Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?
Olen syntynyt 80-90-luvun taitteessa, joten en oikeasti tiedä kasarin huonoja puolia, mutta minulle 80-luku esittäytyy vähän joka saralla huippuvuosikymmenenä. Mutta kai siinä jotain huonoa oli?
Kommentit (1082)
Lapset osasivat lukea ja kirjoittaa.
Ja kaunokirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sen sijaan, että kaivataan tiettyä aikakautta, voisi ajatella sitä, mitkä asiat silloin todella olivat paremmin ja pyrkiä tekemään sellaisia valintoja nykypäivässä, että meidän olisi nyt parempi olla. Esimerkiksi enemmän kävelyä, helpompi työ, ei netissä roikkumista, ruoan valmistamista itse, kyläilyä, jne.
Juu, mutta eikö tässä ketjussa kysytty kasarin huonoja puolia, eikä sitä mitkä asiat oli ennen paremmin.
Kysyttiin mutta kävi kuten aina keskustelupalstoilla. Yleiseksi muisteloketjuksi meni tämäkin. :p
- eri
Minusta on ihan hyvin pääosin niitä huonoja puolia lueteltu.
Ja kun se riippuu ihmisestä, mieltääkö asian x huonoksi vai hyväksi.
Kaupoissa oli todella surkealaatuista tavaraa. Varsinkin Anttilassa oli työkaluja jotka hajosivat ensimmäisellä käyttökerralla. Monet vaatteet ja kengät hajosivat saumoistaan ja liimauksistaan pian sen jälkeen kun ne oli otettu käyttöön. Nykyään missään ei kehdata myydä niin hirveää roskaa.
Ilma oli täynnä hajuja. Autojen pakokaasut haisivat, tehtaat päästivät rikkiä ja moni poltti körssiä. Mieleen on jäänyt huoltoasemien oksettava ilma, joka oli sekoitus pinttynyttä tupakansavua ja makkaraperunoiden käryä.
Viinaa juotiin todella paljon. Vielä ainakin 1980-luvun alussa oli ihan yleistä nähdä pultsareita aamuisin puistojen pusikoissa.
Nuorison kesken vallitsivat kadun lait. Kiusatuksi joutuminen oli jokaisen oma ongelma. Se ei kiinnostanut opettajia eikä ketään muutakaan niin kauan kuin se ei näkynyt eikä kuulunut. Yhtenäiskulttuurissa joutui heti silmätikuksi jos vähänkään poikkesi muista.
Naisia lääpittiin yleisesti ja ihan julkisesti. Heistä puhuttiin halventavaan sävyyn. Monella miehellä oli huomattavan ylisuuri ego.
1980-luvun lopulla valtavirtamusiikki oli todella huonoa pörröpääpoppia.
Kommentti 80-luvun huonosta puolesta: piti jonottaa pankkiin.
Valtaosa tämän ketjun lukijoista: oli ihanaa kun sai jonottaa pankkiin.
Ei ollut mitään huonoa. Johtuu pitkälti siitä ettei ollut mielensäpahoittajia eikä tarvinnut varoa tekemisiään ja sanomisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pillun saaminen oli vaikeampaa kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen tai tyttö raiskattiin, keskusteltiin siitä, kuinka hän oli omalla pukeutumisellaan tai käytöksellään aiheittanut sen.
Seksistä saatava tieto liittyi 99%sesti miehen nautintoon.
Tämä ei pidä paikkaansa. Uma Aaltonen kirjoitti esim. kirjat Murkkuseksi ja Ekakerta jo 1980. Niitä innokkaasti luettiin kirjastossa. Kirjoissa kerrottiin myös tyttöjen nautinnosta ja halusta ja korostettiin kuten nykyäänkin, ettei pidä tehdä mitään, mitä ei oikeasti halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkinäisiä autoja näkyi tien varsilla enemmän. Muistan että meilläkin auto jätti muutamia kertoja tielle
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tytöille ja naisille hyvää aikaa, näkeehän sen tästä ketjusta!
Tästä ketjusta sitä juuri ei näe, kun yksi tai muutama kirjoittaja yrittää korostaa tuota seksuaalista ahdistelua ja väkivaltaisuutta, kuten kaikissa 80-lukua käsittelevissä ketjuissa. Omista traumoista pitäisi päästä jonkinlaiseen yleiskuvaan. 80-luku oli ihanaa aikaa, vaikka ikäviä asioita silloinkin tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rikkinäisiä autoja näkyi tien varsilla enemmän. Muistan että meilläkin auto jätti muutamia kertoja tielle
Myös tieltä suistuneita autoja näkyi enemmän kun ajettiin ympärikännissä reippaasti yli nopeusrajoitusten huonoilla renkailla.
Vierailija kirjoitti:
Lihaksikkaita naisia paheksuttiin. Ollakseen kaunis piti olla sellainen kapea luikku, jolla kädet ja jalat on kuin tikut.
Käytännössä miten paheksuttiin? En kyllä muista tuollaista. Kauneusihanne oli solakka, mutta ei ketään lihaksista paheksuttu. Riuskoja työihmisiä on Suomessa pidetty aina arvossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki silloin oli pielessä. En ymmärrä kuinka huonomuistisia ihmiset ovat. Väkivalta jokapäiväistä, sai oikeasti miettiä uskaltaako ulos illalla mennä. Minuakin lähti joku tyyppi seuraamaan, kun bussista jäin, kyllä seurasi kotipihalle asti. Pari kertaa lapsena sai juosta pedofiilejä pakoon. Jatkuvasti oli lehdissä näistä "namusedistä" ja milloin mistäkin tyypeistä jotka olivat jonkun tappaneet ja olivat vielä vapaalla. Hyvääkin oli, löytyi kolikoita viikonloppuna puhelinkopeista kun humalaiset niitä pudotteli.
No ei todellakaan ollut. Toki varoiteltiin namusedistä, mutta ei väkivalta ja ahdistelu ollenkaan jokapäiväistä. Nykyään meininki on ihan toisenlaista. Kasarilla ei tyttöjä ahdisteltu niinkuin nyt eikä tarvinnut pelätä.
Ja ne varoitukset myös toimivat: kaikki muistavat varoitukset,
Kaikki muistavat myös Jammu Siltavuoren, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tytöille ja naisille hyvää aikaa, näkeehän sen tästä ketjusta!
Tästä ketjusta sitä juuri ei näe, kun yksi tai muutama kirjoittaja yrittää korostaa tuota seksuaalista ahdistelua ja väkivaltaisuutta, kuten kaikissa 80-lukua käsittelevissä ketjuissa. Omista traumoista pitäisi päästä jonkinlaiseen yleiskuvaan. 80-luku oli ihanaa aikaa, vaikka ikäviä asioita silloinkin tapahtui.
Ei se ollut kivaa miehillekään, väkivallan uhka oli konkreettisempi kuin nykyään. Mutta ei elämä ollut koko ajan ihan kurjaakaan. Stressiä on ollut silloinkin, mutta se oli toisenlaista. Monet tuon aikakauden naiset kyllä oppivat miten käsitellä niitä lääppijämiehiä siten että nämä joutuivat katumaan sanomisiaan ja tekojaan. Täytyy silti sanoa että on se vaan todella hyvä kun tältä osin käytös on siistiytynyt. Tai ainakaan nykyään ei lääpitä ihan yhtä julkisesti. Olin tuolloin alle teini-ikäinen poika ja usein jouduin todistamaan kähmintää ja kourimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki toimi hitaammin. Koskaan ei saanut nopeasti yhteyttä ihmisiin, vaan jätettiin soittopyyntöjä. Virastoissa toimiminen ja anomuksien jättäminen oli jäätävän hidasta. Joka paikaan jonotettiin.
Älä puhu soopaa,kaikki toimi hienosti,pankkeja joka kulmalla,duunari sai lounassetelit,itelle maksoi 8mk,sai 24 mk lounaan,työpaikkaa sai vaihtaa koska halusi,töitä oli runsaasti,ei ollut haittamaahanmuuttolaisia,itellä Italilainen työkaveri,avioliiton vuoksi Suomessa,stadi oli turvallinen,ravintoloissa sai huoletta neidot jättää laukkunsa pöytään mennessään tanssimaan,mahtiaikaa oli tämä kaikki on tuhottu nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tytöille ja naisille hyvää aikaa, näkeehän sen tästä ketjusta!
Tästä ketjusta sitä juuri ei näe, kun yksi tai muutama kirjoittaja yrittää korostaa tuota seksuaalista ahdistelua ja väkivaltaisuutta, kuten kaikissa 80-lukua käsittelevissä ketjuissa. Omista traumoista pitäisi päästä jonkinlaiseen yleiskuvaan. 80-luku oli ihanaa aikaa, vaikka ikäviä asioita silloinkin tapahtui.
Sehän riippuu täysin siitä, mikä on se oma henkilökohtainen tarina on ollut. Jos ei ole ollut ongelmia ja on ollut ihanaa aikaa, se on hieno juttu. Mutta jossakin on hyvä olla foorumia myös heille, joilla ei kaikki mennyt yhtä hyvin.
Ketjua alusta asti seuranneena ja tänne kirjoittaneena ajattelen, että tänne on useampikin kirjoittanut naisten asemasta. Minäkin olen, vaikka ei ole omakohtaista kokemusta - näkymä asiaan on tullut vasta myöhemmin, kun on alkanut miettiä lapsena koettuja ja kuultuja asioita ja tunnelmia aikuisen ihmisen ymmärryksellä (toki ei 80-luvun vaan 2000-luvun ymmärryksellä).
Yksi ketjussa esiin nouseva asia on myös se, miten monista huonoista asioista ei tuolloin puhuttu. Tällöin on hyvinkin mahdollista, että omassa elämässään hyvää saanut ihminen ei kertakaikkisesti tiedä, ettei kaikilla mennyt niin hyvin.
Yleiskuvaahan tässä luodaan koko ajan niin, että ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, havainnoistaan ja siitä, miten nyt ehkä ajattelevat asioista eri tavalla.
Jos on elänyt lapsuutensa-nuoruutensa 80-luvulla niin, että kotona on ollut väkivaltaa ja alkoholiongelmia ja kaikki tahot ovat asiasta tehneet eivätkä ole auttaneet lasta/nuorta mitenkään, niin voiko tuolle ihmiselle millään sanoa, että "80-luku oli ihanaa aikaa, vaikka ikäviä asioita silloinkin tapahtui".
Se on sama kuin edelliselle kommentoijalle sanoisi, että puhut pötyä, 80-luku oli kamalaa aikaa, vaikka hyviäkin asioita silloin tapahtui.
Molemmat asiat ovat aivan yhtä totta kokijoilleen. Ja vaikka kukaan ei kiellä tuomasta tilastotietoja mukaan keskusteluun, ja niitä onkin tuotu (lieneekö kukaan tosin niitä katsonut), niin tällaisessa keskustelussa on ihan ok kertoa niistä omista kokemuksistaan.
Sille on varmaan ihan omia ketjuja, joissa teema on "80-luku oli ihanaa aikaa", mutta jos lukee otsikon ja ap:n aloituksen, niin tämän ketjun alkuperäinen tarkoitus on tuoda esiin nimenomaan niitä huonoja puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen tai tyttö raiskattiin, keskusteltiin siitä, kuinka hän oli omalla pukeutumisellaan tai käytöksellään aiheittanut sen.
Seksistä saatava tieto liittyi 99%sesti miehen nautintoon.
Tämä ei pidä paikkaansa. Uma Aaltonen kirjoitti esim. kirjat Murkkuseksi ja Ekakerta jo 1980. Niitä innokkaasti luettiin kirjastossa. Kirjoissa kerrottiin myös tyttöjen nautinnosta ja halusta ja korostettiin kuten nykyäänkin, ettei pidä tehdä mitään, mitä ei oikeasti halua.
Ja korostettiin, miten surkeita ja onnettomia kokemukset olivat. Jonkun kukkahatun mielestä aina väärin ja liian aikaisin.
Eihän nuorilla ollut aina omaa huonetta ja turvallista ehkäisyä. Tai uskallusta olla selvin päin. Eikä pitänytkään olla.
Pervous.
Miestenlehdet olivat kauppojen kassoilla kaikkien silmien tasolla. Lastenkin.
Kehittyviin nuoriin ei osattu suhtautua oikein läheskään aina. "Luonnollisuuden" nimissä tapahtui varsinaista ahdistelua. 80-luvun alussa nuoria myös syytettiin kaikesta mahdollisesta.
Siis tuohon edelliseen väkivalta yms viestiin viitaten. Oliko silloin oikeasti väkivaltaista, jos nyt sitä ruumillista kuritusta ei lasketa vaikka se tietysti on sitä myös, mutta ruumillisen kurituksen lisäksi ei minulle jäänyt sellaista vaikutelmaa, että se aikakausi olisi ollut väkivaltaista?
Muistaakseni Penttilästäkin, sarjakuristajasta siis, varoitettiin muita naapurien itsensä toimesta sekä naiset ylipäätään toisiaan eikä poliisilta paljoa sympatiaa tai apua tullut.