Voiko lapsi joutua päiväkodissa työntekijöiden silmätikuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on TODELLA tavallista, että päiväkoti tai koulu kertoo miten päivä on mennyt tai tehdyistä huomioista. Ja vanhempi ottaa sen valituksena tai arvosteluna omaa lasta tai pikemminkin omaa vanhemmuuttaan kohtaan. Ja kiukustuu ja alkaa valittaa, että mitä minun muka pitäis sille ja tälle ja tolle tehdä. 

 

Miten se sitten pitäisi ottaa?

Ihan niin että kiitos tiedosta, miten tuette lastani kun tällaista on ilmennyt? Tai että kiitos kun kerrotte, hyvä tietää, käyttämänne keinot kuulostavat hyviltä. Mikä nyt tuntuukaan tilanteeseen sopivalta. 

 

Luultavasti ap on sanonut jotain tuollaista. Mutta valitukset on jatkuneet. Pitäisikö niihin joka päivä vain vastata että kiitos tiedosta?

Vierailija kirjoitti:

On, lapsi oli rauhallinen ja lapsi ei tykännyt että vieraat koskettaa. Piti lopulta viedä psykologille kun pk valitti neuvolaan niin paljon. Olisi pitänyt riehua ja kiivetä syliin. Psykologi totesi terveeksi ja älykkääksi lapseksi. Nyt on normaali koululainen, rauhallinen yhä.

Meillä ei myös tykätty minun pojasta. Hyvin paljon samoja syitä. Ei halunnut, et häntä vieraat halaa ja oli kiltti ja jonotti sievästi. 

Sain kuulla koko eskarin vuoden, että kun ei ole normaali ja ei riehu ja ei kiroa yms 

Yksi hoitaja vain antoi positiivista palautetta. 

Koulusta taas tulikin positiivista koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on TODELLA tavallista, että päiväkoti tai koulu kertoo miten päivä on mennyt tai tehdyistä huomioista. Ja vanhempi ottaa sen valituksena tai arvosteluna omaa lasta tai pikemminkin omaa vanhemmuuttaan kohtaan. Ja kiukustuu ja alkaa valittaa, että mitä minun muka pitäis sille ja tälle ja tolle tehdä. 

 

Miten se sitten pitäisi ottaa?

Ihan niin että kiitos tiedosta, miten tuette lastani kun tällaista on ilmennyt? Tai että kiitos kun kerrotte, hyvä tietää, käyttämänne keinot kuulostavat hyviltä. Mikä nyt tuntuukaan tilanteeseen sopivalta. 

 

Luultavasti ap on sanonut jotain tuollaista. Mutta valitukset on jatkuneet. Pitäisikö niihin joka päivä vain vastata että kiitos tiedosta?

Edelleen se ei välttämättä ole valitusta vaan päivästä realistisesti kertomista. Mikä oli kivaa, mikä hankalaa? Näin vanhempi pysyy kartalla eikä sitten vasukeskustelussa ylläty, kun kuulee, ettei lapsi ole puoleen vuoteen saanut tuotua esiin, että tarvitsee apua vyötärön nauhojen solmimisessa aina vessassa käytyään. 

Jos päivästä kertominen on aina vain lista ongelmista, niin kyllähän se valitusta on. Päivästä kertomisessa pitäisi kertoa tasapuolisesti myös hyviä asioita. 

Olen varhaiskasvatuksen opettaja 14 vuoden työkokemuksella. En tietääkseni ole koskaan valittanut, kun kerron lapsen päivästä; miksi ihmeessä kukaan tekisi niin? Epäilen, että tähän on sekoittunut juurikin realistinen kertominen päivän kulusta ja tapahtumista. Yleensähän vanhemmat halutaan pitää ajan tasalla siitä, mitä lapselle ihan oikeasti ryhmässä kuuluu. Jotkut toki kuorruttavat kaikki päivän sokerilla, mutta mielestäni sellainen on väärin ja jopa harhaanjohtavaa.

Ystävällisyys, myönteisyys ja kannustaminen ovat kaiken kasvattamisen kulmakiviä, mutta silkka mielistely ei ole tarkoituksenmukaista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen varhaiskasvatuksen opettaja 14 vuoden työkokemuksella. En tietääkseni ole koskaan valittanut, kun kerron lapsen päivästä; miksi ihmeessä kukaan tekisi niin? Epäilen, että tähän on sekoittunut juurikin realistinen kertominen päivän kulusta ja tapahtumista. Yleensähän vanhemmat halutaan pitää ajan tasalla siitä, mitä lapselle ihan oikeasti ryhmässä kuuluu. Jotkut toki kuorruttavat kaikki päivän sokerilla, mutta mielestäni sellainen on väärin ja jopa harhaanjohtavaa.

Ystävällisyys, myönteisyys ja kannustaminen ovat kaiken kasvattamisen kulmakiviä, mutta silkka mielistely ei ole tarkoituksenmukaista. 

Ap varmasti tietää lapsensa olevan ujo. Mitä hän tekee sillä tiedolla että lapsi halusi väärään aikaan vessaan tai ei uskaltanut laulaa? 

Itse saan viisivuotiasta lasta hakiessani päivittäin palautteen siitä montako kertaa kävi vessassa ja paljonko söi. Muuta palautetta ei tule. Tämäkin on minusta outoa. Mitä minä teen tiedolla montako kertaa viisivuotias on käynyt vessassa? Ja miksi ei kerrota mitään tärkeää kuten oliko iloinen vai surullinen jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varhaiskasvatuksen opettaja 14 vuoden työkokemuksella. En tietääkseni ole koskaan valittanut, kun kerron lapsen päivästä; miksi ihmeessä kukaan tekisi niin? Epäilen, että tähän on sekoittunut juurikin realistinen kertominen päivän kulusta ja tapahtumista. Yleensähän vanhemmat halutaan pitää ajan tasalla siitä, mitä lapselle ihan oikeasti ryhmässä kuuluu. Jotkut toki kuorruttavat kaikki päivän sokerilla, mutta mielestäni sellainen on väärin ja jopa harhaanjohtavaa.

Ystävällisyys, myönteisyys ja kannustaminen ovat kaiken kasvattamisen kulmakiviä, mutta silkka mielistely ei ole tarkoituksenmukaista. 

Ap varmasti tietää lapsensa olevan ujo. Mitä hän tekee sillä tiedolla että lapsi halusi väärään aikaan vessaan tai ei uskaltanut laulaa?

"Tänään on ollut suht tavallinen päivä. Lauloimme piirillä syksyisiä lauluja ja laitoin tarjolle myös oravista ja siileistä kertovat laulukortit, koska lapsellanne oli siilipaita ja hän katseli eilen pihalla leikkineen oravan touhuja. Ajattelin, että tutut aiheet ja laulut rohkaisisivat häntä osallistumaan, mutta hän valitsi vain seurata, kun muut lauloivat.

Laulupiirin jälkeen lähdimme ulos ja sitä ennen kävimme vessassa, mutta lapsenne kieltäytyi pöntölle menosta. Haluamme kannustaa kuulostelemaan oman kehon tuntemuksia, joten asia oli tietenkin ok. Ulkona satoi vettä ja tarvitsimme kuravaatteet. Ulos päästyämme lapsenne ilmaisi haluavansa sittenkin vessaan, joten hän lähti takaisin hoitajan kanssa. Vaatteiden riisuminen ja uudelleen pukeminen olisivat kuitenkin vieneet niin paljon aikaa, että lapsi jäikin suoraan sisälle odottamaan muita."

Näin asia tulee kerrotuksi. Jos kerron, että tänään lauloimme syyslauluja ja ulkoilimme, puhun siitä mitä ryhmä teki. Kyseisen lapsen kohdalla on kuitenkin oleellista kertoa myös osallistumattomuudesta, koska hänelle taas se oli todellisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varhaiskasvatuksen opettaja 14 vuoden työkokemuksella. En tietääkseni ole koskaan valittanut, kun kerron lapsen päivästä; miksi ihmeessä kukaan tekisi niin? Epäilen, että tähän on sekoittunut juurikin realistinen kertominen päivän kulusta ja tapahtumista. Yleensähän vanhemmat halutaan pitää ajan tasalla siitä, mitä lapselle ihan oikeasti ryhmässä kuuluu. Jotkut toki kuorruttavat kaikki päivän sokerilla, mutta mielestäni sellainen on väärin ja jopa harhaanjohtavaa.

Ystävällisyys, myönteisyys ja kannustaminen ovat kaiken kasvattamisen kulmakiviä, mutta silkka mielistely ei ole tarkoituksenmukaista. 

Ap varmasti tietää lapsensa olevan ujo. Mitä hän tekee sillä tiedolla että lapsi halusi väärään aikaan vessaan tai ei uskaltanut laulaa?

"Tänään on ollut suht tavallinen päiv

Hyvin selitetty, tämän ymmärrän hyvin. 

Ujon lapsen äitinä ihmettelen tätä keskustelua. Lapseni on ujo ja tiedän sen oikein hyvin. Hänen ujous tulee ilmi kaikkialla paitsi läheisten ihmisten kanssa. En minä voi hänen ujoutta poistaa millään. Samoin kuin ap niin mekin käymme paljon eri paikoissa, mutta lapseni on silti aina ujo kuten ap:nkin lapsi. Ilmeisesti ujous on päiväkodissa sitten todella paha asia, joka ärsyttää hoitajia paljon. Ja äidin pitäisi poistaa se ujous, ettei lapsi olisi siellä rasitteeksi. Onneksi oma lapseni on perhepäivähoitajalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ujon lapsen äitinä ihmettelen tätä keskustelua. Lapseni on ujo ja tiedän sen oikein hyvin. Hänen ujous tulee ilmi kaikkialla paitsi läheisten ihmisten kanssa. En minä voi hänen ujoutta poistaa millään. Samoin kuin ap niin mekin käymme paljon eri paikoissa, mutta lapseni on silti aina ujo kuten ap:nkin lapsi. Ilmeisesti ujous on päiväkodissa sitten todella paha asia, joka ärsyttää hoitajia paljon. Ja äidin pitäisi poistaa se ujous, ettei lapsi olisi siellä rasitteeksi. Onneksi oma lapseni on perhepäivähoitajalla. 

Minunkin lapsi on ujo, enkä saanut tästä keskustelusta ollenkaan tuollaista vaikutelmaa, että minun pitäisi poistaa lapseni ujous jos siitä kerrotaan, miten se on vaikuttanut eri tilanteissa lapseni elämään. Niin se vaan vaikuttaa, minkä väristen lasien läpi sitä kukin lukee tekstejä tai vastaanottaa ääneen sanotut asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Todistin tätä kun olin työssäoppimisjaksolla päiväkodissa. Hankalien lasten lisäksi puhuttiin myös hankalista vanhemmista ja yleensä näissä hankalien vanhempien lapsissa haluttiin nähdä vain huonot puolet ja heille oltiin jo valmiiksi äreitä vaikka päivä oli vasta aluillaan

Millä tavoin hiljaisuus ja rauhallisuus on hankalaa? Luulisi sen olevan.äärimmäisen helppoa, kun riehujat vievät muutenkin koko huomion. 

Hiljainen ja rauhallinen lapsi tarvitsee usein tukea ihan yhtä paljon kuin riehujatkin. Ei voi sanoa vanhemmille, että kaikki menee lapsella hyvin ja loistavasti, jos todellisuudessa 5v lapsi ei esim. uskalla kertoa vessahädästään tai ei ikinä osallistu yhteiseen tekemiseen muutoin kuin istumalla paikallaan, tai jää toistuvasti kaverisuhteiden ulkopuolelle ilman aikuisen vahvaa t

Minusta tässä sotketaan nyt ihan sekaisin asioita: hiljainen ja/tai rauhallinen ja/tai introvertti lapsi ei ole automaattisesti tukea tarvitseva tai estynyt tai edes ujokaan. 

Luulisi, että nykypäivänä osattaisiin erottaa nämä kaikki toisistaan ja lisäksi huomioida se, että introverttiys on ihan oma juttunsa sekin, esim. meidän lapsi on selkeästi introvertti. Rauhallinen ja rohkea, ei koe tarpeelliseksi huutaa päälle, osaa odottaa vuoroaan yms. mutta tykkää myöskin leikkiä itsestää eniten ja on hurjan väsynyt kaikista päivän meluista ja aktiviteeteistä. Selkeästi tullut enemmän minuun, kuin isäänsä, joka on ihan päin vasainen extrovertti.

Ja näin ujona lapsena täytyy sanoa, että kaikista pahinta oli aikuisilla ja muillakin ihmisillä puuttua siihen ujouteen isolla kädellä, se teki minusta vielä ujomman! Pääsin ujoudesta eroon vasta aikuisiän kynnyksellä, kun ihmiset oikeasti lakkasi kiinnittämästä siihen huomiota ja lopettivat sen "älä ole niin ujo" -soopan.

Vierailija kirjoitti:

Olen varhaiskasvatuksen opettaja 14 vuoden työkokemuksella. En tietääkseni ole koskaan valittanut, kun kerron lapsen päivästä; miksi ihmeessä kukaan tekisi niin? Epäilen, että tähän on sekoittunut juurikin realistinen kertominen päivän kulusta ja tapahtumista. Yleensähän vanhemmat halutaan pitää ajan tasalla siitä, mitä lapselle ihan oikeasti ryhmässä kuuluu. Jotkut toki kuorruttavat kaikki päivän sokerilla, mutta mielestäni sellainen on väärin ja jopa harhaanjohtavaa.

Ystävällisyys, myönteisyys ja kannustaminen ovat kaiken kasvattamisen kulmakiviä, mutta silkka mielistely ei ole tarkoituksenmukaista. 

Joo, mutta kyllä siihen ulosantiin kannattaa myös panostaa vakaväenkin, että se negatiivinenkin tulee ystävälliseen, kannustavaan sävyyn eikä niin, että "Pertti-Irmeli pissi tänään housuun 3x, koska ei uskaltanut pyytää vessaan". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varhaiskasvatuksen opettaja 14 vuoden työkokemuksella. En tietääkseni ole koskaan valittanut, kun kerron lapsen päivästä; miksi ihmeessä kukaan tekisi niin? Epäilen, että tähän on sekoittunut juurikin realistinen kertominen päivän kulusta ja tapahtumista. Yleensähän vanhemmat halutaan pitää ajan tasalla siitä, mitä lapselle ihan oikeasti ryhmässä kuuluu. Jotkut toki kuorruttavat kaikki päivän sokerilla, mutta mielestäni sellainen on väärin ja jopa harhaanjohtavaa.

Ystävällisyys, myönteisyys ja kannustaminen ovat kaiken kasvattamisen kulmakiviä, mutta silkka mielistely ei ole tarkoituksenmukaista. 

Joo, mutta kyllä siihen ulosantiin kannattaa myös panostaa vakaväenkin, että se negatiivinenkin tulee ystävälliseen, kannustavaan sävyyn eikä niin, että "Pertti-Irmeli pissi tänään housuun 3x, koska ei uskaltanut pyytää vessaan". 

Tuolla yllä oli oikein hyvin avattu, miten henkilöstö yrittää kertoa ryhmän ohjelmasta ja lapsen toiminnasta suhteessa siihen. Asiallista ja ystävällistä. Silti joku aina pahoittaa mielensä ja ymmärtää väärin. Sekin on elämää. 

Yllä oli kyllä hyvin avattu miten päivän kuulumiset PITÄISI kertoa. Silti oman lapseni kolmen vuoden päiväkotikokemuksella en ole saanut vielä kertaakaan kuulumisia noin sanottuna. Asiaan voi toki vaikuttaa se, että ryhmään ei ole henkilöstöpulan vuoksi saatu koko aikana yhtään pätevää vakaopettajaa.

Vierailija kirjoitti:

Yllä oli kyllä hyvin avattu miten päivän kuulumiset PITÄISI kertoa. Silti oman lapseni kolmen vuoden päiväkotikokemuksella en ole saanut vielä kertaakaan kuulumisia noin sanottuna. Asiaan voi toki vaikuttaa se, että ryhmään ei ole henkilöstöpulan vuoksi saatu koko aikana yhtään pätevää vakaopettajaa.

Jos puhut tästä, niin boldaan ne kohdat mitkä eivät ole positiivisesti tai kehittävästi kerrottuja asioita lapsesta, vaan nimenomaan negatiivisesti ja lasta syyttäen:

"Tänään on ollut suht tavallinen päivä. Lauloimme piirillä syksyisiä lauluja ja laitoin tarjolle myös oravista ja siileistä kertovat laulukortit, koska lapsellanne oli siilipaita ja hän katseli eilen pihalla leikkineen oravan touhuja. Ajattelin, että tutut aiheet ja laulut rohkaisisivat häntä osallistumaan, mutta hän valitsi vain seurata, kun muut lauloivat.

Laulupiirin jälkeen lähdimme ulos ja sitä ennen kävimme vessassa, mutta lapsenne kieltäytyi pöntölle menosta. Haluamme kannustaa kuulostelemaan oman kehon tuntemuksia, joten asia oli tietenkin ok. Ulkona satoi vettä ja tarvitsimme kuravaatteet. Ulos päästyämme lapsenne ilmaisi haluavansa sittenkin vessaan, joten hän lähti takaisin hoitajan kanssa. Vaatteiden riisuminen ja uudelleen pukeminen olisivat kuitenkin vieneet niin paljon aikaa, että lapsi jäikin suoraan sisälle odottamaan muita."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllä oli kyllä hyvin avattu miten päivän kuulumiset PITÄISI kertoa. Silti oman lapseni kolmen vuoden päiväkotikokemuksella en ole saanut vielä kertaakaan kuulumisia noin sanottuna. Asiaan voi toki vaikuttaa se, että ryhmään ei ole henkilöstöpulan vuoksi saatu koko aikana yhtään pätevää vakaopettajaa.

Jos puhut tästä, niin boldaan ne kohdat mitkä eivät ole positiivisesti tai kehittävästi kerrottuja asioita lapsesta, vaan nimenomaan negatiivisesti ja lasta syyttäen:

 

"Tänään on ollut suht tavallinen päivä. Lauloimme piirillä syksyisiä lauluja ja laitoin tarjolle myös oravista ja siileistä kertovat laulukortit, koska lapsellanne oli siilipaita ja hän katseli eilen pihalla leikkineen oravan touhuja. Ajattelin, että tutut aiheet ja laulut rohkaisisivat häntä osallistumaan, mutta hän valitsi vain seurata, kun muut lauloivat.

 

Laulupiirin jälkeen lähdimme ulos ja sitä ennen kävimme vessassa, mutta lapsenne kieltäytyi pöntölle menosta. Haluamme kannustaa kuulostelemaan oman kehon tuntemuksia, joten asia oli tietenkin ok. Ulkona satoi vettä ja tarvitsimme kuravaatteet. Ulos päästyämme lapsenne ilmaisi haluavansa sittenkin vessaan, joten hän lähti takaisin hoitajan kanssa. Vaatteiden riisuminen ja uudelleen pukeminen olisivat kuitenkin vieneet niin paljon aikaa, että lapsi jäikin suoraan sisälle odottamaan muita."

Anteeksi, lainasin väärää, tämä oli vastauksenai tälle:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla yllä oli oikein hyvin avattu, miten henkilöstö yrittää kertoa ryhmän ohjelmasta ja lapsen toiminnasta suhteessa siihen. Asiallista ja ystävällistä. Silti joku aina pahoittaa mielensä ja ymmärtää väärin. Sekin on elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllä oli kyllä hyvin avattu miten päivän kuulumiset PITÄISI kertoa. Silti oman lapseni kolmen vuoden päiväkotikokemuksella en ole saanut vielä kertaakaan kuulumisia noin sanottuna. Asiaan voi toki vaikuttaa se, että ryhmään ei ole henkilöstöpulan vuoksi saatu koko aikana yhtään pätevää vakaopettajaa.

Jos puhut tästä, niin boldaan ne kohdat mitkä eivät ole positiivisesti tai kehittävästi kerrottuja asioita lapsesta, vaan nimenomaan negatiivisesti ja lasta syyttäen:

 

"Tänään on ollut suht tavallinen päivä. Lauloimme piirillä syksyisiä lauluja ja laitoin tarjolle myös oravista ja siileistä kertovat laulukortit, koska lapsellanne oli siilipaita ja hän katseli eilen pihalla leikkineen oravan touhuja. Ajattelin, että tutut aiheet ja laulut rohkaisisivat häntä osallistumaan, mutta hän valitsi vain seurata, kun muut lauloivat.

Ja tässä sellainen pointti vielä, että kun lapsi vihdoin uskalsi avata suunsa että pitää päästä vessaan, niin sai rangaistuksen eli jäi sisälle?

Nuo boldatut kohdat eivät ole todellakaan ole negatiivisesti ja syyttäen sanottu. Hohhoijaa taas. Miksi osa vanhemmista olettaa, että lapsen kerrotaan olevan täydellinen ja jokaisen päivän menneen upeasti?? Lapsi toimii 100% oikein, osaa kaiken eikä mitään kehittymisen kohtia ole koskaan? Ympärillä olevien aikuisten tulee pystyä yli-inhimilliseen suoritukseen, mutta lapsi itsessään on täysi timantti, toimi hän miten tahansa? Onnea koulutielle... 

Voi tulla yllätyksenä, mutta päiväkodissakin on aikataulu.