Lue keskustelun säännöt.
Voiko suhde toimia jos ei halua tavata toisen lapsia?
16.10.2024 |
Miehelläni on kaksi lasta jotka tapaavat isäänsä epäsäännöllisesti, ovat silloin tällöin yökylässä ja tapaavat päiväseltään. Itselläni ei ole lapsia, olen vela.
Olemme olleet yhdessä reilun vuoden, emme asu yhdessä vaikka mies toivoisi. En ole tavannut lapsia koskaan, enkä halua. Minulla ei ole heitä mitään vastaan, eikä lapsia ylipäätään, mutta en ole itse koskaan halunnut mitään uusperhekuvioita ja ollut tästä miehelleni avoin. Työskentelen pienten lasten kanssa työkseni, mutta kouluikäistä lapsista minulla ei ole mitään kokemusta, saatikka lasten kanssa olemisesta jossei se ole ammatillista. Vapaa-ajallani en osaa edes kuvitella mitä ihmettä minä lasten kanssa tekisin, miten olisin ja koen ajatukseni todella vieraana.
Minua ei yhtään haittaa jos mies viettää lastensa kanssa aikaa, päinvastoin, toivoisin että tapaisi enemmän ja olisi heidän elämässään läsnä. En näe mitään syytä itseni olla, ja mies tästä on mielensä pahoittanut. Mies on itsekkin alkanut vieraantua lapsistaan, ja tämä on aiheuttanut riitoja välillämme. Sekä miehellä että lasten äidillä on eron jälkeen ollut useampia uusperhevirityksiä, enkä haluaisi olla osana tälläistä jatkumoa koska koen sen olevan lapsia kohtaan väärin että aikuiset ympärillä vaihtuvat jatkuvasti.
Kuinka tälläinen tilanne ratkeaa? En minä voi sormia napsauttamalla muuttua sellaiseksi ihmiseksi joka osaa olla luontevasti minulle epäluonnollisessa tilanteessa. Olen valmis pitämään oman asuntoni siihen asti että lapset ovat isoja ja tukemaan mieheni vanhemmuutta kaikilla tavoin paitsi olemalla läsnä.
Kommentit (78)
Olen vela, enkä tajua veloja, jotka alkavat suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on (alaikäisiä) lapsia ja sitten itkevät, kun niiden kanssa pitäisi olla tekemisissä. Ei isukin/äitylin kanssa nyt vain voi saada kahden lapsettoman aikuisen välistä suhdetta, se pitäisi tyhmimmänkin ymmärtää ihan kokeilematta.
Itselleni lapset olisivat ehdoton ei. En lähtisi edes kevyeen suhteeseen jonkun isin kanssa., koska se, että miehellä on lapsia hävittää kaiken kiinnostukseni häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa luoda kaverillisia suhteita edes aikuisiin, niin en kyllä varmastikkaan lapsiin. Kuten aloituksessa sanoin, suhtautumiseni kaikkiin lapsiin on lähtökohtaisesti lämmin ja ammatillinen, mutta mitään kokemusta minulla ei ole vapaa-ajan ympyröistä enkä vaan näe itseäni yhdenkään lapsen "kaverina". Ohimennen olisin lapset valmis tapaamaan, mutta en todellakaan viettämään aikaa miehen luona lasten aikaan, koska mitä ihmettä minä siellä tekisin?
Miksi ihmeessä aloit suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia? :D
En ymmärrä tuollaista tunnevetoista pariutumista ilman mitään järjen hiventäkään, kyllä siinä pitää muutkin osa-alueet natsata eikä pelkän panetuksen ja synkkaamisen vuoksi yhteen mennä. Joku voi olla vaikka miten kiva ja kiihottava mies/nainen, mutta jos elämäntyylit ja arvot ei sovi yhteen niin ne ei vaan sovi.
Minulle tuo olisi myös red flag, koska lapset nyt vaan ovat osa sitä pakettia, mutta toki tilanteet, ihmiset ja parisuhteet ovat erilaisia. Minulla on ystävä joka on ollut nyt 5 vastaavanlaisessa tilanteessa kuin ap, tosin hän on se osapuoli jolla on lapset ja kokee tilanteen ajoittain aika raskaana. Kumppani on siis tehnyt selväksi, ettei ole kiinnostunut viettämään aikaa/tutustumaan lapsiin, mikä on johtanut ystäväni elämän siiloutumiseen. Puolet kuukaudesta on parisuhde-elämää ja toinen puoli on perhe-elämää ja nämä maailmat eivät saa kohdata eli esim. lomat ja muut ovat haastavia.
Hän myös kaipaisi välillä henkistä tukea lasten kanssa, siis lähinnä kuuntelua, mutta kumppaninsa on vetänyt tiukan rajan joten kipuilee asioiden kanssa yksin.
Heillä alkoi tuo kuvio ihan hyvin, mutta nyt kun ovat olleet noin pitkään yhdessä niin tilanne on alkanut muuttua kuormittavaksi. Lapset (nyt teinejä) ovat tietoisia kumppanista ja eivät taida pitää tilanteesta koska ovat ehkä hiukan loukkaantuneita kun heidät on rajattu ulos, mikä aiheuttaa lisää ongelmia.
Eli AP:lle sanoisin, että koita pikkuhiljaa muuttaa tilannetta, ettei tilanne pääse paineistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa luoda kaverillisia suhteita edes aikuisiin, niin en kyllä varmastikkaan lapsiin. Kuten aloituksessa sanoin, suhtautumiseni kaikkiin lapsiin on lähtökohtaisesti lämmin ja ammatillinen, mutta mitään kokemusta minulla ei ole vapaa-ajan ympyröistä enkä vaan näe itseäni yhdenkään lapsen "kaverina". Ohimennen olisin lapset valmis tapaamaan, mutta en todellakaan viettämään aikaa miehen luona lasten aikaan, koska mitä ihmettä minä siellä tekisin?
Miksi ihmeessä aloit suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia? :D
En ymmärrä tuollaista tunnevetoista pariutumista ilman mitään järjen hiventäkään, kyllä siinä pitää muutkin osa-alueet natsata eikä pelkän panetuksen ja synkkaamisen vuoksi yhteen mennä. Joku voi olla vaikka miten kiva ja kiihottava mies/nainen, mutta jos elämäntyylit ja arvot ei sovi yhteen niin ne ei vaan sovi.
Mikä sopii kellekkin. Kyllä minulle sopii se että miehellä on lapsia ja että asumme erillään.
Älä ainakaan hanki lapsia miehen kanssa, joka on isä aiemman liiton lapsilleen kolme yötä vuodessa. Aivan järkyttävää, onko hänellä jokin tunnevamma kun pystyy hylkäämään omat lapsensa tuolla tavoin? Ei ihme, että vaistosi varoittaa sinua sekaantumasta koko soppaan, usko sitä. Miehessä on jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi seurustelet kusipään kanssa?
Mies ei koskaan ole ollut minulle kusipää, vaan todella kiltti. Me kaikki ollaan ihmisenä vajavaisia, eikä vapaaehtoisesti lapsettomalle ole mikään kynnyskysymys jos mies ei osaa olla vanhempi.
Enemmän ihmettelen että miksi tälläisen miehen kanssa on lapsia haluttu tehdä.
Pidemmällä tähtäimellä ei tule toimimaan. Kevyenä tapailusuhteena voi toimia, mutta tärkeää että kumpikaan ei odota mitään enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan hanki lapsia miehen kanssa, joka on isä aiemman liiton lapsilleen kolme yötä vuodessa. Aivan järkyttävää, onko hänellä jokin tunnevamma kun pystyy hylkäämään omat lapsensa tuolla tavoin? Ei ihme, että vaistosi varoittaa sinua sekaantumasta koko soppaan, usko sitä. Miehessä on jotain vikaa.
Tästä me riitelemmekin, en minäkään hyväksy että tapaa lapsiaan niin vähän. Omasta mielestään ei ole hylännyt lapsiaan ja aikoo petrata.
Ja en todellakaan ole hankkimassa lapsia tälläisen miehen kanssa, kun en halua lapsia muutenkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan hanki lapsia miehen kanssa, joka on isä aiemman liiton lapsilleen kolme yötä vuodessa. Aivan järkyttävää, onko hänellä jokin tunnevamma kun pystyy hylkäämään omat lapsensa tuolla tavoin? Ei ihme, että vaistosi varoittaa sinua sekaantumasta koko soppaan, usko sitä. Miehessä on jotain vikaa.
Tästä me riitelemmekin, en minäkään hyväksy että tapaa lapsiaan niin vähän. Omasta mielestään ei ole hylännyt lapsiaan ja aikoo petrata.
Ja en todellakaan ole hankkimassa lapsia tälläisen miehen kanssa, kun en halua lapsia muutenkaan
Kyllä hän on lapsensa hylännyt, ihan jokaisella mittapuulla. Huolestuttavaa, että pyrkii puhumaan mustaa valkoiseksi. Jos ei ota vastuuta ja korjaa tilannetta sanotaanko vaikka puolessa vuodessa, nostaisin kytkintä. Tunnevammaisuus tulee heijastumaan muuhunkin elämään, omat lapset ovat kuitenkin biologisesti tärkeimpiä ja heistä haluaa pitää huolen viimeiseen asti. Jotain mätää tässä tosiaan on, olet fiksu nainen, hyvää pohdintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi seurustelet kusipään kanssa?
Mies ei koskaan ole ollut minulle kusipää, vaan todella kiltti. Me kaikki ollaan ihmisenä vajavaisia, eikä vapaaehtoisesti lapsettomalle ole mikään kynnyskysymys jos mies ei osaa olla vanhempi.
Enemmän ihmettelen että miksi tälläisen miehen kanssa on lapsia haluttu tehdä.
Ovat varmaankin olleet "vahinkoja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa luoda kaverillisia suhteita edes aikuisiin, niin en kyllä varmastikkaan lapsiin. Kuten aloituksessa sanoin, suhtautumiseni kaikkiin lapsiin on lähtökohtaisesti lämmin ja ammatillinen, mutta mitään kokemusta minulla ei ole vapaa-ajan ympyröistä enkä vaan näe itseäni yhdenkään lapsen "kaverina". Ohimennen olisin lapset valmis tapaamaan, mutta en todellakaan viettämään aikaa miehen luona lasten aikaan, koska mitä ihmettä minä siellä tekisin?
Miksi ihmeessä aloit suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia? :D
En ymmärrä tuollaista tunnevetoista pariutumista ilman mitään järjen hiventäkään, kyllä siinä pitää muutkin osa-alueet natsata eikä pelkän panetuksen ja synkkaamisen vuoksi yhteen mennä. Joku voi olla vaikka miten kiva ja kiihottava mies/nainen, mutta jos elämäntyylit ja arvot ei sovi yhteen niin ne ei vaan sovi.
Ei tuo kovin tunnevetoiseltakaan vaikuta jos kumpikaan ei ole halukas tekemään kompromisseja. Yleensä jos on hullun ihastunut, sitä on valmis tekemään lähes mitä tahansa saadakseen homman toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tilanne on se, että mies ajattelee tunteella ja minä järjellä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi seurustelet kusipään kanssa?
Mies ei koskaan ole ollut minulle kusipää, vaan todella kiltti. Me kaikki ollaan ihmisenä vajavaisia, eikä vapaaehtoisesti lapsettomalle ole mikään kynnyskysymys jos mies ei osaa olla vanhempi.
Enemmän ihmettelen että miksi tälläisen miehen kanssa on lapsia haluttu tehdä.
Puhu vain omasta puolestasi. Olen vela enkä koskisi lapsiaan tuolla tavoin kohtelevaan mieheen edes kaverin pimpillä. Kun lapsia tekee, on osattava olla vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"
Käyttämämme termit kuitenkin paljastavat mistä on kyse.
Sinä käytit termejä mies ja poikaystävä. Minä käytin termiä kumppani. Eli joku kevyt tapailusuhde varmasti onnistuu, mutta kumppanuus ei. Ei vain ole mahdollista olla kumppani olematta kiinteä osa toisen elämää"
Tuo nyt oli sun päätelmä "kevyt tapailusuhde", mä viittasin esim. entiseen avopuolisoon joka ei ollut tekemisissä mun vanhempieni eikä kavereiden kanssa, ja nykyisen aviopuolison sisaren ja äidin kanssa mä en ole tekemisissä, ja aika pitkälti omat kaveritkin meillä on. Toki tässä nyt puhutaan lapsettomista pareista.
Vaikuttaa siltä että mies haluaa sinut hoitamaan lapsia, vaikka ei itsekkään ole mikään esimerkillinen isä tai puolisokaan. Ihan syystä on varmasti lasten äiti hänet jättänyt. En oikeastaan tajua miten pidät tuollaista miestä edes viehättävänä. Luuserihan tuo on ja aiheuttaa läheisilleen pelkkää kärsimystä. Kannattaa etsiä sellainen mies joka ei aiheuta sinulle tai omille lapsilleen kärsimystä. Jos ihmiset luokitellaan kolmeen kategoriaan: Kärsimystä aiheuttava, neutraali, positiivisia asioita aiheuttava, niin pyri saamaan edes tuo neutraali, jos et löydä positiiviseen kategoriaan luokittuvaa miestä.
Olen yllättynyt miten moni palstalla kehottaa sinua noilla spekseillä leikkimään perhettä, kun ei edes mies pysty sitä olemaan lapsilleen. Huomaat sen hyvin ja vedät terveytä rajoja omille resursseillesi, kuten ajallesi, rahoillesi ja ennenkaikkea mahsollisuuksillesi tulevaisuudessa löytää oikea onni, näistä viimeisimmän evääminen miehen toimesta on törkeintä.
Suosittelen miehellesi oikeaa kohtaamista, helpottaisi teidänkin arkea:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi red flag, jos potentiaalinen kumppani ei haluaisi tavata minun elämäni tärkeimpiä ihmisiä (=lapsiani).
Olisiko sinulle ap vastaavasti ok, jos mies ei haluaisi tavata vanhempiasi/sisaruksiasi/ystäviäsi?
Eri - Mä olen kerran yrittänyt tapailla miestä jolla oli lapsi, ei vaan onnistunut. En pidä lapsista eikä hänen lapsensa pitänyt musta, pari kertaa siis tämän lapsen tapasin.
Mulle olisi ja on ollut ihan ookoo jos mies ei halua tavata mun vanhempiani, kavereiden suhteen ehkä hankalampaa jos ei halua tavata mutta kyllä sekin on aikoinaan onnistunut. En minäkään ole ollut kaikkien poikaystävien piireistä kiinnostunut.
Samaa ihmettelin itsekin, että miten vela-ap on ylipäätään mennyt kimppaan lapsia omaavan miehen kanssa, kun vela-miehiäkin on runsaasti olemassa.
Miksi seurustelet kusipään kanssa?