Lue keskustelun säännöt.
HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle
19.10.2024 |
Jännästi omalla kohdalla aivan sama tematiikka - ja myös tilanne kuin kirjoituksessa on. Meilläkin on ero vireillä. Normaali arjessta mieheni ei suostu jakamaan vastuita, väittää, että ei pärjää. Ei siis osaa lukea wilmaviestejä, harrastusten viestejä, minun viestejä, ei pysty kuuntelemaan tai oma-aloitteisesti osallistumaan kodin asioihin. Ihan niin vässykkä en ole, että olisi hänen antanut päästä niin vähällä, mutta olen lopulta väsynyt tilanteeseen ja laittanut eron vireille. Nyt yllättäen erotilanteessa hän haluaakin vuoroviikkovanhemmaksi. Sanoin, että monissa miesten eroterapiajutuissa puhutaankin siitä, kuinka isä löysi vanhemmuuden vasta eron kautta, niin sille hän nyökkäilee tyytyväisen oloisena.
Ja selvenykseksi vielä, että tilanne on venynyt sen takia niin pitkään, että olen epäillyt hänellä olevan terveydessä ongelmaa ja on ollut sen vuoksi niin vaikea tarttua asioihin.Tämän olen nyt viimein päätellyt olleen virhearvio.
Meillä perheen ulkopuoliset tukiverkot ovat ihan täysi 0. Ainoat elossa olevat isovanhemmat asuva ulkomailla. Lasten pääsy esim. jollekin leirille on ollut aivan kullanarvoista ja ero tulikin nyt, kun emme saaneet lapsia sellaiselle ja isovanhemmat eivät tule edes jouluksi kylään. Pidän kyllä näitäkin merkittävinä seikkoina. Ei ole mitään odotettavaa, eikä näköpiirissä mitään, mitä varten pitäisi edes kulissia pitää yllä.
Kommentit (1282)
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei töissäkään voi tehdä niin, että tekee "omalla tavalla" ja heittäytyy kädettömäksi jos joku tulee korjaamaan. Pitää opetella tekemään asiat oikealla tavalla jos ei jo osaa."
Ah tätä ironiaa johon tiivistyy koko homman pointti. On oikea tapa ja väärä tapa. Ja naisen tapa on se oikea. Vaikka kyse olisi makuasioista.
Annatko esimerkin tällaisesta puhtaasti makuasiasta. Yleensä asioiden tekemiseen on olemassa parempia ja huonompia tapoja, eikä ole mitään syytä olla opettelematta sitä parempaa vain siksi, että se on sen toisen tapa. Suu auki ja kysymään miksi teet noin, näytätkö ja kerrotko mullekin. On meinaan molempien etu tehdä asiat mahdollisimman hyvin.
Töissä tapaan säännöllisesti ihmisiä, jotka siivoavat väärin, ts. levittävät likaa. Joillakin on se asenne, ettei yksinkertaista työtä kan
Minulla on tuollainen työkaveri. Ja hitto hän on ärsyttävä. Oikea nalkuttaja, ja on vielä mies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen
134 eli vastaa Vilma viesteihin muutaman x kuussa. Tarkastaa että läksyt tehty.
Ja aikaahan tohon menee useita minuutteja viikossa.
Meidän lapset 7/10 osaa jo ihan omatoimisesti pukea treeni vaatteensa päälle. Treenistä tultua ei tarvi kun käyttää 2sec siihen että sanoo menkää suihkuun..
Kannattaa ehkä miettiä miten niitä lapsia kasvattaa jos ton ikäisenä tarvitsee vielä paapoa kaikki valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että toinen tekee kaiken ja kantaa kaiken vastuun. Ihan suhteen alusta alkaen jo ennen lapsia, kannattaa pitää huoli että mies ei vaivu tällaiseen tilaan.
Ei jossain kahden aikuisen huushollissa ole juuri mitään tehtävää. Me asuttiin kaksiossa ennen lapsia. Molemmat söi työpaikalla ison lounaan, illalla ehkä vähän jotain pientä iltapalaa (ei lämmintä ruokaa). Molemmat sai harrastaa toisen aikatauluista riippumatta, koska ei ollut lastenvahtivuoroista sumplaamista. Olimme yhdessä 4v ennen lasta.
Mies halusi lapsen ja oli kovinkin innokkaana alkamassa isäksi. Mutta kun lapsi tuli, yhtäkkiä mies oli ainoa, joka sai harrastaa, ja jonka ei tarvinut muuttaa rutiineissaan mitään.
On sielläkin siivottava, vess
Noh siinäpä se ero onkin. Meillä ei lasten tultuakaan ole siivottu joka päivä tai joka toinen päivä. Meillä kaikki ei ole aina tip top, pientä sotkua on aina, turha siitä on stressata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kun korjailen autoa, tietokonetta, taloa tai hoidan metsää.
Nainen käyttää heti weaponized incompetencea eikä muka osaa.
Anna kun arvaan sinun autoa, sinun tietokonetta ja sinun metsää. Juttu on siinä, että omat asiasi sinun pitäsikin hoitaa itse, mutta sen lisäksi osallistua niihin yhteisiin asioihin.
Eli teillä syödään samalta lautaselta, mies käyttää sinun vaatteita jne?
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi esim. neuvola pitää varata lähellä syntymäpäivää, eikä puoli vuotta myöhemmin. Synttärijuhlat pitää järjestää ja kutsua ajoissa (esim. monet sisäleikkipuistot pitää varata todella ajoissa, jos haluaa jonkun järkevän ajan). Esim. laumaa 7v poikia en itse ainakaan hevillä kutsuisi kotiini juhlimaan :D
Jos lapselle sattuu jotain, eikä ole vaikka lapsen Kela-korttia mukana, niin riittää, että on huoltajan kortti, jos tietää lapsen hetun. Muutenkin moisessa tilanteessa olis hyvä myös tietää esim. lapsen paino, että osaa annostella lääkkeet oikein jne.
Kyllä se mies tietää omankin syntymäaikansa ja painonsa, että on se kumma, jos ei lapsen tiedot kiinnosta.
Mä olen nainen, enkä muista kenenkään lapseni henkilötunnusta. Ei se kyse ole siitä, ettei kiinnostaisi, en vaan muista. Toki voi ajatella, että olen kiinnostuneempi muista lasteni asioista, lempivärit ja sen sellaiset muistan vaivatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä11535 kirjoitti:
104. Molemmat käydään kokopäivä töissä. teltu
Toi vaan just itsellä niin äärettömän helppoa kun totutellut asioihin, esim noi tiskit ihan rutiini et kahvia odotellessa tyhjentää/ täyttää koneen.. Toinen vaihtoehto olis tuijottaa tyhjyyteen toi 3-4min.. aamupalan jälkeen pyyhkii keittiön pinnat 1-2min.
Tänään teen ruuaksi lohifileen uunissa ja uuni vihannekset. Aktiivinen valmistelu aika 10min Max. Siinä olis tän pv kotityöt. Vaimo tuskin tekee muuta ku laittaa astiansa koneeseen. Pitäs varmaan erota.
Kumpi tuon ruuan on suunnitellut ja käynyt kaupassa? Se 10 min lounaaseen on vaatinut esivalmisteluita, joihin on mennyt paljon pidempään kuin se 10 min.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että toinen tekee kaiken ja kantaa kaiken vastuun. Ihan suhteen alusta alkaen jo ennen lapsia, kannattaa pitää huoli että mies ei vaivu tällaiseen tilaan.
Ei jossain kahden aikuisen huushollissa ole juuri mitään tehtävää. Me asuttiin kaksiossa ennen lapsia. Molemmat söi työpaikalla ison lounaan, illalla ehkä vähän jotain pientä iltapalaa (ei lämmintä ruokaa). Molemmat sai harrastaa toisen aikatauluista riippumatta, koska ei ollut lastenvahtivuoroista sumplaamista. Olimme yhdessä 4v ennen lasta.
Mies halusi lapsen ja oli kovinkin innokkaana alkamassa isäksi. Mutta kun lapsi tuli, yhtäkkiä mies oli ainoa, joka sai harrastaa, ja jonka ei tarvinut muuttaa rutiineissaan mitään.
On sielläkin siivottava, vess
No kyllä se elämä ennen lapsia kertoo paljonkin siitä mitä tuleman pitää. Naiset eivät vain halua nähdä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei töissäkään voi tehdä niin, että tekee "omalla tavalla" ja heittäytyy kädettömäksi jos joku tulee korjaamaan. Pitää opetella tekemään asiat oikealla tavalla jos ei jo osaa."
Ah tätä ironiaa johon tiivistyy koko homman pointti. On oikea tapa ja väärä tapa. Ja naisen tapa on se oikea. Vaikka kyse olisi makuasioista.
Annatko esimerkin tällaisesta puhtaasti makuasiasta. Yleensä asioiden tekemiseen on olemassa parempia ja huonompia tapoja, eikä ole mitään syytä olla opettelematta sitä parempaa vain siksi, että se on sen toisen tapa. Suu auki ja kysymään miksi teet noin, näytätkö ja kerrotko mullekin. On meinaan molempien etu tehdä asiat mahdollisimman hyvin.
Töissä tapaan säännöllisesti ihmisiä, jotka siivoavat väärin, ts. levittävät likaa
Minulla on tuollainen työkaveri. Ja hitto hän on ärsyttävä. Oikea nalkuttaja, ja on vielä mies!
Tuskinpa. Minä en nimittäin nalkuta, vaan opetan ja opettelen, tilanteen mukaan. Ehkä kannattaisi ottaa asia puheeksi sen työkaverin kanssa, mikä ikinä se asia onkaan, josta hän nalkuttaa. Ehkä hänellä on syy siihen, ja pääsette molemmat ongelmastani kun löydätte yhteisen sävelen.
Koittaa luistaa lasten elatuksesta. Miehen viikolla lapset oppivat itsenäisyyttä ja kulkevat likaisissa vaatteissa. Isä ostaa minimin ja halvinta. Äiti joutuu ostamaan talvivaatteet, hygienian ja harrastusvarusteet sekä viemään harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei töissäkään voi tehdä niin, että tekee "omalla tavalla" ja heittäytyy kädettömäksi jos joku tulee korjaamaan. Pitää opetella tekemään asiat oikealla tavalla jos ei jo osaa."
Ah tätä ironiaa johon tiivistyy koko homman pointti. On oikea tapa ja väärä tapa. Ja naisen tapa on se oikea. Vaikka kyse olisi makuasioista.
Annatko esimerkin tällaisesta puhtaasti makuasiasta. Yleensä asioiden tekemiseen on olemassa parempia ja huonompia tapoja, eikä ole mitään syytä olla opettelematta sitä parempaa vain siksi, että se on sen toisen tapa. Suu auki ja kysymään miksi teet noin, näytätkö ja kerrotko mullekin. On meinaan molempien etu tehdä asiat mahdollisimman hyvin.
Töissä tapaan säännöllisesti ihmisi
Hän nalkuttaa käytännössä joka asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi esim. neuvola pitää varata lähellä syntymäpäivää, eikä puoli vuotta myöhemmin. Synttärijuhlat pitää järjestää ja kutsua ajoissa (esim. monet sisäleikkipuistot pitää varata todella ajoissa, jos haluaa jonkun järkevän ajan). Esim. laumaa 7v poikia en itse ainakaan hevillä kutsuisi kotiini juhlimaan :D
Jos lapselle sattuu jotain, eikä ole vaikka lapsen Kela-korttia mukana, niin riittää, että on huoltajan kortti, jos tietää lapsen hetun. Muutenkin moisessa tilanteessa olis hyvä myös tietää esim. lapsen paino, että osaa annostella lääkkeet oikein jne.
Kyllä se mies tietää omankin syntymäaikansa ja painonsa, että on se kumma, jos ei lapsen tiedot kiinnosta.Mä olen nainen, enkä muista kenenkään lapseni henkilötunnusta. Ei se kyse ole siitä, ettei kiinnostaisi, en vaan muista. Toki voi ajatella, että olen kiinnostuneempi muista lasteni
Mutta miten toimit, jos sinun täytyy saada tietää lapsen hetu (esim. johonkin lomakkeeseen, tai vaikka siellä lääkärillä)? Otatko etukäteen kela-kortin mukaan (ja tiedät missä se on) tai selvität hetun itse muuta kautta, vai soitatko miehellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen
148. Me ollaan vaimon kanssa tiimi. Tehdään asioita paljon yhdessä, hyvin usein käydään ostamassa vaatteita joku ennalta sovittu vkl..
Mä järjestin tytön synttärit viimeksi ihan kokonaan, halloween teemalla. Asunnon koristelussa ja siivoamisessa oli isoin homma, senkin tein ihan ite.. synttäreitä on 2 x vuodessa.
Hammaslääkärissäkään ei tarvi ihan joka kk ravata.
Kaveri synttäreitä ehkä 10x vuosi ja lahjatkin on vielä tähän asti saatu ostettua ihan normi kaupareissulla.
Mä varasin pojan harrastuksen koska tiedän siitä enemmän, kuten ostin myös pojan harrastus kamat ihan ite.
Vaimo taas hoitaa tytön harrastus yms asioita enemmän kun harrastaa itsekkin samaa lajia.
Ja mikä uskomattominta, lapset osaa ihan ite hakea uimapukunsa ja pyyhkeensä+ laittaa ne kassiin ja reissun jälkeen laittaa ne kuivumaan.Toki tuossa ei säästy kun 1min ja vielä pitää uhrata elämästä 14sec tarkastaaakseen onko ne mukana.
Välistä kaikella rakkaudella tuntuu ettei joidenkin ihmisten olisi kannattanut hankkia koskaan lapsia.
Itse olen vetäjänä lasten harrastusryhmässä. Eräs lapsi on käynyt vain joka toisella viikolla mukana. Sitten selvisi että on viikko-viikko-systeemin lapsi. Isä ei ilmeisesti omalla viikollaan muista tai jaksa tuoda lasta harrastukseen. Äitiviikolla sitten äiti tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei töissäkään voi tehdä niin, että tekee "omalla tavalla" ja heittäytyy kädettömäksi jos joku tulee korjaamaan. Pitää opetella tekemään asiat oikealla tavalla jos ei jo osaa."
Ah tätä ironiaa johon tiivistyy koko homman pointti. On oikea tapa ja väärä tapa. Ja naisen tapa on se oikea. Vaikka kyse olisi makuasioista.
Annatko esimerkin tällaisesta puhtaasti makuasiasta. Yleensä asioiden tekemiseen on olemassa parempia ja huonompia tapoja, eikä ole mitään syytä olla opettelematta sitä parempaa vain siksi, että se on sen toisen tapa. Suu auki ja kysymään miksi teet noin, näytätkö ja kerrotko mullekin. On meinaan molempien etu tehdä asiat mahdollisimman hyvin.
Töissä tapaan säännöllisesti ihmisi
Tuskinpa. Minä en nimittäin nalkuta, vaan opetan ja opettelen, tilanteen mukaan. Ehkä kannattaisi ottaa asia puheeksi sen työkaverin kanssa, mikä ikinä se asia onkaan, josta hän nalkuttaa. Ehkä hänellä on syy siihen, ja pääsette molemmat ongelmastani kun löydätte yhteisen sävelen.
*Ongelmastanne, hän nalkutuksesta ja sinä sen kuuntelusta.
Mä kirjoitin hiljan johonkin ketjuun, että meillä on kotona sektoreittain työnjako metatöineen. Tässä(kin) mallissa tosiaan se osaa paremmin, joka tekee asioita rutiinisti, ja toinen kysyy ja opettelee, kun tekee asioita, joita ei tee rutiinisti. Mulle on aivan vieras tuollainen "naisen tapa on aina se oikea tapa" -ajattelu. Mun tapani on parempi joissain asioissa siksi, että olen tehnyt niitä arjessa vuosikymmeniä. Toisissa asioissa miehen tapa on parempi, aivan samasta syystä. Hyvin vähän sillä on tekemistä sukupuolen kanssa, vaan kokemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan ihmetelleeni, miksi lapselle kokoa 130 cm käyttävälle lapselle oli tungettu päälle kurahaalari jonka koko oli 98 vm. Lahkeet loppuivat polviin ja haaroväli kiristi.
Miehen selitys oli että siinä luki sen nimi. Kyllä, koska haalari oli lapsen käytössä ennen kuin siirrettiin pikkusisarukselle.
Mies ei pukisi itselleen 30 cm liian pieniä vaatteita mutta lapselle kyllä. Kun en ollut vahtimassa ja vaatimassa, että lapselle puetaan oikean kokoiset ja säähän sopivat vaatteet.
Kuulostaa ihan minun mieheltäni! Meillä on vieläpä kolme lasta samaa sukupuolta, joten mies on aina ihan pihalla vaatteiden kanssa. Meillä tämä kuitenkaan ei ole johtanut eroon, vaan makeaan nauruun.
Onneksi myös lapset ovat itse osanneet jo paljon pienempinä kuin kouluikäisinä - tuo 130 cm on keskimäärin toka-kolmasluokkalaisen pituus - kertoa, että hei, älä pue min
Miksi tätä alapeukutetaan? Tulisiko yläpeukkuja, jos kertoisin, että meillä 130-senttinen koululainen puettiin väkisin liian pieniin kurahousuihin isän toimesta, mistä seurauksena sain itkupotkuraivarin ja erosin?
Onko jotenkin hienompaa tehdä kärpäsestä härkänen, sen sijaan että luottaa, että asiat soljuvat arjessa ja lapset kyllä tunnistavat omat vaatteensa, vaikkei isä tunnistaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin, eka kerralla tavatessako tulit raskaaksi? Vai piilotteliko hän tuota 'vässykkämäisyyttään' koko seurustelun ajan?
Vai taantuiko vässyksi raskautesi aikana, synnytyksen jälkeen?
Ihan itse olet tainnut tehdä valinnan tämän isäegdokkaan suhteen. Viddu. Miksi lisäännytte kenen tahansa kanssa, onko paine tulla jonkun äidiksi niin kova???
Lakatkaa inisemästä turhista.
Miehet itseasiassa osaa piilottaa huonot puolensa hyvin alkuvaiheessa ja jotkut jopa vuosia.
Kyllä ne yhdessä asuessa esiin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Miksi valitatte jälkeenpäin kun pitää tutustua toiseen kunnolla, ennen kuin aletaan yhteisellään ja varsinkin laittamaan lapsia. Keskustella kaikki " tulevat" asiat läpi ja sopia pelisäännöistä. Kyllä se tulevat osaa joksi en kuvitella jos on aikuinen.
Tutkimusten mukaa palstamammoista 98%:lla päätös lastenhankinnasta on syntynyt n. 1h valomerkistä miehen kanssa, joka on ollut niin ihastuksesta juopunut, ettei osannut omaa nimeään lausua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi esim. neuvola pitää varata lähellä syntymäpäivää, eikä puoli vuotta myöhemmin. Synttärijuhlat pitää järjestää ja kutsua ajoissa (esim. monet sisäleikkipuistot pitää varata todella ajoissa, jos haluaa jonkun järkevän ajan). Esim. laumaa 7v poikia en itse ainakaan hevillä kutsuisi kotiini juhlimaan :D
Jos lapselle sattuu jotain, eikä ole vaikka lapsen Kela-korttia mukana, niin riittää, että on huoltajan kortti, jos tietää lapsen hetun. Muutenkin moisessa tilanteessa olis hyvä myös tietää esim. lapsen paino, että osaa annostella lääkkeet oikein jne.
Kyllä se mies tietää omankin syntymäaikansa ja painonsa, että on se kumma, jos ei lapsen tiedot kiinnosta.Mä olen nainen, enkä muista kenenkään lapseni henkilötunnusta. Ei se kyse ole siitä, ettei kiinnostaisi, en vaan muista. Toki voi
Tarkennus vielä, että soitatko miehellesi kertoaksesi, ettet sinä nyt voi tätä lomaketta täyttää, ja miehen tulee tehdä se?
Aikuinen ihminen
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
104. Molemmat käydään kokopäivä töissä. teltu
Toi vaan just itsellä niin äärettömän helppoa kun totutellut asioihin, esim noi tiskit ihan rutiini et kahvia odotellessa tyhjentää/ täyttää koneen.. Toinen vaihtoehto olis tuijottaa tyhjyyteen toi 3-4min.. aamupalan jälkeen pyyhkii keittiön pinnat 1-2min.
Tänään teen ruuaksi lohifileen uunissa ja uuni vihannekset. Aktiivinen valmistelu aika 10min Max. Siinä olis tän pv kotityöt. Vaimo tuskin tekee muuta ku laittaa astiansa koneeseen. Pitäs varmaan erota.
Kumpi tuon ruuan on suunnitellut ja käynyt kaupassa? Se 10 min lounaaseen on vaatinut esivalmisteluita, joihin on mennyt paljon pidempään kuin se 10 min.
No ihan ite suunnittelin.. joo käytiin lidlis eilen ostin 5 filettä 8.99€ kg. Otin äsken fileen ulos paketista, kuivasin sen, laitoin suolaa ja sitruunapippuria päälle.
Vähän aiemmin heitin uunijuurekset leivinuuniin 😂.. ihan hirvee projekti..
Huomenna aion tehdä hernekeittoa. Sinäkin menee useita minuutteja.
Kirjoituksesta päätellen lapset eivät koskaan tarvitse uusia vaatteita, harrastusvälineitä, kyytiä harrastukseen, lahjaa kaverisynttäreille, ei tavitse viedä kesken työpäivän hammaslääkäriin, herätellä kouluun, ei tarvitse seurata wilmaa ja muistaa poikkeusaikatauluja tai pakata uimahallikassia. En minäkään valittaisi, jos hoidettava olisi vain nuo kotityörutiinit, mutta pää ei kestä enää tätä jatkuvana projektijohtajana toimimista, kun olen taloudessa ainut henkilö kenen vastuulla on muistaa ja ennakoida kaikki asiat, kun mies ajelehtii mukana kuin lastu lainehilla, eikä tiedä koskaan mitä pitäisi tehdä, jos sitä ei hänelle erikseen ohjeista.
Tyyliin lapsi on saanut kutsun kaverisynttäreille--> sinne täytyy käydä ostamassa lahja. Lapset ovat käyneet samoissa harrastuksissa elokuusta lähtien ja olen tehnyt jääkaapin oveen listan, josta aikataulut näkyvät, silti miehelle on joka viikko yhtä suuri mysteeri kenen pitää olla missäkin ja mihin aikaan. Lapselle on varattu hammaslääkäri kuukauden päähän ja silloin sovittu, että mies hoitaa käynnin --> edellisenä päivänä ennen käyntiä selviää, että mies on unohtanut koko käynnin eikä voi enää järjestää töitään niin, että pääsee viemään lapsen.
Mikään asia ei hoidu, jos ei sen hoitumista itse vahdi ja tämä on se asia mihin me äidit olemme väsyneitä. Siitä olen minäkin samaa mieltä, että tiskikoneen kyllä tyhjentää odotellessa aamykahvin tippumista, mutta se tiskikoneen tyhjennys ei nyt ollutkaan tässä keskustelun pointti ollenkaan.