Miksi ihastumisen kohde kiusaantuu?

Ihmisen torjuminen on epämukavaa, varsin usein torjutuksi tuleva suhtautuu vielä torjumiseen agressiivisesti, joten se on vieläkin enemmän epämukavaa.  

Mulle kilttinä ja ujona ihmisenä on hankala sanoa ei tai kieltäytyä. Tämä on esimerkiksi töissä ihan oikea ongelma. Jos pyydetään tekemään jotain niin mun on vaikea sanoa ei. Mieluummin otan lisää töitä kuin kieltäydyn. Sama asia jos joku kertoo ihastuneensa. Mun on vaikea sanoa etten ole kiinnostunut, kun en halua pahoittaa toisen mieltä.

Yleensä on kyse siitä, että ihastuminen on yksipuolista. Olin itse nuorempana melko nätti, ja tuli paljon näitä tapauksia joissa mies ihastui minuun, mutta minä tiesin heti olemuksesta ja tyylistä että ei, ei ikinä. Se oli aika vaivaannuttava vaihe, jossa toinen selvästi käyttäytyi ihastuneesti, mutta ei vielä suoraan ilmaissut sitä, joten tavallaan ei voinut torjuakaan (koska voisihan se olla vain kaverillista jutusteluakin, ja olisi huonotapaista tylysti torjua sellainen).

Koska ihastuminen on yksipuoleista eli kohde ei ole kiinnostunut ihastuneesta.

Mulla johtuu pelosta, että toinen näkee sisimpääni, jonka olen lapsena traumatisoitumisen takia uskonut olevan läpimätä. Ei siis minkäänlaista itsetuntoa, ja siksi haluan pitää toiset käsivarren mitan päässä, jotten joudu kohtaamaan (taas), miten paska olen.

Vierailija kirjoitti:

Koska ihastuminen on yksipuoleista eli kohde ei ole kiinnostunut ihastuneesta.

Varmasti on yksi syy, mutta jos toinen viihtyy mun seurassa, seuraa ja tykkäilee somessa, ja nauraa jutuille, niin kyllä hän silloin on ainakin jollain tasolla kiinnostunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihastuminen on yksipuoleista eli kohde ei ole kiinnostunut ihastuneesta.

Varmasti on yksi syy, mutta jos toinen viihtyy mun seurassa, seuraa ja tykkäilee somessa, ja nauraa jutuille, niin kyllä hän silloin on ainakin jollain tasolla kiinnostunut.

Ap

Eikä ole. Ihan normaalia kohteliaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihastuminen on yksipuoleista eli kohde ei ole kiinnostunut ihastuneesta.

Varmasti on yksi syy, mutta jos toinen viihtyy mun seurassa, seuraa ja tykkäilee somessa, ja nauraa jutuille, niin kyllä hän silloin on ainakin jollain tasolla kiinnostunut.

Ap

Ei vain halua pahoittaa mieltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ihastuminen on yksipuoleista eli kohde ei ole kiinnostunut ihastuneesta.

Varmasti on yksi syy, mutta jos toinen viihtyy mun seurassa, seuraa ja tykkäilee somessa, ja nauraa jutuille, niin kyllä hän silloin on ainakin jollain tasolla kiinnostunut.

Ap

Eikä ole. Ihan normaalia kohteliaisuutta.

Taidat olla niitä, joille useamman kuukauden salasuhdekin on normaalia kohteliaisuutta.

Olen miettinyt samaa. Kyllä kai kaikki ilahtuu kehuista ja mukavista sanoista, mutta ehkä torjunta liittyy eritahtisuuteen. Jos innokkaana tunnustaa ihastuksensa liian nopeasti eikä toinen ole ehtinyt vielä mukaan, niin se toinen voi säikähtää. Varatuilla nyt on vielä omat pelkonsa paljastumisesta jne.

Miksi flirtailette varattuna? Minä en ole ikinä silloin flirttaillut.

Viehättävää naista katsoin ihastuneesti työpaikalla, vailla mitään sen kummempaa tarkoitusta. Hän suuttui, kun en halunnutkaan mitään sen kummempaa.

Itselle tulee positiivisesta huomiosta ihan kauheat paineet. Jos joku on muhun ihastunut, koen, että mun pitää jotenkin olla odotusten mukainen (vaikka siis itse en edes olisi mitenkään kiinnostunut ja myös, jos olen) ja jotenkin pelko siitä että toiselle selviää mun oikea karva. Taitaa olla vaan surkea itsetunto vielä näin nelikymppisenäkin.