ja kun ei ole omaisuutta. 

Onko äitisi kuollut jo? Jos ei, niin sovi hänen kanssaan, että hän antaa ne haluamasi tavarat sinulle jo eläessään, jos hän ei enää tarvitse niitä.

Uskokaa nyt jo ettei niitä kotoa löytyviä perustavaroita katsota omaisuudeksi. Omaisuudeksi katsotaan vain ne asiat, mitkä on myös virallisesti omaisuutta, mistä on olemassa joku dokumentti että sinä omistat ne, esimerkiksi kiinteistöt ja osakkeet sekä pankkitilin saldo.

Ketään ei kiinnosta, tyhjennätkö koko asunnon kaatopaikalle, vai otatko sieltä muutaman muistoesineen itsellesi.

Ihmiset usein kuvittelee että se oma kodin irtaimisto olisi kovinkin arvokasta. Kuolipesien tyhjentäjätkään eivät niitä tule ilmaiseksi hakemaan, vaan niille pitää ihan maksaa. Suurin osa tavarasta menee kaatopaikalle ja ne parit Arabian astiat eivät ole sen arvoisia, että joku tekee tyhjennyksen ilmaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavanomaista irtaimistoa ei huomioida perinnönjaossa mitenkään. Eli voit ottaa.

Ja siis kiitos asiallisesti vastanneille.

Eivät he vastanneet sinulle oikein. Termi on tehokkaasti luopuminen, jolloin et saa ottaa yhtään tavaraa. Googlaa termi.

Ei koske tavanomaista kodin irtaimistoa, mitä ne kaikki kodin huonekalut, henkilökohtaiset tavarat, vaatteet, korut, koriste-esineet jne. käytännössä on. Kodin tavanomainen irtaimisto lasketaan yleensä arvottomaksi, erikseen perukirjaan ja eteenpäin tiedoksi luetellaan vaan esimerkiksi ajoneuvot, luvanvaraiset asiat sekä muut sellaiset jutut mitkä on vaikka erikseen vakuutettu.

Perukirjaan ei siis yleensä merkitä erikseen olohuoneen sohvaa, kohatuolia, korvakoruja, astiastoja, sukkapareja t

1800-luvun arkkitehti Engelistä kerrottiin jonkun lehtijutun yhteydessä, että hänen kuolinpesässään oli niin ja niin monta aluspaitaa  ja muuta vaatetta ja tarviketta. Herttaista.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole todistajia, että jäisit kiinni, niin voit ottaa omalla riskillä. Muutoin perinnöstä kieltäytyjä ei saa ottaa edes tavaroita. Muistat vaan sanoa, että mitään et oo ottanu, jos joku kysyy.

Kehotat valehtelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole todistajia, että jäisit kiinni, niin voit ottaa omalla riskillä. Muutoin perinnöstä kieltäytyjä ei saa ottaa edes tavaroita. Muistat vaan sanoa, että mitään et oo ottanu, jos joku kysyy.

Kehotat valehtelemaan?

Eipä tuossa tarvitse valehdella kun ne kodin tavarat ei ole virallisesti omaisuutta mitä velkojat voisi vaatia myymään.

Jos äitisi antaa ne tavarat sinulle jo eläessään, ne ovat sinun, eivätkä kuulu äitisi kuoleman jälkeen hänen kuolinpesäänsä.

Jos ap kieltäytyy perinnöstä, niin hänen perintöosuus menee ap:n lapsille.  Tai jos pesässä on muita osakkaita niin heille.

Vai mitä kuvittelette omaisuudelle tapahtuvan jos kieltäytyy? Velkoja tulee hakemaan Myrna-kupit ja vaari muotokuvan?

Kai se irtaimistokin arvotetaan johonkin summaa

Mutta sain käsityksen että äitis on elossa, joten hänen eläessään voit varmasti sopia tavaroista jotka voit viedä jo nyt saati ne jotka ovat oikeasti sinun jos siellä sellaista on jota et ole lähtiessäsi omillesi mukaan ottanut.

Meilläkin vanhemman joutuessa loppuajakseen vanhustenhoitoon, ne kaksi jotka tiesivät tulevasta jaosta eniten tyhjensivät irtaimiston  omistusasunnosta heti kun pysyvä hoitopaikka tiedossa. Sinänsä ilkeästi tehty, kun tavaroissa oli jollekin toiselle merkityksellistä vaikkakin rahallisesti arvoltaan mitätöntä. Kirppikselle ainakin toinen niitä vei.