Mitä nämä niin sanotut metatyöt ovat?

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan ole sanonut, että kaupassa käynti tai pyykinpesu olisivat metatöitä. Se, että suunnittelee mitä kaupasta ostaa ja milloin mitäkin pyykkiä pitäisi pestä, on sitä metatyötä. 

On tämä nyt vaikea termi ihmisten ymmärtää.

Ei, vaan aikuisen ihmisen on vaikea ymmärtää, mitä hemmetin niin hankalaa suunnittelemista näissä arjen asioissa on, että siitä voidaan käyttää minkään sortia termiä, jota kuvataan sanalla työ.

Miten poikkeaa sanasta kotiTYÖ? Vastustatko sitä myös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo on sitä jumalattoman vaikeaa säätämistä metaroskaa mitä naiset harrastaa. Tehdään helpot asiat niin jesuksen vaikeasti. 

Viimeksi kun olin polttariporukassa mukanan, niin koko viikonloppu oli suunniteltu noin kymmenessä viestissä. Bestman ilmoitti missä bileet ovat. Milloin. Kuka hankkii ruuat. Kuka käy Tallinnassa hakemassa viinaa. Sitten oli kaksi viestiä ohjelmavaihtoehdoista ja sitten kerrottiin paljonko pakolliset menot kustantavat. 

Toki voi säätää ja metailla niin kuin jotkut naiset haluaa. 

Olen kuullut tilanteesta, kun jostain kertakäyttökupin väristä oli 50 viestin keskustelu naisten polttareita suunniteltaessa.

Toisin sanoen bestman teki metatyöt.

Ei, vaan teki ihan ne asiat mitkä pitää tehdä kun järjestää polttarit. Ei mitään metatöit

"Normityöt asiaan liittyen" niin eli siis teki metatyöt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo on sitä jumalattoman vaikeaa säätämistä metaroskaa mitä naiset harrastaa. Tehdään helpot asiat niin jesuksen vaikeasti. 

Viimeksi kun olin polttariporukassa mukanan, niin koko viikonloppu oli suunniteltu noin kymmenessä viestissä. Bestman ilmoitti missä bileet ovat. Milloin. Kuka hankkii ruuat. Kuka käy Tallinnassa hakemassa viinaa. Sitten oli kaksi viestiä ohjelmavaihtoehdoista ja sitten kerrottiin paljonko pakolliset menot kustantavat. 

Toki voi säätää ja metailla niin kuin jotkut naiset haluaa. 

Olen kuullut tilanteesta, kun jostain kertakäyttökupin väristä oli 50 viestin keskustelu naisten polttareita suunniteltaessa.

Toisin sanoen bestman teki metatyöt.

Ei, vaan teki ihan ne asiat mitkä pitää tehdä kun järjestää polttarit. Ei mitään metatöit

Ne "normityöt" on niitä metatöitä. Erotuksena siitä aktiivisesta tekemisestä, esimerkiksi sen bilepaikan varaamisesta vaikka soittamalla sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Viimeksi kun olin polttariporukassa mukanan, niin koko viikonloppu oli suunniteltu noin kymmenessä viestissä. Bestman ilmoitti missä bileet ovat. Milloin. Kuka hankkii ruuat. Kuka käy Tallinnassa hakemassa viinaa. Sitten oli kaksi viestiä ohjelmavaihtoehdoista ja sitten kerrottiin paljonko pakolliset menot kustantavat. "

Ja se bestman heitti tämän kaiken spontaanisti lonkalta kymmenessä minuutissa? Vai olisiko hän kuitenkin etukäteen

1) miettinyt vaihtoehtoja, esim. Juurikin ohjelmasta

2) hommannut bilepaikan

3) jakanut tehtävät

4) miettinyt ja jakanut budjetin

Helppohan se sulla oli, kun ilmoitettiin, että mihin tulet ja mihin aikaan ja paljoko maksaa.

No isoin aika meni varmaan sen Facen ryhmän tekeminen. Ja noin vartti tuohon kaikkeen meni kuulemma. 

Mutta naisten osalta samaa asiaa väännettiin satojen viestien ve

Eli hän oli tehnyt yksin suunnitelman ja sen toteuttamiseen ei mennyt kuin vartti. Tee muut odotitte ohjeita ja käskyjä osallistumatta mihinkään. Naisporukassa kaikki suunnittelivat, koska se oli osa yhteistä tekemistä, johon kaikki halusivat osallistua.

Eli se iso ero on siinä, että miehet halusivat olla käskytettäviä ja naiset tehdä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

"Viimeksi kun olin polttariporukassa mukanan, niin koko viikonloppu oli suunniteltu noin kymmenessä viestissä. Bestman ilmoitti missä bileet ovat. Milloin. Kuka hankkii ruuat. Kuka käy Tallinnassa hakemassa viinaa. Sitten oli kaksi viestiä ohjelmavaihtoehdoista ja sitten kerrottiin paljonko pakolliset menot kustantavat. "

Ja se bestman heitti tämän kaiken spontaanisti lonkalta kymmenessä minuutissa? Vai olisiko hän kuitenkin etukäteen

1) miettinyt vaihtoehtoja, esim. Juurikin ohjelmasta

2) hommannut bilepaikan

3) jakanut tehtävät

4) miettinyt ja jakanut budjetin

Helppohan se sulla oli, kun ilmoitettiin, että mihin tulet ja mihin aikaan ja paljoko maksaa.

Eivät arvosta edes toisten miesten metatöitä 😂

Se yksikin kävi varmaan Tallinnassa viidessätoista sekunnissa ja ilman laivalippua ja aikatauluja katsomatta. Ja bileet oli metsässä niin ei tarvimnut paikkaa varata. Ja kaikille kävi ehdotettu aika ja piikki oli auki, tai ei mitään piikkiä tarvinnut, koska ainoa hankinta oli Tallinnan viinat. Mitään ohjelmaa ei tarvinnut suunnitella, koska oli tarkoitus vain humaltua taivasalla.

Vierailija kirjoitti:

Menisit siis mieluummin sellaisiin spontaaneihin polltareihin, mistä kukaan ei tiedä etukäteen edes suurinpiirtein mitä ollaan tekemässä, milloin ollaan tekemässä ja kuinka paljon se maksaa.

Sinulla vaikeuksia lukemisen ymmärtämisen kanssa? 

Kaikki nuo asiat kerrottiin, mutta ei tarvinnut satoja ja satoja viestejä asian sopimiseen. Ne tulee keille aika sopii ja hyväksyy budjetin.

Se, että yksi teki asiat ja kertoi ne muille ei tarkoita, etteikö niitä asioita olisi tehty. On täysin hyväksyttävä vaihtoehto, että yksi tekee polttareihin liittyvän metatyön, mutta tehtävä se silti on.

Vierailija kirjoitti:

No miten te hoidatte? Ei mitään ryhmää, ei varauksia, ei sovita mitään, ei aikataulua. Joku hoitaa kaiken ja sinä tulet paikalle?

Sovitaan yksi asia: missä kapakassa nähdään ja jutellaan niistä pekan polttareista. Sinne tulleet päättävät siinä ja heti kaikki ja muille lähetetään yksi viesti, että näin tulee tapahtumaan. 

Jos joku näistä, joka ei ole ollut paikalla, on tyytymätön, koska ei tahdo keilaamaan, vaan laskettelemaan, hän pitää suunsa kiinni eikä ala mitään viestimaratonia siitä, että voitaisko hei sittenkin. Eikä ala mistään muustakaan.

Eli teette metatyötä sen eteen minne menette tekemään yhdessä polttareiden metatyön :D

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee näin sinkkuna, tulee ajatus siitä, että on miehiä, jotka kokevat metatyön "turhana hömpötyksenä". Ei siis ihme, että asioiden suorittaja kokee, ettei hänen ajankäyttöään ja vaivannäköään arvosteta. Jos mies joka lumipäivä kävisi harjaamassa vaimon auton ja loisi lumet ja lisäksi pesettäisi ha vahauttaisi auton säännöllisesti ja vaimo pitäisi tätä itsestäänselvänä, ei-minään tai hömpötyksenä, alkaisi vit##taa tai lopettaisi koko homman, väitän.

Ei ole naisia jotka pitää metatyötä turhana hömpytyksenä? 

Ei meilläkään ollut mitään metatyötä olemassa vielä 10 vuotta sitten. Silloin omakotitalo oli uudempi, oli vain yksi uusi auto ja miehen vanhemmat eivät tarvinneet arjessaan mitä apua. Oli vain pienet lapset ja heidän tarpeensa, jotka minä enimmäkseen hoidin.

Nyt omakotitalossa on monenlaista huolta, kortillisia on enemmän ja autoja (vanhoja) enemmän ja miehen vanhemmat tarvitsevat paljon apua arjessaan, labra-käynneissään ja asioiden hoidossa.

Jos olisin ilkeämpi ihminen, voisin todeta, että metatyötä ei ole olemassakaan ja pidetäänpä kiinni hyvästä vanhasta työnjaosta, että minä hoidan kaiken lapsiin liittyvän ja sisällä tapahtuvan ja mies hoitaa talon ja autot ja vanhempansa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee näin sinkkuna, tulee ajatus siitä, että on miehiä, jotka kokevat metatyön "turhana hömpötyksenä". Ei siis ihme, että asioiden suorittaja kokee, ettei hänen ajankäyttöään ja vaivannäköään arvosteta. Jos mies joka lumipäivä kävisi harjaamassa vaimon auton ja loisi lumet ja lisäksi pesettäisi ha vahauttaisi auton säännöllisesti ja vaimo pitäisi tätä itsestäänselvänä, ei-minään tai hömpötyksenä, alkaisi vit##taa tai lopettaisi koko homman, väitän.

Ei ole naisia jotka pitää metatyötä turhana hömpytyksenä? 

Ei, mutta näyttää olevan naisia jotka eivät ymmärrä tekevänsä metatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten te hoidatte? Ei mitään ryhmää, ei varauksia, ei sovita mitään, ei aikataulua. Joku hoitaa kaiken ja sinä tulet paikalle?

Sovitaan yksi asia: missä kapakassa nähdään ja jutellaan niistä pekan polttareista. Sinne tulleet päättävät siinä ja heti kaikki ja muille lähetetään yksi viesti, että näin tulee tapahtumaan. 

Jos joku näistä, joka ei ole ollut paikalla, on tyytymätön, koska ei tahdo keilaamaan, vaan laskettelemaan, hän pitää suunsa kiinni eikä ala mitään viestimaratonia siitä, että voitaisko hei sittenkin. Eikä ala mistään muustakaan.

Eli teette metatyötä sen eteen minne menette tekemään yhdessä polttareiden metatyön :D

Ei se oo metatyötä jos sen tekee kaljan ääressä :-D Ilmeisesti nämä polttarit eivät vaadi mitään varauksia tms, mikä sinänsä on ihanan spontaania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee näin sinkkuna, tulee ajatus siitä, että on miehiä, jotka kokevat metatyön "turhana hömpötyksenä". Ei siis ihme, että asioiden suorittaja kokee, ettei hänen ajankäyttöään ja vaivannäköään arvosteta. Jos mies joka lumipäivä kävisi harjaamassa vaimon auton ja loisi lumet ja lisäksi pesettäisi ha vahauttaisi auton säännöllisesti ja vaimo pitäisi tätä itsestäänselvänä, ei-minään tai hömpötyksenä, alkaisi vit##taa tai lopettaisi koko homman, väitän.

Ei ole naisia jotka pitää metatyötä turhana hömpytyksenä? 

Ei taida olla ilmoittautunut yhtäkään. Pari sellaista on, joilta homma ei suju, mutta arvostavat silti.

Miten kommentoit tuota autoasiaa? Vai on niin, etteivät nämä miehet tee vaimolleen mitään palveluksia? Luultavasti niin.

Pitäisköhän sun käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa tuosta päättyneestä liitostasi. Nyt on vähän outoa, että vedät teidän päättyneen suhteen ongelmat sellaiseen keskusteluun mihin ne eivät kuulu. Se, että vaimosi sekoili ja sinä katselit sitä tumput suorana vieressä, ei liity millään tavalla metatöihin.

Tuo kaveri en ollut minä, vaan eri kirjoittaja, mutta nosti kyllä hymyn huulille. Kun ei kaveri ole vielä tajunnut, että paitsi oikeanlaisia, metatöiden pitää olla myös oikea-aikaisia.

Eihän nyt se, että ostelee randomisti pesuainepulloja varulta voi olla metatyötä, vaan ajan- ja rahan haaskuuta. Se olisi ollut metatyötä, jos olisi ensin katsonut tokmannin mainoksesta, että vessanpesuaine tarjouksessa, käynyt varastosta tarkistamassa, onko sitä ja vasta sitten tehnyt ostopäätöksen ja vieläpä kirjoittanut sen ostoslistaan.

Vierailija kirjoitti:

No miten te hoidatte? Ei mitään ryhmää, ei varauksia, ei sovita mitään, ei aikataulua. Joku hoitaa kaiken ja sinä tulet paikalle?

Sovitaan yksi asia: missä kapakassa nähdään ja jutellaan niistä pekan polttareista. Sinne tulleet päättävät siinä ja heti kaikki ja muille lähetetään yksi viesti, että näin tulee tapahtumaan. 

Jos joku näistä, joka ei ole ollut paikalla, on tyytymätön, koska ei tahdo keilaamaan, vaan laskettelemaan, hän pitää suunsa kiinni eikä ala mitään viestimaratonia siitä, että voitaisko hei sittenkin. Eikä ala mistään muustakaan.

Te siis hoidatte asian kasvotusten ettekä viesteillä. Mikäs siinä. Olettaisin silti, että tapaamisen aikana heiteltiin erilaisia ideoita, katsottiin mitä se maksaa ja mietittiin myös kuka käy Tallinnassa ja kuinka paljon viinaa sieltä ostetaan. Toisin sanoen suunnittelitte, sovitte, organisoitte, järjestitte.

Vierailija kirjoitti:

Suhteen alussa, siinä ihanassa vaaleanpunaisessa kuplassa teette kaiken ja sitten kun se kupla alkaa puhjeta, odotatte että mies tajuaisi itsekin tehdä jotain. Joku esim uhriutui siitä, että joutuu pakkaamaan miehen matkalaukun ja huolehtia, että mies ehtii työmatkalle. Siis wtf. Kuka on kouluttanut miehen tähän toimintamalliin? Ihan kuin miehet olisi jotain vajaaälyisiä ihmisiä, jotka ei pärjää elämässä jos joku ei tee metatöitä heidän puolestaan. Miten sinkkumiehet ovat ylipäänsä hengissä?

Uhriutua=kertoa, uusi merkitys uhriutua termille.

Matkalaukun pakkaaminen ei ole metatyötä. Sen sisällön suunnittelu on.

Eikö mies ole silloin vähän vajaaälyinen, jos heittäytyy tuolla tavalla passattavaksi? Oma mies ei suostuisi tuohon ollenkaan. Molemmat pakkaavat aina omat pakattavat. Hän ei ole mikään avuton miesvauva, vaikka minä yrittäisin sellaisen hänestä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Menisit siis mieluummin sellaisiin spontaaneihin polltareihin, mistä kukaan ei tiedä etukäteen edes suurinpiirtein mitä ollaan tekemässä, milloin ollaan tekemässä ja kuinka paljon se maksaa.

Sinulla vaikeuksia lukemisen ymmärtämisen kanssa? 

Kaikki nuo asiat kerrottiin, mutta ei tarvinnut satoja ja satoja viestejä asian sopimiseen. Ne tulee keille aika sopii ja hyväksyy budjetin.

Perheellisillä naisilla on se ongelma, että he kysyvät mieheltä sopiiko hänelle kyseinen ajankohta olla lasten kanssa. Miehet nyt ei mieti yhtään vaikka vaimo olisi kotiutumassa samana päivänä sairaalasta isosta leikkauksesta. Kyllähän nainen siinä jaksaa hoitaa vaippaikäistä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei meilläkään ollut mitään metatyötä olemassa vielä 10 vuotta sitten. Silloin omakotitalo oli uudempi, oli vain yksi uusi auto ja miehen vanhemmat eivät tarvinneet arjessaan mitä apua. Oli vain pienet lapset ja heidän tarpeensa, jotka minä enimmäkseen hoidin.

Nyt omakotitalossa on monenlaista huolta, kortillisia on enemmän ja autoja (vanhoja) enemmän ja miehen vanhemmat tarvitsevat paljon apua arjessaan, labra-käynneissään ja asioiden hoidossa.

Jos olisin ilkeämpi ihminen, voisin todeta, että metatyötä ei ole olemassakaan ja pidetäänpä kiinni hyvästä vanhasta työnjaosta, että minä hoidan kaiken lapsiin liittyvän ja sisällä tapahtuvan ja mies hoitaa talon ja autot ja vanhempansa...

Me teimme miehen kanssa paljon metatöitä suhteen alussa, suunnittelimme miten saamme arjesta joustavaa, jne. En ole kokenut, että teemme jotenkin työtä sen eteen, että elämä soljuu eteen päin omalla painollaan.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli yksinhuoltaja ja olihan se välillä aika masentavaa. Ruokaa oli aina, mutta mitään tuoreita kasviksia ei ollut ikinä. Sain aika varhain hoitaa itse itseni. Vaatteet olivat aina pieniä, muistan vieläkin kuinka kivuliasta oli olla liian pienissä kengissä. Serkkujen vanhoissa vaatteissa kuljin. Mitään synttäreitä ei vietetty ikinä. Isä antoi rahaa, jos muisti. Jouluna ei ollut mitään koristeita, kuusta tms. Jotain laatikoita ja kinkkua sentään oli. Kadehdin kavereita, joilla oli synttärit, harrastuksia, kauniita vaatteita ja joiden vanhemmat saattoivat tehdä lapselle jopa voileivän tai kaakaota. Erityisesti on jäänyt mieleen, miten eräs kaveri sai joulukalenterin, jossa oli äidin valitsemia pikkulahjoja pussukoissa. Kerran isällä oli naisystävä, joka vei mut kauppaan ja sain valita vaatekerran ja kengät. Muistan tätä naista vieläkin lämmöllä.

En haluaisi olla katkera, mutta pakko sanoa, että isä meni vanhemmuudessaan helpoimman

Tähän voi nyt joku näpäkkä hetkessä eläjä todeta, et selvisit hengissä, ei niillä jouluverhoilla tai lasten synttäreillä ole merkitystä. Jotain menneisyyden traumaa kyl taisi silti tulla. Jos sinulla lapsia, todennäköisesti toimit heidän kohdallaan eri tavoin ja vähän panostat siihen ennakointiin myös!

Jaksamista ja iloa elämääsi nyt kuitenkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tätä ketjua lukee näin sinkkuna, tulee ajatus siitä, että on miehiä, jotka kokevat metatyön "turhana hömpötyksenä". Ei siis ihme, että asioiden suorittaja kokee, ettei hänen ajankäyttöään ja vaivannäköään arvosteta. Jos mies joka lumipäivä kävisi harjaamassa vaimon auton ja loisi lumet ja lisäksi pesettäisi ha vahauttaisi auton säännöllisesti ja vaimo pitäisi tätä itsestäänselvänä, ei-minään tai hömpötyksenä, alkaisi vit##taa tai lopettaisi koko homman, väitän.

Ei ole naisia jotka pitää metatyötä turhana hömpytyksenä? 

Ei, mutta näyttää olevan naisia jotka eivät ymmärrä tekevänsä metatyötä.

Ja sitten kun kaikki ymmärtävät keksivät feministit jonkin uuden kategorian josta uhriutua ja aina miehet sortaneet byäääääääähhh.

Te siis hoidatte asian kasvotusten ettekä viesteillä. Mikäs siinä. Olettaisin silti, että tapaamisen aikana heiteltiin erilaisia ideoita, katsottiin mitä se maksaa ja mietittiin myös kuka käy Tallinnassa ja kuinka paljon viinaa sieltä ostetaan. Toisin sanoen suunnittelitte, sovitte, organisoitte, järjestitte.

Eihän tuossa tarkalleen ottaen sanottu, että metatöitä ei tehdä, vaan että niiden tekemisen sopimiseen ei tarvita sataa viestiä.

Ja tästä olen samaa mieltä. Olen itse nainen ja tulen hulluksi, jos pitää järjestää joku yhteinen ravintolassa syöminen naisporukan kanssa. Sitä vääntöä ja viestimäärää, että saadaan sovittua paikka ja aika, joka vaihtuu pariin kertaan koska joku on tehnyt metatöitä ja löytänyt paremman paikan ja sitten se tapaamispäivän metatyö, jossa aletaan sopia, kuka hakee kenet mistä ja monelta ja josko sittenkin ajettaisiin sitä kautta koska jonkun metatyön mukaan sieltä voisi saada kivan kukkakimpun pirjolle, jonka kissalla on jonkun tiedon mukaan nimipäivä.

Ja sitten riemuksi se piilovttuilu kun et tähän metaan osallistu, vaan sulle on oikeasti ihan sama ja paljon on mun osuus sen pirjon kukista.

Ei kaikista naisistakaan se yhteinen suunnittelu todellakaan ole mitään kivaa tekemistä, ei.