Tuo tullessas jne. -sanonta
Pitkässä metatyöketjussa on ollut puhetta Tuo tullessas, vie mennessäs, tee ollessas -sanonnasta. Tuota sanontaa hoettiin meillä kotona lapsuudessa useasti ja myös noudatettiin sitä. Itse pidän sitä siis luonnollisena ja tehokkaana tapana toimia. Metatyö-ketjusta havahduin siihen, että joku/jotkut eivät pidä tuosta toimintatavasta, vaan pitävät sitä laiskana tai muuten huonona tyylinä hoitaa asioita.
Nyt vasta tajusin, että mieheni todennäköisesti ei pidä tuosta tyylistä. Aina huokailee ja tuhisee, jos sanon, että ota jotain mukaan, kun on menossa jonnekin. Olen vaan ajatellut, että hän on laiska tai ei vaan tajua tai huomaa asioita.
Elätkö itse tuon sanonnan mukaan? Vai onko se sinulle samantekevä asia? Vai inhoatko sitä?
Esimerkki sanonnasta: Kotiin tullessa ottaa postit postilaatikosta tien varressa. Ulos lähtiessä vie samalla roskapussin. Teeveden kiehumista odotellessa tyhjentää samalla tiskikonetta.
Kommentit (167)
Minä sen sinne ketjuun ekaksi kirjoitin ja kyllä, todellakin noudatan sinne.
Mieheni taas sinkoilee aina vain yksi asia kerrallaan. Tätä en tajua, mutta niin hänen äitinsäkin tekee, joten opittu malli se kai on. Anoppila on sottainen ja sekainen ja anoppi käyttää aikansa sen huokailemiseen.
Miten muuten voi tuoda kuin tullessaan? Tai viedä paitsi mennessään? Tee olemattas?
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten voi tuoda kuin tullessaan? Tai viedä paitsi mennessään? Tee olemattas?
Voi olla tuomatta, viemättä ja tekemättä. Eli hyppii roskapussin yli ja tuijottaa vesikattilaa ja heiluttelee käsiään.
Tietenkin noudatan.
Tunnen myös sanonnan "laiskuus on lahja, kun sen oikein käyttää". Monet keksinnöt ovat syntyneet laiskuudesta. Ehkä kivikauden kansa keksi pyörän, kun ei viitsinyt kantaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin noudatan.
Tunnen myös sanonnan "laiskuus on lahja, kun sen oikein käyttää". Monet keksinnöt ovat syntyneet laiskuudesta. Ehkä kivikauden kansa keksi pyörän, kun ei viitsinyt kantaa tavaraa.
Pikemminkin sille luovuudellekin jää aikaa, kun hoitaa tehtävät asiat tehokkaasti.
Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan.
Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.
Vierailija kirjoitti:
Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan.
Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.
Eihän se tee jos hyppii roskapussin yli mennessään ulos autolle joka on jäteastian vieressä. Vaan jättää sen roskapussin toisen vuetäväksi.
Ja ei kai tässä kehitysvammaisista tai lapsista puhuta joita pitää erikseen ohjeistaa tuollaisessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan.
Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.
Eihän se tee jos hyppii roskapussin yli mennessään ulos autolle joka on jäteastian vieressä. Vaan jättää sen roskapussin toisen vuetäväksi.
Ja ei kai tässä kehitysvammaisista tai lapsista puhuta joita pitää erikseen ohjeistaa tuollaisessa?
Sori, en tajunnut kirjoittaa ihan itsestäänselvyyksiä.
Eli jos kumppani hyppää roskapussin yli mennessään ulos niin tottakai saa silloin sanoa, että ota se mukaan ja roskikseen.
Tarkoitin sitä, että jos toinen haluaa tehdä yhden asian kerrallaan niin sekin pitää sallia, vaikka hänelle tulisi siitä ylimääräistä vaivaa. Normaalijätärkinen aikuinen ymmärtää kyllä, että jos menee ensin kodinhoitohuoneeseen viemään asian x ja sitten myöhemmin hakee tavaran y niin siitä koituu lisävaivaa, mutta jos hän tekee ne itse niin antaa tehdä.
Olisi kamalaa joutua koko ajan ohjeistamaan aikuista ihmistä kotonaan, tsemppiä teille jotka joudutte niin tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan.
Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.
Eihän se tee jos hyppii roskapussin yli mennessään ulos autolle joka on jäteastian vieressä. Vaan jättää sen roskapussin toisen vuetäväksi.
Ja ei kai tässä kehitysvammaisista tai lapsista puhuta joita pitää erikseen ohjeistaa tuollaisessa?
Sori, en tajunnut kirjoittaa ihan itsestäänselvyyksiä.
Anteeksi nyt mutta ei voi olla liikaa vaadittu, että samalla kun menee portaat ylös yläkertaan osaa viedä portaiden alapäässä valmiina odottavan pyykkikorin mukanaan.
Sen sijaan että kävelee sen ohi käsiään heilutellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan.
Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.
Eihän se tee jos hyppii roskapussin yli mennessään ulos autolle joka on jäteastian vieressä. Vaan jättää sen roskapussin toisen vuetäväksi.
Ja ei kai tässä kehitysvammaisista tai lapsista puhuta joita pitää erikseen ohjeistaa tuollaisessa?
Sori, en tajunnut kirjoittaa ihan itsestäänselvyyksiä.
Jos toinen toimii kuin hidasjärkinen alzheimer-potilas, se tarkoittaa vääjämättä sitä, että se perheen toinen aikuinen ylikuormittuu, koska tuon tuollaisen panos jää olemattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan.
Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.
Eihän se arki toimi silloin hyvin jos toinen on kuin kakara jolle täytyy erikseen sanoa, että vie mennessäs se roskapussi joka on siinä oven edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan.
Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.
Eihän se arki toimi silloin hyvin jos toinen on kuin kakara jolle täytyy erikseen sanoa, että vie mennessäs se roskapussi joka on siinä oven edessä.
Jos toinen vie sen pussin vaikka käytyään ensin hakemassa postit niin se pitää sallia. Sitä tarkoitin.
En tarkoittanut tilannetta jossa toinen ei tee koskaan mitään vaan tarkoitin sitä, että jos toinen _ tekee asiat omaan tahtiinsa_ niin se pitää hänelle sallia, vaikka siitä tulisi hänelle ylimääräistä kulkemista.
Toki järkevämpää on tehdä kaksi asiaa samalla vaivalla kuin tekee yhden. Ilman muuta. Mutta jos toinen kuitenkin tekee, vaikka ylimääräistä vaivaa käyttäen, niin se on mulle ainakin kumppanina ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan.
Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.
Eihän se arki toimi silloin hyvin jos toinen on kuin kakara jolle täytyy erikseen sanoa, että vie mennessäs se roskapussi joka on siinä oven edessä.
Jos toinen vie sen pussin vaikka käytyään ensin hakemassa postit niin se pitää sallia. Sitä tarkoitin.
En tarkoittanut tilannetta jossa toinen ei tee koskaan mi
Miksi se pitää sallia? Koska se juurikin johtaa siihen että hän ei anna täyttä vastuullisen aikuisen panosta huusholliin vaan sellaisen unissakävelijän kolmanneksen ja sitäkin pitää vuelä koko ajan vahtia.
Lapsuudestani ikävuoteen 40 asti toimin noin. Koko ajan toimin, tein asioita tehokkaasti ja olin toimelias. Aamuyöstä lähdin töihin, iltapäivästä jatkoin talon rakentamista, jäljelle jääneellä vapaa-ajalla opiskelin yliopistossa. Siinä sivussa syntyi kolme lastakin.
Sitten sain burnoutin, josta toipuminen on vienyt toista vuotta.
Sinä aikana tajusin, että on ihan ok että välillä istuu sohvalla tekemättä mitään. Vaikka se roskapussi odottaisi eteisessä tai tiskit pitäisi laittaa koneeseen.
M42
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudestani ikävuoteen 40 asti toimin noin. Koko ajan toimin, tein asioita tehokkaasti ja olin toimelias. Aamuyöstä lähdin töihin, iltapäivästä jatkoin talon rakentamista, jäljelle jääneellä vapaa-ajalla opiskelin yliopistossa. Siinä sivussa syntyi kolme lastakin.
Sitten sain burnoutin, josta toipuminen on vienyt toista vuotta.
Sinä aikana tajusin, että on ihan ok että välillä istuu sohvalla tekemättä mitään. Vaikka se roskapussi odottaisi eteisessä tai tiskit pitäisi laittaa koneeseen.
M42
Älä viitsi. Eihän se että hoitaa kotityöt järkevästi tarkoita sitä, etteikö aikaa kotona jäisi myös istuskeluun.
Vaan tismalleen päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin noudatan.
Tunnen myös sanonnan "laiskuus on lahja, kun sen oikein käyttää". Monet keksinnöt ovat syntyneet laiskuudesta. Ehkä kivikauden kansa keksi pyörän, kun ei viitsinyt kantaa tavaraa.
Pikemminkin sille luovuudellekin jää aikaa, kun hoitaa tehtävät asiat tehokkaasti.
Ainakin itsellä luomistyö vaatii oikeanlaisen rennon mielentilan, ei onnistu silleen katkaisimesta kääntämällä että "klo 13.00 kun olen keittiön siivonnut, niin sitten mulla on 13-13.45 välinen aika ihanalle luomistyölle".
Minusta tuo sanonta on kohtuuton ja olisi ihan hirveää, jos pitäisi ohan koko ajan pitää jotain tehokkuusajattelua yllä. Kun teen, teen kunnolla. Kun lepään, lepään.
On ihmisiä, jotka eivät tuollaisen ajattelun takia pysty ikinä olemaan tehottomia ja tekemättä mitään.
Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?
Ei sitä opeteta koulussa eikä työpaikoilla. Olen joskus ihmetellyt sitä touhua, jota näkee monessa paikassa. Ensin käydään hakemassa jotain, sitten viedään jotain ja taas lähdetään hakemaan jotain samasta paikasta. Edestakaisin ramppaamiseen menee tehokasta työaikaa turhaan. Kiusallista esimerkiksi sairaalassa, jossa potilas seuraa sitä sivusta , odottaa ja odottaa.
Elämäni ei ole niin kireistä, että en ehtisi odotella veden kiehumista rauhassa.