Tuo tullessas jne. -sanonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samaa ilmiötä lienee tämä että kumppanini ostaa kaupalla käydessään vain ja ainoastaan ne tavarat joita on huomannut itse tänään tarvitsevansa tai joita olen laittanut valmiiksi listalle. Minä ajattelisin, että kaupalla käyvä ihminen voisi aina vilkaista onko lapsille leipää, maitoa ja hedelmiä, ja onko kaapissa jotain mistä huomenna laittaa ruokaa. Jos en ehdi väliin jokaista asiaa listata erikseen (esim. koska olen töissä tai lasten kanssa uimassa), saan itse käydä perässä uudestaan kaupassa koska tosiaan leipä on loppu, margariini on loppu, jogurtti on loppu, taloudessa on yksi hedelmä ja huomiseksi ei ole mietitty mitään ruokaa. Itse kun käy kaupassa, käyn ajatuksella että ainakin 3-4 pv pärjäisi. 

Niin. Sinä ajattelet. Hän ei. Hänelle on yhtä vaikea

Ei se mene noin. Et sinä voi kontrolloida ympäristöäsi tuolla tavoin. Menkää pariteterapiaan tai sinä yksin. Ketään muuta et voi kehittää kuin itseäsi. Olet kuin alkoholistin tai väkivaltaisen tyypin puoliso, potentiaalin eikä ihmisen kanssa.

Tämä mene terapiaan jankuttaja on muuten hyvä esimerkki siitä, kuinka se tehokkaasti kotitöitä tekevä osapuoli yritetään saada näyttämään apua tarvitsevalta kontrolloijalta. Koska vaihtoehtona ei misssään nimessä ole se, että tehoton osapuoli ihan tarkoituksellisesti nysvää yhtä asiaa sälyttääkseen suurimman osan töistä toiselle. 

Onneksi meillä on yksitasoinen talo. Monta sivua täällä vaahdottu pyykkikorin viemisestä yläkertaan 🤣

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudestani ikävuoteen 40 asti toimin noin. Koko ajan toimin, tein asioita tehokkaasti ja olin toimelias. Aamuyöstä lähdin töihin, iltapäivästä jatkoin talon rakentamista, jäljelle jääneellä vapaa-ajalla opiskelin yliopistossa. Siinä sivussa syntyi kolme lastakin.

Sitten sain burnoutin, josta toipuminen on vienyt toista vuotta.

Sinä aikana tajusin, että on ihan ok että välillä istuu sohvalla tekemättä mitään. Vaikka se roskapussi odottaisi eteisessä tai tiskit pitäisi laittaa koneeseen.

M42

Tässä on kyse siitä, että jätät sen roskapussin edelleen eteiseen kun lähdet ovesta ulos.

En enää ihmettele miksi joidenkin asunnot ovat kaatopaikkoja. Tässäkin keskustelussa moni saa melkein burnoutin jos eteisessä on viemistä odottava roskapussi. Jonka voi siis viedä vasta sitten kun on muutenkin menossa ulos.

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta sanonta on oikeasti alunperin emännän ja piian välinen keskustelu muodossa:

Emäntä: "Vie mennessäsi kellariin, mitä et enää tarvitse ja tuo tullessasi kellarista kaikki, mitä vielä tarvitset."

Piika: "Pitääkö kustakin kulkeissansa?"

Eli ei voi olla kiire kokoajan tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

"Ei se mene noin. Et sinä voi kontrolloida ympäristöäsi tuolla tavoin. Menkää pariteterapiaan tai sinä yksin. Ketään muuta et voi kehittää kuin itseäsi. Olet kuin alkoholistin tai väkivaltaisen tyypin puoliso, potentiaalin eikä ihmisen kanssa."

Tarkoitatko siis, että odotus siitä että lapsen molemmat vanhemmat ottaisivat vastuuta siitä että lapsille on ruokaa, on "ympäristön kontrollointia"? Selitätkö vielä, miksei toiselta vanhemmalta voisi odottaa mitään tässä asiassa vaan pitäisi keskittyä kehittämään itseään? 

Täydennä muuten vielä, että minähän muuten olen käynyt pariterapiassa pari kertaa puolisoni kanssa ja sitten yksin kun hän kieltäytyi tulemasta mukaan. Ja työntekijä, perheterapeutti, on yksilökäynneilläni mm. nostanut keskusteluun että puolisoni ei ota vastuuta ja että tilanne kotonamme on kuin minulla olisi kahden sijaan kolme lasta - hänen sanojaan, ei minun, minä en koskaan puhuisi puolisolle tai livenä puolisosta niin vähättelevästi, vaikka täällä joskus päästelenkin höyryjä. Yhteiskäynneillä terapeutti keskittyi siihen että olisi saanut miehen osallistumaan keskusteluun ja tuomaan omia ajatuksiaan joista olisi voinut lähteä etsimään yhteisiä juttuja, mutta ei se oikein ottanut tuulta purjeisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo voi helposti kuulostaa myös käskyttämiseltä sellaisen korvaan joka oppinut/tottunut tekemään yhden asian kerrallaan. Aika paljon ihmiset toistavat aikuisena lapsena opittuja kommunikointi-ja toimintatapojaan ja se mikä itselle kuulostaa ihan normaalille niin se voi olla toiselle näyttäytyä ihan muuna. 

Eli olemaan torvelo. Normaalia aikuista ihmistä ei tofellakaan kenenkään pitäisi joutua käskyttämään erikseen, vaan tämän pitää hoksata ihan itse.

Normaalia ei oke käskyttäö aikuista ihmistä ja kuvitella muuttavansa häntä mieleisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo voi helposti kuulostaa myös käskyttämiseltä sellaisen korvaan joka oppinut/tottunut tekemään yhden asian kerrallaan. Aika paljon ihmiset toistavat aikuisena lapsena opittuja kommunikointi-ja toimintatapojaan ja se mikä itselle kuulostaa ihan normaalille niin se voi olla toiselle näyttäytyä ihan muuna. 

Eli olemaan torvelo. Normaalia aikuista ihmistä ei tofellakaan kenenkään pitäisi joutua käskyttämään erikseen, vaan tämän pitää hoksata ihan itse.

Normaalia ei oke käskyttäö aikuista ihmistä ja kuvitella muuttavansa häntä mieleisekseen.

Ei olekaan normaalia joutua käskyttämään. Sen sijaan se on ihan normaalia, että edellyttää aikuisen ihmisen käyttäytyvän kuin aikuinen.

Tämä terapiaa jankuttava on oman terapiansa käynyt ja oppinutse siellä elämän realiteetit ja miten suhtautua niihin menettämättä hermojaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?

 Yh ottaa lapset mukaan kotitöihin ja roskapussi otetaan mukaan ulkoiluun lähtiessä , postit noudetaan sisälle tultaessa jne . Lapset oppivat pienestä pitäen toimintatavan. Tiskit laitetaan suoraa koneeseen ja tavarat omille paikoilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos arki toimii valmiiksi ihan hyvin niin olisi ihan kamalaa jos kumppani muistuttelisi kuin lasta, että ota nyt tuosta roskapussi kun lähdet lenkille tai vielä tuosta nuo pyykit koriin kun menet vessaan. 

Toki eri asia jos vaikka kotityöt kaatuvat pelkästään toisen niskaan, silloin saakin sanoa ja muistuttaa ja vaatia kunnon keskustelun, mutta joskus on myös hyvä muistaa, että koti on kaikkien siellä asuvien koti. Jos toinen tekee asiat omalla tavallaan niin sekin pitää sallia.

Eihän se arki toimi silloin hyvin jos toinen on kuin kakara jolle täytyy erikseen sanoa, että vie mennessäs se roskapussi joka on siinä oven edessä.

Jos toinen vie sen pussin vaikka käytyään ensin hakemassa postit niin se pitää sallia. Sitä tarkoitin.

En ta

Tämä! Kun se toisen osuus on aiva turha. Jos vie yhden roskapussin, niin muka osallistuu, mutta käytännössä ei helpota yhtään toisen hommia, jos toinen joutuu ihan saman tien viemään vaikka biojätteet, jotka oli siinä samassa kaapissa.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta sanonta on oikeasti alunperin emännän ja piian välinen keskustelu muodossa:

Emäntä: "Vie mennessäsi kellariin, mitä et enää tarvitse ja tuo tullessasi kellarista kaikki, mitä vielä tarvitset."

Piika: "Pitääkö kustakin kulkeissansa?"

 

Eli ei voi olla kiire kokoajan tehdä jotain.

 

Emäntähän ei sano, että pitää hosua. Ja silloin nimenomaan ei joudukaan hosumaan, kun käyttää aikansa järkevästi. Mistään kiireestä ei ole kyse, vaan tehokkuudesta.

Ja esimerkissäsi ainoa merkillepantava on se, että ne vähä-älyisemmät helposti jää piioiksi ja ne fiksut nousee emänniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?

 Yh ottaa lapset mukaan kotitöihin ja roskapussi otetaan mukaan ulkoiluun lähtiessä , postit noudetaan sisälle tultaessa jne . Lapset oppivat pienestä pitäen toimintatavan. Tiskit laitetaan suoraa koneeseen ja tavarat omille paikoilleen. 

Kun taloudessa on toinen aikuinen (joka myös tekee tiskiä, roskia, pyykkiä, sotkua) ei vaan ole kohtuullista, että se toinen sitten lasten ja lasten tavaroiden kanssa raijaa myös ne roskapussit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samaa ilmiötä lienee tämä että kumppanini ostaa kaupalla käydessään vain ja ainoastaan ne tavarat joita on huomannut itse tänään tarvitsevansa tai joita olen laittanut valmiiksi listalle. Minä ajattelisin, että kaupalla käyvä ihminen voisi aina vilkaista onko lapsille leipää, maitoa ja hedelmiä, ja onko kaapissa jotain mistä huomenna laittaa ruokaa. Jos en ehdi väliin jokaista asiaa listata erikseen (esim. koska olen töissä tai lasten kanssa uimassa), saan itse käydä perässä uudestaan kaupassa koska tosiaan leipä on loppu, margariini on loppu, jogurtti on loppu, taloudessa on yksi hedelmä ja huomiseksi ei ole mietitty mitään ruokaa. Itse kun käy kaupassa, käyn ajatuksella että ainakin 3-4 pv pärjäisi. 

Niin

 

Tämä mene terapiaan jankuttaja on muuten hyvä esimerkki siitä, kuinka se tehokkaasti kotitöitä tekevä osapuoli yritetään saada näyttämään apua tarvitsevalta kontrolloijalta. Koska vaihtoehtona ei misssään nimessä ole se, että tehoton osapuoli ihan tarkoituksellisesti nysvää yhtä asiaa sälyttääkseen suurimman osan töistä toiselle. 

En ole sälyttämässä mitään kenellekään vaan puuttunut kontrollointiin ja muistuttanut ihmisten erilaisuudesta. Asioita voi vahingossakin tehdä "oikein",,vaikkei tiedostaisi sitä tekevänsä. Tuollainen tehostusasenne on korvissani viisikymmentäluvun maatalon hommia.

Ai että, tämä tapa on asia mitä vihaan. Esim joku työ joka vie n 5min, muuttuu tunniksi ihan heittämällä. Esim jos minun pitäisi korjata lapsen haalarin renksusta irronnut nappi:

Menen eteiseen ja otan haalarin. Samalla laitan paikalleen eteisessä olevat vaatteet ja otan mukaani pari tavaraa mitkä ei kuulu eteiseen. Vien haalarin sohvalle ja laitan tavarat paikalleen. Lähden hakemaan lankaa ja neulaa yläkerrasta, ja samalla vien pyykit yläkertaan. Viikkaan pyykit kaappiin. Otan neulan ja langan ja samalla mukaan lattialta pyykkejä ja robotti-imurin, koska se ehtii imuroida eteisen samalla kun ompelen. Laitan imurin pyörimään ja sille esteet että pysyy vain eteisessä, vien pyykit koneeseen ja lajittelen koneen pyörimään. Sitten vasta istun sohvalle ompelemaan.

Vihaan tuota tapaa koska tuolla menee aina koko päivä loppumattomissa kotitöissä enkä ikinä pääse tekemään itselle mieleisiä asioita. Yritän päästä tavasta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?

Ongelma on odotusten ja todellisuuden ristiriita. On raskasta odottaa päivittäin että puoliso ja lasten toinen vanhempi olisi aikuinen, osallistuva ihminen, ja huomata päivittäin että hän onkin vain omaa napaansa kaivelevat ameeba joka viis veisaa lähimmäisistään tai yhteisistä vastuista. Todella moni nainen sanoo arjen sujuvan ja psyykeen voivan paremmin sen jälkeen kun se mies on potkaistu ulos, koska sitä yksin hommien tekemistä raskaampaa on se epäreiluus ja epäselvyys jota syntyy kun toinen sluibailee.

Joku voisi tietysti ajatella että tämä ongelma on ratkaistavissa eron sijaan sillä että tyydytään piika ja herra -asetelmaan, ja tottahan se on, mutta harvan arvomaailmaan se sopii ja omien arvojen vastainen elämä (ja lapsille näytetty malli) nakertaa sielua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei se mene noin. Et sinä voi kontrolloida ympäristöäsi tuolla tavoin. Menkää pariteterapiaan tai sinä yksin. Ketään muuta et voi kehittää kuin itseäsi. Olet kuin alkoholistin tai väkivaltaisen tyypin puoliso, potentiaalin eikä ihmisen kanssa."

Tarkoitatko siis, että odotus siitä että lapsen molemmat vanhemmat ottaisivat vastuuta siitä että lapsille on ruokaa, on "ympäristön kontrollointia"? Selitätkö vielä, miksei toiselta vanhemmalta voisi odottaa mitään tässä asiassa vaan pitäisi keskittyä kehittämään itseään? 

Täydennä muuten vielä, että minähän muuten olen käynyt pariterapiassa pari kertaa puolisoni kanssa ja sitten yksin kun hän kieltäytyi tulemasta mukaan. Ja työntekijä, perheterapeutti, on yksilökäynneilläni mm. nostanut keskusteluun että puolisoni ei ota vastuuta ja että tilanne kotonamme on kuin minulla olisi kahden sijaan kolme las

Niin. Kuten näet. Se on ihan sama, onko puoliso alkoholisti, väkivaltainen, vastuuton vai mitä. Yleensä he eivät halua muuttua, joten ainoa vaihtoehto on muuttaa itssään. Sinun tapauksessasi joko eronneeksi tai laskea omat stressitadot vallitsevassa tilanteessa.

"Vihaan tuota tapaa koska tuolla menee aina koko päivä loppumattomissa kotitöissä enkä ikinä pääse tekemään itselle mieleisiä asioita. Yritän päästä tavasta eroon."

Häh, mistä tavasta? Kotitöiden tekemisestä? 

Nuo esimekkisi olivat sellaisia asioista mitkä nyt vaan pitää hoitaa, joten fiksuahan ne on tehdä tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä opeteta koulussa eikä työpaikoilla. Olen joskus ihmetellyt sitä touhua, jota näkee monessa paikassa. Ensin käydään hakemassa  jotain, sitten viedään jotain ja taas lähdetään hakemaan jotain samasta paikasta. Edestakaisin ramppaamiseen menee tehokasta työaikaa turhaan. Kiusallista esimerkiksi sairaalassa, jossa potilas seuraa sitä sivusta , odottaa ja odottaa.

Sairaalassa on myös kokolailla paljon porukkaa, joiden koko työpäivä perustuu tullessa tuomiseen ja mennessä viemiseen. Yhtään ylimääräistä askelta ei vuorossa oteta, se tuhlaa aikaa ja jalkoja. Seuraava kohdalle osunut jatkaa prosessia (helpoin esimerkki pyykkikuilu pudotusaikoineen, ei siellä käydä kahdesti, jos aika ei täsmää) ja seuraava vuoro siitä, mihin edellinen jäi. Homma on niin verissä, että kotona toimitaan samalla tavalla. Mä en tosin muuttaisi enää asuntoon, jossa on rappuja. -sairaalahuoltaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä yh:t pärjäävät yksin lasten kanssa, kun tämän ketjun mukaan koko perheyhteisö romahtaa ja nainen romahtaa täysin jos mies ei vie roskapussia?

Ongelma on odotusten ja todellisuuden ristiriita. On raskasta odottaa päivittäin että puoliso ja lasten toinen vanhempi olisi aikuinen, osallistuva ihminen, ja huomata päivittäin että hän onkin vain omaa napaansa kaivelevat ameeba joka viis veisaa lähimmäisistään tai yhteisistä vastuista. Todella moni nainen sanoo arjen sujuvan ja psyykeen voivan paremmin sen jälkeen kun se mies on potkaistu ulos, koska sitä yksin hommien tekemistä raskaampaa on se epäreiluus ja epäselvyys jota syntyy kun toinen sluibailee.

Joku voisi tietysti ajatella että tämä ongelma on ratkaistavissa eron sijaan sillä että tyydytään piika ja herra -asetelmaan, ja tottahan se

Niin. Epärealistista vaihtoehtoa, jota tässä ketjussa kannattaa moni,et maininnut eli toisen muuttamista vaatimalla, käskyttämällä, paheksumalla...