Lue keskustelun säännöt.
Lapsi vaihtoi kiusaamisen takia koulua. Nyt on taas itkenyt koko illan ettei halua mennä kouluun...
20.10.2024 |
Vaikka aluksi uusi koulu vaikutti hyvältä.
Ei kuitenkaan löytänyt sieltä uusia kavereita ja on ollut yksin ja jäänyt ulkopuolelle. Nyt ilmeisesti se töniminen on taas alkanut. Pelottaa milloin se taas pahenee. Mietin tosissani muuttoa toiselle paikkakunnalle.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein siinä käy juuri noin. Se koulun vaihto ei välttämättä auta mitään. Lapset on kuin hyeenoita, toistensa kimpussa. Onneksi koulupakkoa ei ole, oppivelvollisuuden voi suorittaa myös kotona. Omista kouluajoista on jo reilusti aikaa, mutta minä suoritin peruskouluni loppuun kotona. Koululta hain opiskeltavista oppiaineista valmiit paketit, jotka opiskelin itsenäisesti. Koululla kävin opiskelemassa matematiikkaa (kaksistaan opettajan kanssa) ja tekemässä kokeet. Ne kokeetkin tein ylhäisessä yksinäisyydessä. Eli toisia oppilaita ei tullut tavattua muualla kuin koulubussissa. Siihen loppui kaikki kiusaaminenkin.
Jatkoitko peruskoulun jälkeen (ryhmä)opiskelua lukiossa tai ammattikoulussa? Oliko enää ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi pahoillani lapsesi tilanteesta. Omaa lastani kiusataan myös, koska hän on paljon lapsellisempi kuin muut ikäisensä eikä hän tunne häpeää siitä eikä mistään muustakaan sellaisesta mikä olisi muiden sen ikäisten 661mielestä noloa. Meillä siis koulun vaihto ei auttaisi. Onko sinulla sellainen tunne, että teillä oikeasti auttaisi jos kokeilisitte vielä yhtä koulua?
Miksi edelleen kiusatun pitää vaihtaa koulua? Miksi se kiusaaja ei vaihda tai muuten saada kuriin? Koulun vaihtaminen noin usein ei ole hyväksi, kuka takaa, että kolmannessa tai neljännessä koulussa olisi kavereita?
Kiusaamisen problematiikka on hiukan monimutkaisempaa kuin kiusaaja-kiusattu-asetelma. Siihen kuuluu aina myös henkilöitä, jotka sallivat kiusaamisen ja ovat aktiivisessa roolissa kiusaamisen mahdollistajana. Kun olin koulukuraattorin sijaisuudessa, aloin ymmärtää, kuinka suuri merkitys niillä lapsilla/ nuorilla on, jotka tietävät, mutta eivät puutu. Kiusattu voi jäädä syrjään senkin jälkeen kun kiusaamisteot loppuvat, koska yksi henkisen väkivallan muoto on jättää pois ryhmästä tai yhteisöstä. On monenlaista välinpitämättömyyttä, halveksuntaa, puhumattomuutta, sulkeutumista, silmien pyörittelyä toisen puhuessa ja joskus riittää se, että oppilas kävelee ohi, toisten eleet paljastavat, että tuo ei kuulu joukkoon. Kiusattu yleensä tuntee sen vastustuksen ja negatiivisuuden, jää ilman todellisia kavereita. En sano, että koulun vaihtaminen on hyvä ratkaisu, mutta joskus se on mielenterveyden ja toipumisen kannalta se ainoa järkevä vaihtoehto. Se että kiusaaja vaihtaa koulua, harvoin ratkaisee yhtään mitään, koska kiusaamiseen liittyy niin paljon niitä lieveilmiöitä. Jonkun paras kaveri lähtee, se voi olla joidenkin oppilaiden mielestä kiusatun syy. Tulee uusia kiusaajia. Eikä mikään takaa, että kiusattu saisi niitä ystäviä vanhassa koulussa, sen paremmin kuin uudessakaan. Uudessa kuitenkin joskus saattaa olla avoimempi asenne, kun ei ole vielä muodostunut pysyvää käsitystä, millainen se kiusattu henkilö on.
Ei ole kyllä ihan niinkään yleisesti, ettei koulun vaihtokin voi auttaa kiusaamiseen. Tiedän tämän asian omasta kokemuksesta.
Sitä kiusaamisen aihetta, kun niin halutessaan pystyy kehittelemään vaikka mistä... Ei siihen aina tarvitse olla jotain erityistä syytä ja todellista poikkeamaa...
Ap: n lapselle kovasti tsemppiä! Toivottavasti tulevaisuus koulussa on huomattavasti nykyistä onnellisempi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei muutu, vaikka ympäristö muuttuu. Onko hän saanut terapiaa, jonka avulla saisi välineitä siihen, miten olla muiden kanssa?
Eikä tämä ole ilkeilyä, tämä on puhdasta faktaa. Itsellä auttoi se, että joku aikuinen kertoi konkreettisia keinoja siihen, miten muuttaa omia ajatuksiaan ja omaa toimintaansa niin, että pärjää yhteisössä, että oppi tunnistamaan omat rajansa ja ymmärtämään muita.
On käynyt kuraattorilla, mutta ei terapiassa. Kuraattorilla ovat puhuneet kiusaamisesta ja miten voi toimia silloin jos muut käyvät käsiksi.
Mun lapsi on autistinen ja se näkyy olemuksessa -ei ulkoisesti vaan tavassa miten hän puhuu ja on. Ilmeisesti se on joillekin se ongelma. Ja mun lapsi ottaa kirjaimellisesti kaiken mitä hänelle sanotaan ja pahoittaa helpos
Niin. Että oikein erottuu joukosta?
Kävisin karjumassa pää punasena opettajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se että autistit ei yleensä taida sosiaalisia sääntöjä. Tai hiffaa miten ollaan vuorovaikutuksessa.
Joten en nyt lähtisi muksuja syyttelemään asiasta. Jotkut autistit saa raivareita tms.
No joo, en tiedä. Olis varmaan hyvä että kouluissa olisi pienet luokat ja kielipuolet muualla, koska niiden mukana tulee kasakaupalla kaikenlaista turhaa sotkua ja rasitetta koulunkäyntiin. Itse ainakin kiitosrukoilen ääneen että mun aikana Suomen kouluissa oli suomalaisia oppilaita + yksi jenkkivaihtari.
Englanninkieliset koulut yms. oli erikseen. Sielläkin taisi olla kova taso. Apukouluja ei tarvittu kun oppilasaines oli luojan kiitos homogeenista kokemuspiiriltään ja normaaliälyistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein siinä käy juuri noin. Se koulun vaihto ei välttämättä auta mitään. Lapset on kuin hyeenoita, toistensa kimpussa. Onneksi koulupakkoa ei ole, oppivelvollisuuden voi suorittaa myös kotona. Omista kouluajoista on jo reilusti aikaa, mutta minä suoritin peruskouluni loppuun kotona. Koululta hain opiskeltavista oppiaineista valmiit paketit, jotka opiskelin itsenäisesti. Koululla kävin opiskelemassa matematiikkaa (kaksistaan opettajan kanssa) ja tekemässä kokeet. Ne kokeetkin tein ylhäisessä yksinäisyydessä. Eli toisia oppilaita ei tullut tavattua muualla kuin koulubussissa. Siihen loppui kaikki kiusaaminenkin.
Olitpa sitten huippulahjakas, kun opit ihan opettamatta. Kuulostaa uskomattomalta kyllä.
Opiskelin itse lukion 3. saksan omin päin (opettaja oli niin surkea) ja kirjoitin yo.t. Mutta se oli vain yksi kurssi ja valmiudet oli hyvät.
Turha kouluja on edes pitää, jos persaritkin oppii itsekseen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta voi opettaa. Neljävuotiaan tyttäreni ensimmäinen päiväkodin ulkopuolinen leikkikaveri oli samassa rivarissa asuva 5-vuotias tyttö. Vanhempi tyttö haki tyttäremme aina leikkimään tai tuli meille.
Yhtenä lauantaiaamuna näin ei tapahtunutkaan. Neljävuotias odotti ja tuhersi jo itkua. Sanoin, että ei toinen aina jaksa olla aloitteentekijä, joten mene sinä nyt vuorostasi noutamaan leikkikaveri itsellesi ja ehdota leikkiä. Tytär pyyhki kyyneleensä, laittoi kengät jalkaansa ja lähti naapuriin. Sen jälkeen hän osannut seuransa etsiä.
Voiko kutsua kotiin jonkun vaikka pelaamaan tai jos etsisi jonkin harrastuspiirin. Minun lapsellani taas oli liikaa kavereita ja harrastuksia, joiden takia koulu ei aina ykkönen elämässä. Sekin on ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi pahoillani lapsesi tilanteesta. Omaa lastani kiusataan myös, koska hän on paljon lapsellisempi kuin muut ikäisensä eikä hän tunne häpeää siitä eikä mistään muustakaan sellaisesta mikä olisi muiden sen ikäisten 661mielestä noloa. Meillä siis koulun vaihto ei auttaisi. Onko sinulla sellainen tunne, että teillä oikeasti auttaisi jos kokeilisitte vielä yhtä koulua?
Miksi edelleen kiusatun pitää vaihtaa koulua? Miksi se kiusaaja ei vaihda tai muuten saada kuriin? Koulun vaihtaminen noin usein ei ole hyväksi, kuka takaa, että kolmannessa tai neljännessä koulussa olisi kavereita?
Kiusaamisen problematiikka on hiukan monimutkaisempaa kuin kiusaaja-kiusattu-asetelma. Siihen kuuluu aina myös henkilöitä, jotka sallivat kiusaamisen ja ovat aktiivisessa roolissa kiusaamisen mahdollistajana. Kun olin koulu
Kiusaaminen on usein tai voi olla ryhmäilmiö, mutta mielestäni mitä kuvaat passiivisena on ihan aktiivista kiusaamista. Minusta aito sivustakatsoja ei voi olla vastuussa kiusaamisesta.
Mielestäni aikuisten suhtautuminen kiusaamiseen on usein todella naiivi. Esim että ajatellaan, että muista lapsista pitäisi kuoriutua sankareita, kun Antti kiusaa Pekkaa. Että suurella viisaudella ja tilannetajulla asiaan puuttumaan. Tai muiden lasten pitäisi jaksaa ymmärtää lasta, joka ei ymmärrä muita lapsia eikä osaa toimia ryhmässä. Kun aikuiset eivät itsekään osaa ratkaista näitä kysymyksiä, eikä niitä aikuisten maailmassa pidetä niin yksioikoisina JA LISÄKSI aikuisilla on aina mahdollisuus lähteä, lapsilla ei. Heidät on pakotettu niihin satunnaisiin ryhmiin.
Vierailija kirjoitti:
eli todistettavasti vika on lapsessasi eikä kaikissa muissa ihmisissä
Vika ei oo kenessäkään muussa kuin sussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastus pelastaa lapsesi kiusaajilta, sellainen mikä vaatii yhteishenkeä, oppii myös toisten kanssa uusia asioita, sosiaalistuu, kehittää luonnetta. Saa itsetunnon tervehtymään. Tiedän kokemuksesta oman lapseni kautta. Löysi mieleiset opinnotkin lapsuuden ja nuoruuden harrastuksen innoittamana. Selviytyjä luonne!
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys mikä lapsessasi on vialla kun kaikki häntä vihaavat. Tunnetko epäonnistuneesi vanhempana? Oletko yh?
Mikä sussa on vialla, kun tuollaisia kyselet ja ajattelet ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaa hyssytellä, kysele lapselta nimiä, ketkä kiusaa ja ota vanhempiin yhteyttä. Jos koulu ei ota kantaa, sano että otat yhteyttä heidän esimiehiinsä, voisi tehota. Lasta ei voi jättää yksin selviämään.
Vierailija kirjoitti:
Jos "vika" on lapsessa, ei siinä koulun vaihto auta.
Minusta on väärin leimata muut lapset kiusaajiksi, jos he eivät osaa olla autistin kanssa. Aikuistenkin kyky tällaiseen on hyvin rajallinen, saati sitten lasten. Eihän kukaan halua olla tyypin kanssa, jonka kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Ei voi olettaa, että muut lapset ryhtyvät tukihenkilöiksi hyvää hyvyyttään ja ymmärtävät kummallista käytöstä.
Lapsesi olisi tarvinnut ajoissa jotain toimintaterapiaa ja paikan pienryhmässä. Olisiko tämä vielä mahdollista?
Ero ikätovereihin luultavasti vain kasvaa iän myötä.
Hyi olkoon mikä kommentti. Ihan laki sanoo, että ketään ei saa erilaisuuden vuoksi syrjiä tai kiusata. Toisekseen ap: n lasta on tönitty, mikä on väkivaltaa! Noista kiusaajista pitäisi tehdä lasut ja rikosilmoitukset,ä. Mitenköhän käyttäytyvät kotonaan sisaruksia kohtaan, työelämässä, kadulla, eläimiä kohtaan?!
Ehkä nyt pikkuisen liikaa korostetaan lapsen lapsellisuutta jos kuitenkin jostain alakoululaisista kyse. Kyllä koulu ei ole tehnyt nyt kaikeaan jos tilanteita käydä käsiksi ei pystytä estämään ja kuraattori yksin yrittää neuvoa miten paeta kiusaajia? Haloo!
Ja niin, ketään ei saa myöskään haukkua autistiksi. Vaikka se oireyhtymänä siellä kirjolla on. Jokainen lapsi tai nuori voi olla kirjolla kenenkään sitä ulkoapäin huomaamatta ja oppia toisiltaan vaikka mitä, löytää yhteistä.
Minkälaiset vanhemmat ovat sitä mieltä,, että erilaisuus on häpeä tai huonoa asia? Ei sitä tarvitse nin paljoa korostaa että on joku dg.
Tai hävetä.
Äkkinäinen kutsuisi ainakin synttäreiile koko luokan ipanat. Ehkä siinä paranisi niin sanottu tuntemus. Ja voisit itse seurata sitä kiusaamista jos nousee esiin. Saisi helposti muutaman kaverin samalla.
Mitä sinä olet tehnyt tälle lapselle että se vain itkeskelee? Onhan tämä nyt jo lasuasia kun tästä on viikkotolkulla puhuttu mutta et saa mitään aikaiseksi.
Sää oot hul lu!!!