Tuo tullessas jne. -sanonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?

Tää on muuten jännä juttu. Puolisoni tekee paljon matkatyötä. Kun hän on poissa, minua ei stressaa kotitöiden hoito yhtään. Kaikki sujuu helposti. Kun mies on kotona stressitasoni nousevat jatkuvasti ja olen kauhean ärsyyntynyt.

Esimerkki eiliseltä illalta. Katsomme leffaa olkkarissa. Mies menee keittiöön hakeakseen lisää limsaa itselleen. Kun hän nousee sohvalta, ajattelen, että voisi ottaa samalla toiseen käteensä pöydälle jääneen roskan, mutta eipä ota. Mietin, että sanoisinko, että ota samalla se roska mukaan, mutta koska en halua olla nalkuttava nipo, en sano mitään. Olen leffaa katsoessa huomannut, että tiskikone piippasi (kova ääni!), että ohjelma on valmis. Tiskikoneen luukku pitää avata, jot

Olen itseasiassa samanlainen kuin sinä. Asun kämppisten kanssa ja meillä eroaa tavat toisistaan aika tavalla. Osa ei ole yhtä siistejä kuin itse olen. Ketään et voi pakottaa toimimaan samalla tavalla kuin itse teet. Ketään et voi muuttaa toimimaan kuin itse haluaisit toimia. Kaikki ei ajattele samalla tavalla kuin sinä. On parempi päästä eroon / opetella suhtautumaan vähän rennommin. Totuus on, että joudut tekemään kaiken itse jos haluat asioiden olevan kuin haluat jaaa suosittelen tekemään niin kuin haluat koska vihainen ei kannata turhan vuoksi olla, pystyt vain omaa suhtautumista muuttamaan. Eli sinuna vain nousisin sohvalta, avaisin tiskikoneen luukun ja siivoaisin jäljet mukisematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan. 

Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.

Eihän se tee jos hyppii roskapussin yli mennessään ulos autolle joka on jäteastian vieressä. Vaan jättää sen roskapussin toisen vuetäväksi.

Ja ei kai tässä kehitysvammaisista tai lapsista puhuta joita pitää erikseen ohjeistaa tuollaisessa?

Anteeksi nyt mutta ei voi olla liikaa vaadittu, että samalla kun menee portaat ylös yläkertaan osaa viedä portaiden alapäässä valmiina odottavan pyykkikorin mukanaan.

Sen sijaan että kävelee sen ohi käsiään heilutellen.

 

Tapoja on näköjään monenlaisia. Itselläni on tapana tehdä asiat kerralla loppuun. Eli kuka hemmetti sen pyykkikorin on raahannut portaiden alapäähän, mutta ei ole viitsinyt viedä sitä perille asti? Vielä ylpeilee sillä, miten järkevää se on jättää odottamaan, kun ei nyt sattunut olemaan mitään tuotavaa sieltä yläkerrasta 😀

Eikö olisi ollut järkevämpää viedä pyykkikori saman tien yläkertaan asti ja vielä pistää konekin pyörimään siinä samalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?

Tää on muuten jännä juttu. Puolisoni tekee paljon matkatyötä. Kun hän on poissa, minua ei stressaa kotitöiden hoito yhtään. Kaikki sujuu helposti. Kun mies on kotona stressitasoni nousevat jatkuvasti ja olen kauhean ärsyyntynyt.

Esimerkki eiliseltä illalta. Katsomme leffaa olkkarissa. Mies menee keittiöön hakeakseen lisää limsaa itselleen. Kun hän nousee sohvalta, ajattelen, että voisi ottaa samalla toiseen käteensä pöydälle jääneen roskan, mutta eipä ota. Mietin, että sanoisinko, että ota samalla se roska mukaan, mutta koska en halua olla nalkuttava nipo, en sano mitään. Olen leffaa katsoessa huomannut, että tiskikone piippasi (kova ääni!), että ohje

Lapsiperheen vanhemmuus on eri asia kuin kämppikset. Siellä sen torvelon pitää kasvaa aikuiseksi ja nostaa itsensä oikealle tasolle, koska hän on ne lapset hankkinut. Ei siinä vaiheessa voi heittäytyä teiniksi tai taaperoksi, pitää kasvaa siihen vastuuseen. Ei sitä voi sysätä sille toiselle.

Eikä kyse ole mistään eri siisteystasoista, jos puhutaan tilanteesta, jossa aikuinen ihminen ei hoksaa ottaa roskapussia mukaansa ulko-ovelta, kun menee jäteastian viereen autolleen. Siinä puhutaan jo lobotomia-potilaasta.

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt kannattaa jakaa luontaisten vahvuuksien mukaan, jolloin ne tulevat vaivattomimmin ja vähimmällä kuormituksella hoidetuiksi ja jättää toisen kyttääminen.

 

Ongelmahan tässä on se, että sillä toisella ei ole mitään luontaisia vahvuuksia, jolloin sille toiselle jää koko lailla kaikki ja sen lisäksi vielä pitää ohjeistaa.

Ja tällaisen kanssa ollaan yhdessä syystä:......

Lähdin alle vuodessa, kun toisesta kuoriutui tuollainen.

Vaikka en itsekään noudata sanontaa,ei se tarkoita, ettenkö useinkin toimisi sen mukaan. Toimin sen verran kuin toimin ja loput teen toisin.

Tuo voi helposti kuulostaa myös käskyttämiseltä sellaisen korvaan joka oppinut/tottunut tekemään yhden asian kerrallaan. Aika paljon ihmiset toistavat aikuisena lapsena opittuja kommunikointi-ja toimintatapojaan ja se mikä itselle kuulostaa ihan normaalille niin se voi olla toiselle näyttäytyä ihan muuna. 

Vähän samaa ilmiötä lienee tämä että kumppanini ostaa kaupalla käydessään vain ja ainoastaan ne tavarat joita on huomannut itse tänään tarvitsevansa tai joita olen laittanut valmiiksi listalle. Minä ajattelisin, että kaupalla käyvä ihminen voisi aina vilkaista onko lapsille leipää, maitoa ja hedelmiä, ja onko kaapissa jotain mistä huomenna laittaa ruokaa. Jos en ehdi väliin jokaista asiaa listata erikseen (esim. koska olen töissä tai lasten kanssa uimassa), saan itse käydä perässä uudestaan kaupassa koska tosiaan leipä on loppu, margariini on loppu, jogurtti on loppu, taloudessa on yksi hedelmä ja huomiseksi ei ole mietitty mitään ruokaa. Itse kun käy kaupassa, käyn ajatuksella että ainakin 3-4 pv pärjäisi. 

Tapoja on näköjään monenlaisia. Itselläni on tapana tehdä asiat kerralla loppuun. Eli kuka hemmetti sen pyykkikorin on raahannut portaiden alapäähän, mutta ei ole viitsinyt viedä sitä perille asti? Vielä ylpeilee sillä, miten järkevää se on jättää odottamaan, kun ei nyt sattunut olemaan mitään tuotavaa sieltä yläkerrasta 😀

Eikö olisi ollut järkevämpää viedä pyykkikori saman tien yläkertaan asti ja vielä pistää konekin pyörimään siinä samalla? 

Ei todellakaan ole järkevämpää. Vaan laittaa kone pyörimään jo kun laittaa tuota korillista rumpuun pesukoneesta, rummun pyörittyä ottaa kuivat rummusta, siirtää märät pesukoneesta rumpuun, laittaa uusi rummullinen kuivumaan, sitten viikata ja laittaa koriin ne kuivat, nostaa pyykkikori kodinhoitohuoneesta ja jatkaa sitä muuta tekemistään alakerrassa.

Sitten kun joku tai itse menee yläkertaan, vie sen korin mennessään.

Järkevää ja tehokasta. Sen sijaan että juoksennellaan siellä täällä koko ajan sinkoillen.Ja edes niitä pesukonetta ja rumpua ei osata käyttää tehokkasti, vaan jopa sinne ja tänne sinkoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo voi helposti kuulostaa myös käskyttämiseltä sellaisen korvaan joka oppinut/tottunut tekemään yhden asian kerrallaan. Aika paljon ihmiset toistavat aikuisena lapsena opittuja kommunikointi-ja toimintatapojaan ja se mikä itselle kuulostaa ihan normaalille niin se voi olla toiselle näyttäytyä ihan muuna. 

Eli olemaan torvelo. Normaalia aikuista ihmistä ei tofellakaan kenenkään pitäisi joutua käskyttämään erikseen, vaan tämän pitää hoksata ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?

Tää on muuten jännä juttu. Puolisoni tekee paljon matkatyötä. Kun hän on poissa, minua ei stressaa kotitöiden hoito yhtään. Kaikki sujuu helposti. Kun mies on kotona stressitasoni nousevat jatkuvasti ja olen kauhean ärsyyntynyt.

Esimerkki eiliseltä illalta. Katsomme leffaa olkkarissa. Mies menee keittiöön hakeakseen lisää limsaa itselleen. Kun hän nousee sohvalta, ajattelen, että voisi ottaa samalla toiseen käteensä pöydälle jääneen roskan, mutta eipä ota. Mietin, että sanoisinko, että ota samalla se roska mukaan, mutta koska en halua olla nalkuttava nipo, en sano mitään. Olen leffaa katsoessa huomannut,

Lapsiperheen vanhemmuus on eri asia kuin kämppikset. Siellä sen torvelon pitää kasvaa aikuiseksi ja nostaa itsensä oikealle tasolle, koska hän on ne lapset hankkinut. Ei siinä vaiheessa voi heittäytyä teiniksi tai taaperoksi, pitää kasvaa siihLapsiperheen vanhemmuus on eri asia kuin kämppikset. Siellä sen torvelon pitää kasvaa aikuiseksi ja nostaa itsensä oikealle tasolle, koska hän on ne lapset hankkinut. Ei siinä vaiheessa voi heittäytyä teiniksi tai taaperoksi, pitää kasvaa siiheLapsiperheen vanhemmuus on eri asia kuin kämppikset. Siellä sen torvelon pitää kasvaa aikuiseksi ja nostaa itsensä oikealle tasolle, koska hän on ne lapset hankkinut. Ei siinä vaiheessa voi heittäytyä teiniksi tai taaperoksi, pitää kasvaa siihen vastuuseen. Ei sitä voi sysätä sille toiselle.

Lapsiperheen vanhemmuus on eri asia kuin kämppikset. Siellä sen torvelon pitää kasvaa aikuiseksi ja nostaa itsensä oikealle tasolle, koska hän on ne lapset hankkinut. Ei siinä vaiheessa voi heittäytyä teiniksi tai taaperoksi, pitää kasvaa siihen vastuuseen. Ei sitä voi sysätä sille toiselle.

Eikä kyse ole mistään eri siisteystasoista, jos puhutaan tilanteesta, jossa aikuinen ihminen ei hoksaa ottaa roskapussia mukaansa ulko-ovelta, kun menee jäteastian viereen autolleen. Siinä puhutaan jo lobotomia-potilaasta. kyse ole mistään eri siisteystasoista, jos puhutaan tilanteesta, jossa aikuinen ihminen ei hoksaa ottaa roskapussia mukaansa ulko-ovelta, kun menee jäteastian viereen autolleen. Siinä puhutaan jo lobotomia-potilaasta.n vastuuseen. Ei sitä voi sysätä sille toiselle.

Eikä kyse ole mistään eri siisteystasoista, jos puhutaan tilanteesta, jossa aikuinen ihminen ei hoksaa ottaa roskapussia mukaansa ulko-ovelta, kun menee jäteastian viereen autolleen. Siinä puhutaan jo lobotomia-potilaasta.en vastuuseen.  sitä voi sysätä sille toiselle.

Eikä kyse ole mistään eri siisteystasoista, jos puhutaan tilanteesta, jossa aikuinen ihminen ei hoksaa ottaa roskapussia mukaansa ulko-ovelta, kun menee jäteastian viereen autolleen. Siinä puhutaan jo lobotomia-potilaasta.

Hänen neuvonsa oli äärimmäisen viisas ja oikein. Voi valita, haluaako tuntea itsensä jatkuvasti vihaiseksi vai ei. Ja jos ei osaa itse asiaa ratkaista, terapeutilta saa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samaa ilmiötä lienee tämä että kumppanini ostaa kaupalla käydessään vain ja ainoastaan ne tavarat joita on huomannut itse tänään tarvitsevansa tai joita olen laittanut valmiiksi listalle. Minä ajattelisin, että kaupalla käyvä ihminen voisi aina vilkaista onko lapsille leipää, maitoa ja hedelmiä, ja onko kaapissa jotain mistä huomenna laittaa ruokaa. Jos en ehdi väliin jokaista asiaa listata erikseen (esim. koska olen töissä tai lasten kanssa uimassa), saan itse käydä perässä uudestaan kaupassa koska tosiaan leipä on loppu, margariini on loppu, jogurtti on loppu, taloudessa on yksi hedelmä ja huomiseksi ei ole mietitty mitään ruokaa. Itse kun käy kaupassa, käyn ajatuksella että ainakin 3-4 pv pärjäisi. 

Niin. Sinä ajattelet. Hän ei. Hänelle on yhtä vaikeaa tehdä tuo tsekkaus kuin sinulle olla tsekkaamatta.

Teoreettinen tilanne: Puhtaat pyykit ovat kuivuneet ulkona, ne täytyy hakea sisälle, alakerrassa on pyykinpesukone mikä pitää täyttää ja laittaa pöyrimään. Eteisessä roskapussi odottaa viemistä ja autoon on jäänyt edellisenä iltana työläppäri joka täytyy muistaa napata sieltä, ettei se lähde illalla pariskunnan toisen osapuolen mukana hänen lähtiessä autolla reissuun.

Ihminen joka ei halua stressata, vaan ottaa rennost käy hakemassa läppärin autosta ja  menee sen jälkeen talon alakertaan, ottaa sieltä pyykkikorin ja menee hakemaan pyykit ulkoa ja vie ne alakertaan. Sen jälkeen hän täyttää pyykkikoneen ja laittaa sen pyörimään. Palattuaan takaisin yläkertaan hän vie roskat ulos erikseen.

Kontrollifriikki stressaaja menee alakertaan, täyttää pyykkikoneen ja laittaa sen pyörimään, nappaa pyykkikorin mukaansa sekä eteisestä roskapussin. Hän jättää pyykkikorin talon rappusille, vie roskapussin ja ottaa samalla läppärin autosta ja jättää puolestaan sen talon rappusille, käy hakemassa pyykit koriin ja tuo samalla sekä ne että läppärin sisälle. Täyden pyykkikorin hän jättää rappusten yläpäähän odottamaan seuraavaa kertaa kun hän menee alakertaan.

Kaikki samat asiat siis hoituvat kummallakin tyylillä. Ainoa ero on siinä, että stressaaja on istunut rennosti sohvalla jo tovin siinä vaiheessa kun stressaamaton ihminen on lopettanut pyörimisensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samaa ilmiötä lienee tämä että kumppanini ostaa kaupalla käydessään vain ja ainoastaan ne tavarat joita on huomannut itse tänään tarvitsevansa tai joita olen laittanut valmiiksi listalle. Minä ajattelisin, että kaupalla käyvä ihminen voisi aina vilkaista onko lapsille leipää, maitoa ja hedelmiä, ja onko kaapissa jotain mistä huomenna laittaa ruokaa. Jos en ehdi väliin jokaista asiaa listata erikseen (esim. koska olen töissä tai lasten kanssa uimassa), saan itse käydä perässä uudestaan kaupassa koska tosiaan leipä on loppu, margariini on loppu, jogurtti on loppu, taloudessa on yksi hedelmä ja huomiseksi ei ole mietitty mitään ruokaa. Itse kun käy kaupassa, käyn ajatuksella että ainakin 3-4 pv pärjäisi. 

Niin. Sinä ajattelet. Hän ei. Hänelle on yhtä vaikeaa tehdä tuo tsekkaus kuin sinulle olla tsekkaamatta.

 

Sitten hänen pitää opetella, koska jos hän jättää itsensä kehittämisen tkeemättä, toinen kuormittuu kohtuuttomasti. Käytännössähän noin käyttäytyvä on kuin pieni lapsi, sen sijaan että olisi perheen toinen aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samaa ilmiötä lienee tämä että kumppanini ostaa kaupalla käydessään vain ja ainoastaan ne tavarat joita on huomannut itse tänään tarvitsevansa tai joita olen laittanut valmiiksi listalle. Minä ajattelisin, että kaupalla käyvä ihminen voisi aina vilkaista onko lapsille leipää, maitoa ja hedelmiä, ja onko kaapissa jotain mistä huomenna laittaa ruokaa. Jos en ehdi väliin jokaista asiaa listata erikseen (esim. koska olen töissä tai lasten kanssa uimassa), saan itse käydä perässä uudestaan kaupassa koska tosiaan leipä on loppu, margariini on loppu, jogurtti on loppu, taloudessa on yksi hedelmä ja huomiseksi ei ole mietitty mitään ruokaa. Itse kun käy kaupassa, käyn ajatuksella että ainakin 3-4 pv pärjäisi. 

Mun mies ei suostu ostamaan edes niitä listalla valmiiksi olevia asioita, kun käy kaupassa. Lista siis on jaettuna sähköisesti, eli sen voi katsoa. Kun olen harmitellut, miksi mies ei laittanut viestiä, että aikoo käydä kaupassa, jotta olisin voinut pyytää häntä samalla tuomaan jotain muuta, niin mies on sanonut, että juuri siksi ei kerro, koska sitten aina sanotaan, että tuo samalla maitoa, leipää, banaaneita yms. Ja hän haluaa hakea vain itselleen kinkkua ja limsaa. Eli minä lähden sitten erikseen kauppaan ostamaan perheen ostoksia.

Vierailija kirjoitti:

Teoreettinen tilanne: Puhtaat pyykit ovat kuivuneet ulkona, ne täytyy hakea sisälle, alakerrassa on pyykinpesukone mikä pitää täyttää ja laittaa pöyrimään. Eteisessä roskapussi odottaa viemistä ja autoon on jäänyt edellisenä iltana työläppäri joka täytyy muistaa napata sieltä, ettei se lähde illalla pariskunnan toisen osapuolen mukana hänen lähtiessä autolla reissuun.

Ihminen joka ei halua stressata, vaan ottaa rennost käy hakemassa läppärin autosta ja  menee sen jälkeen talon alakertaan, ottaa sieltä pyykkikorin ja menee hakemaan pyykit ulkoa ja vie ne alakertaan. Sen jälkeen hän täyttää pyykkikoneen ja laittaa sen pyörimään. Palattuaan takaisin yläkertaan hän vie roskat ulos erikseen.

Kontrollifriikki stressaaja menee alakertaan, täyttää pyykkikoneen ja laittaa sen pyörimään, nappaa pyykkikorin mukaansa sekä eteisestä roskapussin. Hän jättää pyykkikorin talon rappusille, vie roskapussin ja ottaa samalla l

 

Tuo lapsentasoinen saa tuohon menemään niin palojn aikaa, että häneltä jää omasta puoliskostaan tekemättä sitten suurin osa, joka jää silel toiselle. Ja kaiken huipuksi tuo lapsentasoinen kitisee vielä loppuajan stressitasoista, kuten täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan. 

Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.

Eihän se arki toimi silloin hyvin jos toinen on kuin kakara jolle täytyy erikseen sanoa, että

Jotenkin jännä, että olen tienannut ylimmillään ylimmässä desiilissä, ollut suuryrityksessä esimies, pikkuyrityksen toimitusjohtaja jne. Silti en noudata tuota sanontaa enkä ole koskaan vaatinut sitä myöskään yhdeltäkään muulta. Homma hoituu parhaiten, kun sen tekee niin kuin luontaisesti tekee, ei yrittämällä tehdä toisen toivomalla tavalla.

Joo joo, kaikki ovat täällä aina suuryrityksen esimiehiä ylimmässä tulodesiilissä kun täytyy puolustaa jotain täysin kajahtaneita toimintamalleja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samaa ilmiötä lienee tämä että kumppanini ostaa kaupalla käydessään vain ja ainoastaan ne tavarat joita on huomannut itse tänään tarvitsevansa tai joita olen laittanut valmiiksi listalle. Minä ajattelisin, että kaupalla käyvä ihminen voisi aina vilkaista onko lapsille leipää, maitoa ja hedelmiä, ja onko kaapissa jotain mistä huomenna laittaa ruokaa. Jos en ehdi väliin jokaista asiaa listata erikseen (esim. koska olen töissä tai lasten kanssa uimassa), saan itse käydä perässä uudestaan kaupassa koska tosiaan leipä on loppu, margariini on loppu, jogurtti on loppu, taloudessa on yksi hedelmä ja huomiseksi ei ole mietitty mitään ruokaa. Itse kun käy kaupassa, käyn ajatuksella että ainakin 3-4 pv pärjäisi. 

Niin. Sinä ajattelet. Hän ei. Hänelle on yhtä vaikeaa tehdä tuo tsekkaus kuin sinulle olla tsekkaamatta

Sitten hänen pitää opetella, koska jos hän jättää itsensä kehittämisen tkeemättä, toinen kuormittuu kohtuuttomasti. Käytännössähän noin käyttäytyvä on kuin pieni lapsi, sen sijaan että olisi perheen toinen aikuinen.

Ei se mene noin. Et sinä voi kontrolloida ympäristöäsi tuolla tavoin. Menkää pariteterapiaan tai sinä yksin. Ketään muuta et voi kehittää kuin itseäsi. Olet kuin alkoholistin tai väkivaltaisen tyypin puoliso, potentiaalin eikä ihmisen kanssa.

Jotenkin ajattelen, että tää liittyy tippaleipä - putkiaivo ajatteluun...

Todellakin teen näin

N63

Vierailija kirjoitti:

Tapoja on näköjään monenlaisia. Itselläni on tapana tehdä asiat kerralla loppuun. Eli kuka hemmetti sen pyykkikorin on raahannut portaiden alapäähän, mutta ei ole viitsinyt viedä sitä perille asti? Vielä ylpeilee sillä, miten järkevää se on jättää odottamaan, kun ei nyt sattunut olemaan mitään tuotavaa sieltä yläkerrasta 😀

Eikö olisi ollut järkevämpää viedä pyykkikori saman tien yläkertaan asti ja vielä pistää konekin pyörimään siinä samalla? 

 

Ei todellakaan ole järkevämpää. Vaan laittaa kone pyörimään jo kun laittaa tuota korillista rumpuun pesukoneesta, rummun pyörittyä ottaa kuivat rummusta, siirtää märät pesukoneesta rumpuun, laittaa uusi rummullinen kuivumaan, sitten viikata ja laittaa koriin ne kuivat, nostaa pyykkikori kodinhoitohuoneesta ja jatkaa sitä muuta tekemistään alakerrassa.

Sitten kun joku tai itse menee yläkertaan, vie sen korin mennessään.

Järkevää ja tehokasta. Sen sijaan että juoksennellaan siellä täällä koko ajan sinkoillen.Ja edes niitä pesukonetta ja rumpua ei osata käyttää tehokkasti, vaan jopa sinne ja tänne sinkoillaan.

 

En saa selvää, mitä yrität sanoa (laittaa kone pyörimään jo kun laittaa tuota korillista rumpuun pesukoneesta).  

Pyykkikori pitää kantaa pesukoneen ääreen, ennen kuin voi laittaa pyykit koneeseen ja pistää sen pyörimään 😀 vaikea sitä on aiemmin tehdä.

"Ei se mene noin. Et sinä voi kontrolloida ympäristöäsi tuolla tavoin. Menkää pariteterapiaan tai sinä yksin. Ketään muuta et voi kehittää kuin itseäsi. Olet kuin alkoholistin tai väkivaltaisen tyypin puoliso, potentiaalin eikä ihmisen kanssa."

Tarkoitatko siis, että odotus siitä että lapsen molemmat vanhemmat ottaisivat vastuuta siitä että lapsille on ruokaa, on "ympäristön kontrollointia"? Selitätkö vielä, miksei toiselta vanhemmalta voisi odottaa mitään tässä asiassa vaan pitäisi keskittyä kehittämään itseään? 

Meillä mies motkottaa (hyväntahtoisesti tosin) keittiön avonaisista kaapinovista yms...

... jos hän itse unohtaa kaapinoven auki, saatan sanoa: katsos, joku muukin unohtelee...

Hän ei aina huomaa huomauttelevansa. Molemmathan unohtelee asioita, hukkaa avaimia yms