En voi tehdä työtä koska sairastan vaikeaa masennusta. Eläkkeellekkään en pääse

Kokoomus olisi myös jo viime kesänä siirtänyt eläkeläiset yleisen asumistuen piiriin, mutta muut puolueet vielä vastusti. 

Itse uskon, että eläkeläiset siirretään vielä yleisen asumistuen piiriin, kun pitää löytyä lisäsäästöjä. Yleistä asumistukea ei saa omistusasuntoon enää tammikuussa. 

Sairaspäivärahoja leikataan ensi vuonna. 

Eläke sanana viittaa omiin korviin, että jäädään ansaitusti pois työelämästä pitkän työuran jälkeen. Ihan väärä tukimuoto mielestäni jollekin nuoremmalle jäädä eläkkeelle ilman kunnon työhistoriaa. Näiden kuuluisi saada toimeentulotukea, että tulevat toimeen sen verran, että ihmisarvoisen elämän edellytykset täyttyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olin joskus masentunut. Keskivaikea masennus. Kävin mielisairaalasta käsin ammattikouluni. Valmistuin ja tipahdin kaikista tukimuodoista ulos.

20 vuotta myöhemmin en ole masennuksesta kärsinyt. Vaikka sain sen keskellä asiani tosi sekaisin.

Selkä ollut paskana 15 vuotta. Koitan liikkua, sillä se ja lapset ovat pitäneet minua pystyssä.

No. Mitä ap meinaat elämällesi tehdä?

Olet neljän seinän sisällä. Vai elät sen.

Laita kello soimaan ja käy joka päivä 30 min kävely. Mene kirjastoon ja lue päivän lehti. Pohdi lukemaasi. Nappaa lainan jokin hauska kirja. Aikuisten sarjakuva, Aku Ankka tai vaikkapa hassuja laulun sanoja. Ihan mitä vaan. Lue tieteen Kuvalehteä ja sano tv:n uutistenlukijalle hyvää iltaa tarkastella.

Kyl se siitä. Kukaan ei elä, eikä käytäsun aivoja sun puolesta.

Ei masentunut pysty noihin. Vaikka t

Mutta jos edes joskus pystyy? Ystäväni oli vaikean masennuksen kourissa mutta koira pakotti hänet monesti päivässä ulos. Ehkä aloittajallekin olisi koirasta iloa ja hyötyä? Tietenkin jonkun täytyy huolehtia koirasta päivinä jolloin aloittaja ei pysty.

Liikunta tutkitusti helpottaa masennusta, joten joku fyysisen aktiivisuuden lisäämisen keino kannattaisi ottaa vaikka "puoliväkisin" päivittäiseen ohjeelmaan.

Ja vielä sivuhuomiona, että monilla vakituisesti työssä käyvilläkin on jos jonkinmoista ongelmaa, kuten itsellä vaikea ja usein toistuva migreeni ja krooninen niskakipu. Silti sairauspoissaoloja ei ole vuosiin ollut.

Miten työkyvyttömyyseläke nähdään itseisarvoisena palkintona? Sehän on tragedia, että viimeinen toivo kerryttää omaisuus, elättää itsensä ja olla arvostettu yhteiskunnan jäsen menetetään.

Valitettavasti yhteiskunta ei pyöri niin että istutaan kotona toimettomana. Minä ainakin tylsistyisin kuoliaaksi jos joutuisin olemaan työttömänä.. Ei olisi kunnon tuloja ja olisi jatkuva tunne etten ole hyödyksi kenellekään. Sairastan keskivaikeaa masennusta mutta teen täysipäiväisesti työtä koska haluan rahaa ja jolla tulen toimeen. 

Eli, jos masentunut joutuisi jostain syystä keskelle erämaata, hän vaan lamaantuisi eikä tekisi mitään päästääkseen sieltä pois? Enpä usko. Jos on ihan pakko, pystyisi hän kävelemään ja lähtemään etsimään apua. Mutta kotisohvalta poispääsy on vaikeampaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas koen kykeneväni töihin, mutta töiden löytäminen on hankalaa. Nykyään työnhakijoita on niin paljon, että on kaikkea ns. piilosyrjintää; Joku muu on parempi koska [syy jota ei kerrota]. Siivoamaankaan ei niin vain mennä. Tämä pahentaa mt-ongelmia.

Sitten huomasin vielä, että varastotyöntekoon liittyvällä te-toimiston kurssilla oli aiheena vuorovaikutustaitoja ja asiakaspalvelua. Minä taas kuvittelisin tuota introverttienkin hommaksi ja niiden joiden pärstä ei asiakaspalvelussa muita välttämättä miellytä.

Sitten kurssilla, jolle osallistuin oli yllätyksenä terveyteen ja elämänhallintaan liittyviä tehtäviä. Eli näitäkö vain pitäisi raportoida kiinnostuneille? Kurssilla oli siis ammattiin liittyvä teema.

En tiedä mitä minulta halutaan. Voisin mennä töihin sairaseläkkeelle haluavan sopivassa työssä olevan työntekijän puolesta.

"En tiedä mitä minulta halutaan. Voisin mennä töihin sairaseläkkeelle haluavan sopivassa työssä olevan työntekijän puolesta."

Siis jos hänet sitten päästetään eläkkeelle.

Miksi et halua mennä vankilaan? 

Siellä saisit ihania uusia ystäviä sekä ajankulua...

Eläkkeelläolo on yliarvostettua. Kitsastelet olemattomilla tuloilla tekemättä mitään. Ei voi mennä minnekään, ei matkustaa mihinkään, ei syödä kunnolla. Alat aamulla odottaa milloin päivä päättyy. Joka päivä tuntuu tuhatvuotiselta. Kitumista tämä on. Elämän lopun odottamista. Ei yhtään mitään muuta. 

Ei maksa mitään jos yrittää työkyvyttömyyseläkkeelle.

Niin, jos ei ole työkyvytön, sitten on työkykyinen. Voimia sinne.

Parannat itsesi vaikeasta masennuksesta, menet töihin ja alat elää hyvää elämää.

Vaihtoehtoisesti jatkat nykyiseen tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelläolo on yliarvostettua. Kitsastelet olemattomilla tuloilla tekemättä mitään. Ei voi mennä minnekään, ei matkustaa mihinkään, ei syödä kunnolla. Alat aamulla odottaa milloin päivä päättyy. Joka päivä tuntuu tuhatvuotiselta. Kitumista tämä on. Elämän lopun odottamista. Ei yhtään mitään muuta. 

Siltikin tämä on se, jota useammat kuvittelevat kaikkien haluavan, jopa siinä määrin et yrittävät huijata itsensä työkyvyttömyyseläkkeelle laiskuuttaan, kun se nyt on vain niin mahtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Parannat itsesi vaikeasta masennuksesta, menet töihin ja alat elää hyvää elämää.

Vaihtoehtoisesti jatkat nykyiseen tyyliin.

Onko sulla minkälainen paikka avoinna?

Tuunko 06 vai 08?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelläolo on yliarvostettua. Kitsastelet olemattomilla tuloilla tekemättä mitään. Ei voi mennä minnekään, ei matkustaa mihinkään, ei syödä kunnolla. Alat aamulla odottaa milloin päivä päättyy. Joka päivä tuntuu tuhatvuotiselta. Kitumista tämä on. Elämän lopun odottamista. Ei yhtään mitään muuta. 

 

Siltikin tämä on se, jota useammat kuvittelevat kaikkien haluavan, jopa siinä määrin et yrittävät huijata itsensä työkyvyttömyyseläkkeelle laiskuuttaan, kun se nyt on vain niin mahtavaa.

Riippunee yksilöllisestä elämäntilanteesta, iästä ja terveydestä ja motivaatiosta. Työpäivä ei usein ole kuin toivomista että se päättyy. Elämän tuhlaamista.

Vierailija kirjoitti:

Parannat itsesi vaikeasta masennuksesta, menet töihin ja alat elää hyvää elämää.

Vaihtoehtoisesti jatkat nykyiseen tyyliin.

Työnantaja irtisanoi pitkän työsuhteen päätteeksi, koska olin pitkällä sairauslomalla. Vanhaan ei ole paluuta, uutta tuskin saa näiden nykyisten ongelmien kanssa. Eli juu, minäpä vain menen töihin ja kaikki vaivat parantuu...

Tällä hetkellä vielä kuntoutustuella, joten kaitpa ne melkein elottomatkin työkykyiseksi muuttavat vakuutuslääkärit ovat katsoneet, että eipä se työ juuri nyt olisi se minun paikkani, mutta koo työhön vain.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti yhteiskunta ei pyöri niin että istutaan kotona toimettomana. Minä ainakin tylsistyisin kuoliaaksi jos joutuisin olemaan työttömänä.. Ei olisi kunnon tuloja ja olisi jatkuva tunne etten ole hyödyksi kenellekään. Sairastan keskivaikeaa masennusta mutta teen täysipäiväisesti työtä koska haluan rahaa ja jolla tulen toimeen. 

Itsellä vakavaksi diagnosoitu masennus ja silti haluaisin rahaa ja tulla toimeen. Kaikesta haluamastani huolimatta en vain kykene välttämättä edes poistumaan kotoani. Päivät menevät toimettomuudessa, jota en kyllä aina edes huomaa tai ymmärrä. Sinun.mielestäsi olen siis yhteiskunnan rapauttaja ja hyödytön?

Onko se, miten yhteiskunta pyörii, jonkun yksilön suurin ongelma?