Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?
Olen syntynyt 80-90-luvun taitteessa, joten en oikeasti tiedä kasarin huonoja puolia, mutta minulle 80-luku esittäytyy vähän joka saralla huippuvuosikymmenenä. Mutta kai siinä jotain huonoa oli?
Kommentit (1293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännykät pätki ja internet oli hidas.
80-luvulla kellään ei ollut kännyköitä ja internet oli vasta ideatasolla; jossain USA:n yliopistojen sisäisessä käytössä.
Kännykät tuli yleiseen käyttöön 90-luvun puolessavälissä. Meiliosoitteet tuli 90-luvun alussa. Netissä ei ollut paljon mitään vielä 90-luvulla. Nettiosoitteet oli pitkiä litanioita.
80-luvulla oli satelliittipuhelia jotka oli isoja mötiköitä. Puhelut maksoi maltaita. Isoilla pomoilla oli sellainen joskus reissussa.
Minun ensimmäisiä kokemuksia tietokoneista oli MS-dosiin perustava tekstinkäsittelyohjelma, joka toimi funktionäppäimien avulla. Nettiin pääsi kunnolla Windows95:n ja Netscape Navigatorin avulla 1990-luvun puolivälissä. Minulla oli onneksi vuosikausia käyttöoikeudet paikallisen yliopiston tietokoneisiin ja hankin maisteriksi valmistumisen jälkeen vielä varmuuden vuoksi jatko-opiskeluoikeuden.
Pelaaminen oli ensisijaisesti perinteisiä korttipelejä etenkin 2 parin pelejä kuten canasta ja tuuppi sekä ristiseiskaa ja sököä eli avopokeria. Muuten tuli pelattua satunnaisesti flippereitä ja niitä kolikoilla toimivia tietokonepelejä. Yksi suosittu peli matki formulalla ajamista, joten sitä kutsuttiin Kekeksi Rosbergin mukaan. Wizard of War peliä pystyi pelaamaan kaksi pelaajaa samanaikaisesti.
Muuten musiikin kuuntelu ja LP-levyjen ostaminen olivat ja ovat minulle tärkeämpiä harrastuksia kuin pelaaminen. Minulle oli varsin urheilullisia kavereita, joiden kanssa tuli kylläkin pelattua sählyä, jääkiekkoa minimivarustein (hokkarit, maila, kiekko) ulkokaukalossa ja jalkapalloa. En halunnut mennä mukaan mihinkään seuratoimintaan vaan noita lajeja harrastettiin omilla porukoilla ja lisäpelaajia värvättiin muista paikallaolijoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännykät pätki ja internet oli hidas.
80-luvulla kellään ei ollut kännyköitä ja internet oli vasta ideatasolla; jossain USA:n yliopistojen sisäisessä käytössä.
Kännykät tuli yleiseen käyttöön 90-luvun puolessavälissä. Meiliosoitteet tuli 90-luvun alussa. Netissä ei ollut paljon mitään vielä 90-luvulla. Nettiosoitteet oli pitkiä litanioita.
80-luvulla oli satelliittipuhelia jotka oli isoja mötiköitä. Puhelut maksoi maltaita. Isoilla pomoilla oli sellainen joskus reissussa.
"90-luvulla" on aika pitkä aika. Vuonna 1995 netissä oli jo vaikka mitä. Ihan yllätyin, kun ensimmäistä kertaa menin nettiin ja etsin tutuista ihmisistä tietoa. Netissä oli pienten paikkakunnan urheiluseurojen urheilutuloksiakin vaikka millä mitalla. Löytyi ihan syrjäkylien luokkatovereistakin vaikka mitä. Yllättävän paljon oli netissä kaikkea 90-luvulla, ja eniten 2000-luvun alussa. Nytkin voi olla, mutta ei tule hakutuloksiin ja jää löytämättä. Siinä mielessä netti on köyhtynyt huomattavasti siitä, mitä se kultaisina vuosina oli.
Helsingin keskustan kaupunkikuvasta: se oli 80-luvulla ihan ok, jotain kukkaistutuksia oli ainakin Espan ja muissakin puistossa. Ihmisiä oli silloin vähemmän.
Nyt taaksepäin ajateltuna em. kaupunkikuva oli karu, nyt on keskustassa enemmän katukahviloita ja kukkaistutuksia.
Talvisin on kauniit koristevalot muuallakin kuin Aleksin joulukadulla, mm. Mannerheimintiellä, Keskuskadulla ja Espan puistossa. Kaupunki on panostanut viihtyvyyteen tältä osin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaveripiirin faijat harrasti tällaista maailmanradio juttuja eli ne kuunteli ympäri maailmaa radiolähetyksiä. tälle harrastukselle oli joku nimikin mutta en muista mikä se oli. joskus penskana kuunneltiin naapurissa niitä lähetyksiä. sitten sai postimyynnistä ostaa radioita joilla pääsi kaikille taajuuksille sillä pystyi kuuntelemaan poliisiradiota, ulakeskusteluja ja sieltä kuului jopa lentoliikennekeskusteluja. sitten se kiellettiin enkä ihmettele miksi. mutta niitäkin kakarana kuunneltiin.
Radioamatöörit. Helkutin pitkät antennipiiskat autojen katoilla näillä hemmoilla.
Satuin näkemään erään amatöörin auton sisuksia.
Vaihdekepin tienoilla lankun päällä pari muoviläpyskää
ja siinä sitten naputteli morsea eetteriin. Vauhti sitä luokkaa
että ei ollut aloittelija.
"Vaihdekepin tienoilla naputteli morsea eetteriin" - kuulostaa ihan kiertoilmaisulta eräälle miesten suosikkiharrastukselle!
Syrjäseudulla asuvana köyhänä nuorena oli vaikea saada hyvännäköisiä vaatteita.
Juoppoja ja puliukkoja oli valtavan paljon katukuvassa. Keskellä kesää pikkukaupungin keskustassa aina joku horjui ihmisraunio jossain päin näkökenttää tuhannen kännissä huudellen ohikulkijoille rivouksia tai haastaen riitaa.
Muutenkin alkoholinkäyttö oli yleisesti hillitöntä tavallisillakin ihmisillä ja nuorten keskuudessa. Jos juotiin, niin vedettiin kauheat lärvit. Tappelut olivat yleisiä. Ihmiset olivat nurkkakuntaisia, loputtoman uteliaita, kovia juoruamaan ja puhumaan toisista pahaa selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YYA-sopimus Neuvostoliiton kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat kännissä väkivaltaisempia.
Joka aikakaudella on ongelmansa.
Millä tapaa väkivaltaisempia? Tottakai joka aikakaudella on omat ongelmansa, mutta yleensä voi yksilöidä tiettyjä tiettyyn aikaan. 90-luku saa ehdottomasti laman viitan itselleen ja sen seuraukset niin yksilöissä kuin perheissäkin, niin työttömissä ja yrittäjissä, se kosketti kaikkia hyvin eri tavoin. Mutta mitä ongelmia 80-luvulla oli?
No miten sitä ollaan väkivaltaisempia? Tarviitko opetuksen?
Uhkailu opetuksella onnistuu nähtävästi tänäkin päivänä. Semmonen soturi sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tappara ja Rauno Korpi olivat täyttä helvettiä lätkäfaneille ja nyt tuo helvetti on taa palannut maan päälle! Nykyisin ei enää vedetä näitä nilviäisiä edes turpaan kaukalossa, eikä sen ulkopuolella!
Jos oli adhd ei saanut apua, koska ammattilaiset eivät tienneet mitä se on. Vain harva tajusi, että jotain apua tarvitsisi. Luki ryhmiä oli jo. (Oppilaille jotka tarvitsivat pientä tukea).
Tietoa ei ollut samalla tavalla saatavilla kuin nykyään. Ei voinut googlata sairauksia, etsiä netistä tietoa. Kirjastosta sai lainata lääkärikirjoja eli sairauksien tietosanakirjoja. Ei voinut kysyä asioita vauva palstalta ;)
Oli syöpää (mun yläasteella kaksi nuota sairasti) ja muita sairauksia, mutta kaikkea ei voinut jakaa netissä kun sitä ei ollut.
Iltapäivä lehdistä sitten luettiin uutisia. Harrastuksista sai tietoa pienten yhdistysten omista lehdistä. Tai ilmoitustauluilta.
Jos halusi ostaa käytettyä tavaraa oli Keltainen Pörssi lehti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Lasten piirretyt olivat aivan järkyttävän väkivaltaisia.
- Rajuakin lasten välistä kiusaamisväkivaltaa pidettiin ihan normaalina ja aikuiset sanoivat etteivät halua puuttua " lasten asioihin".
- Homoseksuaalisuus oli kauhea tabu ja lähinnä haukkumasana.
- Oli ihan normaalia, että työssäkäyvät lapsiperheen vanhemmat "vetivät perseet" joka viikonloppu ja jättivät ryyppyreissujen ajaksi alakouluikäiset pikkulapset keskenään kotiin.
-Varakkaat ja raittiitkin työssäkäyvät aikuiset saattoivat jättää alakouluikäiset mikroruokien varassa yksin kotiin, kun lähtivät ulkomaille työmatkalle!
-Lapsia ei juurikaan suojeltu medialta. Pikkulapset katsoivat raakojakin kauhuelokuvia, eikä aikuisia hirveästi kiinnostanut.
-Televisiota ja radiota pidettiin usein päällä samaan aikaan ja ne pauhasivat kokoajan aamusta iltaan.
-Lapsista huolestuttiin vasta jos eivät tulleet yöksi kotiin. Ketään ei kiinnostanut missä yli 7v lapset kuljeskelivat ja kenen kanssa.
-My little Ponyissa oli ftalaattia ja pikkulapset pureskelivat myrkkyponeja
-Turkisten käyttö oli normaalia ja turkis oli statussymboli
- Liikunnan opettajat haukkuivat ylipainoisia lapsia laiskoiksi läskeiksi, eikä kukaan pitänyt sitä erikoisena.
..mutta kaikki ei ollut vain huonoa. Oli silloin paljon hyvääkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos oli adhd ei saanut apua, koska ammattilaiset eivät tienneet mitä se on. Vain harva tajusi, että jotain apua tarvitsisi. Luki ryhmiä oli jo. (Oppilaille jotka tarvitsivat pientä tukea).
Tietoa ei ollut samalla tavalla saatavilla kuin nykyään. Ei voinut googlata sairauksia, etsiä netistä tietoa. Kirjastosta sai lainata lääkärikirjoja eli sairauksien tietosanakirjoja. Ei voinut kysyä asioita vauva palstalta ;)
Oli syöpää (mun yläasteella kaksi nuota sairasti) ja muita sairauksia, mutta kaikkea ei voinut jakaa netissä kun sitä ei ollut.
Iltapäivä lehdistä sitten luettiin uutisia. Harrastuksista sai tietoa pienten yhdistysten omista lehdistä. Tai ilmoitustauluilta.
Jos halusi ostaa käytettyä tavaraa oli Keltainen Pörssi lehti.
Ehei, ADHD oli kyllä. Nimi vain on muuttunut. Silloinen nimi oli MBD joka tuli sanoista Minimal Brain Dysfunction.
Diagnostiset kriteerit olivat lähes samat kuin nykyäänkin, mutta motoriset ongelmat ja tasapaino-ongelmat painottuivat diagnoosin kriteereissä..
MBDhen suhtauduttiin kuitenkin eritavoin. Siihen nimittäin suhtauduttiin vakavasti, eikä kukaan väittänyt, että se on vain keksitty juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-N-sanan käyttö oli ihan normaalia ja se oli yksinkertaisesti synonyymi tummaihoiselle
-Suurin osa suomalaisista pääkaupunkiseudun ulkopuolella ei ollut koskaan nähnyt tummaihoista ihmistä "livenä" ja ala-asteen opetuksesta saattoi suurella todennäköisyydellä saada väärinkäsityksen, että kaikki tummaihoiset asuvat savannilla savimajoissa, eivät käytä "normaaleja" vaatteita ja metsästävät villieläimiä keihäillä. Ja että suurin osa näkee nälkää jossain aavikolla.
Opettaja esim. "unohti" kertoa, että Afrikassa on nykyaikaisia moderneja kaupunkeja.
-Oli ihan normaalia haukkua lihavia ja kehopositiivisuudesta ei ollut tietoakaan.
-Merkittävä osa väestöstä piti homoseksuaalisuutta sairautena.
Todella monissa perheissä tupakoitiin sisällä, jopa lapsiperheissäkin tupakoitiin, eikä se siihen aikaan ihmetyttänyt juuri ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella monissa perheissä tupakoitiin sisällä, jopa lapsiperheissäkin tupakoitiin, eikä se siihen aikaan ihmetyttänyt juuri ketään.
Nykyään varoitellaan jopa adventtikynttilöitten vaaroista, kun tulee pienhiukkasia.
Kaikissa autoissa ei ollut turvavöitä, eikä pyöräilykypäröitä ollut 80-luvun alussa edes keksitty.
Viihde ja huumoriohjelmat olivat ihan kauheita, vaikka niinhän ne on kyllä nykyäänkin 😅
Jos halusi kuunnella mielimusiikkia, piti vahdata päiväkausia, että milloin se oma lempparibiisi tulisi radiosta ja yrittää saada se nauhoitettua c-kasetille. Tai sitten piti ostaa se kasetti kaupasta, mihin viikkorahat ei ikinä riittäneet, koska ne riittivät vain yhteen irttaripussiin. Kasetit menivät välillä rikki ja "solmuun" . Se soitin jotenkin imaisi sen kasetin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oli adhd ei saanut apua, koska ammattilaiset eivät tienneet mitä se on. Vain harva tajusi, että jotain apua tarvitsisi. Luki ryhmiä oli jo. (Oppilaille jotka tarvitsivat pientä tukea).
Tietoa ei ollut samalla tavalla saatavilla kuin nykyään. Ei voinut googlata sairauksia, etsiä netistä tietoa. Kirjastosta sai lainata lääkärikirjoja eli sairauksien tietosanakirjoja. Ei voinut kysyä asioita vauva palstalta ;)
Oli syöpää (mun yläasteella kaksi nuota sairasti) ja muita sairauksia, mutta kaikkea ei voinut jakaa netissä kun sitä ei ollut.
Iltapäivä lehdistä sitten luettiin uutisia. Harrastuksista sai tietoa pienten yhdistysten omista lehdistä. Tai ilmoitustauluilta.
Jos halusi ostaa käytettyä tavaraa oli Keltainen Pörssi lehti.
Ehei, ADHD oli kyllä. Nimi vain on muuttunut. Silloinen nimi oli MBD joka tuli sanoista Minimal Brain Dysfunction.
Diagnostiset kriteerit olivat lähes samat kuin nykyäänkin, mutta motoriset ongelmat ja tasapaino-ongelmat painottuivat diagnoosin kriteereissä..
MBDhen suhtauduttiin kuitenkin eritavoin. Siihen nimittäin suhtauduttiin vakavasti, eikä kukaan väittänyt, että se on vain keksitty juttu.
MBD ei ole adhd ei nyt eikä aikaisemminkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oli adhd ei saanut apua, koska ammattilaiset eivät tienneet mitä se on. Vain harva tajusi, että jotain apua tarvitsisi. Luki ryhmiä oli jo. (Oppilaille jotka tarvitsivat pientä tukea).
Tietoa ei ollut samalla tavalla saatavilla kuin nykyään. Ei voinut googlata sairauksia, etsiä netistä tietoa. Kirjastosta sai lainata lääkärikirjoja eli sairauksien tietosanakirjoja. Ei voinut kysyä asioita vauva palstalta ;)
Oli syöpää (mun yläasteella kaksi nuota sairasti) ja muita sairauksia, mutta kaikkea ei voinut jakaa netissä kun sitä ei ollut.
Iltapäivä lehdistä sitten luettiin uutisia. Harrastuksista sai tietoa pienten yhdistysten omista lehdistä. Tai ilmoitustauluilta.
Jos halusi ostaa käytettyä tavaraa oli Keltainen Pörssi lehti.
Ehei, ADHD oli kyllä. Nimi vain on muuttunut. Silloinen nimi oli MBD joka tuli sanoista Minimal Brain Dysfunction.
Diagnostiset kriteerit olivat lähes samat kuin nykyäänkin, mutta motoriset ongelmat ja tasapaino-ongelmat painottuivat diagnoosin kriteereissä..
MBDhen suhtauduttiin kuitenkin eritavoin. Siihen nimittäin suhtauduttiin vakavasti, eikä kukaan väittänyt, että se on vain keksitty juttu.
MBD ei ole adhd ei nyt eikä aikaisemminkaan.
No kyllä se nyt vain oli.
Historiallinen jatkumo: MBD (Minimal Brain Dysfunction) oli yleisesti käytetty nimike 1960–1980-luvuilla. Kun lääketieteellinen ymmärrys tarkentui, sen tilalle tuli nykyinen ADHD-käsite (Attention Deficit Hyperactivity Disorder), joka lisättiin kansainväliseen diagnostiikkaan vuonna 1980.
Oirekuvan laajuus: MBD oli laajempi sateenvarjotermi. Siihen kuuluivat ADHD:n tyypillisten oireiden (tarkkaavuus, ylivilkkaus, impulsiivisuus) lisäksi usein myös motoriikan vaikeudet, hahmottamisen häiriöt ja oppimisvaikeudet.
Terminologian muutos Suomessa: Suomessa muutos näkyi selvästi esimerkiksi siinä, että alan potilasjärjestö muutti nimensä MBD-liitosta ADHD-liitoksi vuonna 2003.
Nykytilanne: Nykyään MBD-termiä ei enää käytetä uusissa diagnooseissa. Sen sijaan oireet jaetaan tarkemmin eri diagnooseihin, kuten ADHD:hen, kielellisiin erityisvaikeuksiin tai motoriikan kehityshäiriöihin
Minä olen asunut aina 1980-luvulta alkaen semmoisilla asuinalueilla, jotka ovat kuuluneet kaapeliverkon piiriin. Tavallisia kaapelikanavia olivat mm. Music Television, Eurosport ja Sky Channel. Lisäksi Kolmoskanava ja PTV (Nelosen edeltäjä) näkyivät ensimmäisinä kaapelikanavina.