Miten selviytyä mummon kuolemasta, haluaisin elää taas normaalisti

Eihän se ole sama elämä, koska siitä puuttuvat samat ihmiset. Vaali muistoja <3

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole sama elämä, koska siitä puuttuvat samat ihmiset. Vaali muistoja <3

Totta, tietenkään ei ole ihan sama elämä. Haluaisin kuitenkin pois tämän ahdistuksen ja ikävän tunteen. Ap

Mummon oli tarkoituskin kuolla koska vanha. Mitä tuollaista yksinkertaista asiaa itkeskelemään? Haluaisitko että mummo ihan sinun viihdykkeeksesi makaisi vaipoissa jossain vuodeosastolla?

Surun tunteet kuuluu elämään. Hyväksy se. Muista että elämässä mikään muu ei ole varmaa kuin muutos. 

Ajan mittaan helpottaa.

Käy energiahoidossa. Saatat saada rauhaa.

Voit myös käydä juttelemassa terveydenhoidossa koulun tai työpaikan kautta, jos sinulla on mahdollisuus sellaisiin palveluihin.

Ap ,Minkä ikäinen mummosi oli. Oliko terve siten ,ettei kärsinyt kivuista, oliko dementoitunut.

Kysyn tätä siksi, että jos ihminen itse kärsii, niin itse olen kiitollinen ,kun pääsee pois.

Ole kiitollinen, että sun rakas mummo sai oman elämäpolun ihanasti päätöksen.

Kaikilla meillä on oma aikamme ja hyvä niin. Iloitaan meidän edesmenneistä

rakkaista. Itkun seassa voi myös hymyillä.

Minkä ikäinen mummo? Onko sulla muita läheisiä?

Ajattele että mummo kenties haluaisi että voit tuntea iloa ja elääkin. Vaikka on surtu tai surua ollut.

Miten näet kuoleman? Jos sitä pitää tietoisuuden loppumisena, niin silloin voi surettaa ja ahdistaa määrättömästi. Mutta sitä ei oikeasti tiedetä, mitä tietoisuudelle kuoleman jälkeen käy. Tieteellä on hypoteesit ja todennäköisyydet tarjottavana, ja uskonnoilla omat teoriansa. Itse uskon kuoleman jälkeiseen yllätykseen ja tietoisuuden muuttumiseen, eikä kuolema tämän takia ole ahdistusta aiheuttava asia, surullista toki. Tuota tietoisuuden muuttumista tukee energian laki, jonka mukaan energia muuttuu muttei voi hävitä, ja tietoisuus on energiaa. Myös youtubeen jaettujen kuolemanjälkeisten kokemusten mukaan siellä voi olla jotain. Nuo NDE eli near death experiences on melko mielenkiintoista settiä. Joidenkin kokemus on pelkkää tyhjyyttä, mutta ne jotka on kokenut jotain muuta, kertoo kaikki vähän eri tavoin, mutta kuitenkin melko yhtenevästi siitä muuttuneesta tietoisuudesta, jonka ovat kokeneet.

Aiempaa elämää ei saa takaisin, joten ainoa keino eteenpäin on tulla sinuiksi läheisen kuoleman kanssa. Ahdistuksen ja muun todellinen syy kannattaa identifioida.

Rakas mummi tuskin haluaisi että sinä lakkaat elämästä vain koska hän kuoli. Moni löytää lohtua ja voimaa tästä ajatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ap ,Minkä ikäinen mummosi oli. Oliko terve siten ,ettei kärsinyt kivuista, oliko dementoitunut.

Kysyn tätä siksi, että jos ihminen itse kärsii, niin itse olen kiitollinen ,kun pääsee pois.

Mummo oli 64, terve kaikin tavoin. Hän kuoli yllättäen tapaturmaisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen, että sun rakas mummo sai oman elämäpolun ihanasti päätöksen.

Kaikilla meillä on oma aikamme ja hyvä niin. Iloitaan meidän edesmenneistä

rakkaista. Itkun seassa voi myös hymyillä.

Miten niin kaikilla meill on aikamme? Oma mummoni kuoli neljäkymppisenä aivoverenvuotoon, kahden pienen lapsen vanhempana.

Ajattele niin päin, että miten mummosi olisi selviytynyt sinun kuolemastasi? Oliko sittenkin parempi näin päin? Elämä on vain tietyn pituinen, ja yleensä marssijärjestys on se, että aiemmin syntyneet myös poistuvat aiemmin. Aina, kun käy ns. väärin päin, se on poikkeus ja tuntuu julmalta. Näissä tapauksissa vanhat ihmiset usein toteavat "kyllähän minä olisin mieluummin täältä jo pois joutanut". 

Vierailija kirjoitti:

Käy energiahoidossa. Saatat saada rauhaa.

Mitä shittiä tuo on ?

Ei ap

Ap koittaa nyt aikuistua ja lopettaa marinan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy energiahoidossa. Saatat saada rauhaa.

Mitä shittiä tuo on ?

 

Ei ap

 

Uskomushoitoa. Hoitaja siirtää/luovuttaa tai muuten mielikuvien avulla puhdistaa energiaa hoidettavalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole sama elämä, koska siitä puuttuvat samat ihmiset. Vaali muistoja <3

Totta, tietenkään ei ole ihan sama elämä. Haluaisin kuitenkin pois tämän ahdistuksen ja ikävän tunteen. Ap

Muistele häntä, katsele kuvia, puhu hänestä läheistesi kanssa. Suru kuuluu elämään. Se että suret, kertoo siitä että olet saanut rakastaa, mummo rakasti sinua😊Kun isäni kuoli, hänen lääkäkarinsä sanoi minulle, hyväksykää asia, muistelkaa sitä että saitte pitää isänne näinkin kauan. Isä eli 95 vuotiaaksi😥😰