Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?
Olen syntynyt 80-90-luvun taitteessa, joten en oikeasti tiedä kasarin huonoja puolia, mutta minulle 80-luku esittäytyy vähän joka saralla huippuvuosikymmenenä. Mutta kai siinä jotain huonoa oli?
Kommentit (1082)
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tytöille ja naisille hyvää aikaa, näkeehän sen tästä ketjusta!
En sanoisi noinkaan. Kuten joku on ketjussa jo maininnut, niin todellinen elämä, se että ihmiset olivat tekemisissä toistensa kanssa ja vapaa-aikana luettiin kirjoja. Ne olivat hyviä asioita. Suomalaisten hyvät tulokset Pisa-testeissä perustuivat nimenomaan hyvään lukutaitoon ja luetun ymmärtämiseen. Ne olivat hyvällä tasolla ennen. Monet kuuntelivat radiotakin aktiivisesti melkein joka päivä. Toisin sanoen ihmiset jaksoivat keskittyä siihen, mitä olivat tekemässä juuri sillä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kalliit elintarvikkeet ja alkoholijuomat.
Autoilu oli kallista, autovero oli 50 prosenttia uuden auton hinnasta ja bensa maksoi 2 markkaa litra.
Vaatteet kanssa aika kalliit, ei ollut tuontia halpamaista.
Tämä viimeinen asia todella tuntui vähävaraisissa perheissä. Se vaikutti vielä lamavuosinakin, jotkaolivat 90-luvun alussa. Yhdessä köyhyystarinoita sisältävässä kirjassa joku äiti kertoi miten lapsi juoksi kovalla pakkasella kouluun ohuissa verkkareissa ja taisi olla vain kesäkengät jalassa. Jotain sellaista olen lukenut. Oikein edullisia vaatteita tuli kauppoihin vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tytöille ja naisille hyvää aikaa, näkeehän sen tästä ketjusta!
En sanoisi noinkaan. Kuten joku on ketjussa jo maininnut, niin todellinen elämä, se että ihmiset olivat tekemisissä toistensa kanssa ja vapaa-aikana luettiin kirjoja. Ne olivat hyviä asioita. Suomalaisten hyvät tulokset Pisa-testeissä perustuivat nimenomaan hyvään lukutaitoon ja luetun ymmärtämiseen. Ne olivat hyvällä tasolla ennen. Monet kuuntelivat radiotakin aktiivisesti melkein joka päivä. Toisin sanoen ihmiset jaksoivat keskittyä siihen, mitä olivat tekemässä juuri sillä hetkellä.
Ei todellakaan ollut lukutaito paremmalla tolalla ennen. Hyvin harva luki mitään. Pisa testejä ei ollut. Koulu oli paljon heikkotadoisempi kuin nykyään.
Keskittyminen ei ollut mitenkään kehuttavaa. Mitä ihmeen kehuttavaa on radion kuuntelussa?
Lapset oli avaimet kaulassa heitteillä.
Ei ollut nettiä, taulutelevisioita, ulkomailta tilaaminen oli hankalaa, piti käyttää käteistä rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla oli niin ankeaa, että alituiseen muisteltiin, miten hyvin asiat olivat 50-luvulla.
Niinpä. Ja nuoriso oli velttoa ja aivan pilalla.
Nämä asiat ei koskaan muutu.
Ennen kaikki oli paremmin ja nykyään nuoriao on aivan velttoa ja pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki silloin oli pielessä. En ymmärrä kuinka huonomuistisia ihmiset ovat. Väkivalta jokapäiväistä, sai oikeasti miettiä uskaltaako ulos illalla mennä. Minuakin lähti joku tyyppi seuraamaan, kun bussista jäin, kyllä seurasi kotipihalle asti. Pari kertaa lapsena sai juosta pedofiilejä pakoon. Jatkuvasti oli lehdissä näistä "namusedistä" ja milloin mistäkin tyypeistä jotka olivat jonkun tappaneet ja olivat vielä vapaalla. Hyvääkin oli, löytyi kolikoita viikonloppuna puhelinkopeista kun humalaiset niitä pudotteli.
No ei todellakaan ollut. Toki varoiteltiin namusedistä, mutta ei väkivalta ja ahdistelu ollenkaan jokapäiväistä. Nykyään meininki on ihan toisenlaista. Kasarilla ei tyttöjä ahdisteltu niinkuin nyt eikä tarvinnut pelätä.
Kasarilla a
Kerro mitä raportissa on 1980-luvun nuorisorikollisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Oli tylsempää kun ei ollut ryösteleviä neekerijoukkioita ja irakilaisia puskaraiskareita ja marokkolaisia kaulankatkojia.
Saatiin onneksi niitä kukkahattutätien ihailemia kalleuksia ja nyt Suomi on samanlainen peräreikä kuin muukin maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siivoojia pidettiin viittä vaille vammaisina, ja heille kuului maksaa huonosti.
Eihän tuon suhteen ole mikään muuttunut. Suurin osa pitää siivoojia jos ei vammaisina, niin tyhminä ja palkkansa on edelleen huono.
Hyväähän silloin oli. Töihin pääsi kävelemällä ennen kuin kepu demarit ja yritykset teki laman, korot 14%, työttömyys 15%. Lainoja alettiin lopuksi jakaa kaikille, pankeilla meni kus päähän. Sitten romahtivat. Idänkauppa veti. Töissä oli kivaa, ei ollut pörssivetoista ja kerrottu miten pitää töissä olla, nykyään ollaan persoonattomia.
tupakointi oli huonoa. Seksuaalinen ahdistelu myös. Sukulaiset ja suhteilla palkkaaminen. Johtajien korruptoituminen.
hyvää rento ilmapiiri ja hyvät kv suhteet.
80 luvun lopussa olikin luotu pohja kunnolliselle katastrofille, näkyi 92-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruumiillinen kuritus. Välillä sai remmistä, joskus kepistä.
Juu. Varmaan nykyään vaikea käsittää, mutta ns. hyvässäkin perheessä vielä 80-90-luvuilla saattoi kohtuullisen pienestä asiasta seurata se, että lasta piiskattiin nahkavyöllä takapuolelle. Olisi mielenkiintoista tietää, miten vanhemmat tuolloin itselleen perustelivat sen, että näinhän tässä nyt pitää toimia.
1980-luku oli parempaa aikaa kuin myöhemmät vuosikymmenet.
Mutta siihen aikaan henkirikoksia, itsemurhia, liikennekuolemia. alkoholiongelmaisia ja tupakoitsijoita oli enemmän. Tekniikka autoista lähtien oli huonompaa. Eikä lääketiedekään yhtä hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki silloin oli pielessä. En ymmärrä kuinka huonomuistisia ihmiset ovat. Väkivalta jokapäiväistä, sai oikeasti miettiä uskaltaako ulos illalla mennä. Minuakin lähti joku tyyppi seuraamaan, kun bussista jäin, kyllä seurasi kotipihalle asti. Pari kertaa lapsena sai juosta pedofiilejä pakoon. Jatkuvasti oli lehdissä näistä "namusedistä" ja milloin mistäkin tyypeistä jotka olivat jonkun tappaneet ja olivat vielä vapaalla. Hyvääkin oli, löytyi kolikoita viikonloppuna puhelinkopeista kun humalaiset niitä pudotteli.
No ei todellakaan ollut. Toki varoiteltiin namusedistä, mutta ei väkivalta ja ahdistelu ollenkaan jokapäiväistä. Nykyään meininki on ihan toisenlaista. Kasarilla ei tyttöjä ahdisteltu niinkuin nyt eikä tarvinnut pelätä.
Kasarilla ahdisteltiin paljon enemmän eikä kukaan välittäny
No ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
1980-luku oli parempaa aikaa kuin myöhemmät vuosikymmenet.
Mutta siihen aikaan henkirikoksia, itsemurhia, liikennekuolemia. alkoholiongelmaisia ja tupakoitsijoita oli enemmän. Tekniikka autoista lähtien oli huonompaa. Eikä lääketiedekään yhtä hyvää.
Pultsareita oli kadulla enemmän kuin nyt, mutta huumeiden käyttä oli paljon vähäisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut nettiä, taulutelevisioita, ulkomailta tilaaminen oli hankalaa, piti käyttää käteistä rahaa.
Tässä ei kysytty mikä oli silloin huonommin.
Ja käteistä kannattaa olla nytkin.
Alkoholismi, alkoholismi, alkoholismi
Perheväkivalta
Nepotismi
Suhmurointi
Asioiden maton alle lakaiseminen
Suomettuminen
Velaksi eläminen
Kerskakulutus, kuten matkustelu, ostelu ja luksustalojen rakentaminen
Laitostuminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tytöille ja naisille hyvää aikaa, näkeehän sen tästä ketjusta!
En sanoisi noinkaan. Kuten joku on ketjussa jo maininnut, niin todellinen elämä, se että ihmiset olivat tekemisissä toistensa kanssa ja vapaa-aikana luettiin kirjoja. Ne olivat hyviä asioita. Suomalaisten hyvät tulokset Pisa-testeissä perustuivat nimenomaan hyvään lukutaitoon ja luetun ymmärtämiseen. Ne olivat hyvällä tasolla ennen. Monet kuuntelivat radiotakin aktiivisesti melkein joka päivä. Toisin sanoen ihmiset jaksoivat keskittyä siihen, mitä olivat tekemässä juuri sillä hetkellä.
Ehkä molemmat asiat ovat (olivat) samaan aikaan totta. Jos perhe- ja sukupiiri oli hyvä ja mukava, eikä tapahtunut mitään ikävää (tai laitonta, rikollista), niin elämä oli varmasti hyvää. Mutta sitten taas jos jotain ikävää tapahtui tytölle tai naiselle, niin minkäänlaista "oikeutta", jota nyt pidämme absoluuttisesti itsestäänselvänä vaatimuksena, ei todellakaan ollut. Asioista vaiettiin, uhrin häpeän kulttuuri oli niin vahva, ja jos uhri ei suostunut häpeämään ja/tai haki apua ja oikeutta, yhteisö hyvin helposti tuomitsi hänet. Toki siis tuossa yhteisössäkin oli paljon vikaa, mutta vikaa oli myös koko kulttuurissa.
Eli kuten nytkin: jos satuit syntymään hyvään perheeseen (ei välttämättä rikkaaseen), jossa oli välittämistä ja toisten kunnioittamista, eikä mitään perusturvallisuuden tunnetta (vanhemman tai oma sairastuminen, kuolema perheessä tmv.) järkyttävää sattunut, todennäköisyydet mukavaan elämään olivat olemassa - ja elämä oli lukukirjoineen hyvää ja olennaiseen keskittyvää.
Jos taas kortit olivat huonommat, niin se oli sitten paljon enemmän "voi voi" kuin nykyään. Täälläkin on ketjun alussa kuvauksia siitä, miten lastensuojelu ei toiminut ollenkaan ja vaikka kaikki tiesivät perheen vanhempien väkivaltaisuudesta tai alkoholismista, kukaan eikä mikään taho ei tehnyt mitään. Ja jos tilanne on tuo, niin useimmiten -ei aina- nimenomaan naiset ja tytöt kärsivät eniten.
Eli molemmat asiat pitävät paikkaansa: "ei ollut tytöille ja naisille hyvää aikaa" ja "ihmiset olivat tekemisissä toistensa kanssa ja vapaa-aikana luettiin kirjoja" olivat 80-luvun Suomessa molemmat samaan aikaan aivan totta. Todennäköisesti vain eri ihmisille.
Ehkä samoillekin, sillä voisi kuvitella, että kirjojen maailmaan uppoutuminen saattoi olla paras mahdollinen pakopaikka vanhempiensa ongelmista kärsivälle lapselle ja nuorelle.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi, alkoholismi, alkoholismi
Perheväkivalta
Nepotismi
Suhmurointi
Asioiden maton alle lakaiseminen
Suomettuminen
Velaksi eläminen
Kerskakulutus, kuten matkustelu, ostelu ja luksustalojen rakentaminen
Laitostuminen
Vielä muutama: Tupakointi sisällä
Silloin oli samoin kuin nytkin stringejä, niukkaa vaatetta ja seksikkyyden korostamista naisilla, mitä taas esim. ysärillä ei tissibuumista huolimatta ollut.
Vierailija kirjoitti:
1980-luku oli parempaa aikaa kuin myöhemmät vuosikymmenet.
Mutta siihen aikaan henkirikoksia, itsemurhia, liikennekuolemia. alkoholiongelmaisia ja tupakoitsijoita oli enemmän. Tekniikka autoista lähtien oli huonompaa. Eikä lääketiedekään yhtä hyvää.
Onkohan liikenneonnettomuustilastoissa tietoa siitä, miten turvavyön käyttö tai käyttämättömyys näkyi kuolonuhreissa ja loukkaantuneissa? Mietin vain, kun omaan perheeseen tuli vasta 1993 auto, jossa oli takapenkillä turvavyöt... Jos niitä ei ollut, niitä ei voinut käyttää. t. kasarin lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut nettiä, taulutelevisioita, ulkomailta tilaaminen oli hankalaa, piti käyttää käteistä rahaa.
Tässä ei kysytty mikä oli silloin huonommin.
Ja käteistä kannattaa olla nytkin.
Nuo ovat asioita, jotka olivat 80-luvulla HUONOSTI!!!
Alue: Aihe vapaa
Oli tosiaan niin, että miehillä oli suomalaisessakin kulttuurissa ikään kuin sisäänrakennettu oikeus kohdella naisia kuin esineitä, heittää "rasvaista herjaa" sekä myös pilkata eri tavoin poikkeavia ihmisiä (homot, tummaihoiset, jne.). Jos nainen vastusti tai tuomitsi miesten käytöksen, häntä pidettiin tiukkapipona - ne kähminnät ja sanalliset seksuaaliset häirinnät piti vain sietää. Toisista naisista ei ollut apua, kun koko kulttuuri oli sen ajatuksen läpitunkema, että nainen aina ansaitsee sen huonon, jota hän saa, ja jos hän saa millään tavalla nk. normaalin miehen (eli ei pultsari tmv.) suunnalta osakseen "huomiota", se pitäisi ottaa vain kohteliaisuutena. Ja jos joku mies rohkenikin vastustaa toisten miesten huonoa käytöstä, hänelle kävi kuten koulukiusattua puolustamaan tulleille: homoteltiin, käännettiin pilkka häntä kohtaan, pidettiin pirttihirmun tossun alla olevana jne.
Jossain vuosituhannen vaihteessa (ehkä) tapahtui se käänne, että naisia jotka tuota eivät enää jaksaneet sietää, ei enää haukuttu - tai niin, että naiset eivät vain enää välittäneet, jos heitä haukuttiinkin. Ja yhä useampi nainen alkoi olla sitä mieltä, että nyt jo viimein riittää. Olisivatko ruotsalaiskirjat ja -filmit "Miehet jotka vihaavat naisia" auttaneet asiaa, en tiedä. Ja sitten tuli metoo-liike, joka alkoi paljastaa noita rasvaisten juttujen ja seksuaalisen häirinnän äijiä ja heitä, jotka olivat asiatonta käytöstä sivusta katselleet ja olleet siitä perinteiseen tapaan hiljaa.
Nyt sitten ns. vanhaa mallia puolustavat miehet ovat pahoillaan, kun he kokevat, että heiltä vietiin lakisääteinen oikeus ja saavutettu etu. Se kertoo siitä, että empatiaa ei välttämättä näiltä miehiltä vieläkään löydy. Ei hetkenkään ajatusta siitä, miltä toisesta ihmisestä saattaa tuntua.
Meni vähän off topic ja liian syvään päätyyn, mutta tuo on ehdottomasti huono asia 80-luvulta: naisten kohtelu.