HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle

LouLou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lisäännytte idi ootti miesten kanssa jotka ei ota vastuuta mistään?

Ei vaan kysymys menee niin, että miksi ne miehet ovat edes halunneet lapsia , jos heitä ei kiinnosta olla niiden kanssa ja hoitaa heidän asioitaan?

Koska he luulivat, että saavat edelleen olla se ihminen, joka olivat ennen lapsen hankkimista. Sen jälkeen heistä tuli äidin apulaisia, joilla ei saa olla omia ajatuksia, ei omia päätöksiä, ei omia ratkaisuja. Ihan kaikki pitää alistaa perheen päätettäväksi eli naisen. Mies ei saa ostaa lapselle oman lapsuutensa lempparikirjaa, koska "ei sellaista voi kukaan lukea lapselleen" eikä mies saa ostaa ponikuvioista haalaria, koska "ai lapsi halusi tuon, ei lapsi meillä päätä".

Naiset omivat lapset ja sitten he ihmettelevät, miksi mies ei ole toivotunlainen isä.

Ja itsekkääksi mieheksi moittiville: olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Tavallinen tarina siis. Googlaa weaponized incompetence. Eli siis moni mies mukamas ei handlas arkea, vaikka on esim. Vaativassa asiantuntijatyössä. Ja vaikka ei olisikaan, niin ei se mitään rakettitiedettä ole, että tyhjentää tiskikoneen ja pesee vessan kun on tarve.

Tekisi sen kuitenkin väärin, huonosti ja liian hitaasti.

T. Pomo (vaimo)

Olen miettinyt, että jos miehet ei vain jaksa niin paljon kuin pitäisi. Tuleeko se yllätyksenä kuinka paljon niitä töitä sitten lasten myötä onkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että jos miehet ei vain jaksa niin paljon kuin pitäisi. Tuleeko se yllätyksenä kuinka paljon niitä töitä sitten lasten myötä onkaan. 

Tulee yllätyksenä, koska 60% äitien pakollisista töistä on täysin keksittyjä.

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lisäännytte idi ootti miesten kanssa jotka ei ota vastuuta mistään?

Ei vaan kysymys menee niin, että miksi ne miehet ovat edes halunneet lapsia , jos heitä ei kiinnosta olla niiden kanssa ja hoitaa heidän asioitaan?

Koska he luulivat, että saavat edelleen olla se ihminen, joka olivat ennen lapsen hankkimista. Sen jälkeen heistä tuli äidin apulaisia, joilla ei saa olla omia ajatuksia, ei omia päätöksiä, ei omia ratkaisuja. Ihan kaikki pitää alistaa perheen päätettäväksi eli naisen. Mies ei saa ostaa lapselle oman lapsuutensa lempparikirjaa, koska "ei sellaista voi kukaan lukea lapselleen" eikä mies saa ostaa ponikuvioista haalaria, koska "ai lapsi halusi tuon, ei lapsi meillä päätä".

Naiset omivat lapset ja sitten he ihmettelevät, miksi mies ei ole toivotunlainen isä.

Ja itsekkääks

Samaa mieltä ja minäkin olen nainen. Monissa perheissä lapset on hankittu naisen toiveesta ja lopulta painostuksesta (e-pillerit lopetettu salaa). Perhe-elämä on naispiirien kulissileikkejä ja kuuluakseen naisten "piireihin" pitää hommata tietyt statussymbolit (tietynlainen mies, lapset, omakotitalo, Tesla, 1-2 koiraa, joku amk-koulutus). Oman toimintansa motiiveja kannattaa miettiä, etenkin kun aloittaa julkisen valituksen netissä ja lehdissä.

Miksi valitatte jälkeenpäin kun pitää tutustua toiseen kunnolla, ennen kuin aletaan yhteisellään ja varsinkin laittamaan lapsia. Keskustella kaikki " tulevat" asiat läpi ja sopia pelisäännöistä. Kyllä se tulevat osaa joksi en kuvitella jos on aikuinen. 

Miten ihmeessä valitsette tuollaisia turhakkeita? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi valitatte jälkeenpäin kun pitää tutustua toiseen kunnolla, ennen kuin aletaan yhteisellään ja varsinkin laittamaan lapsia. Keskustella kaikki " tulevat" asiat läpi ja sopia pelisäännöistä. Kyllä se tulevat osaa joksi en kuvitella jos on aikuinen. 

Tiedätkö kun aika monet ihmiset on sellaisia, että puhuvat toista ja tekevät toista. On aivan turha suunnitella, keskustella ja laatia jotain pelisääntöjä ihmisen kanssa, joka sitten tiukan paikan tullen ei noudatakkaan mitään sovittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa

Kyllähän ne yleensä osaa esittää ihan kunnollista. Sitten lasten tultua sitä hoidettavaa vaan olisi paljon enemmän, ja siinä kohtaa miehellä putoaa hanskat tiskiin. 

Naiset ei kestä sitä, että isä ottaa 2 vko ikäisen vauvan ja lähtee sen kanssa mummolaan ilmoittaen, että korviketta on matkassa, vaipanvaihto sujuu ja nyt meillä on isäaikaa. Ehei, äiti ryhtyy selittämään, että se on hänen lapsensa, sitä ei saa viedä 4 tunniksi pois hänen luotaan.

Jos isä ei saa olla isä omalla tavallaan, niin eron siemen kylvetään jo tässä. Tietenkin isät löytävät isyytensä vasta erotessa, koska siihen asti äiti on määrännyt, miten tulee olla ja elää.

Hyvin olisin kestänyt ja olisin ollut oikein ilahtunut että saan jäädä kotiin yksin lepäämään ja saan vauvasta taukoa. Ja että mies on ihan kiinnostunut totuttaan vauvaa tuttipulloon ja korvikkeeseen, vau. Jos mun mies olis ollu tollanen niin olisinhan minä voinut myös lypsää maitoa pakkaseen tälläsiä tilanteita varten niin ei olis tarvinnu korviketta käyttää. 

No mut mun mies jätti mut vauvan kanssa yksin, ei auttanut missään juurikaan. Eikä todellakaan lähtenyt yksin mihinkään vauvan kanssa edes pyydettäessä. Vauvat on naisten juttuja ja hän on sankari kun kerran päivässä vaihtaa vaipan.....

Joo erottiin kas kummaa, mistähän johtui. 

Yksi Hesarin jutun kommentoijista oikein kehuu, kuinka hän voi omalla vuorollaan siivota vähän huonommin, kun vaimo sitten kuitenkin siivoaa huolellisesti myöhemmin. Mitä lokkeilua toisen ajalla ja vaivalla.

Oman mieheni mielestä esim. lattioiden, vessojen ja suihkujen pesu ei ole tärkeää, eikä sitä tarvitse tehdä. Paitsi korkeintaan silloin, jos hänen äitinsä on tulossa käymään. Olen ikävä ihminen, kun mielestäni nämä siivotaan saannöllisesti. Suunnittelen siivouspalvelun tilaamista ja laitan laskun miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valitatte jälkeenpäin kun pitää tutustua toiseen kunnolla, ennen kuin aletaan yhteisellään ja varsinkin laittamaan lapsia. Keskustella kaikki " tulevat" asiat läpi ja sopia pelisäännöistä. Kyllä se tulevat osaa joksi en kuvitella jos on aikuinen. 

Tiedätkö kun aika monet ihmiset on sellaisia, että puhuvat toista ja tekevät toista. On aivan turha suunnitella, keskustella ja laatia jotain pelisääntöjä ihmisen kanssa, joka sitten tiukan paikan tullen ei noudatakkaan mitään sovittua.

Haha, kuvailit eksäni. Hyvin tuhosi mun luottamuksen ihmisiin. En enää usko mihinkään mitä yksikään ihminen mulle sanoo. Lupaus on täysin merkityksetön ennen kuin se oikeasti toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

No alkakaa hoitaa yksin niitä kakaroita sitten. Ainahan voi kuvitella että jonkun miehen vielä löytää 🤣

No. Itselläni ei ole ainakaan mitään tarvetta löytää yhtään ketään miestä enää koskaan. Hassua kyllä, suurin osa työkavereistani on miehiä ja tulen heidän kanssaan kyllä erittäin hyvin toimeen. Meillä minä myös tienaan enemmän, eli ei tätä voi laittaa edes sen piikkiin, että tuo mies olisi jotenkin huolehtinut perheen talousasioista. Eikä ole hoitanut metsää ja jopa renkaat olen minä vaihtanut (nykyisin vaihdattanut) useammin kuin hän. 

Itse koen, että on todella hyvä, jos hän eron myötä löytää isyytensä. En ole koettanut sitä häneltä riistää. Meillä vaikeudet alkoivat jo silloin vauvavuosina ja silloin ajattelin, että en heitä hyvää suhdetta romukoppaan vain sen vuoksi, että vauvanhoito ei innosta ja olettaa kotona olevan puolison silloin hoitavan kaiken. Mutta se sama on sen jälkeen vaan jatkunut. Liikuskellaan tilanteissa, joissa puoliso ei muista vuorollaan hakea lapsia harrastuksista ja ilokseni voin todeta, että he kyllä pärjäävät ja tulevat sitten itse kävellen (vaikka matka olisi pitkäkin). 

Ja meillä on kyllä kaikki keskustelut käyty silloin aikoinaan. Ollaan sovittu 50-50 jako ihan kaikkeen, perhevapaista ja rahoista lähtien. Yksi toisensa jälkeen nämä ovat osoittautuneet pettymyksiksi. Kahden aikuiden taloudessa mies tykkäsi laittaa hienoja ruokia, mutta lapsiperheessä söisi pelkkiä eineksiä. 

Jos tilanne olisi tilapäinen, se voisi mennä väsymyksen / masennuksen tms piikkiin. Mutta uskoisin, että hän katsoo mallia omien vanhempiensa parisuhteesta, jossa ymmärtääkseni mies on vaan istunut paikoillaan vaimon hoitaessa suunnilleen kaiken (mutta heidän kohdallaan tämä selittyi terveydentilalla). 

Jos lapsia ei ikinä saa mihinkään hoitoon, ei vanhemmilla ole ikinä kahden keskistä aikaa. Joillekin ihmisille se on tärkeää, jotta edes jonkilainen sidos pysyy yllä. Itselleni se on ollut se odotettu viikonloppu, henkireikä, jota ihan pitkäänkin odottaa. Jos ei edes sitä ole, on jäljellä vain se arki, johon on ollut tyytymätön jo vuosia. 

Vähemmän on enemmän.

Puoliso ei muutu. Avioliiton pelastamiseksi kannattaa keskittyä vain välttämättömiin kodin töihin. Esimerkiksi puolison pyykkejä ei tarvitse hoitaa. Kaikki ei-välttämätön pois.

Tarha-, koulu- ja harrastusviennit 100% (varusteet ja aikataulut) vuorotellen kummankin vastuulle.

Itse muistan ihmetelleeni, miksi lapselle kokoa 130 cm käyttävälle lapselle oli tungettu päälle kurahaalari jonka koko oli 98 vm. Lahkeet loppuivat polviin ja haaroväli kiristi.

Miehen selitys oli että siinä luki sen nimi. Kyllä, koska haalari oli lapsen käytössä ennen kuin siirrettiin pikkusisarukselle.

Mies ei pukisi itselleen 30 cm liian pieniä vaatteita mutta lapselle kyllä. Kun en ollut vahtimassa ja vaatimassa, että lapselle puetaan oikean kokoiset ja säähän sopivat vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Miksi valitatte jälkeenpäin kun pitää tutustua toiseen kunnolla, ennen kuin aletaan yhteisellään ja varsinkin laittamaan lapsia. Keskustella kaikki " tulevat" asiat läpi ja sopia pelisäännöistä. Kyllä se tulevat osaa joksi en kuvitella jos on aikuinen. 

Minä olin mieheni kanssa 11 vuotta ennen esikoisen syntymää. Hän pesi pyykkiä, tiskasi, kokkasi, maksoi laskut, osti ruokaa, kilpailutti sähkösopimuksen, huollatti auton, kävi töissä, vaihtoi lakanoita jne. Syntyi lapsi, pian yllärinä toinen. Nykyään mies ei osaa kaupalla käydessään huomioida että lapsetkin tarvitsee ruokaa eikä ymmärrä että 6-vuotiaasta pitää vähän vilkaista missä vaatteissa se on lähdössä ulos ja sopia minne ja kenen kanssa. Joka syksy pitää erikseen pyytää että ne talvirenkaat mielellään alle ennen kuin pelti kolisee (voisin itse käyttää liikkeessä vaihdattanassa mutta ei kuulemma saa kun se maksaa).

Kun toisen lapsen syntymä alkoi lapsivesien menolla, sairaalasta kotiutuessa sängyssä oli edelleen ne lapsivetiset lakanat! Sairaalassa eivät päässeet käymään kun mies ei saanut 1-vuotiaalle haalaria päälle. Mistä minun olisi pitänyt osata tämä päätellä? 11 vuotta minulla oli normaali aikuinen mies, nyt joku ihme ameeba joka ei "osaa" pakata koululaisen uimakassia vaikka Wilmassa on selkeä lista mitä tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa

Kyllähän ne yleensä osaa esittää ihan kunnollista. Sitten lasten tultua sitä hoidettavaa vaan olisi paljon enemmän, ja siinä kohtaa miehellä putoaa hanskat tiskiin. 

Naiset ei kestä sitä, että isä ottaa 2 vko ikäisen vauvan ja lähtee sen kanssa mummolaan ilmoittaen, että korviketta on matkassa, vaipanvaihto sujuu ja nyt meillä on isäaikaa. Ehei, äiti ryhtyy selittämään, että se on hänen lapsensa, sitä ei saa viedä 4 tunniksi pois hänen luotaan.

Jos isä ei saa olla isä omalla tavallaan, niin eron siemen kylvetään jo tässä. Tietenkin isät löytävät isyytensä vasta erotessa, koska siihen asti äiti on määrännyt, miten tulee olla ja elää.

Tämähän se on. Sopikaa yhdessä ja miettikää mikä on fiksua 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valitatte jälkeenpäin kun pitää tutustua toiseen kunnolla, ennen kuin aletaan yhteisellään ja varsinkin laittamaan lapsia. Keskustella kaikki " tulevat" asiat läpi ja sopia pelisäännöistä. Kyllä se tulevat osaa joksi en kuvitella jos on aikuinen. 

Minä olin mieheni kanssa 11 vuotta ennen esikoisen syntymää. Hän pesi pyykkiä, tiskasi, kokkasi, maksoi laskut, osti ruokaa, kilpailutti sähkösopimuksen, huollatti auton, kävi töissä, vaihtoi lakanoita jne. Syntyi lapsi, pian yllärinä toinen. Nykyään mies ei osaa kaupalla käydessään huomioida että lapsetkin tarvitsee ruokaa eikä ymmärrä että 6-vuotiaasta pitää vähän vilkaista missä vaatteissa se on lähdössä ulos ja sopia minne ja kenen kanssa. Joka syksy pitää erikseen pyytää että ne talvirenkaat mielellään alle ennen kuin pelti kolisee (voisin itse käyttää liikkeessä vaihdattanassa mutta ei kuulemma

Olisikohan se se väsymys ja shokkina uudesta lapsesta. Kenties masennus.

"Olisikohan se se väsymys ja shokkina uudesta lapsesta. Kenties masennus."

Jos on 7 vuotta niin väsynyt, shokissa ja masentunut ettei pysty huolehtimaan kohtuullisesti lapsistaan, pitää hakea apua. Mielellään jo vähän aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valitatte jälkeenpäin kun pitää tutustua toiseen kunnolla, ennen kuin aletaan yhteisellään ja varsinkin laittamaan lapsia. Keskustella kaikki " tulevat" asiat läpi ja sopia pelisäännöistä. Kyllä se tulevat osaa joksi en kuvitella jos on aikuinen. 

Minä olin mieheni kanssa 11 vuotta ennen esikoisen syntymää. Hän pesi pyykkiä, tiskasi, kokkasi, maksoi laskut, osti ruokaa, kilpailutti sähkösopimuksen, huollatti auton, kävi töissä, vaihtoi lakanoita jne. Syntyi lapsi, pian yllärinä toinen. Nykyään mies ei osaa kaupalla käydessään huomioida että lapsetkin tarvitsee ruokaa eikä ymmärrä että 6-vuotiaasta pitää vähän vilkaista missä vaatteissa se on lähdössä ulos ja sopia minne ja kenen kanssa. Joka syksy pitää erikseen pyytää että ne talvirenkaat mielellään alle ennen kuin pelti kolisee (voisin itse käyttää liikkeessä vaihdattanassa mutta ei kuulemma

Paras! Punkut purskahti näppikselle jo tuossa lapsivetisten lakanoiden kohdalla! Kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa

Kyllähän ne yleensä osaa esittää ihan kunnollista. Sitten lasten tultua sitä hoidettavaa vaan olisi paljon enemmän, ja siinä kohtaa miehellä putoaa hanskat tiskiin. 

Naiset ei kestä sitä, että isä ottaa 2 vko ikäisen vauvan ja lähtee sen kanssa mummolaan ilmoittaen, että korviketta on matkassa, vaipanvaihto sujuu ja nyt meillä on isäaikaa. Ehei, äiti ryhtyy selittämään, että se on hänen lapsensa, sitä ei saa viedä 4 tunniksi pois hänen luotaan.

Jos isä ei saa olla isä omalla tavallaan, niin eron siemen kylvetään jo tässä. Tietenkin isät löytävät isyytensä vasta erotessa, koska siihen asti äiti on määrännyt, miten tulee olla ja elää.

No en mä sen enempää äitinä kuin mummonakaan arvostaisin sitä, että kaksiviikkoisen kanssa karataan toisen naisen helmoihin. Kyllä isän on osattava ja viitsittävä itse hoitaa lapsensa, siinähän se isäaika tulee. Ei mummolassa.