Lue keskustelun säännöt.
Miesten tapa elää vain tässä hetkessä
19.10.2024 |
Otsikko on yleistävä, pahoittelut siitä. Ei kaikki miehet, mutta ainakin minun mieheni ja ilmeisesti aika monen ystävättärieni miehet myös. Jos nyt vähän provoavasti kärjistetään, niin tuntuu kuin jos miehen kanssa yrittää puhua tulevaisuudensuunnitelmista, hän vastaa lähinnä sen hetkisen olotilansa mukaan, ei tulevaisuutta ajatellen.
"Haluatko joskus lapsia?" -kysymykseen vastaus on ihan liian usein "Ehkä joskus, just nyt en", moni mies ei edes pohdi asiaa sen enempää kuin mikä fiilis asiasta on juuri nyt eikä selkeää "kyllä" tai "ei" vastausta saa irti kirveelläkään.
"Milloin haluaisit naimisiin?" - Kysymykseen samoin vastaus on aina "sitten joskus", todellisuudessa mies ei uhraa ajatustakaan asialle koska just nyt ei ole sille tarvetta. Ja niin edelleen.
Oma mieheni on siis muutoin unelmien kumppani, mutta hänelle ei ole luontaista suunnitella tai edes ajatella tulevaa juurikaan kuluvaa päivää tai hyvällä tuurilla seuraavaa viikonloppua pidemmälle. Hetkessä eläminenhän on pääsääntöisesti erinomainen taito, etenkin jos sillä välttää täysin turhan tulevaisuudesta stressaamisen, yliajattelun ja murehtimisen. Mutta oman mieheni kohdalla tämä on parisuhdetta hieman rasittava piirre kun puhutaan isoista ja tärkeistä asioista.
Olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja suunnittelemassa yhteisen kodin ostamista. Asiasta on puhuttu jo suhteen alkuaikoina, kuinka meidän yhteisillä tuloilla rahoittaa aika mukavan elämän ja puoliksi maksamalla meillä on varaa erittäin kivaan kotiin. Asia ei ole vuosien aikana edennyt, koska vaikka mies valittelee turhautumista tähän kahden asunnon välillä ramppaamiseen ja millaista rahanhaaskausta on maksaa kahta pikkukämppää, hänestä ei ole laatimaan oikeita, konkreettisia suunnitelmia oikein mihinkään. Tulevaisuuden suunnittelu, aikataulun laatiminen ja askeleiden ottaminen tuntuu olevan hänelle todella vaikeita asioita, vaikka hän on tyytymätön nykytilaan.
Ohjien ja vetovastuun ottaminen turhauttaa itseäni jo lähtökohtaisesti koska en ole koskaan halunnut olla se kuuluisa parisuhteen projektipäällikkö, mutta miehen jumahtaminen "tähän hetkeen" -pakottaa minut siihen rooliin. Eilen yritin edistää tätä asuntoasiaa kyselemällä perusasioita: Miltä alueelta mies haluaisi että alamme katselemaan asuntoa, mitä hän toivoo asunnolta, onko jotain ehdotonta ei:tä, millaista elämää hän näkee elävänsä pitkällä tähtäimellä jotta voisimme kerralla hankkia kodin jossa asumme pitkään. Voisimmeko alkaa kartoittamaan millaiset säästöt meillä täytyy olla kasassa ja miettiä, missä vaiheessa alamme kilpailuttamaan pankkien lainatarjouksia.
Vastaukset kaikkeen oli: En tiedä, en ole ajatellut, en osaa sanoa. Hän tietää ainoastaan, että nykytilanne kahden asunnon kanssa on epämukava, mutta asian ratkaisemisen ajattelu ei onnistu.
Kommentit (55)
No ap:n miehen tapauksessa joko:
1. mies ei halua lasta/mennä naimisiin/ostaa asuntoa ja kiertelee ja kaartelee kunnes vuodet menee ja ap lopettaa kyselyn.
2. miestä ei kiinnosta/ laiskottaa ja toivoo että ap hoitaa vaikeat asiat kuten päätökset, ostokset, aikataulut, ehkäisyn poisjätön tms. Sitten voi mennä virran mukana (ja jos jokin menee pieleen voi syyttää ap:tä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bingo! Tunnetko mieheni noin hyvin, loistavaa, niin minäkin. Olenkin sanonut miehelleni useasti, että "on aivan sama puhunko ulkona kasvavalle männylle tai sinulle, kummatkaan eivät vastaa eivätkä suunnittele mitään". Se toimii aikansa, mutta vannon ja vakuutan, että ei kovin pitkää aikaa, sillä minulle on tullut jo määränpää tässä tuppisuu-haluttomuus asiassa päätökseensä. Suomalainen mies on aivan liian syrjään vetäytyvä tai vetää siilipuolustuksen päälle jos liikaa "ahdistelee kysymyksillään". Katsoin kerran Italiassa kun perhe, isä, äiti ja 3 lasta tulivat samaan ravintolaan syömään. Leuat loksahtivat melkoisesti kun tapahtui niin, että mies (isä) talutti lapset pöytään ja katsoi, että istuivat kiltisti ja eivätkä sorkkineet joka paikkaan. Rouva istuutui täysin ääneti omalle tuolilleen ja alkoi oitis tutkia ruokalistaa, eikä hän vilkaissut tai sanonut lapsille kuin kerran jonkun lauseen, perheen isä piti huolta siitä, että rouva sai syödä rauhassa ja käytti lapsia vessassa ym. Tätä en ole koskaan Suomessa nähnyt, vastaavat asiat tekee suomalainen ROUVA, ei mies.
Älä hitossa osta mitään asuntoja tai perusta perhettä perässävedettävän kanssa. Päädyt sen äidiksi tai huoltajaksi tai miksi ikinä.
Valitettavan yleistä tuo tuntuu kyllä olevan. Töissäkin tuon huomaa ikävästi. Eivät suunnittele viikkoa pidemmälle ja myöskään siinä vähäisessäkään suunnitelussa ei osata huomioida muita tiimiläisiä mitenkään. Miehet on huonoja organisaattoreita.
Nämä aloittajan kysymykset olivat juuri niitä, johon on pakko valehdella "ehkä joskus - katsellaan...", muutoin se säännöllinen pimpsan tulo loppuu siihen paikkaan.
Kulissinaiset ihmettelemässä joukolla, miksi omakotitalohelvetti 3 lapsen, koirien ja Volvon farkun kanssa ei ole kaikkien unelmaelämää. Jos haluaa miehen, joka haluaa perinteistä perhe-elämää, kannattaisi tinkiä näistä ulkonäköasioista ja etsiä konservatiivinen mies maaseudulta. Ja tämä on naisen kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin olla, että miehet "elävät enemmän hetkessä", koska kieltämättä miehet ovat keskimäärin huomattavasti vähemmän neuroottisia kuin naiset.
Miehet ei siis saa elämässä mitään aikaan ilman naista, kun vaikka mies haluaisi kämpän, vauvan ja työn, niin mitään se ei niiden saamiseksi tee, elää vaan hetkessä pleikkarinsa kanssa.
Ehkä kannattaisi lopettaa luuserimiesten kanssa hengailu niin sinäkin opit, että miehet voivat saada vaikka mitä aikaiseksi, yleensä ihan omin neuvoin vielä. :)
Just sanoit että miehet ei tee mitään koska eivät ole neuroottisia. Eli oliko ne hetkessä eläjät aikaansaamattomat nyt luusereita vai vaan rentoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua ottaa nyt vähän päähän ja myöhemmin sitten huomattavasti enemmän. Piirteet, jotka ärsyttävät alkavat oikeasti ärsyttää myöhemmin enemmän.
Monet ihmiset pelkäävät konfliktia eivätkä sano suoraan EI erilaisiin ehdotuksiin, vaan EHKÄ. Ainakin omat kokemukset on sellaiset, että miehillä tämä on yleisempää kuin naidilla. Jos kumppani todella haluaisi asua kanssasi, hän tekisi asialle jotain. Hän on tyytyväinen asioiden tilaan näin, mutta sinä et. Kehottaisin kaikkia naisia ajattelemaan ensiksi itseään, mitä juuri sinä haluat ja järjestämään asiasi sen mukaan. Niin miehetkin tekevät. Haaveiletko perheestä tai isommasta asunnosta tai kenties lapsesta? Näistä kaksi jälkimmäistä voi onnistua yksinkin, mutta hintansa on niilläkin jaksamisen ja taloudellisten realiteettien muodossa. Onko teillä suhde vain mukavuudenhalusta vai oletteko rakastuneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kulissinaiset ihmettelemässä joukolla, miksi omakotitalohelvetti 3 lapsen, koirien ja Volvon farkun kanssa ei ole kaikkien unelmaelämää. Jos haluaa miehen, joka haluaa perinteistä perhe-elämää, kannattaisi tinkiä näistä ulkonäköasioista ja etsiä konservatiivinen mies maaseudulta. Ja tämä on naisen kirjoitus.
Joo itsariyksiössä pleikkaria pelaava 45 v ikisinkkumies onkin tosi houkutteleva.
Että ihan projektipäällikkönä projektoit itseäsi helvettiin. Mitäpä jos et
Lopeta projektoilu ja haaveidesi projisointi apinaan. Miehen otsalohko ei toimi, koska ei kykene suunnittelemaan ja sitoutumaan. Sama kuin lisääntyisit koiran kanssa. Anna olla, hyväksy mitä mies on, eroa ja mene eteenpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset valitsette tuollaisia miehiä? Miksette ota älykkäitä, suunnitelmallisia ja ehkä hieman neuroottisiakin miehiä, joilla on suunnitelmien lisäksi varavarasuunnitelmat.
Erittäin hyvä kysymys. Ihmettelen myös miten parisuhde tuollaisen miehen kanssa pääsee ylipäätään alkamaan. Nainen kai ottanut ohjat siinäkin ja vienyt miehen suhteeseen väkisin, miehen vikistessä. Kyllä, tiedän että tällaisiakin naisia on.
Mä olen oikeastaan vasta nyt kuuskymppisenä tajunnut, että en ole koskaan elämässäni ollut sellaisessa tilanteessa, että olisin voinut varmasti sanoa, mitä haluan 10 vuoden päästä. Elämä kun menee eteenpäin ja asiat, joita joskus aiemmin ehkä pitikin aika tärkeinä, mukavina tai tavoittelemisen arvoisina, ei sitten myöhemmin enää olekaan sitä. Elmään voi tulla matkan varrella asioita, jotka muuttavat kaiken. Joko niin, ettei jotain ole enää mahdollista saada, tai ei enää haluakaan saada. Eli se vastaus "ehkä joskus, mutta ei nyt" tarkoittaa ainakin mulle samaa kuin vastaus "en tiedä, mitä jokus hamassa tulevaisuudessa haluan".
Ymmärrän hyvin ärsytyksen, jos toinen haluaisi joko kyllä tai ei vastauksen eikä mitään ehkä vastausta. Näissä on kuitenkin se riski, että jos sanoo "kyllä, joskus myöhemmin" toinen ottaakin sen lupauksena. Ja sitten et voikaan enää muuttaa mieltäsi, kun kerran olet joskus aikoinaan "luvannut". Tai jos sanoo ei, niin siitäkin voi tulla myöhemmin konflikti ja toinen toteaa "mutta sinähän sanoit, että et halua".
Asuntoasiastasi mulle tuli mieleen, että ehkä mies olisi ihan valmis hankkimaan yhteisen asunnon, mutta kokee just nyt uuden asunnon etsimisen sekä kahdesta asunnosta tehtävät muutot työläinä. Tai voi olla sekin, että vaikka kahden asunnon välillä ravaaminen ei sekään ole kivaa, asuntolainan ottaminen (joko teille molemmille omat lainat tai sitten yhteinen laina) voi tuntua juuri nyt liian suurelta riskiltä. Ehkä kaikki uutiset konkursseista, lomautuksista, irtisanomisista jne ovat saaneet miehen miettimään, millaiseen pulaan joutuu asuntolainan kanssa, joa kaikki elämässä ei menekään suunnitelmien mukaan. Suomen talouden näkymät eivät tällä hetkellä kovinkaan monia houkuttele ison asuntolainan ottamiseen ja asunnon ostamiseen, joten mietin, suostuisiko mies muuttamaan vähän isompaan vuokra-asuntoon? Ja sitten muutaman vuoden päästä voisi alkaa miettiä uudestaan asunnon ostamista? Jos asutte tällä hetkellä vuokralla, pystyisittekö tällä tavalla säästämään kumpikin omistusasuntoa varten enemmän kuin mitä tähän asti olette säästäneet, jolloin tarvittava lainasummakin sitten muutamien vuosien päästä olisi pienempi? Jos taas kumpikin asutte jo omistusasunnoissa, voisiko asuntojen myynnistä saadut tulot sijoittaa pariksi vuodeksi johonkin? Yhteinen vuokra-asuntohan ei tulisi olemaankaan teidän loppuelämänne koti, joten asunnon voisi vuokrata vähän vanhemmastakin taloyhtiöstä ja halvemmalta alueelta, jolloin vuokrakaan ei olisi niin suuri kuin paraatipaikoilla olevissa uusissa asunnoissa.
Tai sitten alat katsella itse sua miellyttäviä myytävänä olevia asuntoja ja lähdette vain kiertelemään asuntoesittelyihin. Ehkä jokin niistä asunnoista sitten olisikin sellainen, että mies asunnon nähdessään toteaisi, että joo, tämä olisi hyvä. Ajan tällä takaa sitä, että jos pitää vaan käyttää mileikuvitustaan ja miettiä, milainen asunto olisi kiva, niin ei ehkä tule mitään sellaista mieleen. Mutta jos näkee omin silmin sen "unelmiensa asunnon", tilanne muuttuukin. Kun mä aikoinaan ostin tämän nykyisen asuntoni, ei mulla ollut muuta mielikuvaa haluamastani asunnosta kuin että siinä piti olla molemmille lapsille omat huoneet. Vasta sitten, kun näin tämän asunnon, ajattelin, että tämä se on. Ja hyvin olen viihtynyt jo yli 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen, joka elää nykyhetkessä - present - on onnellinen. Jo stoalainen viisaus tunnisti tämän.
Naisten kanssa pärjää parhaiten kun on tarpeeksi etäinen. Mikä on se mitä mies voi hyötyä. On vain menetettävää. Ethän sä osakkeissakaan sijoita jos oddsit on kuin lotossa. Itse ainakin opin kerrasta. En luota yhtään kehenkään paitsi itseeni. Hauskaa voin pitää naisten kanssa ja pidän. Mutta kerta riitti kun näki totuuden mitä se on. Monet miehet ovat viisaampia ja tietävät jo ilman oppirahojakin.
Miehet toimivat näin. Riittää se yksi opetus taustalla ja sen jälkeen ei enää mitään aikomuksia ole.
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin.
Korona-aikaan oli hauska kontrasti kun massat oli ihan peloissaan / vihoissaan maskit naamoillaan, älykikkareeseen naama liimattuina. Sitten seuraavaksi katse vaikkapa viereiseen oravaan, joka ei pelkää koronaa, ei niele Ylen valheita tai pelkopropagandaa, ei alistu digi-illuusioon, ei lyki naamalleen meikkiä, ei kieroile, ei valehtele, ei juoni, ei sekoile, ei lörppösuutaan availe. Se vaan on, niinkuin se on aina ollut. Yhteydessä, kun taas yhteydettömät sekoilee vaan entistä enemmän. Jännä kontrasti, luonnollisen ja luonnottoman välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin olla, että miehet "elävät enemmän hetkessä", koska kieltämättä miehet ovat keskimäärin huomattavasti vähemmän neuroottisia kuin naiset.
Miehet ei siis saa elämässä mitään aikaan ilman naista, kun vaikka mies haluaisi kämpän, vauvan ja työn, niin mitään se ei niiden saamiseksi tee, elää vaan hetkessä pleikkarinsa kanssa.
Ehkä kannattaisi lopettaa luuserimiesten kanssa hengailu niin sinäkin opit, että miehet voivat saada vaikka mitä aikaiseksi, yleensä ihan omin neuvoin vielä. :)
Suurimmalla osalla naisista ei ulkonäkö riitä niihin oikeasti laadukkaisiin miehiin niin sitten ulkonäkö edellä valitsevat niitä komeampia luusereita.
Ei sulla ole mitään tulevaisuutta tuollaisen "miehen" kanssa.
Miehet on tunnetusti putkiaivoja. Tulisi opetella kuuntelemaan esim mitä nainen tuntee ja ajattelee. Moni mies on löytänyt esim musiikin kautta tavan ilmaista tunteitaan kun muutoin se on ollut hankalaa. Lapsen saaminen on iso harppaus kohti tuikituntematonta mukavuusaluetta joka herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Siinä suhde punnitaan ja katsotaan miten pystytään toimimaan tiiminä ja antamaan rakkauden täyteinen koti sille kullannupulle. Tavat, tottumukset ja arkirutiinit menee uusiksi ja eletään lapsen ehdoilla. Vanhempien olisi hyvä lukea kirjallisuutta parisuhteeseen ja perhe-elämään liittyen saaden hyvät valmiudet ja oppeja tulevaa varten.
Kannattaa olla miehen kanssa niin vastaa kyllä.