En voi tehdä työtä koska sairastan vaikeaa masennusta. Eläkkeellekkään en pääse

Vierailija kirjoitti:

Hanki lisää vaivoja.  Sillai saa vaivoja kun menee liikkuvan auton eteen.

huono neuvo, tämä ei ole sen parempi ratkaisu vaan  hankaloittaa omaa arkea ja selviytymistä sekä lisää lääkäri ja lääkekuluja. Eläkkeelle ei pääse vaikka olisi pää kainalossa . Ap: n kannattaisi panostaa omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Tt tuki on kuitenkin säännöllinen tulo millä pärjää kun elää nuukasti. 

Mä olen aina ollut masentunut siinä määrin, että useampaan otteeseen olen suunnitellut itsemurhaa, kunnes useampaa lääkäriä konsultoituani löysin empaattisen ihmisen, joka määräsi mulle sopivan lääkkeen ahdistukseen, sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja masennukseen. Oon syönyt lääkettä ainakin 12 vuotta. Sinä aikana oon saanut suoritettua maisterin tutkinnon ja ollut koko ajan työelämässä. Kuntoilen 5 kertaa viikossa ja syön terveellisesti. Oonkin tosi hyvässä kunnossa ikäisekseni (37 v.), ihan lääkärin suusta kuultu. Tämä kaikki ei ole kuitenkaan siinä määrin auttanut, että voisin elää ilman lääkitystä. Olen kokeillut, mutta ei onnistu, synkät pilvet kasvavat liian suuriksi, joten näillä mennään.

En voi kuitenkaan kuvitella, miten masentunut olisin, jos vain kökkisin neljän seinän sisällä ilman päämäärää ja vastuita. Tuttavapiirissä on joitakin tällaisia henkilöitä ilman koulutusta tai työtä, jotka vuodesta toiseen makaavat masentuneina kotona. Tekisi mieli sanoa se klishee, että ovat vain itse vastuussa omasta onnestaan ja ehkä kannattaisi oikeasti kääntää joka kivi, jotta löytäisivät sen avun, jota tarvitsevat. En aidosti voi ymmärtää ihmisiä, jotka antavat ainutlaatuisen elämänsä lipua ohi. Mutta ehkä oon vain itse onnekas, kun löysin lääkkeen, joka auttaa ja pitää mut kiinni normaalissa elämässä.

Ettei vaan sinunkin niinkuin hyvin monen muunkin masentuneen masennuksen aiheuttaa se että pitäisi ottaa vastuu omasta elämästä ja elättämisestä kun haluaisit tehdä vain kaikkea kivaa ja mukavaa samalla maksattaa elämäsi muilla?

Olen hyvin monen "masentuneen" kanssa jutellut ja on paljastunut että sen masennuksen aiheuttaa juuri tuo että pitäisi uhrata vapaa aikaa työnteolle ja mennä töihin että voisi elättää itsensä kun haaveilee että voisi jättäytyä pois työelämästä ja nauttia elämästä ilman vastuita ja velvotteita

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ollut masentunut siinä määrin, että useampaan otteeseen olen suunnitellut itsemurhaa, kunnes useampaa lääkäriä konsultoituani löysin empaattisen ihmisen, joka määräsi mulle sopivan lääkkeen ahdistukseen, sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja masennukseen. Oon syönyt lääkettä ainakin 12 vuotta. Sinä aikana oon saanut suoritettua maisterin tutkinnon ja ollut koko ajan työelämässä. Kuntoilen 5 kertaa viikossa ja syön terveellisesti. Oonkin tosi hyvässä kunnossa ikäisekseni (37 v.), ihan lääkärin suusta kuultu. Tämä kaikki ei ole kuitenkaan siinä määrin auttanut, että voisin elää ilman lääkitystä. Olen kokeillut, mutta ei onnistu, synkät pilvet kasvavat liian suuriksi, joten näillä mennään.

En voi kuitenkaan kuvitella, miten masentunut olisin, jos vain kökkisin neljän seinän sisällä ilman päämäärää ja vastuita. Tuttavapiirissä on joitakin tällaisia henkilöitä ilman koulutusta tai työtä, jotka vuodesta t

Niin, kumpi oli ensin, muna vai kana? Masennus vai tekemättömyys? Mä olen ollut aina masentunut ja se on estänyt mua kouluttautumasta, saamasta vakityöpaikkaa, saamasta ystäviä tai perhettä ym. Olet onnekas, kun olet kyennyt johonkin sairaudesta huolimatta, kaikki eivät ole. Sairauden asteita on erilaisia ja ne ilmenevät eri tavoin. Tiedän hyvin, että olen tuhlannut elämäni, mutta se ei ollut kyllä oma valintani.

Nelikymppisenä on koulutus ja työhistoriaa reilu 20 vuotta. Pidin työstäni, tokikaan työpaikkani ei ollut täydellinen, kuitenkin tipuin pohjalle, josta en yksin pääsen ylös. Julkinen terveydenhuolto ei tarjoa muuta, kuin lääkkeitä (minua eivät ole auttaneet) ja samaa kehoitusta, joka täälläkin tuntuu olevan yleinen " ota itseäsi niskasta kiinni, mene töihin ja ei yhteiskunta voi sinua elättää". Sinänsä sanomiset ovat valideja, mutta niiden toteuttamiseksi olisin tarvinnut apua, jota en saanut.

Hyvätuloisesta ja hyväksytystä yhteiskunnan jäsenestä kuoriutui (ainakin palstan mukaan) loinen, jonka ainoa tavoite on ollut kupata yhteiskuntaa ja vältellä ikävää työelämää. Tämä auttaa todella paljon taistelussa takaisin normaaliin, kun yleinen asenne on jo valmiiksi tuo, ei tosin paljoa eroa omassa päässäni itseni kanssa käymästä dialogista. Jotenkin vain toivoisi, ettei tuo leima olisi niin kauhea, ja aitoa apua annettaisiin.

En tiedä minkälaisia hoitoja oot kokeilut, onkohan jo sähkösokkihoito tai ketamiini kokeiltu?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä minkälaisia hoitoja oot kokeilut, onkohan jo sähkösokkihoito tai ketamiini kokeiltu?

Jos lääkkeet ei toimi, miksi sähköhoito ja ketamiini olisivat automaattisesti se seuraava askel. Eikö keskusteluhoito, psykoterapia, psykofyysinen fysioterapia tai toimintaterapia olisi niitä välissä kokeiltavia hoitoja, enkä tarkoita sillaista 1-5 kertaa vaan kunnollisessa hoitosuhteessa pidempiaikaisena. Nykyään ei kait saa muuta kuin sähköä, jos lääkkeet ei auta. Ketamiinia sitten kun sähkö ei poistakaan niitä traumojen aiheuttamia oireita, joista siis masennus ilmeisesti johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei masennus ole mikään pysyvä olotila, jonka vuoksi veronmaksajien piikki on auki elämäsi tappiin asti. Tee jotain sille masennukselle, se on pohjimmiltaan vain tunne, jota ylläpidät ajatuksillasi. Jos johtuu elämäntilanteesta, sille pitää tehdä itse jotain.

Määräaikainen kuntoutustuki silti voitaisiin myöntää paranemisen ajaksi 

Ainoastaan jos on asianmukainen ja ammattitaitoinen hoitosuunnitelma jota henkilö noudattaa. Vauvapalstalla vinkuminen ei ole hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelläolo on yliarvostettua. Kitsastelet olemattomilla tuloilla tekemättä mitään. Ei voi mennä minnekään, ei matkustaa mihinkään, ei syödä kunnolla. Alat aamulla odottaa milloin päivä päättyy. Joka päivä tuntuu tuhatvuotiselta. Kitumista tämä on. Elämän lopun odottamista. Ei yhtään mitään muuta. 

Aivan, en ymmärrä miksi se on jotenkin tavoiteltu asia, varsinkin jos on mahdollisuus vielä toipua ja palata työelämään. Elämä on vaan niin paljon kivempaa kun ei tarvitse elää kädestä suuhun ja on jokin rooli yhteiskunnassa.

"Niin, kumpi oli ensin, muna vai kana? Masennus vai tekemättömyys? Mä olen ollut aina masentunut ja se on estänyt mua kouluttautumasta, saamasta vakityöpaikkaa, saamasta ystäviä tai perhettä ym. Olet onnekas, kun olet kyennyt johonkin sairaudesta huolimatta, kaikki eivät ole. Sairauden asteita on erilaisia ja ne ilmenevät eri tavoin. Tiedän hyvin, että olen tuhlannut elämäni, mutta se ei ollut kyllä oma valintani."

Kannattaisiko vähän ryhdistäytyä ja lopettaa tuollaiset jorinat, että on olosuhteiden pakosta tuhlannut elämän. Jos masentuneisuus estää sinua laittamasta elämääsi kuntoon, niin hommaa riittävän vahvat lääkkeet. Eivät lääkkeet kuitenkaan yksin riitä, sitten on vaan ryhdyttävä tuumasta toimeen, vaikka ei ole helppoa laittaa ruokavaliota, liikuntaa, sosiaalisia suhteita kuntoon. Mutta kyllä ne saa kuntoon, vaikka lähtötaso olisi nolla, jos on vain tahtoa.

Ja ei tarvitse vastata tähän, että en ymmärrä mitä masentuneena oleminen tarkoittaa. Ymmärrän hyvin ja olen itsekin sairastanut. Siitä muodostuu helposti henkinen tekosyy olla tekemättä mitään.

Vauvapalstalla haukutaan työttömiä ja se aiheuttaa masennusta. Itse sain vuoden sairaslomaa.

Masennus hoituu kyllä lääkityksellä ja terapialla, eikä sen takia pitäisi koskaan päästää ketään työkyvyttömyyseläkkeelle. Ainoat mt-sairaudet, joista eläkkeelle voisi päästä, pitäisi olla skitsofrenia ja kaksisuuntainen.

mulla on lazy-syndrooma, en voi tehdä töitä nyyh nyyh

Siis eihän tuo ole pysyvä tila. Apua saa onneks, niin terapiaa kuin läkkeitä. Olisi aivan hirveetä päästää eläkkeelle tuon takia, onhan sitä ennenkin masennettu ja päästy takasin normaaliin tilaan.

Sodan nähneet isovanhempani, menetti aivan kaiken, niinkuin moni muukin. Eipä ollut mahdollista edes masentua, eteenpäin oli mentävä, tavallla tai toisella, ja luotettava parempaan tulevaisuuteen, itse vastuu ottaen omasta paremmasta tulevaisuudesta.

Silti, tsempit mt-ongelmien kanssa painiville, en usko että ne on loppuiän riesana, ellei nyt skitsofrenia ole.

Saitko töitä tutkinnolla vai oletko työkyvytön? Hienoa kuitenkin, että koit saaneesi apua.

Vierailija kirjoitti:

Masennus hoituu kyllä lääkityksellä ja terapialla, eikä sen takia pitäisi koskaan päästää ketään työkyvyttömyyseläkkeelle. Ainoat mt-sairaudet, joista eläkkeelle voisi päästä, pitäisi olla skitsofrenia ja kaksisuuntainen.

Samalla tavalla sitä kaksisuuntaista lääkityksellä hoidetaan kuin masennusta. Ei silläkään diagnoosilla helposti työkyvyttömyyseläkkeelle päästetä, koska sitäkin tautia on niin eri asteisia. Jotkut pärjäävät hyvin lääkityksen kanssa, mutta joillakin flippaa jatkuvasti.

Mt-syyt ovat kuitenkin kokonaisuutena yleisimpiä syitä työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiselle. Jos asiaa ihmettelee, niin voi kysyä itseltään seuraavaa:

Ottaisitko työnantajana duuniin mielenterveysongelmaisen, kun terveitäkin on saatavilla? Niinpä.

Työ on parasta lääkettä. Joten mars mars töihin. Se on korvien välissä vika. 

Vierailija kirjoitti:

Vauvapalstalla haukutaan työttömiä ja se aiheuttaa masennusta. Itse sain vuoden sairaslomaa.

Työttömiä haukutaan suomessa, vaikka meillä on työnantajien markkinat. Kaikki työnantajatkaan eivät ole täydellisiä.

Jos on liikaa hakijoita niin etsitään syitä miksi joku toinen hakija on parempi kuin muut. Sitten näillä muilla on vikoja.

Olen aina kärsinyt epätasaisesta osaamisestani, enkä ole tiennyt mihin sopisin. Nykyään mt ongelmiakin.

Jotkut testit kannustavat jopa yliopistoon, mutta puutteita ja vikoja löytyy. Yritin sitten alentaa tavoitteitani, muttei "helpompia" töitä näytä löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Työ on parasta lääkettä. Joten mars mars töihin. Se on korvien välissä vika. 

Ihanko itse keksit, että masennusta eli mielenterveysongelmasta kärsivällä on korvien välissä vikaa. No shit, Sherlock.

Ilmeisesti on paljonkin sellaisia työpaikkoja mihin mielisairaat otetaan töihin, kunhan vaan keksivät sisään mars, mars, marssia.

Vierailija kirjoitti:

Työ on parasta lääkettä. Joten mars mars töihin. Se on korvien välissä vika. 

Palkkaatko? Mihin työhön? Sori en ollut hyvä puhelin myynnissä.