Mitä nämä niin sanotut metatyöt ovat?

Metatyöt on psykologinen tila, jossa ihminen ajattelee olevansa muiden ihmisten, olosuhteiden tai elämän uhri. Hän sysää vastuun elämästään muille.

Miten poikkeaa sanasta kotiTYÖ? Vastustatko sitä myös?

Kotityö on oikeasti fyysinen työ, sitä tehdään,  tiskaaminen, imurointi, pyykinpesu. Sen sijaan näiden ajatteleminen ei ole työ, vaan ajattelemista.

Sitä en kiellä, että joillekin voi ajatteleminen käydä työstä.

Vierailija kirjoitti:

Te siis hoidatte asian kasvotusten ettekä viesteillä. Mikäs siinä. Olettaisin silti, että tapaamisen aikana heiteltiin erilaisia ideoita, katsottiin mitä se maksaa ja mietittiin myös kuka käy Tallinnassa ja kuinka paljon viinaa sieltä ostetaan. Toisin sanoen suunnittelitte, sovitte, organisoitte, järjestitte.

Eihän tuossa tarkalleen ottaen sanottu, että metatöitä ei tehdä, vaan että niiden tekemisen sopimiseen ei tarvita sataa viestiä.

Ja tästä olen samaa mieltä. Olen itse nainen ja tulen hulluksi, jos pitää järjestää joku yhteinen ravintolassa syöminen naisporukan kanssa. Sitä vääntöä ja viestimäärää, että saadaan sovittua paikka ja aika, joka vaihtuu pariin kertaan koska joku on tehnyt metatöitä ja löytänyt paremman paikan ja sitten se tapaamispäivän metatyö, jossa aletaan sopia, kuka hakee kenet mistä ja monelta ja josko sittenkin ajettaisiin sitä kautta koska jonkun metatyön mukaan sieltä voisi saada kiv

Samaa mieltä, että tuo viestittely on ihan kauheata. Varsinkin kun ryhmässä on aina se yksi ja sama, joka peruu samana päivänä. Itse en osallistu tuohon viestittelyyn ollenkaan mutta voin seurata keskustelua. Kertokaa aika ja paikka, niin tulen paikalle jos suinkin pystyn. Ilmoitan toki hyvissä ajoin.

Vierailija kirjoitti:

Normaali elämä ei ole metatyö. Jos tietoisesti tekee lapsia, pitää heistä ja heidän asioistaan huolehtia. Ei voi tulla yllätyksenä. Vuoroviikkoisätkin onnistuvat pitämään lapsensa hengissä. Voidaanko sitä pitää ihmeenä? Asiat hoituvat kyllä vähemmälläkin stressaamisella.

Lapsista huolehtiminen nimenomaan pitää sisällään sitä metatyötä. 

Siinä käsitteessä ei ole mitään arvolatausta. Se on sitä, mitä se on. Yleensä sujuvaa, toisinaan kuormittavaa. Kuten elämäkin yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Miten poikkeaa sanasta kotiTYÖ? Vastustatko sitä myös?

Kotityö on oikeasti fyysinen työ, sitä tehdään,  tiskaaminen, imurointi, pyykinpesu. Sen sijaan näiden ajatteleminen ei ole työ, vaan ajattelemista.

Sitä en kiellä, että joillekin voi ajatteleminen käydä työstä.

No voisiko sitä ajattelua tehdä, jos sen nimenä olisi vaikka suunnittelu? Vai kuulostako se sitten liian helpolta. Sinähän nuo teidän perheessä kuitenkin kaikki hoidat, niin voit nimetä ihan oman maun mukaan!

Olen sinkku ja sairastan vakavaa masennusta. Juuri metatyö on se, missä sakkaa nyt ja pahasti. En kerta kaikkiaan vaan jaksa. Korkeintaan jaksan yrittää kerran ja jos se homma ei mene maaliin, en jaksa toista kertaa. Suorittava työ on paljon helpompaa. Saatan imuroida tai siivota kaapin. En tee oikea-aikaisesti enkä prioriteetin mukaan. Kyllä tässä konkretisoituu metatöiden tärkeys. Pahemmassa vaiheessa ostelin shampoita tms aina muutaman pullon kerralla, koska tiesin, etten jaksa reagoida siihen, että aineet alkavat loppua.

Vierailija kirjoitti:

Miten poikkeaa sanasta kotiTYÖ? Vastustatko sitä myös?

Kotityö on oikeasti fyysinen työ, sitä tehdään,  tiskaaminen, imurointi, pyykinpesu. Sen sijaan näiden ajatteleminen ei ole työ, vaan ajattelemista.

Sitä en kiellä, että joillekin voi ajatteleminen käydä työstä.

Valita kielitoimistoon, älä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Ja kaiken tuon tiedostaminen on sitä metailua. Kun havaitset kahvin vähenevän, aivosi rekisteröi sen ja tekee suunnitelman sen ostamista varten. Itseksesi eläessä homma toimii kiinnittämättä sen enempää siihen huomiota (ellei ole esim. adhd, joka sit muuttaa yksineläjänkin arjen toisenlaiseksi). Kun elää muiden kanssa ja heidän aivot eivät rekisteröikään kahvin loppua ym. alkaa niillä metatöillä olla toisenlainen merkitys.

Kuten aiemmin sanoin: tuolla perusteella siis kaikki ajattelu ja asioiden huomioiminen on metatyötä. Jos huomioin, että auto näyttää tulevan, enkä ala näin ollen ylittämään katua, olen tehnyt metatyötä. Jos näen, että ulkona on ihana auringonpaiste ja päätän lähteä ulos, olen tehnyt metatöitä.

Juuri tämä onkin pointtini: en ymmärrä, miksi elämään kuuluvaa normaalia havainnointia ja siihen liittyviä rutiinitoimenpiteitä kutsutaan nykyään metatyöksi.

Sitäkään en tajua,

Se on edelleen sitä metatyötä, jonka mies (sinun esimerkissäsi) jättää tekemättä. Sillä ei ole merkitystä, onko se mies, nainen tai perheessä vielä elävä lapsi, joka jättää asiat huolettomasti huolehtimatta. Jos perheessä on vain yksi henkilö, joka huolehtii kahvin, wc-paperin ym. riittävyydestä kaikille, voi se kuormittaa tätä henkilöä. Ja ärsyttää se muiden itsekkyys.

Mikä ihme siinä käsitteessä ärsyttää? Olisiko parempi se optimointi, jota joku jo ehdottikin?

No voisiko sitä ajattelua tehdä, jos sen nimenä olisi vaikka suunnittelu? Vai kuulostako se sitten liian helpolta. Sinähän nuo teidän perheessä kuitenkin kaikki hoidat, niin voit nimetä ihan oman maun mukaan!

?? En hoida. Kumpikin meistä osaa enempiä mietiskelemättä tiskata, imuroida ja pestä pyykkiä. Emme tarvitse suunnittelupalavereita tietääksemme, koska pyykkikori on täynnä. 

Nimenomaan rutiinikotiTYÖT ovat sellaisia, että ne vain tehdään siellä arjen soljuessa. 

Vierailija kirjoitti:

No voisiko sitä ajattelua tehdä, jos sen nimenä olisi vaikka suunnittelu? Vai kuulostako se sitten liian helpolta. Sinähän nuo teidän perheessä kuitenkin kaikki hoidat, niin voit nimetä ihan oman maun mukaan!

?? En hoida. Kumpikin meistä osaa enempiä mietiskelemättä tiskata, imuroida ja pestä pyykkiä. Emme tarvitse suunnittelupalavereita tietääksemme, koska pyykkikori on täynnä. 

Nimenomaan rutiinikotiTYÖT ovat sellaisia, että ne vain tehdään siellä arjen soljuessa. 

ok, eli olette sellaisia hetkessä elijöitä molemmat että mitään ei koskaan suunnitella. Tavoiteltava olotila, onnea!

Vierailija kirjoitti:

Metatyöt on psykologinen tila, jossa ihminen ajattelee olevansa muiden ihmisten, olosuhteiden tai elämän uhri. Hän sysää vastuun elämästään muille.

Nämä ihmiset on kyllä helvetin hyviä säätämään sitä muiden elämää ja itse ollaan pahimpia marttyyreja sitten jeesuksen. Alas sieltä ristiltä ulisemasta, itsepä olette naulat raiteisiinne lyöneet. 

Jos perheessä on vain yksi henkilö, joka huolehtii kahvin, wc-paperin ym. riittävyydestä kaikille, voi se kuormittaa tätä henkilöä. Ja ärsyttää se muiden itsekkyys.

Tietysti. Mutta eihän se, että toisen/toisten itsekkyys ärsyttää, tarkoita, että jostain pyykkäämisen ajoittamisesta tai kahvin kauppalistaan lisäämisestä tulisi jokin metatyö. 

Tämä on pointtini: jos sen toisen laiskana loisiminen siinä ärsyttää, eikö se ole ongelma, eikä se, että kun kahvi on loppu, se lisätään kauppalistaan?

Toisin sanoen: sen sijaan, että marisee metatöiden kuormittavuudesta kannattaisi nostaa pöydälle keskustelu muiden itsekkyydestä ja siitä, että ei tule arvostetuksi ja huomioiduksi perheenjäsenenä.

Kyllä mä koin sinkkuna metatyöt paljon rasittavammiksi kuin parisuhteessa, kun just ei ollut ikinä ketään, keneltä edes apua pyytää.

Nyt jos se kahvi unohtuu kauppaan, viesti miehelle, että tuo kahvia tullessas ja taas on aamulla kahvia.

Toisaalta en kyllä haluaisikaan elää mitään täydellistä elämää, jossa huolehditaan koko ajan kellon tarkkuudella, että kaikkea on kaapissa varmasti juuri oikea määrä.

Jos mies alkais mulle natkuttaa, että metatyöt on tekemättä, kun leipäkin pääsi loppumaan ja miksi en koskaan ota vastuuta ja hän yksinkö täällä on leipävastaava eroaisin varmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille tuppaa kaatumaan suuri osa metatöistä, mutta naiset voivat myös itse vaikuttaa metatyönsä määrään delegoimalla paremmin. Taas nainen joutuu olemaan aloitteellinen ja johtaja, mutta se on sen arvoista. Insinööriaivoisille miehille on paljon helpompi opettaa, että pyykkiä pestään esim. ti, to ja su klo 18, kun vaatia heitä aktiivisesti seuraamaan pyykkikasan kokoa ja reagoimaan siihen.

Monelle naispuoliselle kaverilleni tuntuu olevan mahdottomuus laatia etukäteen mietittyä viikko- tai kuukausisiivouskalenteria. Pitää jotenkin itse saada pidettyä kaikki langat käsissä ja määrätä oman pään mukaan milloin mikäkin kohta on hoidettava. Usein se johtaa siihen, että asiat hoidetaan yksin ja uhriudutaan samalla. 

 

Siis naisten pitää delegoida paremmin, ettei olis niin paljon metatöitä? Silti

Ei mies ole vastuussa naisen elämästä, kuten ei nainen miehen elämästä. Mutta yhteisten lasten elämästä ovat molemmat vastuussa. Tässä keskustelussa monet haluavat kieltää koko ilmiön olemassa olon, kun pitävät sitä turhana naisten hössöttämisenä. Eli heidän mielestään naisten pitää vaan hoitaa valittamatta yksin kaikki. Mutta sinäkin olet samaa mieltä, kukaan ei ole vastuussa puolison puolesta.

ok, eli olette sellaisia hetkessä elijöitä molemmat että mitään ei koskaan suunnitella. Tavoiteltava olotila, onnea!

Sinä taidat olla sellainen ääripään ihminen, jolle asioita voi olla vain kaikki tai ei mitään, aina tai ei koskaan.

Toki jotain asioita täytyy suunnitella ja minunkin mielestäni esim keittiöremontti on sellainen asia, joka sisältää runsaasti suunnittelua ja metatöitä.

Sen sijaan täällä mainitut pyykinpesut ja kahvin ostot eivät sellaisia mielestäni ole. En siis lue, että jokapäiväiset rutiinit vaatisivat metatöitä meiltä kummaltakaan, vaikka molemmat niihin osallistumme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metatyöt on psykologinen tila, jossa ihminen ajattelee olevansa muiden ihmisten, olosuhteiden tai elämän uhri. Hän sysää vastuun elämästään muille.

Nämä ihmiset on kyllä helvetin hyviä säätämään sitä muiden elämää ja itse ollaan pahimpia marttyyreja sitten jeesuksen. Alas sieltä ristiltä ulisemasta, itsepä olette naulat raiteisiinne lyöneet. 

Niin, näitä naisia jotka tekevät tauotonta ajatustyötä on työpaikoilla, harrastuksissa, lasten harrastusryhmissä, päiväkotien ja koulujen vanhempainyhdistyksissä, jne. 

Olen alkanut ymmärtämään, miksi naisia työskentelee niin vähän johtajina, metatyö vie niin paljon kapasiteettia, että kunnianhimoiseen uran rakentamiseen ei jää voimavaroja. Ja miehet vaan kävelee valmiiseen pöytään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille tuppaa kaatumaan suuri osa metatöistä, mutta naiset voivat myös itse vaikuttaa metatyönsä määrään delegoimalla paremmin. Taas nainen joutuu olemaan aloitteellinen ja johtaja, mutta se on sen arvoista. Insinööriaivoisille miehille on paljon helpompi opettaa, että pyykkiä pestään esim. ti, to ja su klo 18, kun vaatia heitä aktiivisesti seuraamaan pyykkikasan kokoa ja reagoimaan siihen.

Monelle naispuoliselle kaverilleni tuntuu olevan mahdottomuus laatia etukäteen mietittyä viikko- tai kuukausisiivouskalenteria. Pitää jotenkin itse saada pidettyä kaikki langat käsissä ja määrätä oman pään mukaan milloin mikäkin kohta on hoidettava. Usein se johtaa siihen, että asiat hoidetaan yksin ja uhriudutaan samalla. 

 

Siis naisten pitää delegoida paremmin, ettei olis niin paljon metatöitä? Silti

Laiskan miehen laiska kannanotto.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä koin sinkkuna metatyöt paljon rasittavammiksi kuin parisuhteessa, kun just ei ollut ikinä ketään, keneltä edes apua pyytää.

Nyt jos se kahvi unohtuu kauppaan, viesti miehelle, että tuo kahvia tullessas ja taas on aamulla kahvia.

Toisaalta en kyllä haluaisikaan elää mitään täydellistä elämää, jossa huolehditaan koko ajan kellon tarkkuudella, että kaikkea on kaapissa varmasti juuri oikea määrä.

Jos mies alkais mulle natkuttaa, että metatyöt on tekemättä, kun leipäkin pääsi loppumaan ja miksi en koskaan ota vastuuta ja hän yksinkö täällä on leipävastaava eroaisin varmaan. 

Sinkulla ei ole metatöitä. Kenellekään ei aiheudu mitään harmia vaikka sinkku ei tekisi mitään.

Ajatellaan vaikka ruuanlaittoon liittyviä tehtäviä. 

Ruoanlaitto

Kahvin ja välipalan valmistus

Leipominen

Säilöntä

Muu ruokatalous

Päivittäistavaroihin liittyvä asiointi

Metatyöt:

Ostoslistan / nettikauppatilauksen suunnittelu

Viikon ruokalistan suunnittelu, jotta ostoslistan voi tehdä

Perheenjäsenten ruokavalioiden, mieltymysten, ruuan terveellisyyden, vaihtelevuuden, kaupan tarjousten ja oman budjetin huomioiminen (ja mielessä pitäminen!) ruokalistan suunnittelussa

Tarjoilujen suunnittelu, kun ihmisiä tulee käymään tai pidetään juhlat

Reseptien etsiminen

 Jääkaapissa olevien ruokien vanhenemisen seuraaminen ja poisheittäminen, kun vanhenevat

Listan pitäminen siitä, mitä tarvitaan

Välipalan varaaminen lapselle valmiiksi jääkaappiin aamulla illan kiireistä harrastusaikataulua varten

Vierasvaran varaaminen pakastimeen

Välipalojen hankkiminen ja pakkaaminen kouluun, päiväkotiin, lapsen harrastuksen tai nyyttäreille

 Koulun myyjäisiin ja lasten harrastuksiin leipominen

Suunnittelu, mitä ruokaa ehtii tehdä ennen kuin lähtee viemään lapsia treeneihin

Työnjaosta sopiminen: kumpi suunnittelee seuraavan ruuan, käy kaupassa, kokkaa.

Toisen ohjeistaminen

Vierailija kirjoitti:

ok, eli olette sellaisia hetkessä elijöitä molemmat että mitään ei koskaan suunnitella. Tavoiteltava olotila, onnea!

Sinä taidat olla sellainen ääripään ihminen, jolle asioita voi olla vain kaikki tai ei mitään, aina tai ei koskaan.

Toki jotain asioita täytyy suunnitella ja minunkin mielestäni esim keittiöremontti on sellainen asia, joka sisältää runsaasti suunnittelua ja metatöitä.

Sen sijaan täällä mainitut pyykinpesut ja kahvin ostot eivät sellaisia mielestäni ole. En siis lue, että jokapäiväiset rutiinit vaatisivat metatöitä meiltä kummaltakaan, vaikka molemmat niihin osallistumme.

Pyykinpesu muuttuu metatyöksi siinä vaiheessa kun mietit että missä vaiheessa saat ne kuivamaan, vai tarvitseeko joku treenivaatteitaan uudestaan huomenna.  Tämän voi toki ratkaista rahalla, että ostaa niitä riiittävän paljon, joten ei tarvitse koskaan miettiä ehtiikö joku kuivaa vai ei. Ja ennenkuin aloitat että on se nyt niin vaikeata uli uli uli, niin ei ole. Tuollainen on todella helppoa.