Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, uutisoitiin noissa kolmessa lehdessä. Mutta valehtelematta voin sanoa, että kukaan minun vanhempieni sukulaisissa eikä tuttavapiirissä ei noita lukenut. Tai sitten oli piilotettu lehdet todella, todella tarkoin. Rikosjutut luettiin fiktiona eli dekkareina.

 

Lehdistä luettiin Seuraa, Apua ja Annaa sekä iltapäivälehtiä, eikä niissä kyllä samalla tavoin revitelty rikosjuttuja kuin nykyään.."

Olet tainnut olla niin nuori, ettet lukenut sanomalehtiä. Kyllä rikoksista uutisoitiin ja aika ajoin oli juttuja myös vanhoista rikoksista. Ja on uutisoitu jo ennen kasariakin. Sukulaiseni kuoli henkirikoksen uhrina 50-luvulla ja jo vain lehtijuttuja löytyy.

Voi tosiaan olla, että minulta on vain itseltäni lapsena jäänyt ne rikosjutut lukematta. Muistan kuitenkin hyvin, kun vanhempani myöhemmin (2000-luvulla) puhuivat siitä, miten aiempina vuosikymmeninä e

Tämä on vain hyvä esimerkki siitä, miten eri tavoin asioita muista lapsi, nuori tai aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

taksikuskit ei raiskannu

roadmanit ei ryöstäny lapsilta kenkiä jalasta puukolla ja väkivallalla uhaten

suomalaisia tyttöjä ja naisia ei joukkoraiskattu

Kyllä silloinkin tapahtui kaikenlaista. Jos selaa vaikka m-infon Henkirikokset kotimaa -osiota, niin huhhuh millaista settiä tulee siltä ajalta vastaan.

Silloin niistä ei uutisoitu. Oliko se sitten hyvä vai ei, vaikea sanoa. Pääsääntöisesti olisin sitä mieltä, että rikosjutut voisi palauttaa iltapäivälehdistä Alibeihin, jos on pakko toimittajien aikaansa niihin käyttää. Ja minfon löytää jokainen halukas.

Alibista tuleekin mieleen kuinka kasarilla toinen kesätyöntekijä kertoi ruokatauolla (tuolloin oli ainoastaan meitä kesätyöntekijöitä paikalla), kuinka hän kirjoitteli opiskelijakavereidensa kanssa sinne keksittyjä juttuja johonkin "lukijoiden juttuja"-palstaan. Niistä varmaan maksettiinkin jotain. Itse kirjoittelin lisärahan toivossa sanomalehtien yleisönosastoihin. Tuolla työpaikalla  yksi vakkari oli noiden Alibien ja muiden lukija ja hän aina kaunisteli mitä joillekin on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltaa oli enemmän kuin nykyään. Jengitappeluita ym. Jätteiden lajittelu ei ollut likikään nykyisellä tolalla, ja firmat upottivat paskojaan luontoon enemmän kuin nyt. Seksismiä ja härskejä vitsejä viljeltiin enemmän (no, ehkä se ei kaikkien mielestä ole huono asia). Ravintoloissa sai tupakoida, ja ravintolaillan jälkeen vaatteet ja koko kroppa haisivatkin kammottavalta. Itse kärsin lisäksi aikakauden muotiin kuuluneista helvetin pienistä kengistä, ja olihan ne olkatoppaukset aika naurettavia myös.

Taisi nuo jengitappelut olla 70-luvulla, jotkut seksivitsit eivät kyllä ole mitään jonkun only fanssin rinnalla ja onhan se ravintolakin vapaaehtoinen paikka, ei sinne tarvitse mennä, jos ei tykkää tupakansavusta ja vaikka tämä on pieni asia, niin nämä ovat juuri niitä woken ensiaskelia, kielletään se tupakointi kaikilta muiltakin kun itse ei tykkää, eli puututaan toisten asioihin, tämähän on se tämän päivän yksi suurimmista ongelmista ja tuosta se lähti.

Katsastus oli valtion ja kyykytettiin/ jonotetutettiin.                                                                                                 mag-

Neuvostoliiton kumartelu. Esim Tshernobylin laskeumasta ei uskallettu tiedottaa kansalaisia neukkujen pelossa.

Vierailija kirjoitti:

Neuvostoliiton kumartelu. Esim Tshernobylin laskeumasta ei uskallettu tiedottaa kansalaisia neukkujen pelossa.

Kyllä siitä tiedotettiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei niin mitään vikaa 80-luvulla eikä mikään ollut huonosti.

1980-luku oli Suomessa talouskasvun aikaa, ja maa siirtyi teollistuneesta yhteiskunnasta kohti palveluyhteiskuntaa.

Elintason nousu eli ihmisillä oli enemmän mahdollisuuksia nauttia erilaisista palveluista ja tuotteista.

Tietotekniikka ja elektroniikka kehittyivät nopeasti, mikä vaikutti työelämään ja arkeen.

Koulutustaso nousi, ja Suomessa panostettiin opetusjärjestelmään, mikä johti korkeakouluopetuksen laajentumiseen. Koulut ja eritasoiset opistot olivat opiskelua varten.

Suomalainen musiikki, elokuva ja kirjallisuus kokivat monia merkittäviä kehitysvaiheita ja rockmusiikki ja popkulttuuri nousivat suosioon.

Poliittinen aktivismi ja keskustelu oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja ympäristönsuojelusta lisääntyivät. Eri puolueilla oli eri agenda ja äänestäjä tiesi mitä saa.

Sosiaaliturvajärjestelmät kehittyivät ja perheiden hyvinvointi tu

Poliittinen aktivismi ei lisääntynyt vaan väheni 1980-luvulla verrattuna 1960- ja 1970-lukujen äärivasemmistolaiseen kiihkoiluun, johon myös porvaripuolueet Perustuslaillista Kansanpuoluetta ja Kristillistä liittoa lukuun ottamatta olivat osallistuneet.

1980-luvun nuoriso otti kantaa epäoikeudenmukaisuuteen, mutta heitä kiinnosti enemmän amerikkalainen rock-musiikki ja brittiläinen punk kuin Neuvostoliiton kätyrien järjestämät länsimaita vastaan suunnatut "rauhanmarssit". 

Minä muistan kyllä, että ihan kaupassa kävijä ei voinut välttää rikoskauhuilta. Niitä oli iltapäivälehtien lööpeissä. Osaan nimetä rikostapauksia, joita silloin lööpeissä huudettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvostoliiton kumartelu. Esim Tshernobylin laskeumasta ei uskallettu tiedottaa kansalaisia neukkujen pelossa.

Kyllä siitä tiedotettiin.

Mutta säteilyn kohoamisesta tiedotettiin meillä myöhemmin kuin Ruotsissa, johtuen siitä että sisäministeri Kaisa Raatikainen ensin kielsi STUKia kertomasta siitä.  Onneksi ei Suomeen tullut mitenkään kauhean paljon säteilyä.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta jotenkin kylmä aikakausi. Kaikkien piti vaan pärjätä, ei saanut valittaa. Kaikkien piti vaan esittää, että hyvin menee, pojat kantoivat salkkujaan tärkeinä.

 

Salkkuja kantoi kaikki lukiossa. Se oli siisti ja kiva kantoväline. Luokan ulkopuolella oli läjä salkkuja josta jokainen etsi omansa kun tunti alkoi.

Yliopistolla oli noita kanssa joskus kasarin alussa. Ruokalan sisäänkäynnin luona aina sai etsiä omaansa salkkumerestä. En kyllä käyttänyt kuin hetken, kun se oli niin epäkäytännöllinen, isän vanhan salkun olin ottanut käyttöön, kun ei hän sitä itse käyttänyt. Vaihdoin olkalaukkuun, kun siinä jäi kädet vapaaksi ja tavaraa pystyi kaivelemaan sieltä helpommin, kun salkulle piti olla aina joku sopiva paikka läväyttää auki ja pystyi kantamaan ruokatarjottimenkin kassi mukana.

Vierailija kirjoitti:

Kylmä sota joka pelotti. Suomella ei olisi juuri olut mahdollisuutta puolustaa koskemattomuuttaan jos Neuvostoliitto olisi hyökänyt  ja jos vielä samaan aikaan USA olisi tehnyt vastahyökkäyksen, Suomi olisi pommitettu mäsäksi. 

Suoritin asevelvollisuuden 1980-81 ja ajattelin että muutan Ruotsiin hyvissä ajoin jos kylmä sota kuumenee.

Kylmästä sodasta huolimatta Euroopassa oli suht rauhallista, sotia käytiin jossain lähi-idässä ja latinalaisessa Amerikassa. Terrorismia esiintyi Italiassa, Ranskassa, Länsi-Saksassa ja Brittein saarilla. USAlaiset matkustajakoneet olivat arabiterroristien ykköskohde. 

Neuvostoliitto oli rähjäinen ja saastainen ja korruptoitunut valtio, tosin kävin vain Leningradissa, Moskovassa ja Viipurissa. Unkari sensijaan oli itäblokin maista edustyksillisin ja coolein. Budapestissa oli yhtä siistiä kuin länsimaiden suurkaupungeissa, siellä vilisi länsimaisia turisteja ja hintataso oli halpa.&

Mun mies kävi armeijan samaan aikaan.  Tippaakaan ei kyllä pelätty mitään kylmää sotaa eikä mitään.

Minä kävin Neuvostoliitossa kolme kertaa jo 70-luvulla.  Totta, se oli rähjäinen maa.  Ja sen näköistä, kuin olisi palattu jonnekin 1800-luvulle, paikka paikoin.  Petroskoissa kulki ukkoja tuohivirsuissa, ihan tautisen tosi.  Yhdellä tuohikonttikin selässä.  Ihmisillä rikkinäisiä toppavaatteita, täytteet pursusi saumoista ulos.

Leningradissa hiukan paremman näköistä noin nopeasti katsottuna, mutta samaa resuisuutta loppujen lopuksi sielläkin.  Kaupungin ulkopuolella kuljettiin talvella vielä hevosella ja reellä.  Oikea kummallisuuksien kavalkadi itse asiassa joka puolella.  Sama jatkui 80-luvulla ja monin paikoin vielä tänä päivänäkin.

Minulla oli siellä sukua, joten kävin siksi.  Viimeksi kävin viisi vuotta sitten, enää en mene.

Ei mikään. Kaikki oli silloin hyvin toisin kuin nyt.

Hunninkolapset.

Nyrpeä, naistenlehdistä viimeisen muodin omaksunut äiti hoivaili vauvaa, kiinnittämättä huomiota vieressä tupakkayskivään, rähjäiseen esikoispoikaan. Tämä luultavasti imppasi, vähintään.

Ns. kunnon/rikkaitten ihmisten lapsia (poikia) oli tarkkailuluokissa köyhempien joukossa. Tai sitten he häiriköivät ylisuurissa ryhmissä, joiden opettaja ei yrittänytkään ymmärtää. Eihän silloin voinut olla mitään vialla, kun vanhemmilla oli asemaa ja rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Neuvostoliiton kumartelu. Esim Tshernobylin laskeumasta ei uskallettu tiedottaa kansalaisia neukkujen pelossa.

Ei ole totta.  Kyllä siitä meillä tiedotettiin ihan heti, kun asia selvisi, mutta juttuhan meni niin, että Neuvostoliitto ei tiedottanut mitään päiväkausiin, täällä vaan ihmeteltiin lukemien nousua.

Iso maa yritti salata ensin kaiken.  Tyypillistä sille, eihän sieltä koskaan tiedotettu mitään negatiivista.  Kaikki kielteinen peiteltiin ja kaunisteltiin.  Niin kuin nykyäänkin.

Viera kirjoitti:

 

Rintamiestaloja oli autiona pääkaupunkiseudullakin, mikä on mielestäni nostalgista.

 

Autiotaloja oli yllättävän paljon, ihan keskeisilläkin paikoilla. 

Autiotalot yleistyvät myös nykyään.

Putkikassi oli ikävä osa kasarimuotia. Se näytti hyvältä vain täytenä ja kevyenä. Kun siellä oli vain muutama koulukirja, se menetti muotonsa ja oli kömpelö kantaa. Vähän kuin olisi roikottanut mukanaan isoa, litistettyä pahvilaatikkoa.

En oikein muista tätä isompia huonouksia. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luku oli mahtavaa aikaa olla nuori.

Se oli myös hyvää aikaa olla lapsi.

Yritetään silti miettiä jotain ap:lle vastaukseksi. Joskin vaikea on keksiä mitään.

Mietin, että pankkeja oli joka nurkalla ja ne mainosti joka paikassa. Se ehkä ärsytti. Mutta toisaalta lapselle se oli kiva asia, koulun jälkeen kierrettiin toisinaan kaverin kanssa ostarin kaikki pankit (niitä oli kai 5 eri pankkia, tavallisen suomalaisen kaupungin yhdessä lähiössä) ja pyydettiin tarroja, avaimenperiä ym. ja saatiinkin. Ehkä saatiin säästölippaatkin, vaikkei oltu ees asiakkaita. Todettakoon, että tuo oli yksi näkyvin asia joka sitten 1990-luvun alussa muuttui. Eikä tv-uutisissa mistään muusta puhuttukaan kuin pankkien asioista.

Karkkivalikoimat oli pienempiä ja karkkihyllyt kaupoissa aika pieniä. - Toisaalta nyt ylipainoepidemian aikana tuokin tuntuu oikeastaan hyvältä asi

Pankkeja ja niiden konttoreita oli paljon: KOP, SYP, HOP, Postisäästöpankki (myöh. Postipankki, Leonia), STS, paikallinen Osuuspankki, paikallinen Suomalainen Säästöpankki ja erikseen paikallinen Sparbank. Keskikokoisessa kaupungissa pankeilla oli useita konttoreita katutasossa ja Suomen Pankillakin oli muutamia konttoreita ympäri maata.

Monet jonottivat palkkapäivänä pankin konttorissa nostamassa rahaa pankkikirja kädessään. Ainakin 1980-luvun alussa tehtaan työntekijä sai halutessaan palkan käteisenä sinivalkoisessa kuoressa. Lasten säästölippaat vietiin pankkiin tyhjennettäväksi ja säästöt tallennettiin ilman palvelumaksua. Laskut maksettiin kirjoittamalla tiedot tilisiirtolomakkeelle ja lähettämällä lomakkeet nippuna tilisiirtokuoressa pankkiin, jossa ne käsiteltiin manuaalisesti. Kolikoiden ja setelien laskemiseen oli jo koneet pankeissa.

Kaupassa pankkikortti höylättiin ja siitä muodostui myös paperitosite, jonka yksi osa laitettiin rahalippaaseen päivän kassatulojen kanssa ja lipas pudotettiin illalla pankin konttorin ulkoseinässä olevasta luukusta pankkiin, jossa rahat ja tositteet laskettiin, kate talletettiin tilille ja pankkikorttimaksut tallennettiin ATK:lla.  

Vierailija kirjoitti:

Talvet oli kylmiä ja kauheita, etenkin talvi 87-88 kun oli useampi kuukausi yli 30 asteen pakkasia. Tämä yhdistettynä teinimuotiin mihin ei todellakaan kuulunut pipon käyttö - huhhuh. Ihme että on pääkoppa selvinnyt siitä.

Vain 3 talvea oli 1980-luvulla oikeasti tilastollisesti huomattavan kylmiä. Onko se että ilmasto on menossa katastrofiin parempi kuin että oli kolme kylmää 1980-luvun talvea? Ja 1987-1988 talvi ei kuulunut niihin kylmiin talviun.

80-luku oli nousukautta. Kaikki yrittivät olla menestyviä tai ainakin vaikuttaa siltä. Hienoja harrastuksia ja matkustelua ihannoitiin, samoin merkkivaatteita. Köyhyys oli jotenkin häpeällistä, saati sitten työttömyys. Nykyään eriarvoisuutta kyllä riittää, mutta köyhyyteen suhtaudutaan neutraalimmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, uutisoitiin noissa kolmessa lehdessä. Mutta valehtelematta voin sanoa, että kukaan minun vanhempieni sukulaisissa eikä tuttavapiirissä ei noita lukenut. Tai sitten oli piilotettu lehdet todella, todella tarkoin. Rikosjutut luettiin fiktiona eli dekkareina.

 

Lehdistä luettiin Seuraa, Apua ja Annaa sekä iltapäivälehtiä, eikä niissä kyllä samalla tavoin revitelty rikosjuttuja kuin nykyään.."

Olet tainnut olla niin nuori, ettet lukenut sanomalehtiä. Kyllä rikoksista uutisoitiin ja aika ajoin oli juttuja myös vanhoista rikoksista. Ja on uutisoitu jo ennen kasariakin. Sukulaiseni kuoli henkirikoksen uhrina 50-luvulla ja jo vain lehtijuttuja löytyy.

Voi tosiaan olla, että minulta on vain itseltäni lapsena jäänyt ne rikosjutut lukematta. Muistan kuitenkin hyvin, kun vanhempani myöhemmin (2000-luvulla) puhuivat siitä, miten aiempina vuosikymmeninä e

Miten minusta tuntuu, että tuo on mennyt päinvastoin? Ennen rikoksista uutisoidessa kerrottiin monesti uhrin nimi, ammatti jne., samoin tekijän tiedot , jos hän oli selvillä. Yksityiskohtiakin kuvailtiin. Olen törmännyt vanhoihin lehtijuttuihin, joissa jopa näkyi kuvia rikospaikalta tai uhrin ruumiista.

Nykyisin taas rikosuutiset tuntuvat yleensä olevan hyvin ympäripyöreitä. Ainakin uhrin nimi jätetään lähes poikkeuksetta mainitsematta, ja mitään rikospaikkakuvia ei todellakaan ole.