Lue keskustelun säännöt.
Voiko suhde toimia jos ei halua tavata toisen lapsia?
16.10.2024 |
Miehelläni on kaksi lasta jotka tapaavat isäänsä epäsäännöllisesti, ovat silloin tällöin yökylässä ja tapaavat päiväseltään. Itselläni ei ole lapsia, olen vela.
Olemme olleet yhdessä reilun vuoden, emme asu yhdessä vaikka mies toivoisi. En ole tavannut lapsia koskaan, enkä halua. Minulla ei ole heitä mitään vastaan, eikä lapsia ylipäätään, mutta en ole itse koskaan halunnut mitään uusperhekuvioita ja ollut tästä miehelleni avoin. Työskentelen pienten lasten kanssa työkseni, mutta kouluikäistä lapsista minulla ei ole mitään kokemusta, saatikka lasten kanssa olemisesta jossei se ole ammatillista. Vapaa-ajallani en osaa edes kuvitella mitä ihmettä minä lasten kanssa tekisin, miten olisin ja koen ajatukseni todella vieraana.
Minua ei yhtään haittaa jos mies viettää lastensa kanssa aikaa, päinvastoin, toivoisin että tapaisi enemmän ja olisi heidän elämässään läsnä. En näe mitään syytä itseni olla, ja mies tästä on mielensä pahoittanut. Mies on itsekkin alkanut vieraantua lapsistaan, ja tämä on aiheuttanut riitoja välillämme. Sekä miehellä että lasten äidillä on eron jälkeen ollut useampia uusperhevirityksiä, enkä haluaisi olla osana tälläistä jatkumoa koska koen sen olevan lapsia kohtaan väärin että aikuiset ympärillä vaihtuvat jatkuvasti.
Kuinka tälläinen tilanne ratkeaa? En minä voi sormia napsauttamalla muuttua sellaiseksi ihmiseksi joka osaa olla luontevasti minulle epäluonnollisessa tilanteessa. Olen valmis pitämään oman asuntoni siihen asti että lapset ovat isoja ja tukemaan mieheni vanhemmuutta kaikilla tavoin paitsi olemalla läsnä.
Kommentit (78)
Jos mies toivoo kumppaniltaan halua rakentaa suhde myös lapsiin niin sitten ei toimi. On ok haluta "uusperhekuviota" ja on ok olla haluamatta sitä. Jos ette saa mitään kompromissiä aikaiseksi niin voi olla, että tulee ero kun asia alkaa hiertää liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle olisi red flag, jos potentiaalinen kumppani ei haluaisi tavata minun elämäni tärkeimpiä ihmisiä (=lapsiani).
Olisiko sinulle ap vastaavasti ok, jos mies ei haluaisi tavata vanhempiasi/sisaruksiasi/ystäviäsi?
En nyt koe että vanhemmat/sisarukset/ystävät on sama asia (en kyllä halua tavata miehen perhettään ilman tärkeää syytä) kuin lapset. Minusta olisi tärkeää että lapsilla olisi hyvä suhde isäänsä ja tämä ottaisi lapsista vastuuta. Joku vaivaantuneen sohvannurkassa istuva isin kymmenes tyttökaveri ei ole lasten kannalta paras ratkaisu, parempi että ovat isänsä kanssa keskenään.
-ap
Tuo kuulostaa kyllä aika ison mittaluokan haasteelta parisuhteessanne. Ymmärrän kyllä miestäkin, mikset voisi luoda jonkinlaiset kaverilliset suhteet lapsiin ? Eivät ne kouluikäiset nyt ole niin hirveän erilaisia kuin pikkulapset, enemmän järkeä vain päässä.
En osaa luoda kaverillisia suhteita edes aikuisiin, niin en kyllä varmastikkaan lapsiin. Kuten aloituksessa sanoin, suhtautumiseni kaikkiin lapsiin on lähtökohtaisesti lämmin ja ammatillinen, mutta mitään kokemusta minulla ei ole vapaa-ajan ympyröistä enkä vaan näe itseäni yhdenkään lapsen "kaverina". Ohimennen olisin lapset valmis tapaamaan, mutta en todellakaan viettämään aikaa miehen luona lasten aikaan, koska mitä ihmettä minä siellä tekisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on joku ongelma ap. Se ettei halua uusperhettä, se että haluaa pitää omaa asunnot ja se että haluaa olla vain isän tyttöystävä ja sillä tapaa hieman etäisempi, on ok. Mutta ettei suostu yhtään tapaamaan kumppanin läheisiä ja selittelee sitä noin kummallisesti, kertoo että sinulla on joku aika iso solmu päässäsi.
Niin kauan kun pidätte omat asuntonne, niin toi kuvio voi mielestäni toimia ihan hyvin. Pitäkää suhde tapailusuhteena ainakin siihen asti, kunnes lapset ovat teinejä tai aikuisia. Siinä vaiheessa heidän kanssa ei enää tarvitse mitään kovin kummoista tehdä, mihin sinut haluttaisiin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä on solmu päässä, mutta itse haluan viettää vapaa-aikaani minulle tärkeiden ihmisten kanssa, heidän kanssaan osaan toimia ja olla luontevasti. Muuten ihmissuhteet ovat minulle vaikeita ja olen jo montakymmentä vuotta tottunut viettämään vapaa-aikaani omaehtoisesti, en lasten ehdoilla ja tuntuu, että olen jo liian vanha oppimaan. En vain osaa olla enkä näe miten oppisin, ja koen kuitenkin että lapsille on parasta olla niiden ihmisten kanssa jotka haluavat heidän kanssaan olla ja joiden kanssa se on mielekästä ja luontevaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi red flag, jos potentiaalinen kumppani ei haluaisi tavata minun elämäni tärkeimpiä ihmisiä (=lapsiani).
Olisiko sinulle ap vastaavasti ok, jos mies ei haluaisi tavata vanhempiasi/sisaruksiasi/ystäviäsi?
Eri - Mä olen kerran yrittänyt tapailla miestä jolla oli lapsi, ei vaan onnistunut. En pidä lapsista eikä hänen lapsensa pitänyt musta, pari kertaa siis tämän lapsen tapasin.
Mulle olisi ja on ollut ihan ookoo jos mies ei halua tavata mun vanhempiani, kavereiden suhteen ehkä hankalampaa jos ei halua tavata mutta kyllä sekin on aikoinaan onnistunut. En minäkään ole ollut kaikkien poikaystävien piireistä kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies haluaa sun tapaavan lapsia niin hankalaksi menee. Parempi kun miehellä on aikuiset lapset tai ei ole lapsia.
"koen kuitenkin että lapsille on parasta olla niiden ihmisten kanssa jotka haluavat heidän kanssaan olla ja joiden kanssa se on mielekästä ja luontevaa."
Lapset on kyllä harvinaisen sopeutuvia. En usko, että asia olisi heille mikään ongelma. Nyt puolustelet omaa ongelmaasi selittelemällä, että haluat vain lasten parasta. Näinhän asia ei oikeasti ole vaan nimenomaan haluat itsesi parasta. Muiden parhaalla ei väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te riitelette siitä, että mies ei osaa tavata lastaan? En tuhlaisi aikaa mieheen. Kohta se keksii sua syyttää kaikesta,mitä itse töpeksii.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa kyllä aika ison mittaluokan haasteelta parisuhteessanne. Ymmärrän kyllä miestäkin, mikset voisi luoda jonkinlaiset kaverilliset suhteet lapsiin ? Eivät ne kouluikäiset nyt ole niin hirveän erilaisia kuin pikkulapset, enemmän järkeä vain päässä.
Miksi luoda mitään kun eivät asu yhdessä? Ja jos ei kiinnosta toisten lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan, että otatte tavaksi käydä yhdessä pitsalla tms. Rajattu aika, paikka ja tekeminen helpottaa olemista. Sitten huomaat, onko se riittävä kontaktipinta miehesi kannalta tai onko liikaa sinulle. Sen jälkeen voi vetää johtopäätöksiä. Tuollainen ehdottomuus kuin sinulla on, johtaa vain suhteen loppumiseen (todennäköisesti tulee esiin muissakin asioissa).
Periaatteessa voi olla tapaamatta, mutta käytännössä on vaikeaa ja aiheuttaa ristiriitoja. MInun mieheni lapset ovat jo aikuisia, mutta miestä selvästi hävettää sukulaistensa edessä, kun kysellään ollaanko tavattu lapsia ja jotenkin mieskin tapaa heitä harvemmin, kun ei ilmeisesti koe löytävänsä samalla tavalla aikaa, kun se ei ole meidän yhteistä tekemistä. Minullakaan ei ole lapsia, mutta sinusta poiketen olisin niitä halunnut ja se on minulla varmasti osasyy, etten halua nähdä lähemmin sitä, mistä olen jäänyt paitsi. Me olemme olleet yhdessä jo vuosia, mutta pitäneet omat asuntomme, vaikka olemmekin vapaa-aikamme aina yhdessä. Suren itsekin, että meidän välillä on tällainen ikävä asia, mutta en halua käyttää vähäistä vapaa-aikaani seurassa, jota en ole itse valinnut. Muiden sukulaisten kanssa ongelmaa ei ole vaan tapaamme niin minun kuin hänenkin sukulaisiaan yhdessä.
Mulle omat lapseni ovat niin tärkeitä, että en haluaisi olla ihmisen kanssa, joka ei ole yhtään kiinnostunut heitä tapaamaan. En tarkoita, että pitäisi olla niistä tuntemattomista lapsista varsinaisesti kiinnostunut vaan, että edes vähän yrittää minun vuokseni. Toki olet sanonut, ettet halua uusperhe-elämää, mutta varmaan mies on silti olettanut sinun edes joskus lapsiaan tapaavan. Eihän sen tosiaan tarvitse mitään uusperhe-elämää olla, jos käy joskus näkemässä miestä niin, että lapset ovat läsnä.
Tuo miehen vanhemmuus tuntuu olevan niin hataralla pohjalla että olisi kyllä ongelma itsellenikin. Tuollaisen kanssa on todella helpolla äkkiä päävastuussa niiden lasten kasvattamisesta varsinkin kun selvästi välität ja olet koko touhussa se vastuullisempi osapuoli.
Jos lapsilla olisi edes isäänsä jonkunlainen säännöllinen suhde, niin tilanne olisi ihan eri. Mutta jos lapset jo vierastavat isäänsä, niin tilannetta ei todellakaan paranna vaivaantunut vieras aikuinen jonka huomioiminen vie kuitenkin isältä energiaa ja aikaa. Lapset eivät halua olla isällään kun maksimissaan yhden yön, sitten itkevät kotiinsa. Olen sitä mieltä että lasten ja isien välit pitäs olla sen verran kunnossa että se paletti toimii ennenkuin siihen ulkopuolisia sotketaan.
-ap
Yleensä naiset eivät tykkää miesten lapsista. Kyseessä ei ole vika vaan ominaisuus.
No ei se varmaan voi jos se ei miehelle sovi. Jos molemmille kuvio ok niin sitten toimii.