Miksi omakotitaloasujat kuvittelevat että heidän luo halutaan kylään?

"Tuokaan vastaaja ei ymmärrä että vaihtoehtoja tekemiselle kaupungissa paljon paremmin kuin maalla ja silti pitäisi könytä sinne maalle pelaamaan lautapelejä hänen lastensa kanssa sen sijaan että mentäisiin porukalla vaikka uimahalliin."

Hyi helv..., porukalla uimahalliin. 

Ei ihme ettei sulla ole ystäviä. Enää. 

Vierailija kirjoitti:

"Tuokaan vastaaja ei ymmärrä että vaihtoehtoja tekemiselle kaupungissa paljon paremmin kuin maalla ja silti pitäisi könytä sinne maalle pelaamaan lautapelejä hänen lastensa kanssa sen sijaan että mentäisiin porukalla vaikka uimahalliin."

 

Hyi helv..., porukalla uimahalliin. 

Ei ihme ettei sulla ole ystäviä. Enää. 

Parempi sekin on kuin istua jonkun olohuoneessa vuodesta toiseen.

Selvennänpä vielä, että kaupungin lähiö ei ole maaseutua, saati korpea.

Ne on eri asioita. Tässä puhuttiin lähiöistä, jotka siis ovat kaupunkialuetta, nimensä mukaisesti lähellä eikä missään satojen kilometrien päässä kaikesta. 

Minun kaveriporukastani on jäänyt pois omakotiasujia, kun ei eivät suostu edes toistensa omakotitaloihin menemään vierailulle. Maijalla kun ei ole rantasaunaa, mutta meilläpä on. Kaijalla ei ole kotiteatteria niin kuin meillä ja telkkaristahan ei voi leffoja katsoa. Marja haluaa aina vain istua paljussa omalla pihalla jne.

Mitä toisen luona kyläilyä se on, että käydään vain kaupoissa, ravintolassa, elokuvissa ja uimahallissa?

Kalliiksi tulee, ja kaverin kanssa jutteluun vain hyvin rajoitetusti tilaisuutta. Siis kunnolliseen jutteluun. 

Minusta parhaiden kaverin kanssa nimen omaan pitää saada syventyä toisen ajatuksiin ja kuulumisiin _kunnolla_, eikä sitä voi tehdä julkisilla paikoilla ihmismassan keskellä. Koti/mökki tms yksityinen paikka on se, missä voidaan rentoutua ja keskustella ihan kaikesta, mikä mielessä pyörii, vaikka aamuun asti, jos siltä tuntuu. 

Pointti tässä keskustelussa oli se sana vastavuoroisuus. Minä esimerkiksi tiedän tarkalleen kauanko aikaa menee ajaa kaverini omakotitalolle, kun olen sinne jo viisi vuotta suhannut silloin tällöin. Siihen menee puoli tuntia suuntaansa. Arkeeni kuuluu myös lapset ja koira, opiskelen ja käyn töissä. Aikaa on sillä tavalla vähän. Haluaisin säilyttää ne harvat pitkäaikaiset ystävyyssuhteet, mutta arkeeni ei oikein mahdu tunnin ajo ja illanvietto, joten ovat sitten jääneet. Toiseen suuntaan liikkumista ei tapahdu.

 

Hämmentävää tässä on se, että minulle kuitenkin aina silloin tällöin vakuutellaan että ystävyytemme on tärkeää. Ei se tunnu yhtään siltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuokaan vastaaja ei ymmärrä että vaihtoehtoja tekemiselle kaupungissa paljon paremmin kuin maalla ja silti pitäisi könytä sinne maalle pelaamaan lautapelejä hänen lastensa kanssa sen sijaan että mentäisiin porukalla vaikka uimahalliin."

 

Hyi helv..., porukalla uimahalliin. 

Ei ihme ettei sulla ole ystäviä. Enää. 

Parempi sekin on kuin istua jonkun olohuoneessa vuodesta toiseen.

 

Yksiössähän ei olohuonetta olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä toisen luona kyläilyä se on, että käydään vain kaupoissa, ravintolassa, elokuvissa ja uimahallissa?

Kalliiksi tulee, ja kaverin kanssa jutteluun vain hyvin rajoitetusti tilaisuutta. Siis kunnolliseen jutteluun. 

Minusta parhaiden kaverin kanssa nimen omaan pitää saada syventyä toisen ajatuksiin ja kuulumisiin _kunnolla_, eikä sitä voi tehdä julkisilla paikoilla ihmismassan keskellä. Koti/mökki tms yksityinen paikka on se, missä voidaan rentoutua ja keskustella ihan kaikesta, mikä mielessä pyörii, vaikka aamuun asti, jos siltä tuntuu. 

Ja ne sun lapset pyörivät helmoissa kuuntelemassa aikuisten juttuja? En ikinä ottanut omia nyt jo aikuisia lapsia mukaan vastaaviin menoihin 

Vierailija kirjoitti:

No mikset vuodata noita ajatuksia niille ystävillesi? Mitä tänne valittaminen ratkaisee?

Nyt olen kyllä täysin väärin ymmärtänyt tämän palstan tarkoituksen. Ajatellut että tarkoitus on vaihtaa mielipiteitä ja saada keskusteluja aikaan. Olen tosi tyhmä. "Silmäni aukesivat" ???!!!

Vierailija kirjoitti:

Pointti tässä keskustelussa oli se sana vastavuoroisuus. Minä esimerkiksi tiedän tarkalleen kauanko aikaa menee ajaa kaverini omakotitalolle, kun olen sinne jo viisi vuotta suhannut silloin tällöin. Siihen menee puoli tuntia suuntaansa. Arkeeni kuuluu myös lapset ja koira, opiskelen ja käyn töissä. Aikaa on sillä tavalla vähän. Haluaisin säilyttää ne harvat pitkäaikaiset ystävyyssuhteet, mutta arkeeni ei oikein mahdu tunnin ajo ja illanvietto, joten ovat sitten jääneet. Toiseen suuntaan liikkumista ei tapahdu.

 

Hämmentävää tässä on se, että minulle kuitenkin aina silloin tällöin vakuutellaan että ystävyytemme on tärkeää. Ei se tunnu yhtään siltä. 

 

Minkäslaisia illanviettoja sinä pystyisit järjestämään? Sulla on asunnossa kivasti tilaa? Mitä tekisitte? 

Vastavuoroisesti vieraillaan kavereiden kanssa, mutta kyllähän ne 30-50neliön ahtaat kerrostalokämpät on suoraan sanoen ahdistavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuokaan vastaaja ei ymmärrä että vaihtoehtoja tekemiselle kaupungissa paljon paremmin kuin maalla ja silti pitäisi könytä sinne maalle pelaamaan lautapelejä hänen lastensa kanssa sen sijaan että mentäisiin porukalla vaikka uimahalliin."

 

Hyi helv..., porukalla uimahalliin. 

Ei ihme ettei sulla ole ystäviä. Enää. 

Parempi sekin on kuin istua jonkun olohuoneessa vuodesta toiseen.

 

Yksiössähän ei olohuonetta olekaan. 

Tiesitkö että kaupunkien keskustoissa on muitakin, kuin yksiöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä toisen luona kyläilyä se on, että käydään vain kaupoissa, ravintolassa, elokuvissa ja uimahallissa?

Kalliiksi tulee, ja kaverin kanssa jutteluun vain hyvin rajoitetusti tilaisuutta. Siis kunnolliseen jutteluun. 

Minusta parhaiden kaverin kanssa nimen omaan pitää saada syventyä toisen ajatuksiin ja kuulumisiin _kunnolla_, eikä sitä voi tehdä julkisilla paikoilla ihmismassan keskellä. Koti/mökki tms yksityinen paikka on se, missä voidaan rentoutua ja keskustella ihan kaikesta, mikä mielessä pyörii, vaikka aamuun asti, jos siltä tuntuu. 

Ja ne sun lapset pyörivät helmoissa kuuntelemassa aikuisten juttuja? En ikinä ottanut omia nyt jo aikuisia lapsia mukaan vastaaviin menoihin 

Miksi ihmeessä olisivat pyörineet? Lapset saatoin järjestää muualle isänsä kanssa, tai jos olivat kotona, nukkuivat öisin yläkerrassa. Nyt ovat aikuisia olleet jo kauan.

Ei mun kaverit ole valittaneet. Tulevat mielellään meille kylään kauempaakin, kun on mukavasti tilaa ja hyvät oltavat.

Meiltä on ydinkeskustaan 10 km, joten nopsasti päästään myös kaupungille, jos se on toiveena. Kerran on yksi kaveri halunnut museoon ja sinne menimme, muuten on riittänyt kotimme viriketarjonta 🙂 Pointtina kun on tavata ja jutella kunnolla eikä juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti tässä keskustelussa oli se sana vastavuoroisuus. Minä esimerkiksi tiedän tarkalleen kauanko aikaa menee ajaa kaverini omakotitalolle, kun olen sinne jo viisi vuotta suhannut silloin tällöin. Siihen menee puoli tuntia suuntaansa. Arkeeni kuuluu myös lapset ja koira, opiskelen ja käyn töissä. Aikaa on sillä tavalla vähän. Haluaisin säilyttää ne harvat pitkäaikaiset ystävyyssuhteet, mutta arkeeni ei oikein mahdu tunnin ajo ja illanvietto, joten ovat sitten jääneet. Toiseen suuntaan liikkumista ei tapahdu.

 

Hämmentävää tässä on se, että minulle kuitenkin aina silloin tällöin vakuutellaan että ystävyytemme on tärkeää. Ei se tunnu yhtään siltä. 

 

Minkäslaisia illanviettoja sinä pystyisit järjestämään? Sulla on asunnossa kivasti tilaa? Mitä tekisitte? 

Ihan yhtä tylsää sun kavereilla on sun kotona. Mikään ei voita omaa kotia.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun kaverit ole valittaneet. Tulevat mielellään meille kylään kauempaakin, kun on mukavasti tilaa ja hyvät oltavat.

Meiltä on ydinkeskustaan 10 km, joten nopsasti päästään myös kaupungille, jos se on toiveena. Kerran on yksi kaveri halunnut museoon ja sinne menimme, muuten on riittänyt kotimme viriketarjonta 🙂 Pointtina kun on tavata ja jutella kunnolla eikä juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. 

Juttelu ei onnistu rivarissa tai kerrostalossa?

Vaikuttaa siltä, ettei kaikilla ole kyse mistään ystävyydestä, jos tällaista mieltä painavaa asiaa ei voi edes ottaa puheeksi.

Kehotan sanomaan asiasta, joka loukkaa ja vaivaa. Riitelemättä, kiihtymättä, uhriutumatta. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja miten haluaisit tilannetta parantaa. 

 

"Ihan yhtä tylsää sun kavereilla on sun kotona. Mikään ei voita omaa kotia."

Ei tietenkään mikään voita omaa kotia, mutta onhan muuallakin kiva välillä käydä. En lainkaan usko että kavereillani on tylsää meillä, koska he tulevat ihan omasta aloitteestaan kyläilemään sekä meillä kotona että kesäisin mökillämme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti tässä keskustelussa oli se sana vastavuoroisuus. Minä esimerkiksi tiedän tarkalleen kauanko aikaa menee ajaa kaverini omakotitalolle, kun olen sinne jo viisi vuotta suhannut silloin tällöin. Siihen menee puoli tuntia suuntaansa. Arkeeni kuuluu myös lapset ja koira, opiskelen ja käyn töissä. Aikaa on sillä tavalla vähän. Haluaisin säilyttää ne harvat pitkäaikaiset ystävyyssuhteet, mutta arkeeni ei oikein mahdu tunnin ajo ja illanvietto, joten ovat sitten jääneet. Toiseen suuntaan liikkumista ei tapahdu.

 

Hämmentävää tässä on se, että minulle kuitenkin aina silloin tällöin vakuutellaan että ystävyytemme on tärkeää. Ei se tunnu yhtään siltä. 

 

Minkäslaisia illanviettoja sinä pystyisit järjestämään? Sulla on asunnossa kivasti tilaa? Mitä tekisitte? 

Aivan samoja asioita kuin heilläkin. Minulla on 100m^2 rivitaloasunto. Ylipäätään se että ystävyys säilyisi ei mielestäni edellyttäisi välttämättä illanviettoja, riittäisi nopeammatkin näkemiset. Nyt ei nähdä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

 

"Ihan yhtä tylsää sun kavereilla on sun kotona. Mikään ei voita omaa kotia."

 

Ei tietenkään mikään voita omaa kotia, mutta onhan muuallakin kiva välillä käydä. En lainkaan usko että kavereillani on tylsää meillä, koska he tulevat ihan omasta aloitteestaan kyläilemään sekä meillä kotona että kesäisin mökillämme. 

No käytkö sinä heidän luonaan koskaan?