Äitini ei omista mitään, vaan on velkainen. Jos en ota perintöä vastaan, voinko silti ottaa kodista tavarat, jotka haluan itselleni?

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjaan ei tarvitse luetella lusikoita ja kenkiä kuten joskus muinoin ammoisina aikoina.

Tavanomainen koti irtaimisto muutaman satasen. Asunnon tyhjennys voi olla perintöä arvokkaampaa joskus.

Perikunnan osakkaat omistavat myös sen luetteloimattoman irtaimiston.

Kieltäytyjä ei ole osakas, eikä omista irtaimistoa.

Ja miksi touhuilisi tekemässä mitään tyhjennyksiä, koska mikään perikunnan asia ei kuulu hänelle mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP käytännössä kysyy saako varastaa ja palstamammat vastaa, että saa, jos ei jää kiinni. Niin on palstamammoilla ylevä moraali.

Oikea menettelytapahan olisi soittaa niille velkojille ja kysyä ovatko rojuista kiinnostuneita. Jos eivät ole, niin AP voi rojut pitää. Muussa tapauksessa AP syyllistyy rikokseen joskin se tuleeko seuraamuksia riippuu siitä, viitsivätkö velkojat sellaista vaatia.

Palstammat eivät voi antaa lupaa viedä tavaroita, mutta velkojat voivat. Kysy siis heiltä.

No voihan sitä kysyä, mutta tavanomainen irtaimisto ei yleensä ottaen ole kannattavaa yrittää edes realisoida. Käytetyt huonekalut ja kodinkoneet ei ole oikein minkään arvoisia, ellet omista Artekia yms.

Ei sillä ole merkitystä, onko irtaimistolla arvoa vai ei

Tässä olet väärässä. Nykyään perintäfirmat ovat lähettäneet paikalle miehiä arvioimaan irtaimiston.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP käytännössä kysyy saako varastaa ja palstamammat vastaa, että saa, jos ei jää kiinni. Niin on palstamammoilla ylevä moraali.

Oikea menettelytapahan olisi soittaa niille velkojille ja kysyä ovatko rojuista kiinnostuneita. Jos eivät ole, niin AP voi rojut pitää. Muussa tapauksessa AP syyllistyy rikokseen joskin se tuleeko seuraamuksia riippuu siitä, viitsivätkö velkojat sellaista vaatia.

Palstammat eivät voi antaa lupaa viedä tavaroita, mutta velkojat voivat. Kysy siis heiltä.

No voihan sitä kysyä, mutta tavanomainen irtaimisto ei yleensä ottaen ole kannattavaa yrittää edes realisoida. Käytetyt huonekalut ja kodinkoneet ei ole oikein minkään arvoisia, ellet omista Artekia yms.

Ei sillä ole merkitystä, onko irtaimistolla arvoa vai ei. Jos sieltä ottaa yhtään mitään, on kajonnut p

Älä viitsi kirjoittaa väärää tietoa. Kodin tavanomainen irtaimisto on täysin erillinen asia, eikä kuulu varsinaisen omaisuuden piiriin, toisin kuin esimerkiksi kiinteistö tai se asunto itse.

Jos pesä on varaton, velkaa on enemmän kuin varoja, ei tarvitse edes kieltäytyä perinnöstä, koska mitään perittäväähän ei tällöin ole. Vainajan kodin irtaimisto sen sijaan pitää yleensä kuitenkin tyhjentää, sen tekee yleensä omaiset. Ja omaiset saa tehdä niillä tavaroillq ihan mitä haluavat.

Onpas ketjussa paljon kajahtaneita jotka kuvittelee etta tavallisella velkaisen kuolinpesan arkisella irtaimistolla olisi velkojille tai valtiolle jokin arvo. No ei ole, jollei suurin piirtein omista jotain Edelfeltin maalauksia. Tuskin heista kukaan on toimittanut perunkirjoitusta kenellekaan eivatka siis tieda koko asiasta holkasen polaysta. Mutta pakko jauhaa apulantaa palstalle sen kun  kerkiaa.

Ap, ota nyt oikeasti selvaa vaikka ihan oikealta perunkirjoituksia tyokseen hoitavalta henkilolta miten asia todellisuudessa on, alaka lue kaikenmaailman huuhaata talta palstalta. Sitten ei tarvi pelata turhaan ja tiedat miten toimia.

T. kahden kuolinpesan osakas, toinen niista varaton, velat jai velkojien tappioksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on elossa ja mietit näitä

Viisaat toimii noin. Tyhmemmät sitten alkaa äidin kuoltua etsimään missä on asunnon osakekirja, kyselemään pankeista tilinumeroita ja miettimään onko sen ekan aviopuolison kanssa tehty ositus silloin '75.

Miksi se on tyhmää hoitaa nuo asiat sitten äidin kuoleman jälkeen? Onko ns pienempi vaiva aina viisaampaa? Jollain tasolla jos kaikki toiminta on optimoitu tappiinsa, voi se toki olla fiksumpaa - mutta viisaus on siitä toiminnasta kaukana.  Mielummin näen sen vaivan miettiä niitä osituksia ja soitella pankkeihin sitten kun aika koittaa, kun mietin kuolemaa materian kautta ennen aikojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavanomaista irtaimistoa ei huomioida perinnönjaossa mitenkään. Eli voit ottaa.

Ja siis kiitos asiallisesti vastanneille.

Se vastaus on väärä vaikka miellyttäisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP käytännössä kysyy saako varastaa ja palstamammat vastaa, että saa, jos ei jää kiinni. Niin on palstamammoilla ylevä moraali.

Oikea menettelytapahan olisi soittaa niille velkojille ja kysyä ovatko rojuista kiinnostuneita. Jos eivät ole, niin AP voi rojut pitää. Muussa tapauksessa AP syyllistyy rikokseen joskin se tuleeko seuraamuksia riippuu siitä, viitsivätkö velkojat sellaista vaatia.

Palstammat eivät voi antaa lupaa viedä tavaroita, mutta velkojat voivat. Kysy siis heiltä.

No voihan sitä kysyä, mutta tavanomainen irtaimisto ei yleensä ottaen ole kannattavaa yrittää edes realisoida. Käytetyt huonekalut ja kodinkoneet ei ole oikein minkään arvoisia, ellet omista Artekia yms.

Ei sil

Tässä olet väärässä. Nykyään perintäfirmat ovat lähettäneet paikalle miehiä arvioimaan irtaimiston.

No ei lähetä. Yleensä irtaimisto on arvioitu jo perunkirjoituksen yhteydessä arvottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ollaan melko pihalla asioista. Perunkirjaan pitää ilmoittaa arvokkaat tavarat.

Jep, mutta kun se raja arvottomalle ja siten verottomalle kodin irtaimistolle on tänä vuonna 4000e. Aika harvassa on se normaalin ihmisen asunto, mistä käytettyjä sohvia tai sänkyjä tai taidelasia löytyy noin paljon. Lakanat, vaatteet, keittiövälineet on ohjeen mukaan arvottomia ellei ne ole jotain superbrändejä. Okei, jos menehtynyt on keräillyt arvokelloja tai omistaa ison kokoelman vuittoneita tai useita Artekin huonekaluja. Harva silti omistaa. Ja ne ketkä omistaa tietää noiden arvon jo ennestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavanomaista irtaimistoa ei huomioida perinnönjaossa mitenkään. Eli voit ottaa.

Ja siis kiitos asiallisesti vastanneille.

Eivät he vastanneet sinulle oikein. Termi on tehokkaasti luopuminen, jolloin et saa ottaa yhtään tavaraa. Googlaa termi.

Ei koske tavanomaista kodin irtaimistoa, mitä ne kaikki kodin huonekalut, henkilökohtaiset tavarat, vaatteet, korut, koriste-esineet jne. käytännössä on. Kodin tavanomainen irtaimisto lasketaan yleensä arvottomaksi, erikseen perukirjaan ja eteenpäin tiedoksi luetellaan vaan esimerkiksi ajoneuvot, luvanvaraiset asiat sekä muut sellaiset jutut mitkä on vaikka erikseen vakuutettu.

Perukirjaan

 

tavanomainen koti-irtaimisto ei tarkoita haulikoita, kultakelloja, arvokkaita astioita, design huonekaluja, koruja, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit, mutta siitä ei saa mainita mitään pesänselvityksessä, muuten se katsotaan perintöön ryhtymiseksi, etkä voi enää kieltäytyä ottamasta vastaan koko roskaa.

Perinnöstä luopunut saa ottaa tavanomaista vähäarvoista irtaimistoa samoin kuin naapurin Erkki, jos osakkaat antaa luvan. 

No se on eri asia jos pesän osakkaat LAHJOITTAVAT jotain omistamastaan.

Se ei ole lahja vaan varkaus jos joku omin päin ottaa pesästä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Onpas ketjussa paljon kajahtaneita jotka kuvittelee etta tavallisella velkaisen kuolinpesan arkisella irtaimistolla olisi velkojille tai valtiolle jokin arvo. No ei ole, jollei suurin piirtein omista jotain Edelfeltin maalauksia. Tuskin heista kukaan on toimittanut perunkirjoitusta kenellekaan eivatka siis tieda koko asiasta holkasen polaysta. Mutta pakko jauhaa apulantaa palstalle sen kun  kerkiaa.

Ap, ota nyt oikeasti selvaa vaikka ihan oikealta perunkirjoituksia tyokseen hoitavalta henkilolta miten asia todellisuudessa on, alaka lue kaikenmaailman huuhaata talta palstalta. Sitten ei tarvi pelata turhaan ja tiedat miten toimia.

T. kahden kuolinpesan osakas, toinen niista varaton, velat jai velkojien tappioksi

Tähän ainoa oikea vastaus on että ei voi ottaa tavaroita pesästä jos kerta ei halua ottaa perintöä vastaan, ja sitten jos haluaa keskustella siitä että millätavoin ne haluamansa tavarat voisi saada niin silloin ei voi kieltäytyä perinnöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ollaan melko pihalla asioista. Perunkirjaan pitää ilmoittaa arvokkaat tavarat.

Jep, mutta kun se raja arvottomalle ja siten verottomalle kodin irtaimistolle on tänä vuonna 4000e. Aika harvassa on se normaalin ihmisen asunto, mistä käytettyjä sohvia tai sänkyjä tai taidelasia löytyy noin paljon. Lakanat, vaatteet, keittiövälineet on ohjeen mukaan arvottomia ellei ne ole jotain superbrändejä. Okei, jos menehtynyt on keräillyt arvokelloja tai omistaa ison kokoelman vuittoneita tai useita Artekin huonekaluja. Harva silti omistaa. Ja ne ketkä omistaa tietää noiden arvon jo ennestään.

Esimerkkilaskelma:

Vanhuksen sänky, 0e ellei ole uusi sähkökäyttöinen sairaalasänky

sohva, 0e jos yli 5v vanha eikä artekkia, kaatopaikalle

keittiön pöytä, 20e

tuolit, 5e kpl

vaatteet, 0e kierrätykseen

lakanat ja pyyhkeet, 0e kierrätykseen

keittiön käytetyt tavarat, 0e kierrätykseen

Kierrätykseen vietävien kuljetuskulut ja kaatopaikkamaksut hoituu vainajan varoista eli tekee miinusta.

Jostain pitäisi tosiaan löytää vielä se 5000e arvoinen Chanel tai Artekin tankkituoli tai Rolex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavanomaista irtaimistoa ei huomioida perinnönjaossa mitenkään. Eli voit ottaa.

Ja siis kiitos asiallisesti vastanneille.

Eivät he vastanneet sinulle oikein. Termi on tehokkaasti luopuminen, jolloin et saa ottaa yhtään tavaraa. Googlaa termi.

Ei koske tavanomaista kodin irtaimistoa, mitä ne kaikki kodin huonekalut, henkilökohtaiset tavarat, vaatteet, korut, koriste-esineet jne. käytännössä on. Kodin tavanomainen irtaimisto lasketaan yleensä arvottomaksi, erikseen perukirjaan ja eteenpäin tiedoksi luetellaan vaan esimerkiksi ajoneuvot, luvanvaraiset asiat sekä muut sellaiset jutut mitkä o

tavanomainen koti-irtaimisto ei tarkoita haulikoita, kultakelloja, arvokkaita astioita, design huonekaluja, koruja, jne.

Haulikko on noista ainoa mikä perukirjassa pitää mainita erikseen, sekin siksi koska se on luvanvarainen.

Ne astiat ja huonekalut kuuluu edelleen siihen yleensä arvottomaksi katsottuun irtaimistoon, oli sitten designia tai ei. Käytetyillä design-huonekaluilla tai varsinkaan astioilla ei ole sellaista juridista arvoa mikä huomioitaisiin erikseen. Eri asia jos jollain on vaikka miljoonien taulukokoelma, mistä on paperit ja millä on omat vakuutukset. Mutta ne tavalliset artekit ja lokkilamput viime vuosituhannelta ei ole juridisesti mitään eroa vaikka ikean vastaaviin.

Periaatteessa asia on niin, että jos ottaa vainajan omaisuudesta yhtään mitään - vaikka yhden kahvikupin - voi joutua myös vastuuseen vainajan veloista. Käytännössä kuitenkin velkojat eivät yleensä ole kiinnostuneita tavanomaisesta koti-irtaimistosta, koska sillä ei ole niin paljon myyntiarvoa, että se edes peittäisi myynnistä aiheutuneet kustannukset. Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa kysyä velkojilta lupa ennen kuin ottaa irtaimistosta mitään itselleen. Yleensä se lupa tulee helposti.

Arvokkaat esineet, esim. design-huonekalut tai -lamput ja painavat kultakorut ovat sitten eri asia. Ne pitää myydä ja myynnistä saaduilla tuloilla maksaa vainajan velkoja. On sitten eri asia, jääkö kiinni, jos näistä ei kerro mitään, vaan pitää ne itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ollaan melko pihalla asioista. Perunkirjaan pitää ilmoittaa arvokkaat tavarat.

Jep, mutta kun se raja arvottomalle ja siten verottomalle kodin irtaimistolle on tänä vuonna 4000e. Aika harvassa on se normaalin ihmisen asunto, mistä käytettyjä sohvia tai sänkyjä tai taidelasia löytyy noin paljon. Lakanat, vaatteet, keittiövälineet on ohjeen mukaan arvottomia ellei ne ole jotain superbrändejä. Okei, jos menehtynyt on keräillyt arvokelloja tai omistaa ison kokoelman vuittoneita tai useita Artekin huonekaluja. Harva silti omistaa. Ja ne ketkä omistaa tietää noiden arvon jo ennestään.

Arvotonkin omaisuus on kuolinpesän omaisuutta, ei omaisten.

Käytännössä irtaimistoa varmaan silloin tällöin varastetaan kuolinpesästä, mutta käsittääkseni tiukasti ottaen se on kuolinpesän omaisuutta, eikä mitään saisi viedä ennen perinnönjakoa perukirjan mukaisesti.

Niin ja koruthan myös kuuluu siihen tavanomaiseen irtaimistoon, ellei koruja ole erimeriksi arvokkuutensa vuoksi vakuutettu erikseen tai ole hallussa sellaisia koruja mitkä kuuluisi esimerkiksi johonkin museoon tai muuhun vastaavaan kokoelmaan.

Ne tavalliset, vaikka sitten tonnin tai muutamankaan maksaneet, käytetyt kultakorut on lain näkökulmasta osa sitä kodin arvotonta tai mitättömän arvoista irtaimistoa.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa asia on niin, että jos ottaa vainajan omaisuudesta yhtään mitään - vaikka yhden kahvikupin - voi joutua myös vastuuseen vainajan veloista. Käytännössä kuitenkin velkojat eivät yleensä ole kiinnostuneita tavanomaisesta koti-irtaimistosta, koska sillä ei ole niin paljon myyntiarvoa, että se edes peittäisi myynnistä aiheutuneet kustannukset. Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa kysyä velkojilta lupa ennen kuin ottaa irtaimistosta mitään itselleen. Yleensä se lupa tulee helposti.

Arvokkaat esineet, esim. design-huonekalut tai -lamput ja painavat kultakorut ovat sitten eri asia. Ne pitää myydä ja myynnistä saaduilla tuloilla maksaa vainajan velkoja. On sitten eri asia, jääkö kiinni, jos näistä ei kerro mitään, vaan pitää ne itsellään.

Olet väärässä. Kodin tavanomainen irtaimisto, vaikka siellä kuinka olisi designia tai vaikka kultakorujakin, ei ole juridisesti omaisuutta, eikä täten kuulu velkojille millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavanomaista irtaimistoa ei huomioida perinnönjaossa mitenkään. Eli voit ottaa.

Ja siis kiitos asiallisesti vastanneille.

Eivät he vastanneet sinulle oikein. Termi on tehokkaasti luopuminen, jolloin et saa ottaa yhtään tavaraa. Googlaa termi.

Ei koske tavanomaista kodin irtaimistoa, mitä ne kaikki kodin huonekalut, henkilökohtaiset tavarat, vaatteet, korut, koriste-esineet jne. käytännössä on. Kodin tavanomainen irtaimisto lasketaan yleensä arvottomaksi, erikseen perukirjaan ja eteenpäin tiedoksi luetellaan vaan esimerkiksi ajoneuvot, luv

 

Sillä tavoin sen ei katsota, vaan kuolinpesän irtaimisto on sitä perintöä siinä missä arvoton kiinteistökin, perukirja laaditaan verottajaa varten, ettei siihen kirjatun perusteella määräydy perimys, vaan se tulee laista ja perillisten toimista. Tämä on syy miksi perintöön ei pidä koskea jos aikoo kieltäytyä perinnöstä, mutta sellaiseen ei ole mitään aihetta, koska ei ne velat sieltä siirry jos hoitaa perunkirjoituksen kunnolla ja velkojilla tuskin on intressiä mutta voihan ne haluta tsekata sen ensin, sopimalla sen saa, ei tarvitse varastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa asia on niin, että jos ottaa vainajan omaisuudesta yhtään mitään - vaikka yhden kahvikupin - voi joutua myös vastuuseen vainajan veloista. Käytännössä kuitenkin velkojat eivät yleensä ole kiinnostuneita tavanomaisesta koti-irtaimistosta, koska sillä ei ole niin paljon myyntiarvoa, että se edes peittäisi myynnistä aiheutuneet kustannukset...

Arvokkaat esineet, esim. design-huonekalut tai -lamput ja painavat kultakorut ovat sitten eri asia. Ne pitää myydä ja myynnistä saaduilla tuloilla maksaa vainajan velkoja. On sitten eri asia, jääkö kiinni, jos näistä ei kerro mitään, vaan pitää ne itsellään.

Olet väärässä. Kodin tavanomainen irtaimisto, vaikka siellä kuinka olisi designia tai vaikka kultakorujakin, ei ole juridisesti omaisuutta, eikä täten kuulu velkojille millään tavalla.

Kerrotko sen lakipykälän tai korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen, johon väitteesi perustuu. Tuskin tulet tällaista löytämään.