Lapsi vielä 37-vuotiaana?
En ole ensisynnyttäjä, kyseessä olisi neljäs lapseni. Vanhemmat lapseni ovat 13v, 11v ja 6v. Heidän isänsä kuoli pian nuorimman syntymän jälkeen, ja nyt olen muutaman vuoden seurustellut nykyisen mieheni kanssa, jolla ei ole omia lapsia ja niitä toivoisi edes yhden. Tässä iässä ei kovin kauaa voi odotella enää, ja koen tilanteemme hyväksi muuten, mutta huolettaa synnyttää 38-39 vuotiaana ja ylipäätään oma hedelmällisyyskin mietityttää. Kokemuksia? :)
Kommentit (69)
Et ole liian vanha. Monet tekee lapsia sua vanhempina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira. Siinäkin on sulle joka ikiselle päivälle seuraavien 10-15 vuoden ajaksi puuhaa. Saat valvoa öitä, jos on maha kuralla (koiralla) ja muuta semmoista tuttavallista tuulahdusta vauva-ajasta. Mutta pääset sentään lähtemään iteksesi vaikka kauppareissulle ilman että täytyy odottaa 6-7 vuotta, eikä tarvitse järjestää vahtia kauppareissun ajaksi.
Oon varmaan sen sortin hullu, että oon tykännyt aina ihan kauppareissuista, lasten kanssa reissaamisesta ja niiden mukaan ottamisesta kaikkeen. Oppivat olemaan, ja sitten on elo mukavaa. Totta kai kivaa yksinkin käydä rauhassa välillä, mutta ei ne lapset pilaa multa mitään. Tuntuu lähinnä asennoitumisongelmalta vanhemmuuteen.
En sanoisi hulluksi, mutta kapeakatseiseksi kyllä. Koko viestin pointti oli siinä että jos haluat yksin päästä lähtemään jo
Onhan lapsella isä. Ihan samalla tavalla jatkoin urheilua ja kisoja neljännen lapsen jälkeen. Pääsin lenkille ja salille, kun mies oli kotona
Osa äideistä on kyllä niin neuroottisia ja toteuttaa jotain yli-intensiivisen vanhemman kasvatustyyliä, etten sen puoleen ihmettele jos se itselle eläminen tuntuu paratiisilta ja lasten omilleen muutto suurelta haaveelta jonka jälkeen elämä taas alkaa :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi, oi miksi kun on jo kolme oletettavasti tervettä ja kouluikäisiäkin jo? Eikö olisi aika jo muille jutuille ennemmin kuin vaippa-pukluruljanssille?
Jos on perhekeskeinen ihminen (itse olen ), niin en nyt ihmeemmin kaipaa "muita juttuja". Perheenä olemme aina tehneet asioita, matkustelleet jne.
En ole koskaan välittänyt juhlinnasta ja baari-illoista. Pikkulapsiaika (vaippa-pukluruljanssit :) ) on parasta aikaa, se menee vain niin nopeasti ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin normaali ikä saada lapsia. Pääset vielä ikäsi puolesta hedelmöityshoitoihin jos tarve vaatii. Luomunakin voi hyvin onnistua vielä. Odotan esikoista nyt ja olen 36-vuotias sen syntyessä. Luomuna tuli. Minun ystävistäni suurin osa on saanut lapsensa 35-40 -vuotiaana.
Näitä sitten nuoremmat lukevat innoissaan että jes kyllä sitä sitten myöhemminkin ehtii. Paras lisääntymisikä kiitää ohi ja sitten ollaankin hedelmöityshoidoissa joissa ei aina tärppää. Älkää nyt hyvänen aika hokeko että täysin normaali ikä saada lapsia kun puhutaan liki nelikymppisestä. Joillakin alkaa silloin jo pahimmassa tapauksessa vaihdevuodet.
Äläpä viitsi. Kyllä se vaan yllättävän monilta onnistuu. Eipä kaikki saa niitä lapsia parikymppisenäkään.
Mikdi ei- moni synnyttää ensimmäisen 37-vuotiaana.
Mieti oma jaksaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali ikä saada lapsia. Ja sinulla kun on jo monta ennestään, niin ei tule olemaan mitään ongelmia. Minä sain esikoiseni 37 vuotiaana.
Toisilla jo lähes aikuisia.
Mitä sitten?
Eri
Jos elämä on tasapainoista ja molemmat puoliskot oikeasti haluavat lasta, asiahan on selvä. Nykyään on hyvin yleistä, että saadaan lapsia vielä nelikymppisenä. Riskit täytyy kuitenkin tiedostaa ja ottaa huomioon, ettei kaikki suju niin kuin toivoo.
Itse sain neljännen lapsen 39-vuotiaana ja lapsi oli täysin terve. Tätä nykyä tyttäremme on kohta kaksikymppinen. Olemme mieheni kanssa puhuneet vuosien saatossa useinkin, että onneksi uskalsimme hankkia vielä yhden lapsen. Niin paljon tyttömme on tuonut meidän koko perheen elämään sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea tilanne. Haluatko edes?
Kyllä toivoisin, että kokisimme vielä yhdessä vanhemmuuden. Vaikka mies on ollut käytännössä isänä, niin ei se ole sama asia hänellekään. Omalta osaltani olen aina halunnut paljon lapsia, leskeksi jäätyäni luulin että luku olisi täynnä ja koin siitä haikeutta.
Toki oma jaksaminen joskus mietityttää, kun on ihan eri asia lähempänä 40v kuin 20-30v, mutta toki olen hyvässä kunnossa yms.
Jaksatko valvoa tulevat vuodet iltatähden sairastellessa
Sain esikoiseni 38-vuotiaana ja toisen lapsen 41-vuotiaana. Molempina kertoina tulin raskaaksi nopeasti ja helposti. Raskaus sujui molemmilla kerroilla hyvin ja molemmat lapset ovat terveitä. Aika paljon puhutaan siitä, että 35 ikävuoden jälkeen olisi vaikeaa tulla raskaaksi ja että riskit sekä äidille että lapselle ovat valtavat, mutta jos olet terve ja hyväkuntoinen, suurella todennäköisyydellä kaikki menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti akateemisesti koulutetuilla 37v on ihan normaali ensisynnyttäjän ikä.
Ei se siitä biologisesti normaalia tee 😅 37 on korkea ikä ensisynnyttäjälle, vaikka kuinka olisi akateemisesti koulutettu ja suomalaisen ensisynnyttäjän keski-ikä. Siksi tästä on nyt alettu paljon puhumaan, että miten saataisiin naiset lisääntymään aiemmin, koska biologisesti paras ikä on vähintään 10 vuotta aiemmin kuin 37v.
Mutta uudelleensynnyttäjät on asia ihan erikseen. Jos olet saanut lapsia onnistuneesti aiemmin, todennäköisesti hedelmällisyys on silloin ok ja raskaus tärppää myös myöhemmin, eikä tarvi varautua hedelmällisyyshoitoihin. Ja on eri asia 37-vuotiaana haluta vielä yksi lapsi, kuin vasta aloittaa ja haluta niitä kolme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iän puolesta ei yleensä uudelleensynnyttäjälle mikään erikoinen ikä vielä. Toki riskit sairaaseen lapseen hieman suurempia kuin kymmenen vuotta sitten, mutta kuitenkin aika pieniä edelleen. Enemmän olisin huolissani siitä, että jaksatko käyttää elämästäsi sen 35 vuotta lapsista huolehtimiseen? Nyt sinulle jäisi vielä 50v jälkeen aikaa itsellesi. Jos nyt teet lapsen, jatkat sitä hommaa vielä hyvin lähelle 60v ja sitten voitkin olla jo isovanhempi.
Hyvä näkökulma!
No minusta ei niin hyvä, ihmetyttää jatkuva oman ajan palvonta kulttuurissamme. Ymmärrän, että ihmisen on hyvä saada jonkin verran omaakin aikaa ja tilaa itselleen ja omille intohimoilleen, mutta en sitä, että vuodet ja vuosikymmenet pitäisi pyhittää jollekin Itselle Elämiselle.
Jatkuva oman ajan palvonta? Jos on saanut ekan lapsen reilu kakskymppisenä ja vikan kolmekymppisenä, niistä viimeinen lentää pesästä siinä viidenkympin korvilla, sit on hetki omaa aikaa kunnes alkaa lapsenlapsista ja ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen.
Kyllä se asia on pääosin ollut niin, että naiselle ei niitä omia vuosia ole suotu ihmiskunnan historiassa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali ikä saada lapsia. Ja sinulla kun on jo monta ennestään, niin ei tule olemaan mitään ongelmia. Minä sain esikoiseni 37 vuotiaana.
Toisilla jo lähes aikuisia.
Niin,tai eräillä jo reilusti yli kakskymppisiä, tai monilla ohikulkijoilla ei ehkä lapsia ole ollenkaan, mutta ' so what '?
Eläthän omaa elämääsi etkä heidän.
Miksi siis vertailla kehenkään, tai kuunnella itsesi kehenkään toiseen vertailuja,tai rinnastamisia.
Muitten aatokset ja arvelut ja arvailut voit jättää heille vain itselleen ja kokonaan heille .
Heidän ikiomaan arvoonsa.
Elä vaan rohkeasti omaa elämääsi, niin hekään eivät voi muuta kuin kunnioittaa sinua, (jopa) hekin.
Lisään vielä edelliseen, että jos olet normaalipainoinen, sinulla on todennäköisesti vähemmän riskejä kuin alle 30-vuotiaalla ylipainoisella. Ja kuinka moni odottaja on ylipainoinen - aika moni!
Me ollaan miehen kanssa haaveiltu toisesta lapsesta ja minulla ikää nyt 36v.
Joka puolella kauhistellaan, että et kai nyt enää tuossa iässä?
Kiva lukea positiivisiakin kommentteja, että ei tässä vielä ikäloppuja olla :)
Mistäköhän maaseudulta vastaajat (ja ap) oikein on.. Itse sain esikoisen suunnitellusti vasta 40-vuotiaana eikä Helsingissä kukaan kummastellut ikää neuvoloissa/synnärillä. Ja muuten ihan ensilaakista tärppäsi.
Vierailija kirjoitti:
Osa äideistä on kyllä niin neuroottisia ja toteuttaa jotain yli-intensiivisen vanhemman kasvatustyyliä, etten sen puoleen ihmettele jos se itselle eläminen tuntuu paratiisilta ja lasten omilleen muutto suurelta haaveelta jonka jälkeen elämä taas alkaa :D
Siinä ei ole mitään pahaa eikä väärää, jos kahdenkymmenen vuoden tiiviin äitiyden jälkeen odottaa sitä, että lapset kasvaa ja lentää omille siivilleen. Se on koko vanhemmuuden tehtävä sitäpaitsi; päämäärä, johon myös meidän (sekä lapsen että vanhemman) biologia normaalisti ohjaa.
Älä sinä yritä tehdä siitä jotain väärää, että keski-ikäistyvä ja kunnoltaan kuitenkin koko ajan jo rapautuva, iloitsee siitä ettei tarvi enää ihan koko ajan passata jotakuta, vaan saa myös aikaa itselleen.
Kuulostaa pikemminkin siltä että sä teit lapset vähän vanhempana ja sua pelottaa vähän se, että sitä omaa aikaa ei tosiaan enää ole tulossa ennen vanhuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mistäköhän maaseudulta vastaajat (ja ap) oikein on.. Itse sain esikoisen suunnitellusti vasta 40-vuotiaana eikä Helsingissä kukaan kummastellut ikää neuvoloissa/synnärillä. Ja muuten ihan ensilaakista tärppäsi.
Oon kotoisin sen verran Helsinkiä isommasta suurkaupungista, että juu-u. Tunnen kuitenkin biologiaa ja tiedän, että fyysisellä mittarilla ne lapset kannattaa hankkia ennemmin 20- kuin 40-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin normaali ikä saada lapsia. Pääset vielä ikäsi puolesta hedelmöityshoitoihin jos tarve vaatii. Luomunakin voi hyvin onnistua vielä. Odotan esikoista nyt ja olen 36-vuotias sen syntyessä. Luomuna tuli. Minun ystävistäni suurin osa on saanut lapsensa 35-40 -vuotiaana.
Näitä sitten nuoremmat lukevat innoissaan että jes kyllä sitä sitten myöhemminkin ehtii. Paras lisääntymisikä kiitää ohi ja sitten ollaankin hedelmöityshoidoissa joissa ei aina tärppää. Älkää nyt hyvänen aika hokeko että täysin normaali ikä saada lapsia kun puhutaan liki nelikymppisestä. Joillakin alkaa silloin jo pahimmassa tapauksessa vaihdevuodet.
Äläpä viitsi. Kyllä se vaan yllättävän monilta onnistuu. Eipä kaikki saa niitä lapsia parikymppisenäkään.
Kyllä viitsin. On ihan raadonrehellinen totuus että paras ikä biologisesta näkökulmasta on saada lapset 20-30 vuotiaana. Lue aiheesta lisää ja sivistä itseäsi.
No minusta ei niin hyvä, ihmetyttää jatkuva oman ajan palvonta kulttuurissamme. Ymmärrän, että ihmisen on hyvä saada jonkin verran omaakin aikaa ja tilaa itselleen ja omille intohimoilleen, mutta en sitä, että vuodet ja vuosikymmenet pitäisi pyhittää jollekin Itselle Elämiselle.