Lue keskustelun säännöt.
Miesten tapa elää vain tässä hetkessä
19.10.2024 |
Otsikko on yleistävä, pahoittelut siitä. Ei kaikki miehet, mutta ainakin minun mieheni ja ilmeisesti aika monen ystävättärieni miehet myös. Jos nyt vähän provoavasti kärjistetään, niin tuntuu kuin jos miehen kanssa yrittää puhua tulevaisuudensuunnitelmista, hän vastaa lähinnä sen hetkisen olotilansa mukaan, ei tulevaisuutta ajatellen.
"Haluatko joskus lapsia?" -kysymykseen vastaus on ihan liian usein "Ehkä joskus, just nyt en", moni mies ei edes pohdi asiaa sen enempää kuin mikä fiilis asiasta on juuri nyt eikä selkeää "kyllä" tai "ei" vastausta saa irti kirveelläkään.
"Milloin haluaisit naimisiin?" - Kysymykseen samoin vastaus on aina "sitten joskus", todellisuudessa mies ei uhraa ajatustakaan asialle koska just nyt ei ole sille tarvetta. Ja niin edelleen.
Oma mieheni on siis muutoin unelmien kumppani, mutta hänelle ei ole luontaista suunnitella tai edes ajatella tulevaa juurikaan kuluvaa päivää tai hyvällä tuurilla seuraavaa viikonloppua pidemmälle. Hetkessä eläminenhän on pääsääntöisesti erinomainen taito, etenkin jos sillä välttää täysin turhan tulevaisuudesta stressaamisen, yliajattelun ja murehtimisen. Mutta oman mieheni kohdalla tämä on parisuhdetta hieman rasittava piirre kun puhutaan isoista ja tärkeistä asioista.
Olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja suunnittelemassa yhteisen kodin ostamista. Asiasta on puhuttu jo suhteen alkuaikoina, kuinka meidän yhteisillä tuloilla rahoittaa aika mukavan elämän ja puoliksi maksamalla meillä on varaa erittäin kivaan kotiin. Asia ei ole vuosien aikana edennyt, koska vaikka mies valittelee turhautumista tähän kahden asunnon välillä ramppaamiseen ja millaista rahanhaaskausta on maksaa kahta pikkukämppää, hänestä ei ole laatimaan oikeita, konkreettisia suunnitelmia oikein mihinkään. Tulevaisuuden suunnittelu, aikataulun laatiminen ja askeleiden ottaminen tuntuu olevan hänelle todella vaikeita asioita, vaikka hän on tyytymätön nykytilaan.
Ohjien ja vetovastuun ottaminen turhauttaa itseäni jo lähtökohtaisesti koska en ole koskaan halunnut olla se kuuluisa parisuhteen projektipäällikkö, mutta miehen jumahtaminen "tähän hetkeen" -pakottaa minut siihen rooliin. Eilen yritin edistää tätä asuntoasiaa kyselemällä perusasioita: Miltä alueelta mies haluaisi että alamme katselemaan asuntoa, mitä hän toivoo asunnolta, onko jotain ehdotonta ei:tä, millaista elämää hän näkee elävänsä pitkällä tähtäimellä jotta voisimme kerralla hankkia kodin jossa asumme pitkään. Voisimmeko alkaa kartoittamaan millaiset säästöt meillä täytyy olla kasassa ja miettiä, missä vaiheessa alamme kilpailuttamaan pankkien lainatarjouksia.
Vastaukset kaikkeen oli: En tiedä, en ole ajatellut, en osaa sanoa. Hän tietää ainoastaan, että nykytilanne kahden asunnon kanssa on epämukava, mutta asian ratkaisemisen ajattelu ei onnistu.
Kommentit (55)
Kaikki vastaukset noihin kysymyksiin vaativat vaivannäköä, jota mies ei ole valmis tekemään. Olet ilmeisesti vielä nuori, joten kerron jotain mitä on miehistä tullut opittua vähän liian myöhään: if he wanted to, he would. Miehet ovat valmiita menemään äärimmäisyyksiin pitääkseen naisen jota aidosti rakastavat. Nyt sinusta saa riittävästi irti hyötyä vaivannäköön nähden, joten on tyytyväinen kunnes alat vaatia liikaa tai parempi nainen tulee näköpiiriin.
Mielestäni olisi vakavan keskustelun paikka. Kysy, mitä mies haluaa sinusta. Jos vastaa siihenkin ettei tiedä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vastaukset noihin kysymyksiin vaativat vaivannäköä, jota mies ei ole valmis tekemään. Olet ilmeisesti vielä nuori, joten kerron jotain mitä on miehistä tullut opittua vähän liian myöhään: if he wanted to, he would. Miehet ovat valmiita menemään äärimmäisyyksiin pitääkseen naisen jota aidosti rakastavat. Nyt sinusta saa riittävästi irti hyötyä vaivannäköön nähden, joten on tyytyväinen kunnes alat vaatia liikaa tai parempi nainen tulee näköpiiriin.
Mielestäni olisi vakavan keskustelun paikka. Kysy, mitä mies haluaa sinusta. Jos vastaa siihenkin ettei tiedä...
Tämä!
Nuorena miehenä tein kaikkeni kihlattuni vuoksi, jätin jopa koulut kesken ja menin töihin - oli pakko saada rahaa elämistä varten. Pärjättiin jotenkuten mun liksalla ja sen opintotuella. Petti ja jätti kun valmistui koulusta, ihan pikiriikkisen vitutti omat uhraukset. Sen jälkeen pari kertaa ollut suhteessa, mutta siinä vaiheessa kun nainen rupeaa pitää minut itsestäänselvyytenä kiinnostus lopahtaa osittain enkä jaksa panostaa / suunnitella enää. Eroon ne suhteet ovat päättyneet.
Olisin eronnut jo hyvän aikaa sitten. Miehessä pitää olla tiettyä jämäkkyyttä enkä myöskään jaksaisi sitä että olen aina päävastuussa kaikesta. Toi teidän touhu kuullostaa aivan järkyttävältä.
Onko poikaystäväsi siis sanonut, että haluaa muuttaa yhteen kanssasi. Vaiko sanonut, että ehkä joskus. Se, että hän valittelee kahden asunnon aiheuttamaa vaivaa, ei vielä tarkoita, että hän haluaa muuttaa yhteen.
Ja mikäli hän ei halua muuttaa yhteen, niin eikö hänellä ole täysi oikeus ajatella niin. Kuten sinulla on oikeus haluta muuttaa yhteen. Silloin te vain haluatte eri asioita.
Haluaa että sinä otat selvää asioista ja esittelet noin 3 täydellistä taloa hänelle ja hän saa päättää mikä niistä. Ei viitsi effortoida koska joku muu voi tehdä sen. Raahaat perässäsi tätä miestä loppuelämäsi ja jossain vaiheessa kyseenalaistat halusiko hän tätä koskaan vai painostuksen allako hän suostui siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiselämän aloittaminen vuokralla on järkevää. Vaikka olettekin paljon yhdessä, toinen on aina toisen kotona kylässä. Omassa kodissa ottaa rennommin kuin toisen kotona ja jos omassa kodissa on joku kylässä, ei eletä kuin sika pellossa. Kun olette molemmat yhteisessä kodissa, vieraskoreus katoaa ja kumpikin on sellainen kuin on, koska kumpikin on kotonaan eikä kukaan ole kylässä. Lisäksi näin asuessa selviää rahankäyttötavat. Vaikka maksattekin kaiken puoliksi, onko teillä pidemmän päälle yksimielinen näkemys, mitä mikäkin saa maksaa? Onko teillä yksimielinen näkemys, voiko auton, kodinkoneen, sohvan, lomamatkan tms ostaa velaksi vai ei? Kun muutatte yhteen, pääsettekö helposti yksimielisyyteen, kumman sohva, tuolit, ruokapöytä jne yhteiseen kotiin otetaan? Pääsettekö helposti yksimielisyyteen, missä huoneessa on telkkari, tietokoneet jne? Kahden itsenäisen ihmisen elämän sovittaminen yhteen samaan aikaan, kun otetaan pankista satoja tuhansia lainaa, ei ole läheskään aina kovin hyvä ratkaisu. Vuokra-asunnosta pääsee helpommin ja nopeammin eroon, jos yhteentörmäykset osoittautuvat suhteelle liian hankaliksi.
Ei ap:n aloituksessa ole kyse mistään sukupuoliasiasta, vaan siitä että _kukaan_ ihminen ei innolla suunnillele asioita jotka eivät ole hänelle tärkeitä.
Selvästikään aloituksen miehelle perhe, avioliitto ja kotileikki ei merkitse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset valitsette tuollaisia miehiä? Miksette ota älykkäitä, suunnitelmallisia ja ehkä hieman neuroottisiakin miehiä, joilla on suunnitelmien lisäksi varavarasuunnitelmat.
Ja taas naisten vika. Naisia moititaan jatkuvasti suoraan tai epäsuorasti nirsoiksi, mutta sitten kuitenkin syyllistetään. Päätä jo.
Vierailija kirjoitti:
Onko poikaystäväsi siis sanonut, että haluaa muuttaa yhteen kanssasi. Vaiko sanonut, että ehkä joskus. Se, että hän valittelee kahden asunnon aiheuttamaa vaivaa, ei vielä tarkoita, että hän haluaa muuttaa yhteen.
Ja mikäli hän ei halua muuttaa yhteen, niin eikö hänellä ole täysi oikeus ajatella niin. Kuten sinulla on oikeus haluta muuttaa yhteen. Silloin te vain haluatte eri asioita.
On sanonut, monta kertaa ja suhteen alusta saakka. Mutta mikään ei ole edennyt koska tämä halu ei muutu konkreettiseksi tulevan suunnitteluksi hänen puoleltaan. Musta alkaa melkein tuntua kuin hän odottaisi asioiden hoituvan itsestään pelkästään sillä että hän sanoo ääneen haluavansa meille yhteisen kodin.
En ole painostanut ja alkuun ajattelinkin, että ehkä tuo konkreettisten asioiden välttely johtuu siitä, että hän ei sisimmässään ole vielä valmis käytännön muutokseen. Mutta viime aikoina hän on ollut entistä turhautuneempi kahden kämpän malliin, ikäänkuin asioiden olisi pitänyt jo aikoja sitten itsestään edetä ja hän kokisi että joku ylempi taho on pettänyt lupauksen kun asumme edelleen erillään. En tiedä mitä merkkiä tai tapahtumaa hän odottaisi että alkaisi itse miettimään käytännön asioita, mutta tätä asiaa en tosiaan voi yksin edistää.
Ja olen ehdottanut myös yhteisen asunnon vuokraamista alkuun, jos se olisi matalamman kynnyksen asia, mutta se oli hänelle ehdoton ei. Ei kuulema halua mitään "väliaikaisratkaisuja" eikä haluaisi yhtään "heittää rahaa hukkaan vuokralla kun voisimme samalla rahalla maksaa omaa asuntoa". Eikä hän tunnu huomaavan ironiaa siinä, että tässä hänen takiaan nimenomaan heitetään rahaa hukkaan vuokraan jo viidettä vuotta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko poikaystäväsi siis sanonut, että haluaa muuttaa yhteen kanssasi. Vaiko sanonut, että ehkä joskus. Se, että hän valittelee kahden asunnon aiheuttamaa vaivaa, ei vielä tarkoita, että hän haluaa muuttaa yhteen.
Ja mikäli hän ei halua muuttaa yhteen, niin eikö hänellä ole täysi oikeus ajatella niin. Kuten sinulla on oikeus haluta muuttaa yhteen. Silloin te vain haluatte eri asioita.
On sanonut, monta kertaa ja suhteen alusta saakka. Mutta mikään ei ole edennyt koska tämä halu ei muutu konkreettiseksi tulevan suunnitteluksi hänen puoleltaan. Musta alkaa melkein tuntua kuin hän odottaisi asioiden hoituvan itsestään pelkästään sillä että hän sanoo ääneen haluavansa meille yhteisen kodin.
En ole painostanut ja alkuun ajattelinkin, että ehkä tuo konkreettisten asioiden välttely johtuu siitä, että hän ei sisimmässään ole vi
Onko teillä jo tarpeeksi säästössä asuntolainaa varten? Entä, jos hänellä ei olekaan? On ehkä antanut ymmärtää, että olisi? Ei halua, että sulle pankissa lainaa hakiessanne selviää, ettei hänellä olekaan? Oletko 100 % varma, että hänellä on luottotiedot kunnossa? Entä, jos ei olekaan? Välttelee asuntolainan ottamista sen takia, että sulle selviäisi totuus?
Tiedät miehen tulot (tiedätkö varmasti?), mutta tiedätkö myös menot? Hänellähän voi olla vaikka jotain vanhoja velkoja vielä vuosikausiksi. Tai tulot ei olekaan mitä on väittänyt? Entä, jos on vinguttanutkin Visaa maksaessaan teidän yhteisiä ruokia yms? Sen takia ei innostu sun suunnitelmistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko poikaystäväsi siis sanonut, että haluaa muuttaa yhteen kanssasi. Vaiko sanonut, että ehkä joskus. Se, että hän valittelee kahden asunnon aiheuttamaa vaivaa, ei vielä tarkoita, että hän haluaa muuttaa yhteen.
Ja mikäli hän ei halua muuttaa yhteen, niin eikö hänellä ole täysi oikeus ajatella niin. Kuten sinulla on oikeus haluta muuttaa yhteen. Silloin te vain haluatte eri asioita.
On sanonut, monta kertaa ja suhteen alusta saakka. Mutta mikään ei ole edennyt koska tämä halu ei muutu konkreettiseksi tulevan suunnitteluksi hänen puoleltaan. Musta alkaa melkein tuntua kuin hän odottaisi asioiden hoituvan itsestään pelkästään sillä että hän sanoo ääneen haluavansa meille yhteisen kodin.
En ole painostanut ja alkuun ajattelinkin, että ehkä tuo konkreettisten asioiden välttely johtuu siitä, että hän ei sisimmässään ole vi
No mitä hän on vastannut, kun olet sanonut hänelle nuo asiat?
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä pankkiin ja lainalupaus. Siinä on jo pankin antamat raamit paljonko asunto voi maksaa. Sitten vaan katselette asuntoja hinnan perusteella, sitten miehellä alkaa olla mielipiteitä. Siitä se sitten selkeytyy. Mies tarvitsee konkretiaa.
En suosita.
Aiempana oli hyvä perustelu: miehen ehkä tarkoittaa aina EI.
Pakota mies hankinnoille - tee itse kaikki siihen liittyvät myöhemmät huollot ja investoinnit. Varaudu kantamaan kaikki vastuu yksin ja katso kuinka romahdat sen taakan alle. Lopputulos on ero!
Laiskat edesvastuuttomat nilkit ei muutu koskaan. Pakottaa voi kuten lasta, mutta kuka jaksaa kasvattaa vierasta ja täysi-ikäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin vain muistuttamaan, että palstalla ei ole miesvihaa. :)
Suunnitelmallisuus on perseestä kun niitä suunnitelmia pitää noudattaa säännöllisesti ja mitään ei voi tehdä mielijohteesta spontaanisti. Parempi elää hetkessä kun mistään ei voi tietään että saatko huomenna sydänkohtauksen ja kuolet tai sitten se että aamulla kun nouset sängystä niin voit kompastua ja lyödä pääsi pahasti ja kuolla.
Itseä ihmetyttää enemmän se että mikä siinä on naisille niin ahdistavaa jos ei ole valmista käsikirjoitusta minkä mukaan eletään ja toimitaan. Itse ainakin ahdistaa juuri tuo suunnitelmallisuus kun jos tulee joku idea missä haluaisi käydä ja nähdä mutta ei voi kun käsikirjoitus ei anna siihen mahdollisuutta