Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?
Olen syntynyt 80-90-luvun taitteessa, joten en oikeasti tiedä kasarin huonoja puolia, mutta minulle 80-luku esittäytyy vähän joka saralla huippuvuosikymmenenä. Mutta kai siinä jotain huonoa oli?
Kommentit (1293)
Vierailija kirjoitti:
Hammashoidosta ei tiedetty mitään verrattuna nykyaikaan. Ja sen näkee 80-luvulla lapsuuttaan ja nuoruuttaan eläneiden hampaista
Höpö, höpö, minun vanhemmilla oli omat hyvät hampaat suussa vielä 80-vuotiainakin vaikka he olivat syntyneet 1940-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oli adhd ei saanut apua, koska ammattilaiset eivät tienneet mitä se on. Vain harva tajusi, että jotain apua tarvitsisi. Luki ryhmiä oli jo. (Oppilaille jotka tarvitsivat pientä tukea).
Tietoa ei ollut samalla tavalla saatavilla kuin nykyään. Ei voinut googlata sairauksia, etsiä netistä tietoa. Kirjastosta sai lainata lääkärikirjoja eli sairauksien tietosanakirjoja. Ei voinut kysyä asioita vauva palstalta ;)
Oli syöpää (mun yläasteella kaksi nuota sairasti) ja muita sairauksia, mutta kaikkea ei voinut jakaa netissä kun sitä ei ollut.
Iltapäivä lehdistä sitten luettiin uutisia. Harrastuksista sai tietoa pienten yhdistysten omista lehdistä. Tai ilmoitustauluilta.
Jos halusi ostaa käytettyä tavaraa oli Keltainen Pörssi lehti.
Ehei, ADHD oli kyllä. Nimi vain on muuttunut. Silloinen nimi oli MBD joka tuli sanoista Minimal Brain Dysfunction.
Diagnostiset kriteerit olivat lähes samat kuin nykyäänkin, mutta motoriset ongelmat ja tasapaino-ongelmat painottuivat diagnoosin kriteereissä..
MBDhen suhtauduttiin kuitenkin eritavoin. Siihen nimittäin suhtauduttiin vakavasti, eikä kukaan väittänyt, että se on vain keksitty juttu.
MBD ei ole adhd ei nyt eikä aikaisemminkaan.
No kyllä se nyt vain oli.
Historiallinen jatkumo: MBD (Minimal Brain Dysfunction) oli yleisesti käytetty nimike 1960–1980-luvuilla. Kun lääketieteellinen ymmärrys tarkentui, sen tilalle tuli nykyinen ADHD-käsite (Attention Deficit Hyperactivity Disorder), joka lisättiin kansainväliseen diagnostiikkaan vuonna 1980.
Oirekuvan laajuus: MBD oli laajempi sateenvarjotermi. Siihen kuuluivat ADHD:n tyypillisten oireiden (tarkkaavuus, ylivilkkaus, impulsiivisuus) lisäksi usein myös motoriikan vaikeudet, hahmottamisen häiriöt ja oppimisvaikeudet.
Terminologian muutos Suomessa: Suomessa muutos näkyi selvästi esimerkiksi siinä, että alan potilasjärjestö muutti nimensä MBD-liitosta ADHD-liitoksi vuonna 2003.
Nykytilanne: Nykyään MBD-termiä ei enää käytetä uusissa diagnooseissa. Sen sijaan oireet jaetaan tarkemmin eri diagnooseihin, kuten ADHD:hen, kielellisiin erityisvaikeuksiin tai motoriikan kehityshäiriöihin
Aika harva on tietoinen tästä. Muistan kyllä, että MBDsta puhuttiin tuolloin ihan eri sävyyn, kuin nykyään ADHDsta. Sitä ei tosiaankaan samalla tavalla kyseenalaistettu. Luulen, että se johtui myös siitä, että diagnostisiin kriteereihin kuuluvat motoriikan ja tasapainon ongelmat ovat niin selkeitä ja ulospäin näkyviä ja niistä on helpompi ymmärtää, että ne eivät ole itseaiheutettuja tai laiskuutta.
Suurella osalla ADHD ja aspergerhenkilöistä on tietysti yhä edelleenkin tasapainon ja motoriikan ongelmia, mutta niitä ei enää painoteta diagnoosissa ja ADHD voi olla myös ilman motoriikan tai tasapainon ongelmia.
Nykyään ymmärretään myös ADHDn ja Aspergerin liittyminen toisiinsa ja se että ne esiintyvät usein yhdessä.
En tiedä onko vielä mainittu: mutta katsokaa Osasto 10-dokkari. Lapset olivat aivan alinta pahnanpohjaa yhteiskunnassa, ja heidän annettiin kuolla syöpään. Ei edes haluttu yrittää parantaa. Ja ne luuydinnäytteet ilman anestesiaa…
Mummoni puhui paljon tästä, hän sairasti rintasyöpää juuri tuohon aikaan, kun dokkari tuli. Hänen saamansa hoito, myös kivunhoito, oli ollut ensiluokkaista. Hän oli aivan raivona ja oli lahjoittanut ison summan rahaa siihen uimaopettajien järkkäämään keräykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oli adhd ei saanut apua, koska ammattilaiset eivät tienneet mitä se on. Vain harva tajusi, että jotain apua tarvitsisi. Luki ryhmiä oli jo. (Oppilaille jotka tarvitsivat pientä tukea).
Tietoa ei ollut samalla tavalla saatavilla kuin nykyään. Ei voinut googlata sairauksia, etsiä netistä tietoa. Kirjastosta sai lainata lääkärikirjoja eli sairauksien tietosanakirjoja. Ei voinut kysyä asioita vauva palstalta ;)
Oli syöpää (mun yläasteella kaksi nuota sairasti) ja muita sairauksia, mutta kaikkea ei voinut jakaa netissä kun sitä ei ollut.
Iltapäivä lehdistä sitten luettiin uutisia. Harrastuksista sai tietoa pienten yhdistysten omista lehdistä. Tai ilmoitustauluilta.
Jos halusi ostaa käytettyä tavaraa oli Keltainen Pörssi lehti.
Ehei, ADHD oli kyllä. Nimi vain on muuttunut. Silloinen nimi oli MBD joka tuli sanoista Minimal Brain Dysfunction.
Diagnostiset kriteerit olivat lähes samat kuin nykyäänkin, mutta motoriset ongelmat ja tasapaino-ongelmat painottuivat diagnoosin kriteereissä..
MBDhen suhtauduttiin kuitenkin eritavoin. Siihen nimittäin suhtauduttiin vakavasti, eikä kukaan väittänyt, että se on vain keksitty juttu.
MBD ei ole adhd ei nyt eikä aikaisemminkaan.
No kyllä se nyt vain oli.
Historiallinen jatkumo: MBD (Minimal Brain Dysfunction) oli yleisesti käytetty nimike 1960–1980-luvuilla. Kun lääketieteellinen ymmärrys tarkentui, sen tilalle tuli nykyinen ADHD-käsite (Attention Deficit Hyperactivity Disorder), joka lisättiin kansainväliseen diagnostiikkaan vuonna 1980.
Oirekuvan laajuus: MBD oli laajempi sateenvarjotermi. Siihen kuuluivat ADHD:n tyypillisten oireiden (tarkkaavuus, ylivilkkaus, impulsiivisuus) lisäksi usein myös motoriikan vaikeudet, hahmottamisen häiriöt ja oppimisvaikeudet.
Terminologian muutos Suomessa: Suomessa muutos näkyi selvästi esimerkiksi siinä, että alan potilasjärjestö muutti nimensä MBD-liitosta ADHD-liitoksi vuonna 2003.
Nykytilanne: Nykyään MBD-termiä ei enää käytetä uusissa diagnooseissa. Sen sijaan oireet jaetaan tarkemmin eri diagnooseihin, kuten ADHD:hen, kielellisiin erityisvaikeuksiin tai motoriikan kehityshäiriöihin
Huonoa oli se, ettei MBDtä haluttu diagnosoida koska pelättiin, että lapsi "leimautuu". Monet vanhemmat eivät halunneet lapselleen tutkimuksia tuohon aikaan, vaikka sitä olisi koulusta ehdotettu.
Yksi pelko oli myös joutuminen erityisluokalle, joka olisi ollut tuolloin lähes varmaa.
Erityisluokkia kutsuttiin tuohon aikaan ystävällisesti "vamppe-luokiksi" ja opetus oli vähän mitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lainojen korot oli huikeita. Eka asuntolaina oli 11 % vaikka oli omia ASP-säästöjä.
Meillä oli 16% 90-luvun alussa.
80-luku oli ihmiskunnan parasta aikaa, kuningas-aikakausi. Ääretön yksilönvapaus, valtava yksityisyydensuoja(myös perheissä), jokainen hoiti omat asiat, oli riemua, aitoa elämäniloa ja rakkautta. Sähkö ja autoilu(bensa, vakuutukset) lähes ilmaisia, etelänmatkat kaikkien ulottuvilla. Kesät kuumia ja talvet kylmiä, Ilmastonmuutosta ei oltu vielä keksitty. En keksi valittamista, joten aiheeton vieti tähän ketjuun, voi poistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainojen korot oli huikeita. Eka asuntolaina oli 11 % vaikka oli omia ASP-säästöjä.
Meillä oli 16% 90-luvun alussa.
Myös pankkien käyttötilien korot määräaikaisista talletuksista puhumattakaan olivat huomattavasti nykyistä korkeammalla tasolla. Pankit tekivät sen voiton periaatteessa antolainauksen (pankkien antamat lainat) ja ottolainauksen (pankkien vastaanottamat talletukset) välisellä korkoerolla, ja niitä nykyisin tuttuja palvelumaksuja oli vähemmän. Tosin niillä palvelumaksuilla sittemmin ohjattiin asiakkaita siihen että tietyssä vaiheessa laskujen maksaminen pankkitiskillä tuli hyvin kalliiksi ja sen tilalle tuotiin mm. laskuautomaatteja ja muita maksutapoja. Kultaisella 1980-luvulla niitä pankkikonttoreita vielä riitti eri kaupunginosien ostoskeskuksiin ja varsinaiset "pankkipalatsit" olivat keskellä paikkalla kaupunkien keskustoissa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko vielä mainittu: mutta katsokaa Osasto 10-dokkari. Lapset olivat aivan alinta pahnanpohjaa yhteiskunnassa, ja heidän annettiin kuolla syöpään. Ei edes haluttu yrittää parantaa. Ja ne luuydinnäytteet ilman anestesiaa…
Mummoni puhui paljon tästä, hän sairasti rintasyöpää juuri tuohon aikaan, kun dokkari tuli. Hänen saamansa hoito, myös kivunhoito, oli ollut ensiluokkaista. Hän oli aivan raivona ja oli lahjoittanut ison summan rahaa siihen uimaopettajien järkkäämään keräykseen.
Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin niin vielä 80-luvullakin ajateltiin etteivät lapset tunne kipua.
Poikani on syntynyt -92 ja sairasti toistuvia korvatulehduksia eikä vielä silloinkaan kiinnitetty huomiota esim. risaleikkauksen yhteydessä kivun hoitoon. Pätevä ja hyvä korvalääkäri oli kuitenkin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oli adhd ei saanut apua, koska ammattilaiset eivät tienneet mitä se on. Vain harva tajusi, että jotain apua tarvitsisi. Luki ryhmiä oli jo. (Oppilaille jotka tarvitsivat pientä tukea).
Tietoa ei ollut samalla tavalla saatavilla kuin nykyään. Ei voinut googlata sairauksia, etsiä netistä tietoa. Kirjastosta sai lainata lääkärikirjoja eli sairauksien tietosanakirjoja. Ei voinut kysyä asioita vauva palstalta ;)
Oli syöpää (mun yläasteella kaksi nuota sairasti) ja muita sairauksia, mutta kaikkea ei voinut jakaa netissä kun sitä ei ollut.
Iltapäivä lehdistä sitten luettiin uutisia. Harrastuksista sai tietoa pienten yhdistysten omista lehdistä. Tai ilmoitustauluilta.
Jos halusi ostaa käytettyä tavaraa oli Keltainen Pörssi lehti.
Ehei, ADHD oli kyllä. Nimi vain on muuttunut. Silloinen nimi oli MBD joka tuli sanoista Minimal Brain Dysfunction.
Diagnostiset kriteerit olivat lähes samat kuin nykyäänkin, mutta motoriset ongelmat ja tasapaino-ongelmat painottuivat diagnoosin kriteereissä..
MBDhen suhtauduttiin kuitenkin eritavoin. Siihen nimittäin suhtauduttiin vakavasti, eikä kukaan väittänyt, että se on vain keksitty juttu.
MBD ei ole adhd ei nyt eikä aikaisemminkaan.
No kyllä se nyt vain oli.
Historiallinen jatkumo: MBD (Minimal Brain Dysfunction) oli yleisesti käytetty nimike 1960–1980-luvuilla. Kun lääketieteellinen ymmärrys tarkentui, sen tilalle tuli nykyinen ADHD-käsite (Attention Deficit Hyperactivity Disorder), joka lisättiin kansainväliseen diagnostiikkaan vuonna 1980.
Oirekuvan laajuus: MBD oli laajempi sateenvarjotermi. Siihen kuuluivat ADHD:n tyypillisten oireiden (tarkkaavuus, ylivilkkaus, impulsiivisuus) lisäksi usein myös motoriikan vaikeudet, hahmottamisen häiriöt ja oppimisvaikeudet.
Terminologian muutos Suomessa: Suomessa muutos näkyi selvästi esimerkiksi siinä, että alan potilasjärjestö muutti nimensä MBD-liitosta ADHD-liitoksi vuonna 2003.
Nykytilanne: Nykyään MBD-termiä ei enää käytetä uusissa diagnooseissa. Sen sijaan oireet jaetaan tarkemmin eri diagnooseihin, kuten ADHD:hen, kielellisiin erityisvaikeuksiin tai motoriikan kehityshäiriöihin
Huonoa oli se, ettei MBDtä haluttu diagnosoida koska pelättiin, että lapsi "leimautuu". Monet vanhemmat eivät halunneet lapselleen tutkimuksia tuohon aikaan, vaikka sitä olisi koulusta ehdotettu.
Yksi pelko oli myös joutuminen erityisluokalle, joka olisi ollut tuolloin lähes varmaa.
Erityisluokkia kutsuttiin tuohon aikaan ystävällisesti "vamppe-luokiksi" ja opetus oli vähän mitä sattuu.
Ehkä eripuolilla maata oli erilaisia käsityksiä asiasta MBD ja adhd. En tiedä miten teilläpäin. Mutta kävin lapsena tutkimuksissa Helsingissä. Ei tullut MBD diagnoosia. Luokanopettajalla oli MBD lapsi ja hänen tulkintansa mukaan minulla tuota ei ollut. Pakko luottaa Helsinkiläisten lääkärien asiantuntemukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oli adhd ei saanut apua, koska ammattilaiset eivät tienneet mitä se on. Vain harva tajusi, että jotain apua tarvitsisi. Luki ryhmiä oli jo. (Oppilaille jotka tarvitsivat pientä tukea).
Tietoa ei ollut samalla tavalla saatavilla kuin nykyään. Ei voinut googlata sairauksia, etsiä netistä tietoa. Kirjastosta sai lainata lääkärikirjoja eli sairauksien tietosanakirjoja. Ei voinut kysyä asioita vauva palstalta ;)
Oli syöpää (mun yläasteella kaksi nuota sairasti) ja muita sairauksia, mutta kaikkea ei voinut jakaa netissä kun sitä ei ollut.
Iltapäivä lehdistä sitten luettiin uutisia. Harrastuksista sai tietoa pienten yhdistysten omista lehdistä. Tai ilmoitustauluilta.
Jos halusi ostaa käytettyä tavaraa oli Keltainen Pörssi lehti.
Ehei, ADHD oli kyllä. Nimi vain on muuttunut. Silloinen nimi oli MBD joka tuli sanoista Minimal Brain Dysfunction.
Diagnostiset kriteerit olivat lähes samat kuin nykyäänkin, mutta motoriset ongelmat ja tasapaino-ongelmat painottuivat diagnoosin kriteereissä..
MBDhen suhtauduttiin kuitenkin eritavoin. Siihen nimittäin suhtauduttiin vakavasti, eikä kukaan väittänyt, että se on vain keksitty juttu.
MBD ei ole adhd ei nyt eikä aikaisemminkaan.
No kyllä se nyt vain oli.
Historiallinen jatkumo: MBD (Minimal Brain Dysfunction) oli yleisesti käytetty nimike 1960–1980-luvuilla. Kun lääketieteellinen ymmärrys tarkentui, sen tilalle tuli nykyinen ADHD-käsite (Attention Deficit Hyperactivity Disorder), joka lisättiin kansainväliseen diagnostiikkaan vuonna 1980.
Oirekuvan laajuus: MBD oli laajempi sateenvarjotermi. Siihen kuuluivat ADHD:n tyypillisten oireiden (tarkkaavuus, ylivilkkaus, impulsiivisuus) lisäksi usein myös motoriikan vaikeudet, hahmottamisen häiriöt ja oppimisvaikeudet.
Terminologian muutos Suomessa: Suomessa muutos näkyi selvästi esimerkiksi siinä, että alan potilasjärjestö muutti nimensä MBD-liitosta ADHD-liitoksi vuonna 2003.
Nykytilanne: Nykyään MBD-termiä ei enää käytetä uusissa diagnooseissa. Sen sijaan oireet jaetaan tarkemmin eri diagnooseihin, kuten ADHD:hen, kielellisiin erityisvaikeuksiin tai motoriikan kehityshäiriöihin
Huonoa oli se, ettei MBDtä haluttu diagnosoida koska pelättiin, että lapsi "leimautuu". Monet vanhemmat eivät halunneet lapselleen tutkimuksia tuohon aikaan, vaikka sitä olisi koulusta ehdotettu.
Yksi pelko oli myös joutuminen erityisluokalle, joka olisi ollut tuolloin lähes varmaa.
Erityisluokkia kutsuttiin tuohon aikaan ystävällisesti "vamppe-luokiksi" ja opetus oli vähän mitä sattuu.
Erityisluokat olivat tarkkailuluokkia niitä vaikeampia tapauksia varten, jotka eivät välttämättä olisi sopeutuneet normaaliin koululuokkaan. Stten ne kaikkein hitaammat tyypit sijoitettiin apukouluun. Ennen muinoin tarkkailuluokan opettajilla oli semmoinen merkittävä eläke-etu, että he pääsivät täydelle työeläkkeelle 55 vuoden iässä palkkioksi kuluttavasta työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos halusi kuunnella mielimusiikkia, piti vahdata päiväkausia, että milloin se oma lempparibiisi tulisi radiosta ja yrittää saada se nauhoitettua c-kasetille. Tai sitten piti ostaa se kasetti kaupasta, mihin viikkorahat ei ikinä riittäneet, koska ne riittivät vain yhteen irttaripussiin. Kasetit menivät välillä rikki ja "solmuun" . Se soitin jotenkin imaisi sen kasetin.
Ai sitä voittajafiilistä mikä tuli, jos onnistui nauhoittamaan biisin kasetille niin ettei juontaja puhunut päälle! Se onnistui harvoin, ja silloinkin biisin alusta ja lopusta jäi pätkä pois.
Ei itsepalvelu alkoa. Viinakaupan ovella portsari kyttäämässä kondista. Myyjältä vielä toinen kyttäys. Vähäänkään epäröintiä/epävamuutta tiskillä, niin ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oli adhd ei saanut apua, koska ammattilaiset eivät tienneet mitä se on. Vain harva tajusi, että jotain apua tarvitsisi. Luki ryhmiä oli jo. (Oppilaille jotka tarvitsivat pientä tukea).
Tietoa ei ollut samalla tavalla saatavilla kuin nykyään. Ei voinut googlata sairauksia, etsiä netistä tietoa. Kirjastosta sai lainata lääkärikirjoja eli sairauksien tietosanakirjoja. Ei voinut kysyä asioita vauva palstalta ;)
Oli syöpää (mun yläasteella kaksi nuota sairasti) ja muita sairauksia, mutta kaikkea ei voinut jakaa netissä kun sitä ei ollut.
Iltapäivä lehdistä sitten luettiin uutisia. Harrastuksista sai tietoa pienten yhdistysten omista lehdistä. Tai ilmoitustauluilta.
Jos halusi ostaa käytettyä tavaraa oli Keltainen Pörssi lehti.
Ehei, ADHD oli kyllä. Nimi vain on muuttunut. Silloinen nimi oli MBD joka tuli sanoista Minimal Brain Dysfunction.
Diagnostiset kriteerit olivat lähes samat kuin nykyäänkin, mutta motoriset ongelmat ja tasapaino-ongelmat painottuivat diagnoosin kriteereissä..
MBDhen suhtauduttiin kuitenkin eritavoin. Siihen nimittäin suhtauduttiin vakavasti, eikä kukaan väittänyt, että se on vain keksitty juttu.
MBD ei ole adhd ei nyt eikä aikaisemminkaan.
No kyllä se nyt vain oli.
Historiallinen jatkumo: MBD (Minimal Brain Dysfunction) oli yleisesti käytetty nimike 1960–1980-luvuilla. Kun lääketieteellinen ymmärrys tarkentui, sen tilalle tuli nykyinen ADHD-käsite (Attention Deficit Hyperactivity Disorder), joka lisättiin kansainväliseen diagnostiikkaan vuonna 1980.
Oirekuvan laajuus: MBD oli laajempi sateenvarjotermi. Siihen kuuluivat ADHD:n tyypillisten oireiden (tarkkaavuus, ylivilkkaus, impulsiivisuus) lisäksi usein myös motoriikan vaikeudet, hahmottamisen häiriöt ja oppimisvaikeudet.
Terminologian muutos Suomessa: Suomessa muutos näkyi selvästi esimerkiksi siinä, että alan potilasjärjestö muutti nimensä MBD-liitosta ADHD-liitoksi vuonna 2003.
Nykytilanne: Nykyään MBD-termiä ei enää käytetä uusissa diagnooseissa. Sen sijaan oireet jaetaan tarkemmin eri diagnooseihin, kuten ADHD:hen, kielellisiin erityisvaikeuksiin tai motoriikan kehityshäiriöihin
Huonoa oli se, ettei MBDtä haluttu diagnosoida koska pelättiin, että lapsi "leimautuu". Monet vanhemmat eivät halunneet lapselleen tutkimuksia tuohon aikaan, vaikka sitä olisi koulusta ehdotettu.
Yksi pelko oli myös joutuminen erityisluokalle, joka olisi ollut tuolloin lähes varmaa.
Erityisluokkia kutsuttiin tuohon aikaan ystävällisesti "vamppe-luokiksi" ja opetus oli vähän mitä sattuu.
Erityisluokat olivat tarkkailuluokkia niitä vaikeampia tapauksia varten, jotka eivät välttämättä olisi sopeutuneet normaaliin koululuokkaan. Stten ne kaikkein hitaammat tyypit sijoitettiin apukouluun. Ennen muinoin tarkkailuluokan opettajilla oli semmoinen merkittävä eläke-etu, että he pääsivät täydelle työeläkkeelle 55 vuoden iässä palkkioksi kuluttavasta työstä.
Ja nää Miesopet oli sellasia persoonia, että kovis-räkänokat ei todellakaan päätään aukoneet.
Vierailija kirjoitti:
Lainojen korot oli huikeita. Eka asuntolaina oli 11 % vaikka oli omia ASP-säästöjä.
Mutta asunnot olivat niin paljon halvempia, että loppujen lopuksi pääsi halvemmalla. Tai noh, ihan vuosikymmenen lopussa oli painajaisten hintakupla.
En saanut aikoinaan vankilassa omaa yleisavainta käyttööni, harmittaa vieläkin .
Tuohon aikaan vanhat ihmiset ottivat "suolapalaa" silliä tai jotain muuta suolaista, jos rinnasta juili, tai oli muuten vain jopelo olo.
Uhka tuntui aina tulevan ulkopuolelta. Tschernobyl, aids, kylmä sota. Henkilökohtaisesti suurin ongelma jos bemusta puhkesi rengas. Se kaduttaa etten keksinyt lähteä käymään Karjalassa. Nyt kun tiedän sukuni historian ja asuinpaikat sinne ei enää pääse.
Töissä sai poltella tupakkaa ilman että kukaan valitti.
Muutaman Oluenkin sai jouda työn lomassa.
Työtkin sujui paljon mukavammin ja tehokkaammin.
Nosto