Voiko suhde toimia jos ei halua tavata toisen lapsia?
Miehelläni on kaksi lasta jotka tapaavat isäänsä epäsäännöllisesti, ovat silloin tällöin yökylässä ja tapaavat päiväseltään. Itselläni ei ole lapsia, olen vela.
Olemme olleet yhdessä reilun vuoden, emme asu yhdessä vaikka mies toivoisi. En ole tavannut lapsia koskaan, enkä halua. Minulla ei ole heitä mitään vastaan, eikä lapsia ylipäätään, mutta en ole itse koskaan halunnut mitään uusperhekuvioita ja ollut tästä miehelleni avoin. Työskentelen pienten lasten kanssa työkseni, mutta kouluikäistä lapsista minulla ei ole mitään kokemusta, saatikka lasten kanssa olemisesta jossei se ole ammatillista. Vapaa-ajallani en osaa edes kuvitella mitä ihmettä minä lasten kanssa tekisin, miten olisin ja koen ajatukseni todella vieraana.
Minua ei yhtään haittaa jos mies viettää lastensa kanssa aikaa, päinvastoin, toivoisin että tapaisi enemmän ja olisi heidän elämässään läsnä. En näe mitään syytä itseni olla, ja mies tästä on mielensä pahoittanut. Mies on itsekkin alkanut vieraantua lapsistaan, ja tämä on aiheuttanut riitoja välillämme. Sekä miehellä että lasten äidillä on eron jälkeen ollut useampia uusperhevirityksiä, enkä haluaisi olla osana tälläistä jatkumoa koska koen sen olevan lapsia kohtaan väärin että aikuiset ympärillä vaihtuvat jatkuvasti.
Kuinka tälläinen tilanne ratkeaa? En minä voi sormia napsauttamalla muuttua sellaiseksi ihmiseksi joka osaa olla luontevasti minulle epäluonnollisessa tilanteessa. Olen valmis pitämään oman asuntoni siihen asti että lapset ovat isoja ja tukemaan mieheni vanhemmuutta kaikilla tavoin paitsi olemalla läsnä.
Kommentit (78)
Kommentit eivät taaskaan tule läpi, mutta ymmärrän sinua täysin ap. Minulla on kokemuksia vastaavasta, ja siinä oli viisainta pitää oma päänsä vaikka olisi mikä.
Miten mies perustelee asiaa?
- ei halua uusperhekuviota
- seurustelee miehen kanssa joka rakentaa aktiivisesti haaremia
Hmm..
No, itse sanoisin että lähde nyt hemmetti soikoon tuosta kuviosta välittömästi. Oksettava ajatuskin että mies rekryää lastensa elämiin uusia naishahmoja, kun heillä on jo se äiti. Lapset saavat hahmot sitten koulusta, harrastuksista, ei isän panojen tarvitse niitä olla. Hyi hemmetti miten oksettava tämä suomen "perhekulttuuri" kerta kaikkiaan
Mulla on 2 omaa lasta enkä toivo uusien naisystävien heitä tapaavan. En myöskään itse välitä tavata naisten lapsia. Parisuhde parempi kun pitää siitä lapset erossa.
Kuten sanoin, ongelma ei ole se etten tykkäisi miehen lapsista. Pidän kaikista lapsista ja minulla ei tule koskaan olemaan mitään negatiivista sanottavaa siitä että ne lapset ovat ja että isänsä heidän kanssaan olisi. En vaan itse koe sopivani kuvioon tai minun siinä olemiseni olevan lapsille hyväksi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 omaa lasta enkä toivo uusien naisystävien heitä tapaavan. En myöskään itse välitä tavata naisten lapsia. Parisuhde parempi kun pitää siitä lapset erossa.
Se on sitä paasaamista millä muinoin saatiin tyhmät uskomaan mitä vain. Nykyään aiheuttaa vittuilua uskiksia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 omaa lasta enkä toivo uusien naisystävien heitä tapaavan. En myöskään itse välitä tavata naisten lapsia. Parisuhde parempi kun pitää siitä lapset erossa.
Se on sitä paasaamista millä muinoin saatiin tyhmät uskomaan mitä vain. Nykyään aiheuttaa vittuilua uskiksia kohtaan.
Vauva pistää parastaan teknisissä toteutuksessa. Kommentti oli toiseen ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, ongelma ei ole se etten tykkäisi miehen lapsista. Pidän kaikista lapsista ja minulla ei tule koskaan olemaan mitään negatiivista sanottavaa siitä että ne lapset ovat ja että isänsä heidän kanssaan olisi. En vaan itse koe sopivani kuvioon tai minun siinä olemiseni olevan lapsille hyväksi.
-ap
No ei olekaan. Yritä alkaa leikkimään lapsille äitiä, niin saat ykkösvaimon vihat niskaasi ikuisiksi ajoiksi ja jopa lapset alkavat halveksumaan sinua. Pysyessäsi erillään lapsista osoitat sentään jotain kunnioitusta ykkösvaimolle. Sadistinen ja paha mies tietenkin toivoo, että eksää satutetaan kaikin mahdollisin tavoin. Älä lankea miehen pahuuteen. Pysy erossa, mieluiten lopeta koko suhde
Vierailija kirjoitti:
Yleensä naiset eivät tykkää miesten lapsista. Kyseessä ei ole vika vaan ominaisuus.
Miehet sitä vastoin kerrassaan palvovat naisten lapsia uusissa suhteissa. Eiku..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä naiset eivät tykkää miesten lapsista. Kyseessä ei ole vika vaan ominaisuus.
Miehet sitä vastoin kerrassaan palvovat naisten lapsia uusissa suhteissa. Eiku..
Johtuisiko vaikka siitä, että ihmiskunta ei ole yhden siittäjän haaremi, vaikka jokainen mies yrittää käyttäytyä kuin se olisi. Jokainen mies näkee jokaisen naisen omana äitinään, omana siitettävänään ja lastensa äitinä, täysin omien impulssiensa ja himojensa mukaan, täysin piittaamatta kaikista muista osapuolista
Suomen kansa - uusperheet, haaremien keräilijät, palavat JO NYT helvetissä ja suunta on koko ajan kumuloituva käyrä alaspäin. Hyvät naiset menevät lakkoon ja muuttavat pois, jäljelle jää absoluuttinen apinaroska, jonka muslimit nitistävät
Sellainen suhde ei toimi hyvin. Jos et sitä ymmärrä, joudut mielenterveysongelmiin.
Ehdottomuus harvoin parisuhteessa toimii. Puhukaa, ymmärtäkää toisianne ja osoittakaa se.
Aina muuten särähtää korvaan pahasti, kun joku sanoo ettei halua viettää aikaa ihmisten kanssa joita ei ole valinnut. Sitten varmaan pitäisi tapailla ihmistä, jolla ei ole läheisiä suhteita kehenkään. Ihmiset tulevat pakettina. Lapsineen, ystävineen, lemmikkeineen.. Rajat toki saa vetää tarvittaessa mutta noin jyrkkä suhtautuminen puolison läheisiin? Sellainen puoliso kyllä saisi lähtöpassit minun elämästäni.
Jos ei halua punaista autoa, ei osta punaista autoa. Jos ei halua säätää toisen lasten kanssa, ottaa lapsettoman kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsilla olisi edes isäänsä jonkunlainen säännöllinen suhde, niin tilanne olisi ihan eri. Mutta jos lapset jo vierastavat isäänsä, niin tilannetta ei todellakaan paranna vaivaantunut vieras aikuinen jonka huomioiminen vie kuitenkin isältä energiaa ja aikaa. Lapset eivät halua olla isällään kun maksimissaan yhden yön, sitten itkevät kotiinsa. Olen sitä mieltä että lasten ja isien välit pitäs olla sen verran kunnossa että se paletti toimii ennenkuin siihen ulkopuolisia sotketaan.
-ap
Äijä kuullostaa ihan taukilta. Jos ei edes niiden lastensa kanssa saa hommaa toimimaan niin miten ihmeessä kuvittelee että teillä olisi mahdollista yhdessä elää jotain tasapainoista uusperhe-elämää. Just joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, ongelma ei ole se etten tykkäisi miehen lapsista. Pidän kaikista lapsista ja minulla ei tule koskaan olemaan mitään negatiivista sanottavaa siitä että ne lapset ovat ja että isänsä heidän kanssaan olisi. En vaan itse koe sopivani kuvioon tai minun siinä olemiseni olevan lapsille hyväksi.
-ap
No ei olekaan. Yritä alkaa leikkimään lapsille äitiä, niin saat ykkösvaimon vihat niskaasi ikuisiksi ajoiksi ja jopa lapset alkavat halveksumaan sinua. Pysyessäsi erillään lapsista osoitat sentään jotain kunnioitusta ykkösvaimolle. Sadistinen ja paha mies tietenkin toivoo, että eksää satutetaan kaikin mahdollisin tavoin. Älä lankea miehen pahuuteen. Pysy erossa, mieluiten lopeta koko suhde
Mikä on ykkösvaimo ja miksi sitä pitäisi kiusata?
Siinä mielessä v aikea vastata kun ei tiedä mihin suuntaan teilla on aikomus suhdettanne kehittää vain jäädä nykyiseen olotilaan?
Jos tarkoitus ei ole alkaa rakennella mitään yhdessäasumismuotoa, jos tarkoitus on jatkaa kumpikin omissa asunnoissa ja pitää suhde pelkästään teidän välisenänne, niin miksi ei.
Itse kyllä ajatteln onko järkeä tai hyväksi lapsille marssittaa heitä taas uuden "tädin" elämään kun tulevaisuus on epävarma. Ette asu yhdessä, et halua uusperhettä. Jos kyseessä olisi minä ja minun lapseni pitäisin heidät kyllä erossa suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä v aikea vastata kun ei tiedä mihin suuntaan teilla on aikomus suhdettanne kehittää vain jäädä nykyiseen olotilaan?
Jos tarkoitus ei ole alkaa rakennella mitään yhdessäasumismuotoa, jos tarkoitus on jatkaa kumpikin omissa asunnoissa ja pitää suhde pelkästään teidän välisenänne, niin miksi ei.
Itse kyllä ajatteln onko järkeä tai hyväksi lapsille marssittaa heitä taas uuden "tädin" elämään kun tulevaisuus on epävarma. Ette asu yhdessä, et halua uusperhettä. Jos kyseessä olisi minä ja minun lapseni pitäisin heidät kyllä erossa suhteesta.
Niin, olen ihan samaa mieltä, että minut ja suhteemme voisi pitää aivan erillisenä asiana lapsista, mutta mies haaveilee yhteenmuutosta ja siitä että viettäisin hänen lastensa kanssa aikaa. Minulla ei luotto riitä vielä edes miettimään mitään sitoutumista vakavasti, koska miehellä on ollut taipumusta uskottomuuteen ja näitä uusperhevirityksiä hänellä on ollut lähemmäs kymmenen...
Kovasti ovat yleistyneet nämä ihmettelyt, ei haluta olla kumppanin lasten kanssa tekemisissä, mutta kuitenkin otetaan kumppani jolla on lapsia? Alku huuma voi toki onnistua, mutta sanomista tulee ajan mittaan aivan varmasti jossain muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä v aikea vastata kun ei tiedä mihin suuntaan teilla on aikomus suhdettanne kehittää vain jäädä nykyiseen olotilaan?
Jos tarkoitus ei ole alkaa rakennella mitään yhdessäasumismuotoa, jos tarkoitus on jatkaa kumpikin omissa asunnoissa ja pitää suhde pelkästään teidän välisenänne, niin miksi ei.
Itse kyllä ajatteln onko järkeä tai hyväksi lapsille marssittaa heitä taas uuden "tädin" elämään kun tulevaisuus on epävarma. Ette asu yhdessä, et halua uusperhettä. Jos kyseessä olisi minä ja minun lapseni pitäisin heidät kyllä erossa suhteesta.
Niin, olen ihan samaa mieltä, että minut ja suhteemme voisi pitää aivan erillisenä asiana lapsista, mutta mies haaveilee yhteenmuutosta ja siitä että viettäisin hänen lastensa kanssa aikaa. Minulla ei luotto riitä vielä edes miettimään mitään sitoutumista vak
Onko mies itse kertonut? Pisteet rehellisyydestä, harva kai mielellään kertoo uudelle kumppanilleen, kuinka paljon epäonnistuneita yritelmiä on takana. Kenties kertoi varoittaakseen sinua että sama on teilläkin edessä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi red flag, jos potentiaalinen kumppani ei haluaisi tavata minun elämäni tärkeimpiä ihmisiä (=lapsiani).
Olisiko sinulle ap vastaavasti ok, jos mies ei haluaisi tavata vanhempiasi/sisaruksiasi/ystäviäsi?
Silloin tuskin lähtisit suhteeseen ihmisen, joka ei halua tavata lapsiasi, kanssa? Aloittajan tapauksessa hän on tehnyt kantansa selväksi jo suhteen alussa ja mies hyväksyi sen. Nyt kuitenkin, kun suhdetta on jo jatkunut jonkun aikaa, näyttää siltä, ettei hyväksy kuitenkaan.
Hieno ajattelutapa sinulla. Kyllähän ne sopeutuu vaikka mihin kun on pakko mutta ei se siitä mukavaa tai reilua tee.