En voi tehdä työtä koska sairastan vaikeaa masennusta. Eläkkeellekkään en pääse

Vierailija kirjoitti:

Eikö edes omatoiminen eutanasia auta? Miksi haluat elää noin p askaa elämää kun ei muutosta parempaan ole luvassa?

Sveitsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö edes omatoiminen eutanasia auta? Miksi haluat elää noin p askaa elämää kun ei muutosta parempaan ole luvassa?

Miksi sinä haluat elää? Ei kai se sen kummoisempia syitä. 

Vierailija kirjoitti:

Veronmaksajana voin tukea korkeintaan näitä eutanasia lentoja Sveitsiin, mutta luusereiden loppuelämän rahoittaminen on ihan älytöntä. Kun eivät itsekään kerran näe valoa tunnelin päässä. Toivottomia tapauksia siis. Ei muuta kuin valoa kohti.

Lähetä 15000€ tänne ole hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos on siinä pisteessä ettei hallitse lainkaan vuorokausirytmiään eikä ole tippaakkaan motivaatiota mitään kohtaan?Herää yöllä ja nukkuu päivällä, välillä taas herää päivällä ja nukkuu yöllä jne. 12-14 h unet ja rytmi jota ei saa kuntoon millään. Kaikki on muutenkin jo nähty, joten mikään ei jaksa kiinnostaa. 

Yritä tehdä joku tietty asia joka päivä/viikko tiettyyn aikaan. Joku ihan pienikin juttu. Vie vaikka roskat aina keskiviikkoisin klo 12. Ihan sama vaikka kuinka paskalta tuntuu.

Sitten, kun se sujuu niin lisää joku uusi rutiini. Käy kävelemässä joku ihan pieni parin sadan metrin lenkki vaikka joka sunnuntai. Mä uskon että, jos vaan yrität tarpeeksi niin se rytmi alkaa siitä sujua pikkuhiljaa.

Se voi tuntua aivan turhalta, ymmärrän. Mutta kokeile jotain. Yritä vähän astua sen oman epämukavuusalueen ulkopuolelle. Mutta ei liikaa. Vähän kerrallaan. 

Tuttava luki kirjoja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja käytti huumeita vaikka sai niistä huumepsykooseja reilun kymmenen vuoden ajan, kunnes pääsi ainoaan tavoitteeseensa eli sairaseläkkeelle. Hän vielä väitti lääkärin valehdelleen puolestaan lausunnossa, kun lääkäri oli kuulemma varoittanut kirjoittavansa siihen aika hurjia juttuja. Jos saat päänuppisi kunnolla sekaisin millä tahansa keinolla, mahdollisuutesi paranevat.

Todennäköisesti halvemmalla pääsee jos puhuu lääkärille mistä tahansa väkivaltaisista fantasioista ja antaa ymmärtää, että olisi niiden kanssa tosissaan. Harhat on myös kova juttu. Vaikeinta on varmaan tasapainotella jutuissa niin ettei päädy lopullisesti pakkohoitoon vaan korkeintaan parin päivän arviointijaksolle mielisairaalaan. 

Sehän nykyään on älyttömintä, ettei sairaseläkkeelle enää pääse ennen kuin on niin huonossa kunnossa, ettei pysty enää edes normaalielämään. Itselläni on sama tukielinsairaus jonka takia äitini aikoinaan joutui eläkkeelle, ja mietin pääsenkö itse eläkkeelle vasta kun en kykene liikkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miten sun tilanne muuttuisi jos jäisit eläkkeelle?

Pahentuisi entisestäänkin, kun rahaa tulisi ihan automaattisesti mitään tekemättä 

Siitä masennuksesta, kun ei toivuta neljän seinän sisällä, vaan se itseensä uppoaminen vain pahenee siitä 

Vierailija kirjoitti:

Paranin vakavasta masennuksesta, kun jätin lisätyn sokerin ja ultraprosessoidut elintarvikkeet pois. Aloin syödä yksinkertaista ka hyvää ruokaa. Kanaa, kalaa, kananmunaa, vihanneksia, juureksia, hedelmiä.

Lisäsin myös ubiquinolia, folaattia, seleeniä, raskausajan monivitamiinia, b12, rauta ja muita vaihtelevasti.

Mitattiinko sulta B12-vitamiinitasot? B12-vitamiinin puutos on voitu diagnosoida väärin ja se on parantunut ravintolisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paranin vakavasta masennuksesta, kun jätin lisätyn sokerin ja ultraprosessoidut elintarvikkeet pois. Aloin syödä yksinkertaista ka hyvää ruokaa. Kanaa, kalaa, kananmunaa, vihanneksia, juureksia, hedelmiä.

Lisäsin myös ubiquinolia, folaattia, seleeniä, raskausajan monivitamiinia, b12, rauta ja muita vaihtelevasti.

Miten ihmeessä joku alanuolittaa tätä?

Osein syy masentuneisuuteen on ettei keho ole kunnossa. Kaikilla ei ole samoja puutoksia, mutta kokeilemalla selviää mikä auttaa.

Eihän sillä lopulta ole edes väliä, millä keinolla paranee siitä masennuksesta. Ruokavalio voi olla ihan loistava idea, siinä ainakin tulee se idea ja halu toipumisesta 

Vierailija kirjoitti:

Ei masennus ole mikään pysyvä olotila, jonka vuoksi veronmaksajien piikki on auki elämäsi tappiin asti. Tee jotain sille masennukselle, se on pohjimmiltaan vain tunne, jota ylläpidät ajatuksillasi. Jos johtuu elämäntilanteesta, sille pitää tehdä itse jotain.

Määräaikainen kuntoutustuki silti voitaisiin myöntää paranemisen ajaksi 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos on siinä pisteessä ettei hallitse lainkaan vuorokausirytmiään eikä ole tippaakkaan motivaatiota mitään kohtaan?Herää yöllä ja nukkuu päivällä, välillä taas herää päivällä ja nukkuu yöllä jne. 12-14 h unet ja rytmi jota ei saa kuntoon millään. Kaikki on muutenkin jo nähty, joten mikään ei jaksa kiinnostaa. 

Onko sulta mitattu B12-vitamiinitasot verestä? B12-vitamiinin puutos vaikuttaa vuorokausirytmin ja ravintolisä voi korjata vuorokausirytmin.

Vierailija kirjoitti:

Jos et siis pysty itse laittamaan rytmiäsi kuntoon ja tekemään itse mitään elämällesi, niin tämä toiminta pitäisi palkita pysyvällä eläkkeellä muiden piikkiin? Eikö tuo ole mielestäsi yhtään itsekästä toimintaa?

Muutos lähtee itsestä. Tuota itsekästä käytöstä ei pitäisi palkita yhtään millään.

 

En tiedä vastasitko minulle, mutta vastaan siitä huolimatta sinulle. Olen itse nimenomaan vetäytynyt kaikesta niin etten ole vuosiin saanut tukia vaan elänyt nollatuloilla. En haluaisi koko eläkettä tai kuntoutustukea, mutta jouduin vointini pahentumisen vuoksi hoitoon, jossa on nyt järjestelty myös näitä raha-asioita. Harkitsen kuitenkin koko ajan hoidosta pois jättäytymistä, koska unirytmini on aivan sekaisin enkä jaksa puhua asioistani enää kenenkään kanssa. En ole siis itsekkäästi vaatimassa mitään itselleni vaan paremminkin olisi helpotus päästää irti hoidosta ja elää taas tulottomana. 

Koeta jaksaa. Samanlaista se on meillä muillakin. V'tuuttaa mennä töihin joka päivä. Joskus on ajatuksia että jos menisi junan alle niin ei tarvitsisi herätä enää aina aamulla.

Itse yritin köysi kiikkua mutta ei onnistunut. En pääse eläkkeelle ja eläminen ei huvita. Vaikealta tuntuu kun elämässä ei ole mitään tarjottavaa itselle.

Menkää masentuneet pois tältä palstalta. Tämä ei tee kellekään hyvää. Saati, jos mieli on hauras. 

Mistä se vaikea masennus johtuu ja pyri sen syyt poistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse yritin köysi kiikkua mutta ei onnistunut. En pääse eläkkeelle ja eläminen ei huvita. Vaikealta tuntuu kun elämässä ei ole mitään tarjottavaa itselle.

Mitenkä se eläkkeelle pääsy muka auttaisi masennukseesi. Ihan samassa tilanteessahan olisit eläkkeelläkin paitsi ei ole työkkärin naruissa. Sinua ei kiinnosta tehdä mitään ja elintaso pitäisi tulla tyhjästä helpoimmiten.

En ymmärrä ap asennetta. Mulla vaikea masennus ja käyn silti osa-aikaisesti työssä. 30h vk kaupassa niin en saa edes mitään tukia. Pärjään ok ja se että pakotan itsekin sinne työhön ja tekohymyilemään pitää minut elämässä kiinni. Jos oisin jäänyt kotiin minua ei enää olisi. Tee siis asioille jotain. Vapaaehtoistyötä jos et muuta työtä saa. Esim työttömien yhdistyksessä on kirpputoreja ym mehu asemia ja ruuanjakoa ym missä voit työskennellä. Saat ystäviä ja toimintaa arkeen.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap asennetta. Mulla vaikea masennus ja käyn silti osa-aikaisesti työssä. 30h vk kaupassa niin en saa edes mitään tukia. Pärjään ok ja se että pakotan itsekin sinne työhön ja tekohymyilemään pitää minut elämässä kiinni. Jos oisin jäänyt kotiin minua ei enää olisi. Tee siis asioille jotain. Vapaaehtoistyötä jos et muuta työtä saa. Esim työttömien yhdistyksessä on kirpputoreja ym mehu asemia ja ruuanjakoa ym missä voit työskennellä. Saat ystäviä ja toimintaa arkeen.

Samaa mieltä sillä masennushan vain pahenee jos ei tee yhtään mitään vaan jää laakereilleen makaamaan eikä lähde ihmisten pariin.

Ihmisen pitää tuntea olla hyödyksi ja kuulua johonkin yhteisöön sillä vertaistuki auttaa eniten kuin jotkut pillerit.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap asennetta. Mulla vaikea masennus ja käyn silti osa-aikaisesti työssä. 30h vk kaupassa niin en saa edes mitään tukia. Pärjään ok ja se että pakotan itsekin sinne työhön ja tekohymyilemään pitää minut elämässä kiinni. Jos oisin jäänyt kotiin minua ei enää olisi. Tee siis asioille jotain. Vapaaehtoistyötä jos et muuta työtä saa. Esim työttömien yhdistyksessä on kirpputoreja ym mehu asemia ja ruuanjakoa ym missä voit työskennellä. Saat ystäviä ja toimintaa arkeen.

Kaikki masentuneet eivät ole yhtä toimintakykyisiä kuin sinä. Vaikka kuinka olisi itsekuria yms. niin kaikista ei vaan ole töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yrittäisit tehdä jotain työtä? Masennuksessa rypeminen ei auta. Mulla on lähipiirissä "vaikeasti masentunut", joka oikeasti on vain todella mukavuudenhaluinen ja lapsuudenperheessään täysin hemmoteltu. Toisten tekemisiä hän haukkuu aivan suvereenisti ja ivaa muita ihmisiä, mutta masennuskortin hän vetää esiin silloin kun on toiveissa, että hänen tekemisiään tai tekemättä jättämisiään voitaisiin katsoa läpi sormien.

Sinähän sen tiedätkin.