Onko mahdollista että ihminen ei itse käsitä että ei puhu totta?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin aika nuori, noin 20 wee, ja se tervehtyminen vaati terapiaa johon asennoiduin itse oikein ja välien katkaisemista perheeseeni, eli se hinta mikä siitä tervehtymiseetä maksetaan on monelle yksinkertaisesti liikaa.

Minä olen aina ollut vahva, älykäs ja itsenäinen luonne, se mitä minä tein ei ole kultainen standardi muille valitettavasti. : /

Yleisesti ottaen psykiatrit ei usko parantumiseen jos se touhu etenee narsismin puolelle.

Kunnioitusta sinulle.

Minäkään en enää usko entisen kaverini paranemiseen. Hän on käynyt terapiassa, mutta käytöksensä ei ole mennyt parempaan päin, vaan terapia vaikuttaa vain vahvistavan valehtelutaipumusta. Hänellä ei myöskään vaikuta olevan oikeanlainen asenne terapiaan.

Onko sinulla käsitys, että tuollainen ongelma on alun perin kasvatuksellinen ongelma, mutta jos se ei korjaannu ajoissa, niin se voi kehittyä narsismiksi? Jos tämä on mah

Minä voisin lisätä sen verran vielä et on yks semmonen ajatusharjoitus joka menee defenssien läpi jos ei ole ihan täysin kroonisoitunut, jolla voit kokeilla vähän kepillä jäätä kuinka paha tilanne on.

Valehteleminen on valinta, joka kerta, ihminen ei voi valehdella vahingossa, se joutuu joka kerta päättään erikseen tehdä niin.

Samalla tavalla ihminen voi päättää puhuvansa totta, joka kerta, ihminen joutuu joka kerta tekeen sen valinnan totuuden ja valheen väliltä tiedostaen sen joka tapauksessa, joten ei ole olemassakaan mitään hyväksyttävää tekosyytä jonka taakse mennä piiloon, valhe on aina valinta ja kertojansa vastuulla.

Toi joko pistää mietityttään tai suututtaa, jos kaverisi suuttuu, hän on aika syvällä jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu siis väittää että isänsä on kuollut jo hänen ollessaan lapsi vaikka hänen isä on edelleen elossa. ap

Narsisti on tehnyt isälleen näkymättömät ninnit. Hyvin yleistä narsistin keskuudessa väittää että ei hoviin kuuluva henkilö on kuollut.

Sinähän et voi tietää mitä tuossa on taustalla joten ihan turha syytellä ketään narsistiksi.

Jotkut sanoo olevansa isättömiä ihan hyvistäkin syistä.

Olen eri, mutta kysyisin mistä syystä mielestäsi on järkevää valehdella? Valehtelija varmasti näkee hyviä syitä valehtelemiselle, mutta kovin fiksua se ei ole. Koska totuus tuppaa jossain vaiheessa aina tulemaan esille, mistä seuraa hankaluuksia valehtelijalle. Ja onhan asiassa ajateltava myös muita kuin itseään, jos valehtelee muiden asioista. Jos väittää isän olevan kuollut, niin isälläkin on asiaan varmaan sanansa sanottavanaan. Hyvin voimakas itsekeskeisyys ja lyhytjännitteisyys (seurauksia ei ajatella) voivat olla valehtelijalle tyypillisiä, sillä valehteleminen on heidän omien etujensa vastaista monellakin tavalla. On harhaista ajatella, että on pakko valehdella. Totuuden sietäminen tietysti vaatii tukea. Jos vaikka isään on vaikea suhde tai se on poikki, niin toden totta on fiksumpaa hoitaa tilanne muulla tavalla kuin valehtelemalla, että isä on kuollut. 

Juu siis ihan ehdottomasti on kasvatuksellinen ongelma ja juu, on varmaan tyypillisin reitti narsismin äärelle.

Piilonarsismi, tai covert narcissism on termejä mitä suosittelisin googletteleen sen basic narsismin lisäks jos kiinnostaa laajemmin.

Tsemppiä ja ole varovainen ettet sairastu itse. <3

Kiitos! Olen ottanut isosti etäisyyttä suojellakseni itseäni. Toivottavasti se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ystävä, joka kertoi aivan villejä ja utopistisia juttuja elämästään. En tosiaan tiedä, uskoiko hän niihin itse vai luuliko huijaavansa muita. Joku sairaushan se on.

Joo mullakin on tuttu joka värittää ja dramatisoi juttujaan ihan liikaa. Olen miettinyt että miksi tekee niin ja eikö huomaa mitä tekee. 

Ei ne ihan utopistisia ole, mutta silleen että ei ole totta. Esim saattaa ihan raivona väittää että ex-mies ei ikinä hoida lapsia eikä ole ikinä hoitanut, mutta tiedän miehen olleen ihan vastuullinen isä, ja kohta itsekin mainitsee miten lapset ovat ensi viikon isällään, eikä näytä edes tajuavan puhuvansa itsensä kanssa ristiin.

Kaikki pienetkin asiat suurennellaan aivan suhteettomiksi. Kaukainen satavuotias sukulaistäti kuoli niin on kauhea kuolemantapaus lähipiirissä. Joku kaatui niin melkein kuoli (käveli omin jaloin terkkariin). Jne jne. Eikä näytä tajuavan mitä tekee. Ei ole edes hauskaa värittämistä, vaan uudet ihmiset ovat kauhuissaan ja kovin empaattisia ennen kuin oppivat kuvion.

Jotenkin menee omiin juttuihinsa siinä hetkessä mukaan. Suodatan aika ison osan hänen puheistaan pois..

Vuosikymmeniä itselle ja lähipiirille toisteltu valhe/päähänpinttymä täytyy olla kyseessä, jotta asian todellinen laita aidosti katoaa valheen kertojan omalta "muistikortilta". Juorut voivat sitten olla oma lukunsa, joku sokeasti uskoo niihin, vaikka eivät totta olisikaan. Erittäin harvalla on selkärankaa myöntää rehellisesti omat mokansa ja virheensä, eli lähestulkoon jokainen ihminen enemmän tai vähemmän "värittää", eli vääristelee totuutta omalta kannaltaan edullisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu siis väittää että isänsä on kuollut jo hänen ollessaan lapsi vaikka hänen isä on edelleen elossa. ap

Narsisti on tehnyt isälleen näkymättömät ninnit. Hyvin yleistä narsistin keskuudessa väittää että ei hoviin kuuluva henkilö on kuollut.

Sinähän et voi tietää mitä tuossa on taustalla joten ihan turha syytellä ketään narsistiksi.

Jotkut sanoo olevansa isättömiä ihan hyvistäkin syistä.

Olen eri, mutta kysyisin mistä syystä mielestäsi on järkevää valehdella? Valehtelija varmasti näkee hyviä syitä valehtelemiselle, mutta kovin fiksua se ei ole. Koska totuus tuppaa jossain vaiheessa aina tulemaan esille, mistä seuraa hankaluuksia valehtelijalle. Ja onhan asiassa ajateltava myös muita kuin itseää

Niin sanottu biologinen "isä" tappoi vaimonsa ja pikkusisarukseni kun olin nuori. Mielestäni hän menetti siinä kaikki oikeutensa tämän asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu siis väittää että isänsä on kuollut jo hänen ollessaan lapsi vaikka hänen isä on edelleen elossa. ap

Narsisti on tehnyt isälleen näkymättömät ninnit. Hyvin yleistä narsistin keskuudessa väittää että ei hoviin kuuluva henkilö on kuollut.

Sinähän et voi tietää mitä tuossa on taustalla joten ihan turha syytellä ketään narsistiksi.

Jotkut sanoo olevansa isättömiä ihan hyvistäkin syistä.

Olen eri, mutta kysyisin mistä syystä mielestäsi on järkevää valehdella? Valehtelija varmasti näkee hyviä syitä valehtelemiselle, mutta kovin fiksua se ei ole. Koska totuus tuppaa jossain vaiheessa aina tulemaan esille, mistä seuraa hankaluuksia valehtelijalle. Ja onhan asiassa ajateltava myös muita kuin itseää

Eihän se ole valehtelua jos sanoo olevansa isätön. Isätön kun voi olla monella eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ystävä, joka kertoi aivan villejä ja utopistisia juttuja elämästään. En tosiaan tiedä, uskoiko hän niihin itse vai luuliko huijaavansa muita. Joku sairaushan se on.

Mun työkaverille oli tapahtunut paljon kaikenlaista ja näitä kertoi juttuja mukaansa tempaavasti. Tajusin jotakin, kun hän kerran alkoi selittää minulle tapahtunutta ja hänelle kertomaani tapausta omanaan. Eniten tässä vaivaa juuri tuo, että ymmärsikö hän itse väittävänsä toisen juttua omakseen, vai uskoiko aidosti että se oli tapahtunut hänelle itselleen.

Nämä on kyllä hämmentäviä. Omalle kohdalle sattuneet on vaikuttaneet siltä, että henkilö itsekin uskoo siihen. Sama kuin ideoiden varastamisessa (tosin näissä on ollut myös röyhkeitä tapauksia). 

Ehkä tämmöisille ihmisille syntyy muita herkemmin valemuistoja. Pelottavaa on kuitenkin huomata, että mitä enemmän ikää tulee, ei itsekään aina muista ketä oli paikalla kun jotain tapahtui, kuka tämän jutun kertoi, kenen kanssa puhuin asiasta x. Jokohan sitä kohta itsekin horisee muiden juttuja ominaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä itselle ja lähipiirille toisteltu valhe/päähänpinttymä täytyy olla kyseessä, jotta asian todellinen laita aidosti katoaa valheen kertojan omalta "muistikortilta". Juorut voivat sitten olla oma lukunsa, joku sokeasti uskoo niihin, vaikka eivät totta olisikaan. Erittäin harvalla on selkärankaa myöntää rehellisesti omat mokansa ja virheensä, eli lähestulkoon jokainen ihminen enemmän tai vähemmän "värittää", eli vääristelee totuutta omalta kannaltaan edullisemmaksi.

Varovasti.

Sinä juuri käytit "kaikkia muita" oikeuttaaksesi oman valehtelemisesi, minä lupaan sinulle että se miten sinä näet muut ihmiset on vääristynyt.

Tuon polun päässä asuu hirviö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kertoisin kaiken, mitä itse olen kokenut, olettaisitte minun valehtelevan. Ainakin osasta.

Ihan perspektiiviä.

Jos et valehtele, ei sinun kokemuksesi kuulu tähän ketjuun, tämähän käsittelee ihmistä, joka valehtelee. Ja onhan sellaisiin jo kaikki yli viisikymppiset törmänneet, useampiinkin, jos eivät ihan tynnyrissä ole eläneet. 

Kyllä sen huomaa muustakin, kaikki tällaiset ovat olleet hyvin erikoisia persoonia muutenkin.

Koskee juurikin tätä asiaa ja tässä syy: kun kerron niistä asioista, mitä minulle on tapahtunut, minun oletetaan valehtelevan. Lähes poikkeuksetta. Eli osuu asian ytimeen.

"Niin sanottu biologinen "isä" tappoi vaimonsa ja pikkusisarukseni kun olin nuori. Mielestäni hän menetti siinä kaikki oikeutensa tämän asian suhteen."

On eri asia valehdella vain yhdestä asiasta kuin että valehtelee kaikesta, teetkö sinä niin? Jos et, niin asiasi ei kuulu tähän ketjuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä itselle ja lähipiirille toisteltu valhe/päähänpinttymä täytyy olla kyseessä, jotta asian todellinen laita aidosti katoaa valheen kertojan omalta "muistikortilta". Juorut voivat sitten olla oma lukunsa, joku sokeasti uskoo niihin, vaikka eivät totta olisikaan. Erittäin harvalla on selkärankaa myöntää rehellisesti omat mokansa ja virheensä, eli lähestulkoon jokainen ihminen enemmän tai vähemmän "värittää", eli vääristelee totuutta omalta kannaltaan edullisemmaksi.

Varovasti.

Sinä juuri käytit "kaikkia muita" oikeuttaaksesi oman valehtelemisesi, minä lupaan sinulle että se miten sinä näet muut ihmiset on vääristynyt.

Tuon polun päässä asuu hirviö.

Olen eri mut jesus christ näitä sun juttuja, sä olet tainnu painia älyllisen epärehellisyyden kans paljonkin?

Osuu hermoihin ja kipukohtiin kun vanhoissa kung fu leffoissa. : C

Patologinen valehtelija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä itselle ja lähipiirille toisteltu valhe/päähänpinttymä täytyy olla kyseessä, jotta asian todellinen laita aidosti katoaa valheen kertojan omalta "muistikortilta". Juorut voivat sitten olla oma lukunsa, joku sokeasti uskoo niihin, vaikka eivät totta olisikaan. Erittäin harvalla on selkärankaa myöntää rehellisesti omat mokansa ja virheensä, eli lähestulkoon jokainen ihminen enemmän tai vähemmän "värittää", eli vääristelee totuutta omalta kannaltaan edullisemmaksi.

Varovasti.

Sinä juuri käytit "kaikkia muita" oikeuttaaksesi oman valehtelemisesi, minä lupaan sinulle että se miten sinä näet muut ihmiset on vääristynyt.

Tuon polun päässä asuu hirviö.

Olen eri mut jesus christ näitä sun juttuja, sä olet tainnu painia älyllisen epärehellisyyden kans paljonkin?

Ei vaan minä olen käyny terapiassa aikeenani ottaa siitä ihan kaikki hyöty irti, se antoi mulle supervoimia, perustason empatian, projisointi on sen tutumpi syfiliksen runtelema vesipäinen serkku.

Mulle on elämäni aikana sattunut ja tapahtunut, oon ollut monessa mukana. Välillä kun kerron jollekin näistä tapahtumista ja asioista, niin huomaan epäuskon häivähdyksen. Nykyään mietin kahdesti kerronko jotain. Joillakin ihmisillä vaan on elämässä ollut uskomattomiakin juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kertoisin kaiken, mitä itse olen kokenut, olettaisitte minun valehtelevan. Ainakin osasta.

Ihan perspektiiviä.

Jos et valehtele, ei sinun kokemuksesi kuulu tähän ketjuun, tämähän käsittelee ihmistä, joka valehtelee. Ja onhan sellaisiin jo kaikki yli viisikymppiset törmänneet, useampiinkin, jos eivät ihan tynnyrissä ole eläneet. 

Kyllä sen huomaa muustakin, kaikki tällaiset ovat olleet hyvin erikoisia persoonia muutenkin.

Koskee juurikin tätä asiaa ja tässä syy: kun kerron niistä asioista, mitä minulle on tapahtunut, minun oletetaan valehtelevan. Lähes poikkeuksetta. Eli osuu asian ytimeen.

No, ap voi määritellä kuuluuko aiheeseen se, jos puhuu totta ja muut luulevat valehtelevan. 

Itseäni tällä palstalla on monesti sanottu valehtelijaksi, vaikka puhun totta. Sellainen kertoo hyvin suuresta erosta elämänpiirien välillä eli jos vaikkapa sinulla on todella traumaattinen menneisyys ja muilla ei, on varmaan viisainta itseään suojatakseen jättää kertomatta. Minusta valehteleminen kertoo traumatapausten yhteydessä siitä, ettei asia ole loppuunkäsitelty. Eivätkä traumaattiset tapahtumat varmasti kaikilta osin sitä koskaan täysin olekaan eli aina ne voi nähdä uudesta näkökulmasta, kun ikää ja kokemusta kertyy. 

Vierailija kirjoitti:

"Niin sanottu biologinen "isä" tappoi vaimonsa ja pikkusisarukseni kun olin nuori. Mielestäni hän menetti siinä kaikki oikeutensa tämän asian suhteen."

On eri asia valehdella vain yhdestä asiasta kuin että valehtelee kaikesta, teetkö sinä niin? Jos et, niin asiasi ei kuulu tähän ketjuun. 

 

Eihän tässä ketjussa ole mitenkään eritelty sitä koskeeko se yhtä vai useampaa asiaa. Ketju lähti siitä kun ep väitti tai epäili että tuttavansa valehtelisi isänsä kuolemasta. Mistään muusta ei ollut siinä kyse.

Tarinan kerrontaan liittyvät sanat hallusinaatio ja psykoosi. 

Hallusinaatiossa ihmiset näkevät näkyjä, jotka eivät pidä paikkaansa.

Psykoosissa ihminen voi luulla tapahtuvan kaikkea kummallista.

Näissä tiloissa mielikuvitustapahtumat tallentuvat muistiin todellisina tapahtumina.

"Eihän se ole valehtelua jos sanoo olevansa isätön. Isätön kun voi olla monella eri tavalla."

Ei ole minustakaan, se on eri asia, jos sanoo isän olevan kuollut, vaikka tämä elää. Adoptoitu sanoo isäkseen kasvatti-isäänsä, biologista isäänsä sanoo etunimellä tai jos isä on tuntematon, sanoo vain yksinkertaisesti adoptioisää isäksi. 

Ja yksittäinen valhe on muutenkin eri asia kuin jatkuva valehtelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin sanottu biologinen "isä" tappoi vaimonsa ja pikkusisarukseni kun olin nuori. Mielestäni hän menetti siinä kaikki oikeutensa tämän asian suhteen."

On eri asia valehdella vain yhdestä asiasta kuin että valehtelee kaikesta, teetkö sinä niin? Jos et, niin asiasi ei kuulu tähän ketjuun. 

 

Eihän tässä ketjussa ole mitenkään eritelty sitä koskeeko se yhtä vai useampaa asiaa. Ketju lähti siitä kun ep väitti tai epäili että tuttavansa valehtelisi isänsä kuolemasta. Mistään muusta ei ollut siinä kyse.

En lukenut tarkaan, aloituksessahan ei puhuta isän kuolemasta, vaan siitä, että kertoo asioita, joista moni tietää, etteivät ne pidä paikkansa ja siitä huolimatta valehtelee. Siinä on juuri yksi varmahko merkki mytomaniasta.