Lue keskustelun säännöt.
Mitä nämä niin sanotut metatyöt ovat?
15.10.2024 |
Joista naiset uhriutuvat. Listakkaapa nyt mitä voidaan laskea metatyöksi ja miksi se on tarpeellista perheessä.
M
Kommentit (1101)
Mun mies sanoo aina, että hössötän. Hän ei hössötä. Sen seurauksena on menettämässä 750 euroa, kun ei toimeentunut ilmoittamaan vuokratuloja ajoissa verottajalle. Mielenkiintoista seurata, että toimeentuuko se hankkimaan tarvittavat kuitit vai jättääkö rahat ottamatta. Pari päivää oon tuota, sanotaanko nyt vaikka sähläämistä katsellut, hössöttämistähän se ei tietenkään ole. Minä sen sijaan hössötin ja mainitsin miehelle asiasta hyvissä ajoin, mutta mitään ei tapahtunut.
Kerran mies ei uusinut henkilökorttiaan ajoissa, mutta olisi sitä välttämättä tarvinnut pankin kanssa asioidessaan. Arvatkaa vaan millainen show siitä syntyi, kun piti sitten uusia kortti, että pääsi pankkiinsa, mutta hössöttämistä se ei missään nimessä ollut.
Puhumattakaan nyt jostain jouluista, lasten synttäreistä tai muista. Mies ei osallistu tällaisiin ollenkaan, koska ne ovat turhaa hössöttämistä. Kummasti silti jouluun liittyen on toiveita ruoista tai muusta, mutta ei, se ei ole hössöttämistä. Joskus sanoin miehelle, että oletko valmis kertomaan lapselle, että lapselle ei järjestetä synttäreitä, koska ne on isän mielestä turhaa hössöttämistä. Ei ollut.
En enää jaksa välittää, kerran sanon tai muistutan ja annan olla. Sitten kun mies kiroaa ja rähjää, niin vetäydyn takavasemmalle. Ei mun tarvitse kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon jo vaihtanut talvirenkaat, ihan omatoimisesti. Ei tarvinnut metatöitä.
Kesäsaunan laittanut talviteloille, tilannut polttopuita seuraaviksi 5 vuodeksi. En tarvinnut mitään metatyötä, enkä uhriutunut niiden takia.
M
Mites sun vanhempien joululahjat ja kummipojan rippijuhlat? Mahtuuko puku ja onko lahja hankittu? Vanhempainyhdistys pitää kans halloweenjuhlat, oletko jo leiponut ja hankkinut koristeita ja monarin avaimet?
Osaan ostaa lahjat ja pari pukuakin omistan. Vanhempain yhdistyksessä vaimo ei edes koskaan käynyt. Itse olin mukana kuusi vuotta. Eikä ollut edes vaikeaa. Leppoisaa harratelua työelämään verrattuna.
Siis vau, osasit mennä paikanpäälle oikeaan aik
Kuka suunnittelee viikko tolkulla johonkin kokoukseen menemistä? Taidat nyt ylimielisyyttäs tahallaan sotkea asiat.
Kun on perheellinen, ei ehdi yhtä asiaa suunnitella kovin pitkää aikaa, kun joka päivä on niin monta asiaa muistettavana. "Hienoa" sinulle, että jouduit hoitaa vain tuon yhden lastasi koskevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani muutti tänä kesänä asumaan yksin ja havahtui vasta nyt kaikkiin metatöihin, mitä yksin asuvallakin on. Minä siis pitkälti huolehdin kaiken muistuttelun ja suunnittelun, kun poika asui kotona.
Monta asiaa on huomannut ihan arjessaan kantapään kautta. Joistain olen muistuttanut. Jotkut olen tietänyt, mutta antanut pojan kokea sen tilanteen, että hups, tämähän olisi pitänyt hoitaa ajoissa. Usein olen sitten "pelastanut" näissä tilanteissa, jos poika on pyytänyt. Joissain tilanteissa on hoitanut asian jotenkin muuten.
Tärkeää tuo metatöihin havahtuminen. Mieheni (50 v) ei niitä vieläkään huomaa.
Just, se lapsuus tähtää siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen, mutta sinä aloit kasvattamaan lasta vastuuseen vasta, kun tämä oli omillaan? Tosi reilua. Ja siihen päälle vielä haukut omaa poikaasi kuinka hän alkoi vasta nyt hahmottamaan mitä
Mistä tässä nyt edellistä kirjoittaja moititaan? Hän kasvattaa lastaan. Kasvatustyö ei loppunut sillä sekunnilla, kun poika muutti pois kotoa. Kasvattaminen on prosessi. Täällä aina oletetaan lasten olevan valmiita pakkauksia heti laitokselta tultua.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatöitä ovat muun muassa sängystä nouseminen, vessassa käyminen ja itsensä ruokkiminen. Mikä vaan, mistä pääsee uhriutumaan ja esiäidit nauravat haudoissaan.
Kuka teillä ruokkii lapset?
Sitä pitää tässä nyt alkaa suunnitelmaan. Tähän asti lapsi tehnyt sen ajatustyön itse aamuisin ja tullut kertomaan, että nyt olisi nälkä. Pitää nyt ottaa häneltä tämä oikeus pois ja suunnitella milloin hänelle maistuisi. Olisiko hyvä klo: 9 vai aikaisemmin? Vaiko myöhemmin kun lapsi saattaa nukkua yli 9. Huh huh, tämä onkin vaikeaa.
Teillä termi "säännölliset ruoka-ajat" on ihan vieras? Kun lapsesi alkaa valittaa nälkää, teetkö sinä siinä vaiheessa lähtöä kauppaan? Aika vaikeaksi elämä menee, jos lapsia on vaikka kaks
Sitä pitää nyt alkaa suunnittelemaan pitäisikö olla rutiineja. Mulla on ollut kokonaan hukassa tämä termi metatyöt. Olen luullut, että lapsen kanssa pärjää kun sitten joskus syödyn aamupalan jälkeen mennään ulos, syödään lounas, otetaan päikkärit, syödään välipala, mennään ulos, jne, mutta tämä ei olekaan niin yksinkertaista. Täytyy miehen kanssa pitää tänään palaveri, miten nyt tehtäisiin tästä meidän arjesta monimutkaisempaa, kun tämä nyt tuntuu liian helpolta ja yksinkertaiselta. Luvataan korjata asia ennen toista lasta.
Vierailija kirjoitti:
Pyykkiähän ei siis voi pestä hetken huumassa, vaan tulevien viikkojen pyykkivuorot pitää kotona jaksottaa. Itse teen exceliin suunnitelman, että mitä pesen minäkin päivänä. Tarkistan, että kaapissa on tulevien viikkojen pesukerroille pesuainetta ja ellei ole, niin aikatauluta koska kyseisen pesuaineen kaupasta hakisin. Ongelmia tulee kun janipettri onkin koulussa kaatunut ja housut ovat likaiset, mutta noiden housujen seuraava suunniteltu pesukerta on vasta ensi viikon torstaina. Mitä mä nyt teen, eikö kukaan ajattlee lapsia?
On huvittavaa miten jotkut eivät ymmärrä aikatauluttamisesta ja suhteellisuudentajusta mitään. Se että hoidat kotityöt hyvin järjestelmällisesti ja aikataulutetusti, ei poissulje sitä ettetkö osaisi tehdä myös spontaaneja toimia. Kummasti moni muukin asia etenee tiukkojen etukäteisaikataulujen mukaan (työt, harrastukset, tapahtumat, liikkeiden aukioloajat), mutta kotityöt ovat jokin mystisen kaoottinen musta aukko joiden tekemistä ei voi aikatauluttaa. Tapoja järjestää ja aikatauluttaa on tuhansia, joillekin sopii spontaani siivoustyyli, rutiinin rakastajille esim se että on aina tietty kellonaika päivästä jolloin siivotaan 20min musiikkia kuunnellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että pitäisi vielä perheenjäsenille delegoida. Jestas mitä miesvauvailua.
Miehille on luontaisesti vaikeaa seurata monta pientä prosessia yhtä aikaa, joten on helpompi kääntää juoksevat asiat aikataulutetuiksi rutiineiksi. Itse olen huono esimerkiksi suunnistamaan enkä tiedä meidän taloteknisistä asioista puoliksikaan niin paljon kuin puoliso, joten olen ulkoistanut niiden ajattelua vaativat hommat hänelle. Olen taas vahvoilla miettimään kotimme reservejä tekstiileistä huonekaluihin ja ruokiin. Teemme viikoittain ruokatilauksen netissä ja hän osaa laittaa vakiotuotteemme koriin. Hänelle olisi hyvin vaativaa mennä kauppaan laittamaan ostoskärryyn samat tavarat ilman listaa, tavarapaljous ja häly on sen verran kuormittavaa. Pyykkien pesussakin hänelle on hankala hahmottaa esimerkiksi se, että lasten vaaleissa vaatteissa on usein tahroja, joihin pitää lisätä
Hienoa, että sulla on delegoijan luonne ja luontaista taipumusta johtamiseen. Eikä ilmeisesti ainakaan kroonisesti elämässä sellaista stressiä, joka noita kykyjä heikentää. Ongelmathan tulee vastaan siinä tilanteessa, että toiselle on vaikeaa johtaa ja antaa käskyjä, mutta joutuu tekemään sitä vasten tahtoaan. Toinen on muuten vaan mukavuudenhaluinen ja toivoisi, että toinen hoitaa tai antaa niitä käskyjä. Jos vain olettaa, että toinen tekee, kun ei vaan sano (eli jonkun mielestä nalkuta), niin saa odottaa maailman tappiin. Jos yrittää luoda jonkinlaisia työlistoja, niitä ei toisen osalta noudateta. Käytännössä siis teet itse lähes kaiken ja yrität olla uupumatta. Ja nalkutat, eli pyydät, että tekisitkö sinä nyt tämän asian ja jäät sormet ristissä odottamaan, että asia tulee tehtyä
Ja en, minä en todellakaan poisteta tahroja erikseen vaatteista. Jos ei pesussa lähde, niin sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatöitä ovat muun muassa sängystä nouseminen, vessassa käyminen ja itsensä ruokkiminen. Mikä vaan, mistä pääsee uhriutumaan ja esiäidit nauravat haudoissaan.
Kuka teillä ruokkii lapset?
Sitä pitää tässä nyt alkaa suunnitelmaan. Tähän asti lapsi tehnyt sen ajatustyön itse aamuisin ja tullut kertomaan, että nyt olisi nälkä. Pitää nyt ottaa häneltä tämä oikeus pois ja suunnitella milloin hänelle maistuisi. Olisiko hyvä klo: 9 vai aikaisemmin? Vaiko myöhemmin kun lapsi saattaa nukkua yli 9. Huh huh, tämä onkin vaikeaa.
Teillä termi "säännölliset ruoka-ajat" on ihan vieras? Kun lapsesi alkaa valittaa nälkää, teetkö sinä siinä vaiheessa lähtöä kauppaan? Aik
Sitä pitää nyt alkaa suunnittelemaan pitäisikö olla rutiineja. Mulla on ollut kokonaan hukassa tämä termi metatyöt. Olen luullut, että lapsen kanssa pärjää kun sitten joskus syödyn aamupalan jälkeen mennään ulos, syödään lounas, otetaan päikkärit, syödään välipala, mennään ulos, jne, mutta tämä ei olekaan niin yksinkertaista. Täytyy miehen kanssa pitää tänään palaveri, miten nyt tehtäisiin tästä meidän arjesta monimutkaisempaa, kun tämä nyt tuntuu liian helpolta ja yksinkertaiselta. Luvataan korjata asia ennen toista lasta.
No nyt aletaan olemaan asian ytimessä. Ei tässä ketjussa ole ollut yhtäkään ihmistä joka ei tee metatöitä, vaan pelkästään sellaisia joilla on hukassa termi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metatyön ei tosiaankaan tulisi olla synonyymi paskalle avioliitolle, jossa toinen on ajautunut nössöyttään hoitamaan jopa ajattelun muiden puolesta ja sitten vielä epätoivoisesti yrittää metailla opettamalla muille tätä ajatuskuviotaan.
No tämä! Mun mies asui yksin ennen kuin me muutimme yhteen ja ihan samat kotityöt hänellä silloin oli. Hän ei pidä, enkä minä pidä metatyönä sitä, että laitamme kauppalistaan puuttuvia asioita tai sovimme, että ensi maanantaina tulee nuohooja, onko toinen etäpäivällä, että voisi avata oven. Ei tulisi mieleeni, että hän ei tajua, koska pyykkikorista pitää laittaa vaatteet koneeseen ja pestä ne.
Ymmärrän hyvin, että kotitaloudessa on myös paljon ns. näkymätöntä työtä, eli pitää suunnitella ja miettiä jotain etukäteen, mutta sitä en ymmärrä, että tavalliset kotityöt, kuten pyykinpesu tai kaupassakäynti saa moisen tittelin kuin metatyö.
Toisaalta tämä taitaa olla sukupolvikysymys tosiaankin, koska olen saman huomannut työelämässäkin. Asiat, joita itse pidän itsestäänselvyyksinä ja teen rutiinilla, vaatii kamalasti suunnittelua ja keskustelua. Ihan siis semmoiset, miten palaveriin valmistaudutaan jne. Olen joskus aivan poikki näistä keskusteluista, kun mun mielestä siinä, että mennään viikkopalaveriin, jossa aina lähes sama agenda, ei ole mitään erityistä pohdittavaa ja puhuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykkiähän ei siis voi pestä hetken huumassa, vaan tulevien viikkojen pyykkivuorot pitää kotona jaksottaa. Itse teen exceliin suunnitelman, että mitä pesen minäkin päivänä. Tarkistan, että kaapissa on tulevien viikkojen pesukerroille pesuainetta ja ellei ole, niin aikatauluta koska kyseisen pesuaineen kaupasta hakisin. Ongelmia tulee kun janipettri onkin koulussa kaatunut ja housut ovat likaiset, mutta noiden housujen seuraava suunniteltu pesukerta on vasta ensi viikon torstaina. Mitä mä nyt teen, eikö kukaan ajattlee lapsia?
On huvittavaa miten jotkut eivät ymmärrä aikatauluttamisesta ja suhteellisuudentajusta mitään. Se että hoidat kotityöt hyvin järjestelmällisesti ja aikataulutetusti, ei poissulje sitä ettetkö osaisi tehdä myös spontaaneja toimia. Kummasti moni muukin asia etenee tiukkojen etukäteisaikataulujen mukaan (työ
Jep. Jokainen tekee niitä metatöitä tavallaan ja metatyöt eivät poissulje spontaaniutta tilanteen tullen. Jollain on löyhemmät rutiinit ja jollain taas selkeämmät, mutta jonkinlainen suunnitelma kuitenkin on sen lapsiperhearjen pyörittämiseksi. Juuri se, että arjessa on joku suunnitelmallisuus myös edesauttaa niitä spontaaneja juttuja, tulivat ne sitten iloisina lisinä arkeen tai ikävinä yllätyksinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niille, joilla pyykinpesun suunnittelu on metatyötä. Urheilukamat pestään aina heti, ei tarvitse suunnitella milloin mikäkin vaate on puhdas treeniohjelman mukaan.
Lakanat pestään viimeistään silloin, kun niissä on epämukavaa. Samalla laittaa pyyhkeitä pesuun.
Pääsääntöisesti pyykkikori pidetään mahdollisimman tyhjänä. Jos se on kovin täysi eikä ehdi pestä kuin yhden koneen, niin voi kysyä puolisolta, kaipaako tämä jotain erityistä vaatetta, niin pesee sellaisen koneellisen, jossa tämä vaate on. Muutoin sen, josta kone tulee täyteen.
Siinä olikin metatyö tehty vuosikymmeniksi muutamassa minuutissa.
Pyykinpesuun liittyvää metatyötä on esimerkiksi miettiä lauantaiaamuna, että ehtiikö kone pestä lakanapyykin ennen kuin pitää lähteä kotoa niihin lapsiperheen viikonloppumenoihin, joiden aikatauluttaminen on myös metatyötä.
Vierailija kirjoitti:
Metatyön ei tosiaankaan tulisi olla synonyymi paskalle avioliitolle, jossa toinen on ajautunut nössöyttään hoitamaan jopa ajattelun muiden puolesta ja sitten vielä epätoivoisesti yrittää metailla opettamalla muille tätä ajatuskuviotaan.
No tämä! Mun mies asui yksin ennen kuin me muutimme yhteen ja ihan samat kotityöt hänellä silloin oli. Hän ei pidä, enkä minä pidä metatyönä sitä, että laitamme kauppalistaan puuttuvia asioita tai sovimme, että ensi maanantaina tulee nuohooja, onko toinen etäpäivällä, että voisi avata oven. Ei tulisi mieleeni, että hän ei tajua, koska pyykkikorista pitää laittaa vaatteet koneeseen ja pestä ne.
Ymmärrän hyvin, että kotitaloudessa on myös paljon ns. näkymätöntä työtä, eli pitää suunnitella ja miettiä jotain etukäteen, mutta sitä en ymmärrä, että tavalliset kotityöt, kuten pyykinpesu tai kaupassakäynti saa moisen tittelin kuin metatyö.
Toisaalta tämä taitaa
Eihän kukaan ole sanonut, että kaupassa käynti tai pyykinpesu olisivat metatöitä. Se, että suunnittelee mitä kaupasta ostaa ja milloin mitäkin pyykkiä pitäisi pestä, on sitä metatyötä.
On tämä nyt vaikea termi ihmisten ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellista hössötystä.
Olet sitten varmaan mennyt liian pienillä tennareilla kouluun lumimyrskyssä ilman aamiaista ja kirjat kotona.
Herran pieksut. Minut on kasvatettu ajattelemaan ja tekemään järkeviä ratkaisuja. Osasin kyllä ottaa kirjat mukaan kouluun ja panna lämmintä päälle yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei sitten ole lapsi keskellä yötä oksentanut sänkyynsä? Odottelet pari päivää niiden haisevien petivaatteiden kanssa seuraavaa kaupassa käyntiä. Pahimmillaan koko perhe oksentaa sen jälkeen mahataudissa, eikä pysty kauppaankaan menemään. Kotiinkuljetuksenkin saa vasta parin päivän päähän.
No en todellakaan. Mä huuhtoisin ne lakanat ja laittaisin isompaan pesuvatiin ja perään tiskiainetta. Samaa kamaa se on ja sillä saa hajun veks siihen saakka kunnes pesen ne lakanat.
Kyse on juuri tästä: jotkut tekee koko ajan sitä metaa ja valittaa kun muut ei tee, toiset keksii ratkaisuja, millä tilanteista selvitään. Usein se on se haukuttu mies, vaikka ei tietysti täydelliselle naiselle, jolla on aina hyllyt täynnä tarjouksesta edullisesti ostettuja pesuainepulloja niitä ratkaisuja hyväksy.
Voin sanoa näin naisena, että vakaasti uskon, että ainakin paremp
Miten sinun mies toimisi lasten oksennettua sänkyyn? Osaisiko hän laittaa ne likoamaan vai kysyisikö sinulta neuvoa?
Laittaisin ne pyykkikoneeseen ilman pesuainetta, mahdollisemman kuumalla ohjelmalla.
- aviomies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuossa hommassa on muuten hyvin oivaltanut sen minkä takia perheen metatyöt saattavat kasaantua toiselle aikuiselle. Kun aikataulut on tiukkoja ja hommaa on paljon, on monesti helpompi tehdä vaan itse. Siinä se asian eteen päin nopeati saaminen vaan pitkällä tähtäimellä kääntyy itseään vastaan, kun yhtäkkiä lapsi onkin iso ja edelleen passattava, saati se että toisesta vanhemmasta on tullut lähinnä se arjen apuri jolle täytyy kaikki erikseen opastaa."
Hyvä huomio! Itse olin aikoinani se vanhempi, jonka oli helpompi vain tehdä itse. Puolisoni oli taas se, joka opasti lapsia toimimam itsenäisesti. Onneksi olin sen verran reissuissa, että heillä oli tilaa toimia omalla tavallaan. Lopputulos on hyvä. Meidän tapauksessa.
Ei tässä ketjussa ole ollut yhtäkään ihmistä joka ei tee metatöitä, vaan pelkästään sellaisia joilla on hukassa termi.
Tässä ketjussa on runsaasti ihmisiä, joiden mielestä se, että on omassa arjessa ongelmia hallinnoida rutiineja ja se teettää ylimääräistä työtä, on metatyötä. Ei ole.
Jos joutuu todellakin vääntämään joka viikko jonkun pyykinpesun suunnittelun kanssa, ei tee metatöitä, vaan yksinkertaisesti elää sitä hallitsematonta arkea.
Samoin jos hallitakseen arkea, niitä ihan tavallisia jokapäiväisiä kodin askareita, joutuu rakentamaan monimutkaisen suunnitelmahimmelin, ei tee metatöitä, vaan pyrkii epätoivoisesti hallitsemaan sitä arkeaan.
Sen sijaan ihminen, joka huomaa pyykkikorin pursuilevan ja joko laittaa koneen pyörimään (jos on pesuainetta) tai jättää pursuilemaan ja pesee seuraavan kaupassa käynnin jälkeen (jos ei ole pesuainetta) ei todellakaan ole tehnyt minuttiakaan metätyötä, vaan yksinkertaisen, arkisen, jokapäiväisen askareen.
Vierailija kirjoitti:
Eli vaihdat auton renkaat siinä vaiheessa, kun on jo lumi maassa. Hoksaat aamulla, että kahvi on loppu kun et ollut tajunnut ostaa sitä. Ihmettelet vessanpöntlöllä, milläs nyt perse pyyhitään, kun unohtui ostaa vesspaperia. Pakkaat lomamatkalle, ja huomaat siinä hetkessä, että uikkarit ovatkin jo hiutuneet käyttökelvottomiksi ja joudu ostamaan uudet sitten paikan päällä. Heräät aamulla kylmässä talossa, kun lämmitysöljy olikin päässyt loppumaan. jne.
Ei, vaan minulla on normijärki, joka mahdollistaa ilman metailua arjen asioiden hahmottamisen. Olen tietoinen, että jos kahvia on vähän, se kohta loppuu, syksy tarkoittaa, että renkaiden vaihtoaika on edessä, vessapaperia pitää ostaa, kun on enää pari rullaa jäljellä, tiedän, missä kunnossa uikkarini ovat, öljyä ostettiin kun sitä vielä käytettiin sama määrä joka kerta kerran vuodessa samaan aikaan, jne jne.
Olen siis selvillä siitä, mitä talossani on tai ei
Metatyö on vain termi sille arjen asioiden hahmottamiselle, mitä sinäkin teet ihan joka päivä. Miksi sen termin olemassaolo kiukuttaa noin paljon?
Metatyöt case kaverisynttärit
Mies: merkkaa tapahtuman kännykän kalenteriin, laittaa muistutuksen päivää ennen että muistaa ostaa lahjan. Pukee kaapista lapselle siistit ja puhtaat vaatteet ja vie synttäreille.
Nainen: tämä oman elämän projektipäällikkö ei tarvitse kalenteria. Hän muistaa tämän ja on jo kaksi viikkoa ennen synttäreitä miettinyt (=metatyö) kaiken valmiiksi. On ensin kysynyt vauvapalstalta lahjavinkkejä, samoin työkavereilta ja parilta parhaalta ystävältään. Googlettanut mistä lelun saa halvimmalla, käynyt kaupungin toiselta puolella (julkisilla) kaupassa hakemassa sitä. Päätti kuitenkin heräteostoksena ostaa jonkun muun mitä piti. Miettinyt mitä Vil-Pe laittaa päälleen synttäreille, värien yhteensopivuus on tärkeää. Huolehtinut, että pesuainetta on vaateiden pesuun. Organisoitunut kaverikuljetukset synttäreille jne. Ainiin, lapsi pitää syöttääkin ennen syndejä. Jne jne.
Tavallisesta elämästä voi siis tehdä itselleen elämää suuremman metatyön jos haluaa, mutta turha syyllistää tästä miehiä. Se on naisten päänsisäinen ongelma kun kärpäsestä tehdään härkänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on välttämätöntä ajattelutyötä, jonka unohtaminen hankaloittaa merkittävästi arjen sujumista. Se on ennakoimista, suunnittelemista, aikatauluttamista, delegoimista ja seuraamista.
Kauppalistan laatiminen, päivän aikataulun suunnittelu, lapsen syntymäpäiväjuhlien valmistelu, kotitöiden jakaminen perheen kesken, pyykinpesunesteen kulumisen seuraaminen...Voi hyvätavaton että ihminen voi tehdä elämästään hankalan.
Hankalaksi se menee silloin, kun sitä metatyötä EI tee. Esimerkki puolisoni päivästä, kun kaksi lastaan ovat viikonlopun meillä:
Aamulla puolison on ennen aamupalaa lähdettävä kauppaan, koska maito, murot ja lähes kaikki muut lasten aamiaisainekset ovat loppu. Onneksi minäkin olen kotona, jottei puolison tarvitse ottaa nälkäisiä lapsia mukaan kauppaan.
Ennen aamiaista puolison on tiskattava käsin murokulhoja, koska ei ole huomannut laittaa tiskikonetta illalla päälle.
Tässä vaiheessa lapset jo nälkäisenä nahistelevat keskenään. Puolisonkin verensokeri alkaa laskea, lapset kaatavat nahisellessaan mehulasin lattialle.
Aamiaisen jälkeen aletaan puuhata lähtöä harrastuksiin. Mutta voi, osa välttämättömistä välineistä ei olekaan mukana. Niitä on lähdettävä hakemaan lasten toisesta kodista, 30 km ylimääräistä ajoa. Toinen lapsista myöhästyy harrastuksesta, suuttuu ja puolisoa kiukuttaa.
Harrastuksista tullaan kotiin syömään. Mutta aiottuun ruokaan ei olekaan kaikki aineksia, koska puoliso ei huomannut ostaa aamulla kaupassa käydessään niitä samalla. Taas kauppaan.
Viikonloppuun mahtuu vielä muutama kauppakäynti sekä koulutehtävän hakeminen toisesta kodista.
Havaintojeni mukaan metatyön käsitettä eivät ymmärrä ne, joiden puolesta joku muu miettii kaikki asiat valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee mitään metatöitä. Se mitä sillä käsitetään kuuluu työhön, tehtävään tai muuhun tavalliseen askareeseen eikä mulla ole tarvetta erotella sitä erikseen.
Eli teet metatöitä, mutta et vaan käytä sitä käsitettä työn suunnittelusta.
En tee metatöitä.
Eli vaihdat auton renkaat siinä vaiheessa, kun on jo lumi maassa. Hoksaat aamulla, että kahvi on loppu kun et ollut tajunnut ostaa sitä. Ihmettelet vessanpöntlöllä, milläs nyt perse pyyhitään, kun unohtui ostaa vesspaperia. Pakkaat lomamatkalle, ja huomaat siinä hetkessä, että uikkarit ovatkin jo hiutuneet käyttökelvottomiksi ja joudu ostamaan uudet sitten paikan päällä. Heräät aamulla kylmässä talossa, ku
Miten normaalin toiminnan joku näkee hössöttämisenä ja itsensa korostamisena?? Olipas taas tulkinta. Itse siis suunnittelet ja ennakoit, mutta et myönnä sitä, koska se on hössöttämistä ja itsekorostusta? Mutta silti teet? Onkohan aiheen ymmärrys vähän hukassa nyt?
Pyykkiähän ei siis voi pestä hetken huumassa, vaan tulevien viikkojen pyykkivuorot pitää kotona jaksottaa. Itse teen exceliin suunnitelman, että mitä pesen minäkin päivänä. Tarkistan, että kaapissa on tulevien viikkojen pesukerroille pesuainetta ja ellei ole, niin aikatauluta koska kyseisen pesuaineen kaupasta hakisin. Ongelmia tulee kun janipettri onkin koulussa kaatunut ja housut ovat likaiset, mutta noiden housujen seuraava suunniteltu pesukerta on vasta ensi viikon torstaina. Mitä mä nyt teen, eikö kukaan ajattlee lapsia?