Lue keskustelun säännöt.
Miesten tapa elää vain tässä hetkessä
19.10.2024 |
Otsikko on yleistävä, pahoittelut siitä. Ei kaikki miehet, mutta ainakin minun mieheni ja ilmeisesti aika monen ystävättärieni miehet myös. Jos nyt vähän provoavasti kärjistetään, niin tuntuu kuin jos miehen kanssa yrittää puhua tulevaisuudensuunnitelmista, hän vastaa lähinnä sen hetkisen olotilansa mukaan, ei tulevaisuutta ajatellen.
"Haluatko joskus lapsia?" -kysymykseen vastaus on ihan liian usein "Ehkä joskus, just nyt en", moni mies ei edes pohdi asiaa sen enempää kuin mikä fiilis asiasta on juuri nyt eikä selkeää "kyllä" tai "ei" vastausta saa irti kirveelläkään.
"Milloin haluaisit naimisiin?" - Kysymykseen samoin vastaus on aina "sitten joskus", todellisuudessa mies ei uhraa ajatustakaan asialle koska just nyt ei ole sille tarvetta. Ja niin edelleen.
Oma mieheni on siis muutoin unelmien kumppani, mutta hänelle ei ole luontaista suunnitella tai edes ajatella tulevaa juurikaan kuluvaa päivää tai hyvällä tuurilla seuraavaa viikonloppua pidemmälle. Hetkessä eläminenhän on pääsääntöisesti erinomainen taito, etenkin jos sillä välttää täysin turhan tulevaisuudesta stressaamisen, yliajattelun ja murehtimisen. Mutta oman mieheni kohdalla tämä on parisuhdetta hieman rasittava piirre kun puhutaan isoista ja tärkeistä asioista.
Olemme olleet yhdessä neljä vuotta ja suunnittelemassa yhteisen kodin ostamista. Asiasta on puhuttu jo suhteen alkuaikoina, kuinka meidän yhteisillä tuloilla rahoittaa aika mukavan elämän ja puoliksi maksamalla meillä on varaa erittäin kivaan kotiin. Asia ei ole vuosien aikana edennyt, koska vaikka mies valittelee turhautumista tähän kahden asunnon välillä ramppaamiseen ja millaista rahanhaaskausta on maksaa kahta pikkukämppää, hänestä ei ole laatimaan oikeita, konkreettisia suunnitelmia oikein mihinkään. Tulevaisuuden suunnittelu, aikataulun laatiminen ja askeleiden ottaminen tuntuu olevan hänelle todella vaikeita asioita, vaikka hän on tyytymätön nykytilaan.
Ohjien ja vetovastuun ottaminen turhauttaa itseäni jo lähtökohtaisesti koska en ole koskaan halunnut olla se kuuluisa parisuhteen projektipäällikkö, mutta miehen jumahtaminen "tähän hetkeen" -pakottaa minut siihen rooliin. Eilen yritin edistää tätä asuntoasiaa kyselemällä perusasioita: Miltä alueelta mies haluaisi että alamme katselemaan asuntoa, mitä hän toivoo asunnolta, onko jotain ehdotonta ei:tä, millaista elämää hän näkee elävänsä pitkällä tähtäimellä jotta voisimme kerralla hankkia kodin jossa asumme pitkään. Voisimmeko alkaa kartoittamaan millaiset säästöt meillä täytyy olla kasassa ja miettiä, missä vaiheessa alamme kilpailuttamaan pankkien lainatarjouksia.
Vastaukset kaikkeen oli: En tiedä, en ole ajatellut, en osaa sanoa. Hän tietää ainoastaan, että nykytilanne kahden asunnon kanssa on epämukava, mutta asian ratkaisemisen ajattelu ei onnistu.
Kommentit (55)
Kuinka paljon kyse on siitä, että sinä haluat jotain mutta hän ei? Ehkä hänen mielensä on muuttunut tässä vuosien saatossa? Toisaalta se olisi hyvä hänenkin ilmaista, eikä jäisi löyhille vesille. Jankkaaminen / painostaminen tuskin edistää asiaa, päinvastoin. Ainakin mulla tulee heti vastustusreaktio jos jotain aletaan liikaa painostamaan, jankkaamaan. Niinkuin vaikkapa esim. korona-piikkien suhteen. Noh, te tiedätte tilanteenne paremmin. Kaikkea hyvää sinne. Toivottavasti asiat ratkeaa lopulta parhain päin, kummillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa? Älä osta taloa tuon kanssa. Hanki OMA. Ja elä elämää ilman tätä hel*etillistä miesongelmaa. Kukaan ei kestä ihmistä joka ei tiedä mitään tai osaa sanoa. Eli se ei halua ja vastaus on ei. Ja osaa ei tiedä. Mutta myötäilee. Ja naimisiin ei ole pakko mennä. -Ehkä osa ei halua matkustaa tai kyläillä, mikä on ok. Mutta jos haluaa yhteisiä unelmia vaikka yhden matkan, sitten sekin on vaikeaa.
Ehkä joskus on sekin vastaus. Kertoo että tällä hetkellä ei ole suurempaa inspistä kyseiseen toimenpiteeseen, mutta on mahdollista että joskus myöhemmin se inspis tulee. Mieluummin kuulen sen ehkä joskus, kuin kyllä, jos se on annettu painostuksen alla tai vaan kuulijan mieliksi. On niitäkin miehiä, jotka tarinoivat suhteen alussa ummet ja lammet ihan vaan siksi, että saavat naisen koukuttumaan itseensä. Ja peruvat puheensa heti, kun tilanne menee oikeasti siihen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa, että yleistät ja luetun perusteella miehesi haluaa syödä kakkua ja säästää sitä. Kuvitellaan sinne saakka, missä asutte pankin kautta saman katon alla, niin nyt on edelleen vaikea nähdä mitään tapamuutosta. Varmasti rakastettava mutta suhtautuminen, noh, tuskin muuttuu.
Kyllä, yritän hyväksyä että tämä nyt on miehen luonne ja tuskin muuttuu miksikään. Pienissä asioissa se ei haittaa, voin ihan hyvin olla meistä se, joka suunnittelee ja varaa matkat ym. mutta näissä isoissa asioissa haluaisin ehdottomasti että toinenkin pystyisi visioimaan tulevaa ja tekemään konkreettisia suunnitelmia.
Mies on noin muutoin hyvinkin toimelias, kyse ei ole siitä että olisi flegmaattinen tai saamaton arjessa. Tämä asuntoasia harmittaa nimenomaan sen vuoksi, että olemme joka tapauksessa suurimman osan ajasta saman katon alla ja yhteiselo on todella sujuvaa. Esimerkiksi minun luonani ollessaan mies käyttäytyy kuin kumppani eikä kuin vieras visiitillä: hän siivoaa, kokkaa ja osallistuu ruokakuluihin (ja sama toisinpäin ollessamme hänen luonaan, tietenkin). Mutta meillä molemmilla on niin pienet asunnot, että yhteiselle kodille on todellakin tarvetta.
Miksi te naiset valitsette tuollaisia miehiä? Miksette ota älykkäitä, suunnitelmallisia ja ehkä hieman neuroottisiakin miehiä, joilla on suunnitelmien lisäksi varavarasuunnitelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän että jo tapailuvaiheessa huomaa, mikäli toinen edustaa kuvailemaasi ihmistyyppiä. Siksi en jaksa erityisemmin tuntea sympatiaa tuollaisen miehen kumppania kohtaan, kun itse on itsensä tilanteeseen ajanut. Ei se mies siitä mihinkään muutu vaikka niin kuvittelisit, tämä olisi hyvä ymmärtää.
Joskus on kyse siitä, että sen nykyisen naisen kanssa ei oikeastaan haluta muuttaa yhteen, mennä naimisiin, hankkia lapsia, mutta toistaiseksi ei ole tavattu sitä oikeaa eikä mies halua olla yksinkään. Nykyiseltä saa säännöllistä seksiä ja ihan ok seuraa, usein myös taloudenpitoa. Siksi viivytellään, että josko vielä sattuisi parempi kumppani kohdalle. Jos ei, niin sitten tyydytään nykyiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon kyse on siitä, että sinä haluat jotain mutta hän ei? Ehkä hänen mielensä on muuttunut tässä vuosien saatossa? Toisaalta se olisi hyvä hänenkin ilmaista, eikä jäisi löyhille vesille. Jankkaaminen / painostaminen tuskin edistää asiaa, päinvastoin. Ainakin mulla tulee heti vastustusreaktio jos jotain aletaan liikaa painostamaan, jankkaamaan. Niinkuin vaikkapa esim. korona-piikkien suhteen. Noh, te tiedätte tilanteenne paremmin. Kaikkea hyvää sinne. Toivottavasti asiat ratkeaa lopulta parhain päin, kummillekin.
Oi kyllä hän haluaa, se on tullut selväksi. Hän on se joka enemmän ja useammin turhautuu kahden pikku yksiön välillä kulkemiseen, tuplavuokrien maksamiseen ja siihen, miten aina joku tarvittava vaate tai tavara on tietenkin siellä toisessa kämpässä.
Mutta tämä asuntoasia ei kertakaikkiaan toimi niin, että minä yksin alan järjestämään ja katselemaan eikä toinen osaa edes visioida haluaako pitkällä tähtäimellä mieluummin pienen pihan vai ison lasitetun parvekkeen. Tai kun toinen jurnuttaa kahden vuokran älyttömyydestä, mutta ei osaa/jaksa miettiä millainen olisi sopiva kuukausikustannus omistusasunnon kustannuksista, eli mitä hintaluokkaa voisimme katsella. Minä en VOI tehdä näitä päätöksiä yksin.
Ei haluta sulkea pois mahdollisuutta mutta juuri nyt ajatus tuntuu ahdistavalta joten lykätään sitä tuonemmaksi. Ei se ole mikään miehinen ominaisuus mutta miehillä ja naisilla on eri asiat mikä heitä kiinnostaa ja ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen: "Mies ei haluaa samaa kuin minä=miehessä on jotain vikaa".
Hetkessä eläminen vaatii valtavasti metatyötä ja henkistä tunnetyötä, mutta ettehän te naiset tätäkään ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran täti nyt opettaa, että miehen ehkä tai en mä tiiä on aina EI. Ota se ja työskentele sen kanssa. Kaikki takaisinvedot sen jälkeen kun sanot, että ok, eli ei se on. Se on vai yritys pelastaa pillun saanti ja kotipalvelut. Älä mene halpaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon kyse on siitä, että sinä haluat jotain mutta hän ei? Ehkä hänen mielensä on muuttunut tässä vuosien saatossa? Toisaalta se olisi hyvä hänenkin ilmaista, eikä jäisi löyhille vesille. Jankkaaminen / painostaminen tuskin edistää asiaa, päinvastoin. Ainakin mulla tulee heti vastustusreaktio jos jotain aletaan liikaa painostamaan, jankkaamaan. Niinkuin vaikkapa esim. korona-piikkien suhteen. Noh, te tiedätte tilanteenne paremmin. Kaikkea hyvää sinne. Toivottavasti asiat ratkeaa lopulta parhain päin, kummillekin.
Oi kyllä hän haluaa, se on tullut selväksi. Hän on se joka enemmän ja useammin turhautuu kahden pikku yksiön välillä kulkemiseen, tuplavuokrien maksamiseen ja siihen, miten aina joku tarvittava vaate tai tavara on tietenkin siellä toisessa kämpässä.
Mutta tämä asuntoasia ei kertakaikkiaan toimi niin, että minä yksin alan
Ehkä sitä oikeesti vaivaa muu asia kuin se asuntojen välillä kulkeminen. Jos se oikeesti sua rakastais, niin hän ei vaan valittais ja ettis jo teille yhteistä kämppää. Kuulostaa siis mun korviin siltä että voit odottaa eroilmoitusta. Saattaa vaan odotella siihen asti, kunnes tapaa sen "oikean". Koska esim. sitä on nähty sata kertaa että mies ei ikinä oikein osaa sanoa että haluaako lapsia, sitten tapaa ykskaks uuden naisen, lähtee sen matkaan ja vuoden sisään on perhe perustettu. Että edellisen kanssa vaan eleli ilman aitoa halua olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvinkin olla, että miehet "elävät enemmän hetkessä", koska kieltämättä miehet ovat keskimäärin huomattavasti vähemmän neuroottisia kuin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Hetkessä eläminen vaatii valtavasti metatyötä ja henkistä tunnetyötä, mutta ettehän te naiset tätäkään ymmärrä.
Ei vaadi.Se vaatii vain naisen joka korjaa jäljet kun et ole jaksanut tehdä mitään elämäsi eteen.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin olla, että miehet "elävät enemmän hetkessä", koska kieltämättä miehet ovat keskimäärin huomattavasti vähemmän neuroottisia kuin naiset.
Miehet ei siis saa elämässä mitään aikaan ilman naista, kun vaikka mies haluaisi kämpän, vauvan ja työn, niin mitään se ei niiden saamiseksi tee, elää vaan hetkessä pleikkarinsa kanssa.
Ota yhteyttä pankkiin ja lainalupaus. Siinä on jo pankin antamat raamit paljonko asunto voi maksaa. Sitten vaan katselette asuntoja hinnan perusteella, sitten miehellä alkaa olla mielipiteitä. Siitä se sitten selkeytyy. Mies tarvitsee konkretiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin olla, että miehet "elävät enemmän hetkessä", koska kieltämättä miehet ovat keskimäärin huomattavasti vähemmän neuroottisia kuin naiset.
Miehet ei siis saa elämässä mitään aikaan ilman naista, kun vaikka mies haluaisi kämpän, vauvan ja työn, niin mitään se ei niiden saamiseksi tee, elää vaan hetkessä pleikkarinsa kanssa.
Ehkä kannattaisi lopettaa luuserimiesten kanssa hengailu niin sinäkin opit, että miehet voivat saada vaikka mitä aikaiseksi, yleensä ihan omin neuvoin vielä. :)
Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin.
Olet oikeassa, että yleistät ja luetun perusteella miehesi haluaa syödä kakkua ja säästää sitä. Kuvitellaan sinne saakka, missä asutte pankin kautta saman katon alla, niin nyt on edelleen vaikea nähdä mitään tapamuutosta. Varmasti rakastettava mutta suhtautuminen, noh, tuskin muuttuu.