Voiko lapsi joutua päiväkodissa työntekijöiden silmätikuksi?

Meillä aikoinaan tyttö joutui yhden päiväkodin opettajan silmätikuksi. Tyttäremme on kiltti, mutta aika vahvatahtoinen ja oikeudenmukainen luonteeltaan. Tämä kyseinen opettaja eristi tyttäreni mm. ystävästään kasvatuksellisessa mielessä. Loppujen lopuksi kyse oli kahden opettanut huonoista väleistä. Toinen opettaja piti tyttärestämme, ja tämä kiusaajaopettaja ei taas pitänyt kyseisestä opettajasta. 

Kannattaa ottaa asia esiin päiväkodin johtajan kanssa.

Asiat mitkä ärsyttää lapsissa: tottelemattomuus, ilkeily, toisten lyöminen/vahingoittaminen, likaisuus (kuten voimakas pissan haju), kova äänisyys

Asiat mitkä ärsyttää vanhemmissa: valittaminen asioista mihin työntekijät eivät voi vaikuttaa (kuten haluttaisiin enemmän maksullisia, mutta vanhemmille ilmaisia retkiä tai päiväkodin aukioloja pidemmäksi), liika kysely (pitäisi joka päivä muistaa yhden lapsen päivästä jokainen hetki, kuten monta lusikallista söi tai keiden kaikkien kanssa leikki päivän aikana). Ärsyttää myös jos vanhemmat ovat ylimielisiä ja aliarvioi päiväkodin työntekijöitä (kerran yksi äiti ihan nauroi ivallisesti että varmaan ihanaa työkseen pukea kurahousuja).

Ps. Hiljaiset introverttilapset ovat omia suosikkejani!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mitä valitusta saatte? Olisiko siinä vastauksia? Kuuntele mitä sinulle puhutaan.

Monenlaista valitusta. Tässä muutamia esimerkkejä. Halusi väärään aikaan vessaan. Puki liian hitaasti. Ei halunnut laulaa jotain yhteislaulua vaan oli hiljaa kun muut lauloi. Halusi taas väärään aikaan vessaan. Ei halunnut olla hiekkalaatikolla vaikka olisi pitänyt olla. Ei ollut halunnut vastata johonkin kysymykseen aamutuokiossa. Taas puki liian hitaasti. Ei ollut saanut puettua kurahanskoja mutta ei ollut myöskään pyytänyt niihin apua. Joka päivä jotain. Ap

Kuulostaa, että henkilökunta ei ymmärrä introverttia lasta. Oma kuopukseni oli päiväkodissa tuollainen. Onneksi pienten ryhmässä aloittaessaan siellä oli omahoitajasysteemi, jossa joka hoitajalla oli 4 lasta vastuullaan. Olivat osan päivästä pienryhmissä ja hoitaja oli ihana tyyppi, joka näki lapsessa hyvää. Myöhemmin vuosien varrella tuli nähtyä kaikenlaista hoitajaa isojen ryhmässä. Jos ei ole kovin sensitiivinen persoona ja ei ole kasvatusyieteen ym. opintoja, ei välttämättä ole hajua eri tempperamenttityypeistä. Ei ymmärretä erilaisia persoonia, kun mitä itse on. Päiväkodeissa pitäisi olla riittävästi koulutettua henkilökuntaa.

Kyllä voi.

Menin töihin lastenhoitajana yhteen pkotiin. Aloin ihmettelemään, miksi yhtä lasta aina moitittiin, vaikka oli rauhallinen kiva lapsi. Toki oli usein allapäin ja murjotti, mutta näin sen reaktiona ohjaajien käytökseen.

En uutena työntekijänä tietenkään alkanut muita neuvomaan, mutta aloin erityisesti tuota lasta kehua aina kun oli vähänkin aihetta, aamulla sanoin, että kiviä nähdä taas, hymyilin usein tuolle lapselle (tosin tein näin muidenkin kanssa). Pian lapsi alkoi hymyilemään, itkeskely jäi pois, oli kuin toinen lapsi.

Ei se, että on koulut käyty takaa ammattitaitoa kasvattaa lasta.

Voiko housuihin paskoa?

Näin päiväkodissa työskentelevänä esiopettajana ja varhaiskasvatuksen opettajana, totean, että valitettavasti voi, mikäli ryhmän työntekijät ovat ammattitaidottomia/loppuunpalaneita/epäpäteviä.

Kuulen itsekin toisten ryhmien työntekijöiltä valituksia lapsista. Tavallisista lapsista. Kenellä mitäkin haastetta. 

valitettavasti kaikki eivät osaa kohdata lapsia ammatillisesti, nähden hyvän heissä, vaan lasten keskeneräisyys ja ikäkaudelle ominaiseen kehitykseen kuuluvat piirteet ärsyttävät henkilökohtaisesti aikuista. 

Juuri tämän vuoksi onkin tärkeää että päiväkodeissa säilytetään työntekijöiden ammatillisuusvaatimukset.

Vierailija kirjoitti:

Näin päiväkodissa työskentelevänä esiopettajana ja varhaiskasvatuksen opettajana, totean, että valitettavasti voi, mikäli ryhmän työntekijät ovat ammattitaidottomia/loppuunpalaneita/epäpäteviä.

Kuulen itsekin toisten ryhmien työntekijöiltä valituksia lapsista. Tavallisista lapsista. Kenellä mitäkin haastetta. 

valitettavasti kaikki eivät osaa kohdata lapsia ammatillisesti, nähden hyvän heissä, vaan lasten keskeneräisyys ja ikäkaudelle ominaiseen kehitykseen kuuluvat piirteet ärsyttävät henkilökohtaisesti aikuista. 

Juuri tämän vuoksi onkin tärkeää että päiväkodeissa säilytetään työntekijöiden ammatillisuusvaatimukset.

 Eli lapsella ei saisi olla mitään haastetta ettei vain joutuisi kenenkään silmätikuksi? Olen kuitenkin ymmärtänyt, että aika monella lapsella on jotain haastetta, oikeastaan useimmilla lapsilla. Joten melkein kuka lapsi vain on vaarassa joutua silmätikuksi? Ahdistavaa. Eikö päiväkotien johtajat puutu tällaiseen ollenkaan?

Pukeutumista voisi harjoitella kotona ja keskustella miksi pitää pukea reippaasti, muut valituksen aiheet taas; miksi vessassa pitää käydä ryhmissä, toiset lapset kaipaavat yksityisyyttä ja jos ei sotkua tule niin mikä ongelma? Kurakinttaat taas - voi harjoitella laittamista mutta ei nyt hoitajaltakaan kauan vie jos tarkistaa. Kiusaako tai huomautteleeko toiset lapset jotain esim laulamisesta tms, herkkä lapsi menee helposti lukkoon jos jotain arvostelua tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan aina puhtaat vaatteet lapsella? 

Meidän poika on ihan tavattoman lahjakas likaamaan omat vaatteensa, vaikka on esim. ulkohaalari ja välihaalari päällä, niin silti jotenkin poika aina saa hiekat ja mudat ja neulaset ja pikkukivet sinne sisävaatteidenkin alle. Olen sanonut päiväkodissa että ihan turha vaihdella monta kertaa päivän aikana puhtaita vaatteita, kun saimme valituksia miten ei riitä varavaatteet (3 asua) päivän aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi.

Menin töihin lastenhoitajana yhteen pkotiin. Aloin ihmettelemään, miksi yhtä lasta aina moitittiin, vaikka oli rauhallinen kiva lapsi. Toki oli usein allapäin ja murjotti, mutta näin sen reaktiona ohjaajien käytökseen.

En uutena työntekijänä tietenkään alkanut muita neuvomaan, mutta aloin erityisesti tuota lasta kehua aina kun oli vähänkin aihetta, aamulla sanoin, että kiviä nähdä taas, hymyilin usein tuolle lapselle (tosin tein näin muidenkin kanssa). Pian lapsi alkoi hymyilemään, itkeskely jäi pois, oli kuin toinen lapsi.

Ei se, että on koulut käyty takaa ammattitaitoa kasvattaa lasta.

Sinusta tuliapselle varmasti tosi tärkeä

Olen huomannut saman ja myös alakoulussa sama tilanne; opettajat eivät pidä ujoista ja hiljaisista lapsista ja jopa yrittävät leimata eritysilapsiksi. Outoa sikäli kun opet julkisuudessa valittavat kuinka heidän työnsä on niin raskasta kun nyky lapset eivät tottele, häiriköivät ja ovat väkivaltaisia jne. Kuitenkin selkeästi inhoavat arkoja ja kilttejä lapsia.

Vaikka vessaan mennään ns. yhtäaikaisesti ryhmänä, pönttöjä on usein kolme ja lapsia 20. Eli joku menee joka tapauksessa ensin, osa odottaa ja joku menee viimeisenä. Ap:n lapsi voi hyvin mennä rauhassa viimeisenä, mutta miksi tämäkään ei käy? Miksi lähteä kesken toiminnan?

Asioista keskustelu ei välttämättä ole valitusta. 

Jos 5v. lapsi ei uskalla pyytää apua, tietenkin siitä keslustellaan huoltajan kanssa. On huolestuttavaa, jos omia tarpeita ei uskalla tuoda esiin. Voidaanko tilanteessa käyttää kuvia? Käyttäisikö lapsi mieluummin tukiviittomia? Asiasta kannattaa keskustella erityisopettajan kanssa, jotta lapsi oppii kommunikoinaan. Tietenkin häntä on syytä tukea heti kun tarve on ilmennyt, eikä vasta koulussa, kun vaikenemisesta on ehtinyt jo tulla tapa. 

Ja viimeiseksi, ap:n lapsen lailla käyttäytyvä ei ole introvertti. Se näyttää menevän monella sekaisin. 

Arat, aikuisen helmoissa jumittavat lapset ovat usein perässä vedettäviä ja vaativat itse asiassa erittäin paljon erityishuomiota ja yksilöllistämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Arat, aikuisen helmoissa jumittavat lapset ovat usein perässä vedettäviä ja vaativat itse asiassa erittäin paljon erityishuomiota ja yksilöllistämistä. 

Silti ammattilainen ei ota silmätikuksi ja näytä inhoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vessaan mennään ns. yhtäaikaisesti ryhmänä, pönttöjä on usein kolme ja lapsia 20. Eli joku menee joka tapauksessa ensin, osa odottaa ja joku menee viimeisenä. Ap:n lapsi voi hyvin mennä rauhassa viimeisenä, mutta miksi tämäkään ei käy? Miksi lähteä kesken toiminnan?

Asioista keskustelu ei välttämättä ole valitusta. 

Jos 5v. lapsi ei uskalla pyytää apua, tietenkin siitä keslustellaan huoltajan kanssa. On huolestuttavaa, jos omia tarpeita ei uskalla tuoda esiin. Voidaanko tilanteessa käyttää kuvia? Käyttäisikö lapsi mieluummin tukiviittomia? Asiasta kannattaa keskustella erityisopettajan kanssa, jotta lapsi oppii kommunikoinaan. Tietenkin häntä on syytä tukea heti kun tarve on ilmennyt, eikä vasta koulussa, kun vaikenemisesta on ehtinyt jo tulla tapa. 

Ja viimeiseksi, ap:n lapsen lailla käyttäytyvä ei ole introvertti. Se näyttää menevän monella sekaisin. 

 

Jos lapsi on ujo eikä siksi uskalla pyytää apua, niin ei hän siinä mitään tukiviittomia tarvitse. Ei ujous tarkoita sitä että ei osaisi kommunikoida. Ujo ja hiljainen voi olla erittäin taitava kommunikoimaan, mutta jännittää tiettyjä ihmisiä niin paljon, ettei uskalla kommunikoida. Et selvästi ymmärrä ujoutta yhtään. Kuitenkin kuulostaa, että olet vaka-alalla. Huolestuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Arat, aikuisen helmoissa jumittavat lapset ovat usein perässä vedettäviä ja vaativat itse asiassa erittäin paljon erityishuomiota ja yksilöllistämistä. 

Mitä sinusta pitäisi sitten tällaisen temperamentin omaavalle lapselle tehdä?

Meillä se neuvolapsykologi antoi ohjeet päiväkodille miten lapsi tulee kohdata ja tilanne parani hieman. Lopulta vaihdettiin päiväkotia, koska siellä oli erityisvarhatuskasvatuisen opettaja, ja sen avulla loppui marina. Lapsen käytös ei muuttunut. Myös kouluun sattui hyvä eka opettaja. Nyt on jo opettajat vaihtuneet ja lapsi on kasvanut. Hiljainen on edelleen ja hyvin rauhallinen, mutta on ne pari kaveria kenen kanssa synkkaa ja eipä taida olla ikinä saanut alle 9 kokeista. Pidin koulumaailmassa riskinä että olisi päätynyt hiljaisuuden takia kiusatuksi, mutta ei ole käynyt niin, enkä osaa sanoa miksi.

Kyllä, jos olet valkoinen heterolapsi. Varsinkin pääkaupunkiseudulla. 😟

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arat, aikuisen helmoissa jumittavat lapset ovat usein perässä vedettäviä ja vaativat itse asiassa erittäin paljon erityishuomiota ja yksilöllistämistä. 

Silti ammattilainen ei ota silmätikuksi ja näytä inhoaan.

Sanoinko niin? Sinulleko tuen tarpeen havaitseminen on silmätikuksi ottamista? On vaikea keskustella lapsen tilanteesta, jos aikuiset loukkaantuvat saman tien, kun keskustelun avaa ja toteaa tosiasiat.