Lapsi vaihtoi kiusaamisen takia koulua. Nyt on taas itkenyt koko illan ettei halua mennä kouluun...

Yksi ehdottaa kotikoulua,yksi maastamuuttoa, joku sanoo että lapsessa vika,toinen kertoo faktan että sosiopaattikiusaajat nousevat johtoportaaseen,joku ehdottaa pohjoiseen muuttoa,toinen kaupunkiin,kuorossa ehdotetaan harrastuksia ja uutta sosiaalista yhteisöä. Kaikki samaa mieltä,että kiusata ei saa ja ratkaisu löydyttävä,mutta joidenkin kommentteja alapeukutetaan rankasti vaikka näkemys olisi sama kuin yläpeukkuja saaneilla? Kiusaaminen ja tekopyhyys näkyy tässäkin ketjussa todella hyvin. Tee AP juuri kuten tiedät lapsellesi ja itsellesi parasta olevan,jätä ' ammatti' auttajien neuvot sikseen. Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi pahoillani lapsesi tilanteesta. Omaa lastani kiusataan myös, koska hän on paljon lapsellisempi kuin muut ikäisensä eikä hän tunne häpeää siitä eikä mistään muustakaan sellaisesta mikä olisi muiden sen ikäisten 661mielestä noloa. Meillä siis koulun vaihto ei auttaisi. Onko sinulla sellainen tunne, että teillä oikeasti auttaisi jos kokeilisitte vielä yhtä koulua?

Miksi edelleen kiusatun pitää vaihtaa koulua? Miksi se kiusaaja ei vaihda tai muuten saada kuriin? Koulun vaihtaminen noin usein ei ole hyväksi, kuka takaa, että kolmannessa tai neljännessä koulussa olisi kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nuo kiusaajat päätyy johtoportaaseen ja hyväpalkkaisiin töihin kun oppivat käsittelemään ihmisiä jo nuorena.

Ei oman kokemukseni mukaan. Menestynein kiusaaja on joku pesuaineiden piirimyyjä. 

Hyvin usein siinä käy juuri noin. Se koulun vaihto ei välttämättä auta mitään. Lapset on kuin hyeenoita, toistensa kimpussa. Onneksi koulupakkoa ei ole, oppivelvollisuuden voi suorittaa myös kotona. Omista kouluajoista on jo reilusti aikaa, mutta minä suoritin peruskouluni loppuun kotona. Koululta hain opiskeltavista oppiaineista valmiit paketit, jotka opiskelin itsenäisesti. Koululla kävin opiskelemassa matematiikkaa (kaksistaan opettajan kanssa) ja tekemässä kokeet. Ne kokeetkin tein ylhäisessä yksinäisyydessä. Eli toisia oppilaita ei tullut tavattua muualla kuin koulubussissa. Siihen loppui kaikki kiusaaminenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei muutu, vaikka ympäristö muuttuu. Onko hän saanut terapiaa, jonka avulla saisi välineitä siihen, miten olla muiden kanssa?

Eikä tämä ole ilkeilyä, tämä on puhdasta faktaa. Itsellä auttoi se, että joku aikuinen kertoi konkreettisia keinoja siihen, miten muuttaa omia ajatuksiaan ja omaa toimintaansa niin, että pärjää yhteisössä, että oppi tunnistamaan omat rajansa ja ymmärtämään muita.

On käynyt kuraattorilla, mutta ei terapiassa. Kuraattorilla ovat puhuneet kiusaamisesta ja miten voi toimia silloin jos muut käyvät käsiksi. 

Mun lapsi on autistinen ja se näkyy olemuksessa -ei ulkoisesti vaan tavassa miten hän puhuu ja on. Ilmeisesti se on joillekin se ongelma. Ja mun lapsi ottaa kirjaimellisesti kaiken mitä hänelle sanotaan ja pahoittaa helposti mielensä ja alkaa itkemään... Varmaan se on yksi syy että hänestä saa helposti reaktioita irti.

Jos kerran on autistinen, niin alvariinsa koulun/ympäristön vaihtaminen ei ole hyväksi. Tuttu ympäristö,  tuttu opettaja monta vuotta, tutut omat kaverit, juurruttaisi ja loisi turvallisuutta. Kenellekään ei ole hyväksi vaihtaa ympäristöä, ystäviä jne. yhtä mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi pahoillani lapsesi tilanteesta. Omaa lastani kiusataan myös, koska hän on paljon lapsellisempi kuin muut ikäisensä eikä hän tunne häpeää siitä eikä mistään muustakaan sellaisesta mikä olisi muiden sen ikäisten 661mielestä noloa. Meillä siis koulun vaihto ei auttaisi. Onko sinulla sellainen tunne, että teillä oikeasti auttaisi jos kokeilisitte vielä yhtä koulua?

Miksi edelleen kiusatun pitää vaihtaa koulua? Miksi se kiusaaja ei vaihda tai muuten saada kuriin? Koulun vaihtaminen noin usein ei ole hyväksi, kuka takaa, että kolmannessa tai neljännessä koulussa olisi kavereita?

Tämä. Tämä sama vaan aina ja ikuisesti. Meillä samat pari lasta kiusaa muita lapsia ja osa ei enää pysty menemään kouluun. Kiusattujen vanhemmille kerrotaan, että kiusaajille pitää mahdollistaa koulunkäynti. Kiusatuille ilmeisesti ei kun ovat kotikoulussa näiden kiusaajien vuoksi. Ilmeisesti kiusaajien oikeus koulunkäyntiin on suurempi.

Meillä painitaan saman ongelman kanssa. Lapsemme on autisti ja on koulussa tavallisella luokalla. Hän on älykäs kympin oppilas, mutta joutunut luokkatovereiden ja osittain opettajankin silmätikuksi. Lapsi on saanut kuntoutusta ja terapiaa ja hänelle on tarjottu myös mahdollisuus siirtyä kotikouluun. Lapsi jostakin syystä haluaa kuitenkin pysyä koulussa. Olen ollut monesti varsin tyrmistynyt siitä, millaista neuroepätyypillisten  lasten kohtelu maassamme on. Kyllä niitä sosiaalisia taitoja ja erilaisuuden huomioimista pitäisi opettaa ihan opettajista alkaen koko kouluyhteisölle.

Kiusaaminen ei ole sallittua, oli syy mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halaus lapselle. Onko hänellä harrastuksia? 

Ei enää. Kotona pelaa paljon koneella... Lomalla käytiin vaeltamassa yhdessä. Siitä tykkäsi. Ap

 

Todella hyväkuty-luonto on tärkeintä ihmisen elämässä eli muutto pohjoiseen,ASAP. Ihmiset ovat aivan toisenlaisia kuin etelässä. Älkää jääkö tilanteeseen jossa lapsi kärsii.

Mitä on hyväkuty-luonto? Että veisit lapsen erakoitumaan pohjoiseen? Miten hän oppisi siellä sosiaalisuutta ja muiden huomioimista? Ei niitä taitoja tarvitakaan, jos elää loppuikänsä erakkona. Etelään on muuttanut runsaasti pohjoisesta ihmisiä, miksi heistä etelässä tulee erilaisia?

Otan osaa suruusi, ymmärrän täysin. Valitettavasti se kiusaaminen ei vaan lopu, jotkut ovat helppoja kohteita, kuten minä. Ala-asteella kuvittelin että se loppuu kun pääsen yläasteelle, sitte luulin että lukiossa ois järkiporukkaa mutta se vaan jatkui jopa yliopistossa ja työpaikalla. Anteeks et oon olemassa ja sori et oon syntyny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi pahoillani lapsesi tilanteesta. Omaa lastani kiusataan myös, koska hän on paljon lapsellisempi kuin muut ikäisensä eikä hän tunne häpeää siitä eikä mistään muustakaan sellaisesta mikä olisi muiden sen ikäisten 661mielestä noloa. Meillä siis koulun vaihto ei auttaisi. Onko sinulla sellainen tunne, että teillä oikeasti auttaisi jos kokeilisitte vielä yhtä koulua?

Miksi edelleen kiusatun pitää vaihtaa koulua? Miksi se kiusaaja ei vaihda tai muuten saada kuriin? Koulun vaihtaminen noin usein ei ole hyväksi, kuka takaa, että kolmannessa tai neljännessä koulussa olisi kavereita?

Olisi helpompi ottaa kantaa, jos tietäisi mitä ns. kiusaaminen tässä tarkoittaa.

Olet varmaan ollut seuraamassa koulupäivää paikan päällä? Jos oppilas vetäytyy yksikseen eikä puhu muille mitään, niin (minkäikäinen?) kyllä oppilaat siihen jotenkin aina reagoivat. Jos näin on käynyt ennen ja taas käy, niin olisi varmaan hyödyllistä miettiä jotain rakentavaa tilanteen korjaamiseksi. Se ei varmaan auta jos äiti/isä sättii muuta luokkaa ja lisää negatiivisuutta oppilaan mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi pahoillani lapsesi tilanteesta. Omaa lastani kiusataan myös, koska hän on paljon lapsellisempi kuin muut ikäisensä eikä hän tunne häpeää siitä eikä mistään muustakaan sellaisesta mikä olisi muiden sen ikäisten 661mielestä noloa. Meillä siis koulun vaihto ei auttaisi. Onko sinulla sellainen tunne, että teillä oikeasti auttaisi jos kokeilisitte vielä yhtä koulua?

Miksi edelleen kiusatun pitää vaihtaa koulua? Miksi se kiusaaja ei vaihda tai muuten saada kuriin? Koulun vaihtaminen noin usein ei ole hyväksi, kuka takaa, että kolmannessa tai neljännessä koulussa olisi kavereita?

Niin että koko luokka vaihtaa koulua, ja tää yksi jää sinne? Kuulostaa tosi hubalta! Sit varmaan opettaja kiusaisi kuitenkin, ja sekin saisi lähtöpassit.

Ikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halaus lapselle. Onko hänellä harrastuksia? 

Ei enää. Kotona pelaa paljon koneella... Lomalla käytiin vaeltamassa yhdessä. Siitä tykkäsi. Ap

Partioon?

Onko lapsi lihava? Paljonko painaa? Mikä BMI?

Naiset, jotka tulevat raiskatuksi kerran, tulevat usein myös toisenkin. Jos sinun lastasi tönitään kahdessa eri paikassa, kyse voi olla samasta ilmiöstä. Tuo muisto kulkee tavallaan hänen mukanaan ja ilmenee uuudestaan joka paikassa mihin hän menee, ennen kuin oma käytös muuttuu

Kokeilepa tätä: roolileiki lapsen kanssa, miten hän toivoisi kaverien suhtautuvan häneen, ja hänen heihin. Toista tätä muutamia kertoja, voitte kokeilla erilaisia mahdollisuuksia. Roolileikkikää myös tilanne, missä joku yrittä tönäistä häntä, ja miettikää yhdessä joku tapa reagoida siihen niin, että hän pääsee eroon tilanteesta

NJEEHEHEE!!!

NJEEHEHEE!!!

NJEEHEHEE!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi pahoillani lapsesi tilanteesta. Omaa lastani kiusataan myös, koska hän on paljon lapsellisempi kuin muut ikäisensä eikä hän tunne häpeää siitä eikä mistään muustakaan sellaisesta mikä olisi muiden sen ikäisten 661mielestä noloa. Meillä siis koulun vaihto ei auttaisi. Onko sinulla sellainen tunne, että teillä oikeasti auttaisi jos kokeilisitte vielä yhtä koulua?

Miksi edelleen kiusatun pitää vaihtaa koulua? Miksi se kiusaaja ei vaihda tai muuten saada kuriin? Koulun vaihtaminen noin usein ei ole hyväksi, kuka takaa, että kolmannessa tai neljännessä koulussa olisi kavereita?

Tämä. Tämä sama vaan aina ja ikuisesti. Meillä samat pari lasta kiusaa muita lapsia ja osa ei enää pysty menemään kouluun. Kiusattujen vanhemmille kerrotaan, että kiusaajille pitää mahdollistaa koulunkäynti. Kiusa

Tuo sama dynamiikka näkyy jokaisessa valtion elimessä, myös esim. rikollisia ja päihdeongelmaisia paapotaan. Sen kanssa on opittava tässä maassa tavalla tai toisella elämään

Kaunis nainen tuli kadulla yhtäkkiä pieremään eteeni. Hän käski minun haistella hänen farkkupeppuaan. No tein työtä käskettyä ja painoin naamani hänen pepulleen. Nainen päästeli pitkiä oikein pahanhajuisia rutisevia pieruja suoraan naamaani. Minä kiltisti imppasin nuo polttavat päästöt. Oli kyllä erikoinen kokemus. Haluaisin kokea sen uudestaan. 

Moni olisi kokenut tämän kiusaamisena. Mutta en minä. Koen että olen etuoikeutetussa asemassa, kun sain nauttia tästä.

Vien lapsen järveen, en jaksa enää.

Ap