Voiko lapsi joutua päiväkodissa työntekijöiden silmätikuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arat, aikuisen helmoissa jumittavat lapset ovat usein perässä vedettäviä ja vaativat itse asiassa erittäin paljon erityishuomiota ja yksilöllistämistä. 

Silti ammattilainen ei ota silmätikuksi ja näytä inhoaan.

Sanoinko niin? Sinulleko tuen tarpeen havaitseminen on silmätikuksi ottamista? On vaikea keskustella lapsen tilanteesta, jos aikuiset loukkaantuvat saman tien, kun keskustelun avaa ja toteaa tosiasiat. 

Tuen tarpeesta keskustelu ja inhon tai ärsytyksen näyttäminen sekä silmätikuksi ottaminen pitäisi olla kaksi aivan eri asiaa. Miksi sinä ammattilaisena sotket ne?

Jos lapsi ei uskalla sanoa mitä tarvitsee, tarvitsee hän tietenkin tukea ja myös niitä vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä. Oli syynä ujous tai mikä hyvänsä. Se ei poissulje aikuisten sensitiivisyyden ja turvallisen ilmapiirin merkitystä. On kuitenkin olemassa lapsia, jotka käyttäytyvät vastaavalla tavalla, VAIKKA ympäristössä on kaikki ok. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei uskalla sanoa mitä tarvitsee, tarvitsee hän tietenkin tukea ja myös niitä vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä. Oli syynä ujous tai mikä hyvänsä. Se ei poissulje aikuisten sensitiivisyyden ja turvallisen ilmapiirin merkitystä. On kuitenkin olemassa lapsia, jotka käyttäytyvät vastaavalla tavalla, VAIKKA ympäristössä on kaikki ok. 

Kuka sen määrittelee, että ympäristössä on kaikki ok? 

Ja toisekseen, ujous on geeneissä ja synnynnäistä. Jos on ujo niin on. Myös ok ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Todistin tätä kun olin työssäoppimisjaksolla päiväkodissa. Hankalien lasten lisäksi puhuttiin myös hankalista vanhemmista ja yleensä näissä hankalien vanhempien lapsissa haluttiin nähdä vain huonot puolet ja heille oltiin jo valmiiksi äreitä vaikka päivä oli vasta aluillaan

Millä tavoin hiljaisuus ja rauhallisuus on hankalaa? Luulisi sen olevan.äärimmäisen helppoa, kun riehujat vievät muutenkin koko huomion. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei uskalla sanoa mitä tarvitsee, tarvitsee hän tietenkin tukea ja myös niitä vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä. Oli syynä ujous tai mikä hyvänsä. Se ei poissulje aikuisten sensitiivisyyden ja turvallisen ilmapiirin merkitystä. On kuitenkin olemassa lapsia, jotka käyttäytyvät vastaavalla tavalla, VAIKKA ympäristössä on kaikki ok. 

Kuka sen määrittelee, että ympäristössä on kaikki ok? 

Ja toisekseen, ujous on geeneissä ja synnynnäistä. Jos on ujo niin on. Myös ok ympäristössä.

Eli mikä vika silloin on tukiviittomien ja kuvien käytössä? Jos on liian ujo ja estynyt puhuakseen ja ympäristö on kunnossa, seuraava askel on etsiä lapselle keinot viestiä asiansa ilman, että täytyy puhua.

Joskin tällaista lasta tulee myös siedättää puhumiseen ja mukavuusalueen laajentamiseen, koska kuten tiedämme, puhuminen ei ole sinänsä vaarallista. Puhumattomuutta ei tule pitkällä tähtäimellä vahvistaa, päin vastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Arat, aikuisen helmoissa jumittavat lapset ovat usein perässä vedettäviä ja vaativat itse asiassa erittäin paljon erityishuomiota ja yksilöllistämistä. 

Siis mikä tuollaisissa lapsissa niin kauheasti sitten ärsyttää ja rasittaa? Ja mitä yksilöllistämistä he nyt vaatii? Eivät ole vaaraksi kenellekään, ovat rauhallisia ja ystävällisiä, eivät riehu ja metelöi, yleensä noudattavat sääntöjä. Silti kirjoitat kuin he olisi lähes jotain spitaalisia.

Nyt on ap paikka pyytää keskustelua ryhmän opettajan kanssa, jossa otat nämä huolenaiheesi esille! 

 

Täysin mahdotonta kenenkään täällä netissä antaa sulle vastausta, että mistä on oikeasti kyse. Ja tämä monen vuoden kokemuksella, niin erikoisia persoonia on sekä lapsissa, vanhemmissa että varhaiskasvatuksen henkilökunnassa + näiden erilaisten persoonien kohtaamisia ja huonoa tai pieleen mennyttä kommunikointia. Tilanne pitää todellakin tietää tai selvittää, ennenkuin siitä voi mitään sanoa suuntaan tai toiseen. 

 

Sit jos koet, että keskustelunkin jälkeen sun lasta kohdellaan väärin tai et ymmärrä missä mennään, niin otat yhteyttä päiväkodin johtajaan. 

 

t. Vakasosionomi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei uskalla sanoa mitä tarvitsee, tarvitsee hän tietenkin tukea ja myös niitä vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä. Oli syynä ujous tai mikä hyvänsä. Se ei poissulje aikuisten sensitiivisyyden ja turvallisen ilmapiirin merkitystä. On kuitenkin olemassa lapsia, jotka käyttäytyvät vastaavalla tavalla, VAIKKA ympäristössä on kaikki ok. 

Kuka sen määrittelee, että ympäristössä on kaikki ok? 

Ja toisekseen, ujous on geeneissä ja synnynnäistä. Jos on ujo niin on. Myös ok ympäristössä.

Eli mikä vika silloin on tukiviittomien ja kuvien käytössä? Jos on liian ujo ja estynyt puhuakseen ja ympäristö on kunnossa, seuraava askel on etsiä lapselle keinot viestiä asiansa ilman, että täytyy puhua.

Joskin tällaista lasta tulee myös siedättää puhumiseen ja mukavuusalue

Jos ujo ei ujoutensa takia uskalla mennä sanomaan hoitajalle autatko hanskat niin ei hän uskalla sen enempää mennä viittomaan hoitajalle autatko hanskat. Ujous ja mutismi on eri asiat. Älä sotke niitä.

Ei ärsytä eikä rasita, mutta vastaava lapsi kaipaa jatkuvasti aktivointia. Siinä missä jotakin toista on vaikea saada irrottautumaan vapaasta leikistä, tällainen lapsi ei saa aloitettua mitään ilman aikuisen ohjausta ja tukea. Aikuisen tehtävä ei kuitenkaan ole leikkiä lapsen puolesta.

Ja tietenkin tuettu leikki, leikkiin liittymisen tukeminen jne. ovat osa päiväkotipäivää, en kiistä nyt sitä. Silti tällainen lapsi saattaa olla täysin aikuisen varassa aamusta iltapäivään, joka päivä. Jos hän ei saa pyydettyä vaikka paperia nenän niistämiseksi, aikuisen täytyy tarkkailla ja arvailla hänen jokaista tarvettaan. Eikä päiväkodin aikuinen voi antaa yhdelle niin paljon huomiota, jollei lasta nosteta jo tehostetulle tai erityiselle tuelle. Siksi avun ja tuen tarve voi olla iso, etenkin jos kyse on jo 5-vuotiaasta kuten ap:n tapauksessa. Alle 3-vuotiaat ovat tietysti hoidollisen tuen tarpeessa jo ikänsä puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Todistin tätä kun olin työssäoppimisjaksolla päiväkodissa. Hankalien lasten lisäksi puhuttiin myös hankalista vanhemmista ja yleensä näissä hankalien vanhempien lapsissa haluttiin nähdä vain huonot puolet ja heille oltiin jo valmiiksi äreitä vaikka päivä oli vasta aluillaan

Helppo uskoa. On se vaan jännä, että aikuiset ihmiset viitsivät olla susia pienille lapsille. Me jouduttiin hirveän painostuksen alle päiväkodissa, kun pyysin ettei 6.5-v lastamme enää nukutettaisi päiväkodissa. Lapsi syntynyt 01.01 ja oli siis lähes vuoden vanhempi useita tovereitaan. Yritin kesäkuussa sanoa, että älkää nukuttako enää, kun koulukin alkaa muutaman viikon päästä ja siellä ei nukuta päiväunia. Tästä alkoi lapsen kiusaaminen ja terveisiä oli hänen käsketty äidilleen (siis minulle) sanoa, ettei teidän äiti määrää täällä. Kyllä huokasin helpotuksesta, kun koulu alkoi. Lapsi nyt aikuinen ja hänellä on 2 yliopistotutkintoa, että loppu hyvin tähän saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Todistin tätä kun olin työssäoppimisjaksolla päiväkodissa. Hankalien lasten lisäksi puhuttiin myös hankalista vanhemmista ja yleensä näissä hankalien vanhempien lapsissa haluttiin nähdä vain huonot puolet ja heille oltiin jo valmiiksi äreitä vaikka päivä oli vasta aluillaan

Millä tavoin hiljaisuus ja rauhallisuus on hankalaa? Luulisi sen olevan.äärimmäisen helppoa, kun riehujat vievät muutenkin koko huomion. 

Hiljainen ja rauhallinen lapsi tarvitsee usein tukea ihan yhtä paljon kuin riehujatkin. Ei voi sanoa vanhemmille, että kaikki menee lapsella hyvin ja loistavasti, jos todellisuudessa 5v lapsi ei esim. uskalla kertoa vessahädästään tai ei ikinä osallistu yhteiseen tekemiseen muutoin kuin istumalla paikallaan, tai jää toistuvasti kaverisuhteiden ulkopuolelle ilman aikuisen vahvaa tukea. Ongelmia on silloin suurella todennäköisyydellä ennustettavissa eskarissa tai koulumaailmassa.

Hiljainen tai estynyt lapsi tarvitsee tukea, jota päiväkodin aikuisilla on velvollisuus antaa ja velvollisuus myös kertoa näistä huomioistaan vanhemmille. Mutta valitettavasti näissä tilanteissa voi juurikin tulla väärinkäsityksiä ja väärinymmärryksiä, jos henkilökunta ei osaa kommunikoida asiasta selkeästi ja hienotunteisesti. Tai jos vanhemmalla itsellään on taustalla jotain omia ennakkoluuloja tai pelkoja, joiden vuoksi hän ryntää tekemään hänelle kerrotusta asiasta omanlaisia johtopäätöksiä hieman liian aikaisin. 

t. Vakasosionomi

 

---Monenlaista valitusta. Tässä muutamia esimerkkejä. Halusi väärään aikaan vessaan. Puki liian hitaasti. Ei halunnut laulaa jotain yhteislaulua vaan oli hiljaa kun muut lauloi. Halusi taas väärään aikaan vessaan. Ei halunnut olla hiekkalaatikolla vaikka olisi pitänyt olla. Ei ollut halunnut vastata johonkin kysymykseen aamutuokiossa. Taas puki liian hitaasti. Ei ollut saanut puettua kurahanskoja mutta ei ollut myöskään pyytänyt niihin apua. Joka päivä jotain. Ap--

Heti lapsesi pois tuolta. Välittömästi. Ei ole normaalia maalittaa yhtä lasta tuolla tavoin. "Ei halunnut olla hiekkalaatikolla"? Mitä ihmettä. Muista tehdä myös valitus lapsen olosuhteista ja kohtelusta.

 (Terv. kasvatusalalla ollut jo yli vuosikymmenen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arat, aikuisen helmoissa jumittavat lapset ovat usein perässä vedettäviä ja vaativat itse asiassa erittäin paljon erityishuomiota ja yksilöllistämistä. 

Siis mikä tuollaisissa lapsissa niin kauheasti sitten ärsyttää ja rasittaa? Ja mitä yksilöllistämistä he nyt vaatii? Eivät ole vaaraksi kenellekään, ovat rauhallisia ja ystävällisiä, eivät riehu ja metelöi, yleensä noudattavat sääntöjä. Silti kirjoitat kuin he olisi lähes jotain spitaalisia.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan kaikenlaisia lapsia. Pohditaan keinoja, jotka auttaisivat jokaista lasta kasvamaan ja kehittymään. Vetäytyvä, arka ja ujo lapsi tarvitsee rohkaisua ja kannustusta siinä missä joku muu rajaamista ja toppuuttelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arat, aikuisen helmoissa jumittavat lapset ovat usein perässä vedettäviä ja vaativat itse asiassa erittäin paljon erityishuomiota ja yksilöllistämistä. 

Siis mikä tuollaisissa lapsissa niin kauheasti sitten ärsyttää ja rasittaa? Ja mitä yksilöllistämistä he nyt vaatii? Eivät ole vaaraksi kenellekään, ovat rauhallisia ja ystävällisiä, eivät riehu ja metelöi, yleensä noudattavat sääntöjä. Silti kirjoitat kuin he olisi lähes jotain spitaalisia.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan kaikenlaisia lapsia. Pohditaan keinoja, jotka auttaisivat jokaista lasta kasvamaan ja kehittymään. Vetäytyvä, arka ja ujo lapsi tarvitsee rohkaisua ja kannustusta siinä missä joku muu rajaamista ja toppuuttelua. 

Tietenkin. Mutta mikä siinä on ongelma? Jos kerran aloittajan lapsi on tuollainen ujo, niin miksi siitä valitetaan äidille (aloittajalle)? Mitähän äidin oletetaan tekevän asialle noiden valittamisten seurauksena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arat, aikuisen helmoissa jumittavat lapset ovat usein perässä vedettäviä ja vaativat itse asiassa erittäin paljon erityishuomiota ja yksilöllistämistä. 

Siis mikä tuollaisissa lapsissa niin kauheasti sitten ärsyttää ja rasittaa? Ja mitä yksilöllistämistä he nyt vaatii? Eivät ole vaaraksi kenellekään, ovat rauhallisia ja ystävällisiä, eivät riehu ja metelöi, yleensä noudattavat sääntöjä. Silti kirjoitat kuin he olisi lähes jotain spitaalisia.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan kaikenlaisia lapsia. Pohditaan keinoja, jotka auttaisivat jokaista lasta kasvamaan ja kehittymään. Vetäytyvä, arka ja ujo lapsi tarvitsee rohkaisua ja kannustusta siinä missä joku muu rajaamista ja toppuuttelua. 

Tietenkin. Mutta mikä siinä on

Entä jos kyse ei olekaan valittamisesta vaan ihan kertomisesta. Ei käy kateeksi pk:n työntekijöitä, kun väärinymmärrysten ja ylitulkintojen mahdollisuus on niin suuri... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arat, aikuisen helmoissa jumittavat lapset ovat usein perässä vedettäviä ja vaativat itse asiassa erittäin paljon erityishuomiota ja yksilöllistämistä. 

Siis mikä tuollaisissa lapsissa niin kauheasti sitten ärsyttää ja rasittaa? Ja mitä yksilöllistämistä he nyt vaatii? Eivät ole vaaraksi kenellekään, ovat rauhallisia ja ystävällisiä, eivät riehu ja metelöi, yleensä noudattavat sääntöjä. Silti kirjoitat kuin he olisi lähes jotain spitaalisia.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan kaikenlaisia lapsia. Pohditaan keinoja, jotka auttaisivat jokaista lasta kasvamaan ja kehittymään. Vetäytyvä, arka ja ujo lapsi tarvitsee rohkaisua ja kannustusta siinä missä joku muu rajaamista ja toppuuttelua. 

Tietenkin. Mutta mikä siinä on

Valittaminen saattaa olla myös äidin oma tulkinta asiasta. Saattaa olla että on kerrottu päivän tapahtumista, jotka vanhemmat yleisestikkin herkästi ottaa palautteena, vaikka tarkoitus ei ole antaa palautetta vaan kertoa asioita lapsen päivästä. 

Toi on TODELLA tavallista, että päiväkoti tai koulu kertoo miten päivä on mennyt tai tehdyistä huomioista. Ja vanhempi ottaa sen valituksena tai arvosteluna omaa lasta tai pikemminkin omaa vanhemmuuttaan kohtaan. Ja kiukustuu ja alkaa valittaa, että mitä minun muka pitäis sille ja tälle ja tolle tehdä. Tiedän, koska olen niin ajatellut joskus itsekin vanhempana 😅 Se on inhimillistä. Kuin myös se, että ihan aina opettajat ja hoitajat eivät jokaiselle vanhemmalle osaa tai ehdi asettamaan sanojaan täysin oikein ja järkevästi, etenkään jossain nopeassa hakutilanteessa. 

Vasukeskustelua suosittelen ap:lle, jossa istutte alas keskustelemaan asiasta rauhallisesti ja tuot omat huolesi siellä esille. 

Vierailija kirjoitti:

Toi on TODELLA tavallista, että päiväkoti tai koulu kertoo miten päivä on mennyt tai tehdyistä huomioista. Ja vanhempi ottaa sen valituksena tai arvosteluna omaa lasta tai pikemminkin omaa vanhemmuuttaan kohtaan. Ja kiukustuu ja alkaa valittaa, että mitä minun muka pitäis sille ja tälle ja tolle tehdä. 

 

Miten se sitten pitäisi ottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on TODELLA tavallista, että päiväkoti tai koulu kertoo miten päivä on mennyt tai tehdyistä huomioista. Ja vanhempi ottaa sen valituksena tai arvosteluna omaa lasta tai pikemminkin omaa vanhemmuuttaan kohtaan. Ja kiukustuu ja alkaa valittaa, että mitä minun muka pitäis sille ja tälle ja tolle tehdä. 

 

Miten se sitten pitäisi ottaa?

Ihan niin että kiitos tiedosta, miten tuette lastani kun tällaista on ilmennyt? Tai että kiitos kun kerrotte, hyvä tietää, käyttämänne keinot kuulostavat hyviltä. Mikä nyt tuntuukaan tilanteeseen sopivalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arat, aikuisen helmoissa jumittavat lapset ovat usein perässä vedettäviä ja vaativat itse asiassa erittäin paljon erityishuomiota ja yksilöllistämistä. 

Siis mikä tuollaisissa lapsissa niin kauheasti sitten ärsyttää ja rasittaa? Ja mitä yksilöllistämistä he nyt vaatii? Eivät ole vaaraksi kenellekään, ovat rauhallisia ja ystävällisiä, eivät riehu ja metelöi, yleensä noudattavat sääntöjä. Silti kirjoitat kuin he olisi lähes jotain spitaalisia.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan kaikenlaisia lapsia. Pohditaan keinoja, jotka auttaisivat jokaista lasta kasvamaan ja kehittymään. Vetäytyvä, arka ja ujo lapsi tarvitsee rohkaisua ja kannustusta siinä missä joku muu rajaamista ja toppuuttelua. 

Tietenkin. Mutta mikä siinä on

Kotona voi harjoitella esim sitä pukemista vähän reippaammin ja kurarukkasten pukemista ja mitä nyt tarvii opetella eskarin kynnyksellä. Kotona puhuvaa voi siellä rohkaista ilmaisemaan ajatuksia päiväkodista jne...Ei se ole mitenkään epätavallista että työtä tehdään yhdessä. Lisäksi istutaan samaan pöytään päiväkodissa ja puhutaan asioista. Kuulostaa sille että aloittajallakin on mahdollista selvittää asioita täällä ihmettelyn sijaan. Mitä vessaan tulee, meillä käyvät kun on hätä, ei millään kaikilla 20 se ole samaan aikaan.