Onko mahdollista että ihminen ei itse käsitä että ei puhu totta?

Älä syytä valehtelijaksi, kun et voi edes olla varma että valehtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ystävä, joka kertoi aivan villejä ja utopistisia juttuja elämästään. En tosiaan tiedä, uskoiko hän niihin itse vai luuliko huijaavansa muita. Joku sairaushan se on.

Minä tein tätä nuorempana, ne oli mt-ongelmia narsistisista vanhemmista, nykyään olen toisessa ääripäässä ja en kestä valheita yhtään, enää en valehtele edes tilanteissa joissa se on ns hyväksyttyä ja normaalia.

Tiesin kyllä aikoinaan valehtelevani, mutta luulin että niin kuuluu tehdä, kun kaikki muutkin valehtelee, oli aika jysäys tajuta et ei, se on vaan mun vanhemmat.

Voi kunpa kaikille tulisi jossain vaiheessa tuo jysäys!

Mun entisellä kaverilla on uskoakseni sama tilanne. Hän on saanut kotoa valehtelemisen mallin, vanhemmat ovat patologisia valehtelijoita ja huijareita. Kaveri kuitenkin lähentelee jo keski-ikää, eikä hän ole vielä huomannut sitä, että se oman perheen malli toimii vain siinä perheyhteisössä, mutta muut yhteisöt eivät toimi samoin. Hän jatkaa sitä vanhempiensa mallin toistamista, ja ihmettelee, miten mikään ihmissuhteensa ei toimi. Minäkin yritin vähän aikaa, mutta toivotontahan se oli. Kovasti toivon, että hänelle joskus jysähtäisi se, että kaikki eivät valehtele, vaan se on vain omat vanhemmat, jotka niin tekevät. Luullakseni tuota jysäystä haittaa se, että ympärillä on paljon sukua, joka toimii samoin, joten hänelle syntyy vaikutelma, että "kaikki" muuntelevat totuutta mieleisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu siis väittää että isänsä on kuollut jo hänen ollessaan lapsi vaikka hänen isä on edelleen elossa. ap

Mistä muka tiedät että on varmasti kuollut? Kyseessä voi olla vaikka isäpuoli tai oikea isä on kuollut, tai hän on muulla tavalla isätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ystävä, joka kertoi aivan villejä ja utopistisia juttuja elämästään. En tosiaan tiedä, uskoiko hän niihin itse vai luuliko huijaavansa muita. Joku sairaushan se on.

Minä tein tätä nuorempana, ne oli mt-ongelmia narsistisista vanhemmista, nykyään olen toisessa ääripäässä ja en kestä valheita yhtään, enää en valehtele edes tilanteissa joissa se on ns hyväksyttyä ja normaalia.

Tiesin kyllä aikoinaan valehtelevani, mutta luulin että niin kuuluu tehdä, kun kaikki muutkin valehtelee, oli aika jysäys tajuta et ei, se on vaan mun vanhemmat.

Voi kunpa kaikille tulisi jossain vaiheessa tuo jysäys!

Mun entisellä kaverilla on uskoakseni sama tilanne. Hän on saanut kotoa valehtelemisen mallin, vanhemmat ovat patologisia valehtelijoita ja huijareita. Kaveri kuitenkin lähentelee jo k

Minä olin aika nuori, noin 20 wee, ja se tervehtyminen vaati terapiaa johon asennoiduin itse oikein ja välien katkaisemista perheeseeni, eli se hinta mikä siitä tervehtymiseetä maksetaan on monelle yksinkertaisesti liikaa.

Minä olen aina ollut vahva, älykäs ja itsenäinen luonne, se mitä minä tein ei ole kultainen standardi muille valitettavasti. : /

Yleisesti ottaen psykiatrit ei usko parantumiseen jos se touhu etenee narsismin puolelle.

 

"Mun työkaverille oli tapahtunut paljon kaikenlaista ja näitä kertoi juttuja mukaansa tempaavasti. Tajusin jotakin, kun hän kerran alkoi selittää minulle tapahtunutta ja hänelle kertomaani tapausta omanaan. Eniten tässä vaivaa juuri tuo, että ymmärsikö hän itse väittävänsä toisen juttua omakseen, vai uskoiko aidosti että se oli tapahtunut hänelle itselleen."

Minulla myös tällainen työkaveri, nimeltään Anni.

Yleisesti ottaen psykiatrit ei usko parantumiseen jos se touhu etenee narsismin puolelle.

_Miten?

Eilenhän täällä oli ketju, jossa kerrottiin tytöstä, joka oli valehdellut saaneensa yhdeksän ällää, vaikkei ollut päässyt edes ylioppilaaksi, mutta ketju on ilmeisesti poistettu. Siinä ketjussa joku (tai useampikin) väitti monessa viestissä, että ihan kaikki valehtelevat, työhistoriansa, kaiken. Tuokin on puolustusmenetelmä eli ihminen kenties aidosti uskoo, että on normaalia valehdella työhistoriansa ja ylipäänsä valehdella. 

Kyllä mytomaani tietää valehtelevansa, ehkäpä kyse on siitä, että häneltä puuttuu normaalit minän rajat ja yliminä (joka valvoo ihmisen moraalia) joko geeniensä (psykopatia) tai kaltoinkohtelun takia. Mytomania  (patologinen valehteleminen) on jo vakavamman tason häiriö, narsistinen persoonallisuushäiriö, joka ei parane ainakaan vanhemmalla iällä. Ainakin omat kokemukset tällaisista ihmisistä ovat sellaiset, että vanhemmiten valehtelu vain pahenee, kun kuilu realiteettien ja ylimitoitetun minäkuvan välillä syvenee.

Valehteleminen on tosiasioiden ja todellisen elämän pakonomaista pakenemista, kun ei ole keinoja tai halua käsitellä itseään ja elämän tapahtumia. Tai sitten se on valehtelua etujen saamiseksi, huijaamiseksi tai rikosten tekemiseksi, usein nuo myös sekoittuvat.

Jos kertoisin kaiken, mitä itse olen kokenut, olettaisitte minun valehtelevan. Ainakin osasta.

Ihan perspektiiviä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kertoisin kaiken, mitä itse olen kokenut, olettaisitte minun valehtelevan. Ainakin osasta.

Ihan perspektiiviä.

Jos et valehtele, ei sinun kokemuksesi kuulu tähän ketjuun, tämähän käsittelee ihmistä, joka valehtelee. Ja onhan sellaisiin jo kaikki yli viisikymppiset törmänneet, useampiinkin, jos eivät ihan tynnyrissä ole eläneet. 

Kyllä sen huomaa muustakin, kaikki tällaiset ovat olleet hyvin erikoisia persoonia muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen psykiatrit ei usko parantumiseen jos se touhu etenee narsismin puolelle.

_Miten?

Miten se etenee narsismiks vai?

Narsismin synnyn keskiössä on heikko itsetunto ja valheet, toisin kuin äkkiseltään ajattelis narsistit ei ole ylpeitä itsestään vaan päknvastoin omaavat surkeimman itsetunnon kaikista, se on ylikompensaatioita, esitystä, kulisseja.

Ja se valehtelu käytännössä takaa repaleisen itsetunnon, kuka vois aidosti olla ylpeä itsestään jos valehtelee muille kokoajan?

En ole ikinä ymmärtänyt tarvetta valehdella ja monia ystäviä minulla ei sitten tämän johdosta olekaan. Viisikymppisenä jäljellä vain niitä jotka eivät ole jääneet kiinni valehtelusta.

Ihmiset valehtelevat aivan kummallisista asioista ja Suomi on todella pieni maa ja nuorena sitä ei ilmeisesti tajua että jutut kiertää ympäri nopeasti eikä asioita voi salailla. Opiskeluaikoina ysärillä lapsuudenkaveri selitti opiskelupaikkakunnallaan aivan ihme stooreja itsestään, plagioi lapsuudenkavereidensa elämässä tapahtuita tapahtumia omiksi elämänkerroikseen ja valehteli paikkakunnan toiseksi mistä on kotoisin. Sitä ennen oli lukiossa plagioinut mun tekstejä omikseen äidinkielen esseeseen minkä vielä ohitin olankohautuksella. Mutta kaikkien näiden jälkeen en uskalla olla läheinen ystävä enää niinkuin nuoruusvuosina. Ihmiset jotka valehtelevat ovat pelottavia. Ollaan samassa kaveriporukassa tekemisissä edelleen mutta vaistot varoittaa olla etäällä ja pitää muita aina mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ystävä, joka kertoi aivan villejä ja utopistisia juttuja elämästään. En tosiaan tiedä, uskoiko hän niihin itse vai luuliko huijaavansa muita. Joku sairaushan se on.

Lasse?

Vierailija kirjoitti:

Jos kertoisin kaiken, mitä itse olen kokenut, olettaisitte minun valehtelevan. Ainakin osasta.

Ihan perspektiiviä.

Sama. Olen jättänyt paljon asioita kertomatta läheisille kavereille sen takia etten uskoisi enää itsekkään 😂 

Vierailija kirjoitti:

Älä syytä valehtelijaksi, kun et voi edes olla varma että valehtelee.

Valehtelijaksi syyttäminen on rankkaa, siksi harvoin sanotaan kenellekään, että sinähän valehtelet eli ollaan kohteliaita. Siksi valehtelija voi aidosti luulla, että kaikki uskovat hänen juttunsa. Raja tulee vastaan siinä kohtaa, kun hän tekee jotain laitonta kuten valehtelee ammattinsa tai työhistoriansa ja siihen puututaan.

Olen jo muutaman ketjun täältä lukenut, missä selkeästi on ollut ihmisiä, jotka itse valehtelevat ja normalisoivat sitä. Keksitään mitä kummallisempia tekosyitä sille, että joku väittää isänsä olevan kuollut, vaikka tämä ei ole tai valehtelee mediassa jotakin.

Todellisuus voi olla aika rankka, kun seinä tulee sitten vastaan, koska varsinkin julkinen häpeä on raskas kantaa. En itsekään ole sanonut kenellekään, että sinähän valehtelet, vaan pyrkinyt vain eroon kyseisestä ihmisestä, vaikka se olisi hyvä sanoa, jos valehtelija ylipäänsä kykenee puhumaan totta. On helpompi lopettaa valehtelu kuin vastata seurauksista.

Jos ihminen on riittävän yksinkertainen kuvitellakseen, että hän ei jää kiinni valheistaan, niin pitäisihän siitä valistaa, mutta valitettavasti on helpompi vain ohittaa. Tuskinpa sekään tyttö joka kertoi kirjoittaneensa yhdeksän laudaturia valehteli ensimmäistä kertaa. No, sitten tuli tuomio asiakirjan väärentämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu siis väittää että isänsä on kuollut jo hänen ollessaan lapsi vaikka hänen isä on edelleen elossa. ap

Narsisti on tehnyt isälleen näkymättömät ninnit. Hyvin yleistä narsistin keskuudessa väittää että ei hoviin kuuluva henkilö on kuollut.

Minä olin aika nuori, noin 20 wee, ja se tervehtyminen vaati terapiaa johon asennoiduin itse oikein ja välien katkaisemista perheeseeni, eli se hinta mikä siitä tervehtymiseetä maksetaan on monelle yksinkertaisesti liikaa.

Minä olen aina ollut vahva, älykäs ja itsenäinen luonne, se mitä minä tein ei ole kultainen standardi muille valitettavasti. : /

Yleisesti ottaen psykiatrit ei usko parantumiseen jos se touhu etenee narsismin puolelle.

Kunnioitusta sinulle.

Minäkään en enää usko entisen kaverini paranemiseen. Hän on käynyt terapiassa, mutta käytöksensä ei ole mennyt parempaan päin, vaan terapia vaikuttaa vain vahvistavan valehtelutaipumusta. Hänellä ei myöskään vaikuta olevan oikeanlainen asenne terapiaan.

Onko sinulla käsitys, että tuollainen ongelma on alun perin kasvatuksellinen ongelma, mutta jos se ei korjaannu ajoissa, niin se voi kehittyä narsismiksi? Jos tämä on mahdollista, niin pelkäänpä, että entinen kaverini on jo ylittänyt tuon pisteen, eikä siten ole ihmekään, ettei terapia enää tehoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu siis väittää että isänsä on kuollut jo hänen ollessaan lapsi vaikka hänen isä on edelleen elossa. ap

Narsisti on tehnyt isälleen näkymättömät ninnit. Hyvin yleistä narsistin keskuudessa väittää että ei hoviin kuuluva henkilö on kuollut.

Sinähän et voi tietää mitä tuossa on taustalla joten ihan turha syytellä ketään narsistiksi.

Jotkut sanoo olevansa isättömiä ihan hyvistäkin syistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin aika nuori, noin 20 wee, ja se tervehtyminen vaati terapiaa johon asennoiduin itse oikein ja välien katkaisemista perheeseeni, eli se hinta mikä siitä tervehtymiseetä maksetaan on monelle yksinkertaisesti liikaa.

Minä olen aina ollut vahva, älykäs ja itsenäinen luonne, se mitä minä tein ei ole kultainen standardi muille valitettavasti. : /

Yleisesti ottaen psykiatrit ei usko parantumiseen jos se touhu etenee narsismin puolelle.

Kunnioitusta sinulle.

Minäkään en enää usko entisen kaverini paranemiseen. Hän on käynyt terapiassa, mutta käytöksensä ei ole mennyt parempaan päin, vaan terapia vaikuttaa vain vahvistavan valehtelutaipumusta. Hänellä ei myöskään vaikuta olevan oikeanlainen asenne terapiaan.

Onko sinulla käsitys, että tuollainen ongelma on alun perin kasvatuksellinen ongelma, mutta jos se ei korjaannu ajoissa, niin se voi kehittyä narsismiksi? Jos tämä on mah

Juu siis ihan ehdottomasti on kasvatuksellinen ongelma ja juu, on varmaan tyypillisin reitti narsismin äärelle.

Piilonarsismi, tai covert narcissism on termejä mitä suosittelisin googletteleen sen basic narsismin lisäks jos kiinnostaa laajemmin.

Tsemppiä ja ole varovainen ettet sairastu itse. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu siis väittää että isänsä on kuollut jo hänen ollessaan lapsi vaikka hänen isä on edelleen elossa. ap

Narsisti on tehnyt isälleen näkymättömät ninnit. Hyvin yleistä narsistin keskuudessa väittää että ei hoviin kuuluva henkilö on kuollut.

Luulen että kukaan ei ihan syyttä sano isänsä olevan kuollut.

On. Hyvin moni nainen ei mieti yhtään mitä puhuu vaan puhuu sitä mitä tuntee. Suurin osa meistä tietää että tunteet valehtelee