Tuo tullessas jne. -sanonta
Pitkässä metatyöketjussa on ollut puhetta Tuo tullessas, vie mennessäs, tee ollessas -sanonnasta. Tuota sanontaa hoettiin meillä kotona lapsuudessa useasti ja myös noudatettiin sitä. Itse pidän sitä siis luonnollisena ja tehokkaana tapana toimia. Metatyö-ketjusta havahduin siihen, että joku/jotkut eivät pidä tuosta toimintatavasta, vaan pitävät sitä laiskana tai muuten huonona tyylinä hoitaa asioita.
Nyt vasta tajusin, että mieheni todennäköisesti ei pidä tuosta tyylistä. Aina huokailee ja tuhisee, jos sanon, että ota jotain mukaan, kun on menossa jonnekin. Olen vaan ajatellut, että hän on laiska tai ei vaan tajua tai huomaa asioita.
Elätkö itse tuon sanonnan mukaan? Vai onko se sinulle samantekevä asia? Vai inhoatko sitä?
Esimerkki sanonnasta: Kotiin tullessa ottaa postit postilaatikosta tien varressa. Ulos lähtiessä vie samalla roskapussin. Teeveden kiehumista odotellessa tyhjentää samalla tiskikonetta.
Kommentit (167)
Ai että, tämä tapa on asia mitä vihaan. Esim joku työ joka vie n 5min, muuttuu tunniksi ihan heittämällä. Esim jos minun pitäisi korjata lapsen haalarin renksusta irronnut nappi:
Menen eteiseen ja otan haalarin. Samalla laitan paikalleen eteisessä olevat vaatteet ja otan mukaani pari tavaraa mitkä ei kuulu eteiseen. Vien haalarin sohvalle ja laitan tavarat paikalleen. Lähden hakemaan lankaa ja neulaa yläkerrasta, ja samalla vien pyykit yläkertaan. Viikkaan pyykit kaappiin. Otan neulan ja langan ja samalla mukaan lattialta pyykkejä ja robotti-imurin, koska se ehtii imuroida eteisen samalla kun ompelen. Laitan imurin pyörimään ja sille esteet että pysyy vain eteisessä, vien pyykit koneeseen ja lajittelen koneen pyörimään. Sitten vasta istun sohvalle ompelemaan.
Vihaan tuota tapaa koska tuolla menee aina koko päivä loppumattomissa kotitöissä enkä ikinä pääse tekemään itselle mieleisiä asioita. Yritän päästä tavasta eroon.
Et sinä kuvaa ollenkaan ketjun aiheena olevaa toimintapaa, vaan laiskaa adhd-mallia.
Tässä vie mennessäs, tee tullessas -mallissa kerätään ne korjattavat muun toimen ohessa sinne korjauspaikkaan ja korjataan niitä sitten samalla, kun esimerkiksi vahditaan sitä liedellä kiehuvaa ruokaa.
Ja ne pyykit viikkaillaan kaappiin samalla, kun esimerkiksi lapset leikkii ruoan päälle.
Idea ei ole siis säntäillä ympäri kämppää puuhamassa sitä ja tätä yksitellen, vaan yhdistellä eri tekemiset järkeviksi aikaa ja askelia säästäen. Kuskata samalla kun muutenkin kulkee, puuhata kun muutenkin on siinä paikassa, tehdä tehokkaasti kaikki smaanlainen tekeminen. Sen sijaan että sinkoilee ja säntäilee ja ährää typerästi, mitä sinä kuvaat.
Ja metatöiden tekeminen (teema josta koko keskustelu lähti) on myös juurikin sitä samaa eli mietitään ja suunnitellaan järkevästi ennen kuin sinkoillaan paniikissa tekemään mitä sattuu kuten sinä tai jätetään tekemättä, kuten täällä jotkut koko ajan kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei se mene noin. Et sinä voi kontrolloida ympäristöäsi tuolla tavoin. Menkää pariteterapiaan tai sinä yksin. Ketään muuta et voi kehittää kuin itseäsi. Olet kuin alkoholistin tai väkivaltaisen tyypin puoliso, potentiaalin eikä ihmisen kanssa."
Tarkoitatko siis, että odotus siitä että lapsen molemmat vanhemmat ottaisivat vastuuta siitä että lapsille on ruokaa, on "ympäristön kontrollointia"? Selitätkö vielä, miksei toiselta vanhemmalta voisi odottaa mitään tässä asiassa vaan pitäisi keskittyä kehittämään itseään?
Täydennä muuten vielä, että minähän muuten olen käynyt pariterapiassa pari kertaa puolisoni kanssa ja sitten yksin kun hän kieltäytyi tulemasta mukaan. Ja työntekijä, perheterapeutti, on yksilökäynneilläni mm. nostanut keskusteluun että puolisoni ei ota vastuuta ja että tilanne kot
Niin. Kuten näet. Se on ihan sama, onko puoliso alkoholisti, väkivaltainen, vastuuton vai mitä. Yleensä he eivät halua muuttua, joten ainoa vaihtoehto on muuttaa itssään. Sinun tapauksessasi joko eronneeksi tai laskea omat stressitadot vallitsevassa tilanteessa.
Sinä näet tämän nyt koko ajan väärin päin. Ei ole kyse siitä, että toinen haluaisi muuttaa toista, vaan siitä että haitallisesti toimivan pitäisi kyetä muuttamaan itseään. Jos toinen toimii haitallisella tavalla (alkoholisti, väkivaltainen, vastuuton vai mitä) on hänen vasuullaan muuttaa itseään. Aivan järjetön ajatus, että väärintoimijalta ei voisi odottaa yhtään mitään. Jos on halunnut itselleen perheen, siitä on kyettävä ottamaan vastuuta.
Ja kyllä, toisen kyvyttömyys muutoksee johtaa useimmiten eroon. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että epäonnistui muuttamaan toista, vaan siitä ettei toinen kunnioittanut haluamaansa perhettä niin paljoa, että olisi ollut valmis muuttumaan vastuulliseksi aikuiseksi.
Osaksi sanantapa voinut lähteä siitä ajasta kun ei ollut sähköä, talvisin oli kiire tehdä työt ennen pimeän tuloa.
Kivasti seuraavat sukupolvet kumosivat vanhoja käsityksiä, on osattava myös olla jouten. "Jos samat jalanjäljet kulkisit kuin minä", "MItä varten minun pitäisi".
ADHD ei ole laiska. Ihmeellistä toisia vähättelevää puhetta tässä ketjussa.
Ja sen sijaan, että keskusteltaisiin mallista ja sen eduista ja haitoista, osa keskittyy siihen, ettei sanonta toteudu jonkun toisen osalla, vaikka hänen mielestään pitäisi.
Minä pidän koko sanontaa tarpeettomana eikä se tarkoita, ettenkö osaisi tehdä mitään fiksusti ilman, että tuollainen hokema takoo takaraivossa.
Vierailija kirjoitti:
Osaksi sanantapa voinut lähteä siitä ajasta kun ei ollut sähköä, talvisin oli kiire tehdä työt ennen pimeän tuloa.
Kivasti seuraavat sukupolvet kumosivat vanhoja käsityksiä, on osattava myös olla jouten. "Jos samat jalanjäljet kulkisit kuin minä", "MItä varten minun pitäisi".
Ei tuo tarkoita sitä, että koko ajan tehtäisiin jotain vaan nimenomaan sitä että pakolliset hommat hoidetaan mahdollisimman tehokkaasti, jotta saadaan maksimoitua se joutenoloaika.
Pari kysymystä:
- Miksi sinä laitat erikseen eteisessä olevat vaatteet paikalleen eikä niitä ole laitettu jo silloin, kun ne on eteiseen tuotu?
- Miksi viet erikseen haalarit sohvalle etkä vie niitä sinne yläkertaan, jossa on ompelutarvikkeet ja korjaa haalareita siellä? Ilmeisesti siellä ei ole kovin siistiä muutenkaan, koska seuraava kysymys on tämä:
- Miksi yläkerrassa on pyykkejä lattialla eikä niitä ole laitettu saman tien pyykkikoriin?
- Miksi et laittanut imuria pyörimään eteiseen jo siinä samalla, kun hait haalarit ja muutenkin keräilit kamppeet lattialta?
Ja vielä se viimeinen kysymys:
KUINKA PALJON ENEMMÄN AIKAA SINULLA OLISI KULUNUT, JOS OLISIT TEHNYT NUO KAIKKI HOMMAT ERIKSEEN, SIIS
vienyt haalari sohvalle, laittanut eteisen tavarat paikalleen, tyhjentänyt eteisen, laittanut robotti-imurin pyörimään, hakenut sohvalle ompelutarvikkeet ja haalarin ja korjannut sen (tähän 5 minuuttia?) , vienyt alakerrasta pyykit yläkertaan ja viikannut ne kaappiin, kerännyt likapyykit ja lajittelut ne koneeseen, laittanut koneen pyörimään (alakerrassa?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?
Tää on muuten jännä juttu. Puolisoni tekee paljon matkatyötä. Kun hän on poissa, minua ei stressaa kotitöiden hoito yhtään. Kaikki sujuu helposti. Kun mies on kotona stressitasoni nousevat jatkuvasti ja olen kauhean ärsyyntynyt.
Esimerkki eiliseltä illalta. Katsomme leffaa olkkarissa. Mies menee keittiöön hakeakseen lisää limsaa itselleen. Kun hän nousee sohvalta, ajattelen, että voisi ottaa samalla toiseen käteensä pöydälle jääneen roskan, mutta eipä ota. Mietin, että sanoisinko, että ota samalla se roska mukaan, mutta koska en halua olla nalkuttava nipo, en sano mitään. Olen leffaa katsoessa huomannut, että tiskikone piippasi (kova ääni!), että ohjelma on valmis. Tiskikoneen luukku pitää avata, jot
Siinä on just se, että joutuu toisen aikuisen ihmisen jälkiä siivoamaan koko ajan, mikä ärsyttää. Jos on yksin, siivoaa vain omat jälkensä. Ja mahdollisesti lasten. Puoliso ikäänkuin vajoaa lapsen tasolle siinä perheyksikössä ja sen (yleensä) naisen mielessä. Ja kun on ollut toiveissa kahden aikuisen ihmisen liitoista, se pettymys lisää katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Osaksi sanantapa voinut lähteä siitä ajasta kun ei ollut sähköä, talvisin oli kiire tehdä työt ennen pimeän tuloa.
Kivasti seuraavat sukupolvet kumosivat vanhoja käsityksiä, on osattava myös olla jouten. "Jos samat jalanjäljet kulkisit kuin minä", "MItä varten minun pitäisi".
Meidän perheessä on eräs, joka noin sanoo. Ja hänelle vastataan: jos on niin huonossa kunnossa, että jonkun muun pitäisi kulkea samat jalanjäljet, niin hoitopaikka hakuun.
On paljon enemmän aikaa olla jouten, kun samalla kerralla on tehnyt useamman asian eikä niitä tarvitse tehdä erikseen.
Joku haluaa maksimoida asiat, joku ei. Maksimointi kuitenkin vaatii aina tietoisuutta ja sen että noudattaa tapoja, jotka johtavat maksimitulokseen. Tuollaiseen ei voi pakottaa ketään, on kyseessä aika, raha tai mikä tahansa muu.
Vierailija kirjoitti:
Osaksi sanantapa voinut lähteä siitä ajasta kun ei ollut sähköä, talvisin oli kiire tehdä työt ennen pimeän tuloa.
Kivasti seuraavat sukupolvet kumosivat vanhoja käsityksiä, on osattava myös olla jouten. "Jos samat jalanjäljet kulkisit kuin minä", "MItä varten minun pitäisi".
Suuremmaksi osaksi tapa on siitä, että varsinkin perinteiset naisten työt olivat hajallaan pitkin pihapiiriä useassa eri rakennuksessa.
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole laiska. Ihmeellistä toisia vähättelevää puhetta tässä ketjussa.
Ja sen sijaan, että keskusteltaisiin mallista ja sen eduista ja haitoista, osa keskittyy siihen, ettei sanonta toteudu jonkun toisen osalla, vaikka hänen mielestään pitäisi.
Minä pidän koko sanontaa tarpeettomana eikä se tarkoita, ettenkö osaisi tehdä mitään fiksusti ilman, että tuollainen hokema takoo takaraivossa.
ADHD voi olla sellainen, joka touhuaa kaiken aikaa eikä missään nimessä ole laiska. Se on suuri etu sellaisessa työssä, jossa pitää tehdä monta asiaa samaan aikaan. Edellytyksenä on tietenkin se, etkä kykenee sen verran keskittymään, että homma pysyy hallinnassa ja kaikki työt etenevät.
Vierailija kirjoitti:
Joku haluaa maksimoida asiat, joku ei. Maksimointi kuitenkin vaatii aina tietoisuutta ja sen että noudattaa tapoja, jotka johtavat maksimitulokseen. Tuollaiseen ei voi pakottaa ketään, on kyseessä aika, raha tai mikä tahansa muu.
Eiköhän kyse ole ajankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku haluaa maksimoida asiat, joku ei. Maksimointi kuitenkin vaatii aina tietoisuutta ja sen että noudattaa tapoja, jotka johtavat maksimitulokseen. Tuollaiseen ei voi pakottaa ketään, on kyseessä aika, raha tai mikä tahansa muu.
Eiköhän kyse ole ajankäytöstä.
Et voi vaatia muita kuin itseäsi tehostamaan ajankäyttöään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku haluaa maksimoida asiat, joku ei. Maksimointi kuitenkin vaatii aina tietoisuutta ja sen että noudattaa tapoja, jotka johtavat maksimitulokseen. Tuollaiseen ei voi pakottaa ketään, on kyseessä aika, raha tai mikä tahansa muu.
Eiköhän kyse ole ajankäytöstä.
Et voi vaatia muita kuin itseäsi tehostamaan ajankäyttöään.
Tietenkin voi. Jos on lapsia hankkinut, kyllä siltä toiselta vanhemmalta todellakin voi vaatia aikuistumista.
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole laiska. Ihmeellistä toisia vähättelevää puhetta tässä ketjussa.
Ja sen sijaan, että keskusteltaisiin mallista ja sen eduista ja haitoista, osa keskittyy siihen, ettei sanonta toteudu jonkun toisen osalla, vaikka hänen mielestään pitäisi.
Minä pidän koko sanontaa tarpeettomana eikä se tarkoita, ettenkö osaisi tehdä mitään fiksusti ilman, että tuollainen hokema takoo takaraivossa.
Tuo touhu oli laiskaa adhd:ta. Ei siinä sanota että kaikki adhd olisi laiskaa. Tuo on.
Iso osa tämänkään ketjun kommentoijista ei ole tajunnut sanonnan tarkoitusta. Sen tarkoitushan on nimenomaan pienentää kotitöihin kuluvaa aikaa ja rasitusta, ei lisätä niitä hommia. Eli kun olet menossa paikkaan b, vie mukanasi sinne kuuluvat asiat jotka ovat käden ulottuvilla. Eli just se roskapussi viedään silloin ulos kun ollaan muutenkin menossa ulos. Ettei tarvitse erikseen tehdä vain roskien ulosvientireissua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei se mene noin. Et sinä voi kontrolloida ympäristöäsi tuolla tavoin. Menkää pariteterapiaan tai sinä yksin. Ketään muuta et voi kehittää kuin itseäsi. Olet kuin alkoholistin tai väkivaltaisen tyypin puoliso, potentiaalin eikä ihmisen kanssa."
Tarkoitatko siis, että odotus siitä että lapsen molemmat vanhemmat ottaisivat vastuuta siitä että lapsille on ruokaa, on "ympäristön kontrollointia"? Selitätkö vielä, miksei toiselta vanhemmalta voisi odottaa mitään tässä asiassa vaan pitäisi keskittyä kehittämään itseään?
Täydennä muuten vielä, että minähän muuten olen käynyt pariterapiassa pari kertaa puolisoni kanssa ja sitten yksin kun hän kieltäytyi tulemasta mukaan. Ja työntekijä, perheterapeutti, on yksilökäynneilläni mm. nostanut keskusteluun
Se ei kuitenkaan johdu siitä, että epäonnistui muuttamaan toista, vaan siitä ettei toinen kunnioittanut haluamaansa perhettä niin paljoa, että olisi ollut valmis muuttumaan vastuulliseksi aikuiseksi.
Tässä olemme erittäin samaa mieltä. Mutta onko se epäonnistumista, että joku ei muuta itseään sinun toivomaasi suuntaan? Jätin alkoholistin, kun hän ei halunnut hoidattaa sairauttaan. Ei ihmistä voi edellyttää haluamaan olla vastuullinen aikuinen, valinnan voi tehdä vain omasta puolestaan. Miksi et sano, että mies nyt vaan oli vääränlainen?
ADHD? Keskittyminen hajoaa aina sataan muuhun asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei se mene noin. Et sinä voi kontrolloida ympäristöäsi tuolla tavoin. Menkää pariteterapiaan tai sinä yksin. Ketään muuta et voi kehittää kuin itseäsi. Olet kuin alkoholistin tai väkivaltaisen tyypin puoliso, potentiaalin eikä ihmisen kanssa."
Tarkoitatko siis, että odotus siitä että lapsen molemmat vanhemmat ottaisivat vastuuta siitä että lapsille on ruokaa, on "ympäristön kontrollointia"? Selitätkö vielä, miksei toiselta vanhemmalta voisi odottaa mitään tässä asiassa vaan pitäisi keskittyä kehittämään itseään?
Täydennä muuten vielä, että minähän muuten olen käynyt pariterapiassa pari kertaa puolisoni kanssa ja sitten yksin kun hän kieltäytyi tulemasta mukaan. Ja työntekijä, perheterapeutti,
Tässä olemme erittäin samaa mieltä. Mutta onko se epäonnistumista, että joku ei muuta itseään sinun toivomaasi suuntaan? Jätin alkoholistin, kun hän ei halunnut hoidattaa sairauttaan. Ei ihmistä voi edellyttää haluamaan olla vastuullinen aikuinen, valinnan voi tehdä vain omasta puolestaan. Miksi et sano, että mies nyt vaan oli vääränlainen?
Häh, koko meidän yhteiskuntamme pyörii sillä oletuksella, että ihmisten edellytetään toimivan kuin vastuulliset aikuiset. Ihmisiä jotka näin eivät toimi, ohjataan sitten tarpeen mukaan lakiin perustuvin rangaistuksin. Jos ei halua toimia kuin vastuullinen aikuinen, silloin ei ainakaan hanki perhettä.
Ei kyse ole siitä, että pitää koko ajan tehdä jotain. Tuolla tarkoitetaan turha työn välttämistä.
Jos piika kävisi kellarissa kaksi eri kertaa, menisi enemmän aikaa jos yhdellä reissulla tekee kaksi hommaa. On aikaa käydä kusella siinä ajassa, joka menisi toiseen kellarissa käyntiin . Aika moni nykynuori ei tätä ymmärrä vaan ajattelee niin kuin tuo piika, tässäkin ketjussa.