Huomaatteko näistä piirteistä itseänne? Estynyt persoonallisuus häiriö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuo diagnoosi skitsofrenian lisäksi.

...jatkan, että mulla on sekamuotoinen johon kuuluu estynyt ja eristäytyvä persoonallisuus ja lisäksi skitsofrenia ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Olenkin suurimman osan ajasta kotona eristyksissä maailmalta.

Kaikkia hyviä asioita toivon sinulle ja jaksamista! Pidähän itsestäsi huolta!

Kiitos! Huolehdin kyllä itsestäni. 

Vierailija kirjoitti:

"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista"

Haluaako joku olla vapaaehtoisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, joilta voi tulla negatiivista suhtautumista? Miksi? 

Ihan normaalia arkea hyvin monissa työtehtävissä ja harrastuksissa, koululuokissa, politiikassa, jne. Jne....

Valot päälle nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä nyt viimein 2020-luvulla voitaisiin hyväksyä, että on erilaisia ihmisiä. Aina hyvesignaloidaan, että erilaisuus on hyvästä, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Kaikki yritetään tunkea samaan, haluttuun muottiin, ja jos et siihen sulloudu, sinulle pitää antaa diagnoosi vioistasi.

No persoonallisuushäiriössä se häiriö nimenomaan HAITTAA ihmisen normaalia elämää. Ei ole kyse mistään vain erilaisuudesta. 🤦🏻🤦🏻🤦🏻

Haittaahan se elämää, jos esim. työelämässä tietynlainen ihminen on haluttu. Tietyt tavat ja käyttäytymismallit on haluttuja siellä. Jos itse ei kuitenkaan ole sellainen luonnostaan, se alkaa haittaamaan omaa elämää. Ei se ole persoonallisuushäiriö, mutt

Minä olen se vaativa persoonallisuus ja yleensä se on työnantajien ja työkavereiden mielestä hyvä asia sillä noudatan sääntöjä ja teen työni aina hyvin enkä sinnepäin. Nyt olen sellaisessa työympäristössä missä ei noudateta sääntöjä ja hommat tehdään miten sattuu ja tämä on minulle erittäin raskasta ja tuottaa minulle ongelmia. En yksinkertaisesti pysty ymmärtämään miksi joku tulee töihin eikä hoida hommiaan kunnolla. Tämä on ensimmäinen kerta pitkän työurani aikana kun olen näin piittaamattomassa työympäristössä ja vaativa persoonani onkin nyt tullut haitaksi minulle vaikka kyllä se tietysti työnantajalle kelpaa kun edes joku tekee työnsä hyvin ja korjaa toisten jälkiä. Ja en, en pysty tekemään asioita puolivillaisesti vaikka kuinka yritän ottaa rennommin. Silloin minusta katoaa osa itsestäni sillä en ole sellainen.

Olen myös eristäytyvä vapaa-ajallani mutta se ei ole haitaksi ja työssä pärjään kyllä ihmisten kanssa elleivät ole itsekkäitä ääliöitä. 

On minulla tuo diagnoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä menee raja persoonallisuushäiriön ja sen välillä, jos ujolla/aralla on huono itsetunto (monella on koska monia ujouden takia vähätellään ja haukutaan)? Lisäksi nuo kriteerit ovat mielestäni vähän outoja, kuten esim: "haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista". Haluaako joku olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät suhtaudu itseen myönteisesti (varmaankin pystyy olemaan, mutta HALUAAKO olla)? 

Persoonallisuushäiriöille on ihan omat diagnostiset kriteerit ja menetelmät. 

Tuo listan perusteella ei voi ketään tosiaankaan diagnosoida eikä kukaan lääkäri niin toimikaan...

Ei toimi, ainakaan pätevä ja asiallinen lääkäri (valitettavasti kaikki eivät ole sellaisia). Ongelma on se, ettei potilas voi tiet

Minulla diagnoosi ei ole vaikuttanut elämääni millään lailla. Elän kuten ennenkin. Ainahan minä olen ollut ujo ja arka, ei diagnoosi mitään muuta. Olen kuitenkin jo keski-ikäinen, joten tällaisena minä tulen vanhenemaan ja tällaisena minut haudataan. Olen mikä olen, ihan hyvä ihminen. 

Prkl tuohan on vain kuvaus keskivertosuomalaisesta. Ei se minusta ihan vielä sairautta ole. 

Jaaha, minulla on nuo kaikki piirteet. Haluaisin läheisiä ihmissuhteita, mutta en pysty saamaan edes keskustelua aikaan, joten se siitä.

Olin koulussa kiusattu, samoin työpaikalla. Kotonakin olin se epäsuosittu lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista"

Haluaako joku olla vapaaehtoisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, joilta voi tulla negatiivista suhtautumista? Miksi? 

No kaikiltahan voi tulla negatiivista palautetta mutta että ei sen takia halua varuiksi olla kenenkään kanssa tekemisissä ei ihan normaalia ole.   

Riippuu vähän tapauksesta. 

Persoonallisuushäiriössä se ei rajoitu vain "riippuu tapauksesta" -tyyppisiin tilanteisiin, vaan on ihan  vakiintunut toimintamalli. 

Tarkoitin sitä, että on normaalia monissa tapauksissa haluta olla olematta tekemisissä eri ihmisten kanssa. Esim. minä en oikein jaksa/halua/välitä ilman palkkaa puhua ihmisille. Syynä on se, että olen ihan aidosti saanut niin pitkään ja niin monta kertaa negatiivista palautetta, että minulla on oikeastikin ihan pätevä syy vältellä muita kuin hyvin mukavia ihmiskontakteja. Ei kukaan jaksa määräänsä enempää kuulla muilta vaillinaisuudestaan.

Selvennyksenä, että minulla on siis yhdenlainen fyysinen vika tai ominaisuus, jonka monet haluavat todeta minulle ääneen. Esim. tärinäsairaus (jota ei minulla ole mutta esimerkkinä). Monen on pakko todeta, että oho kylläpä täriset, tärisyttääkö, oletko kipeä, oletko sairas, oletko nukkunut huonosti, minuakin alkaa tärisyttää vilussa, minuakin pelottaa jne. Kun tuota vaikkapa kymmenen vuotta kuuntelee, niin ei vain enää jaksa ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista"

Haluaako joku olla vapaaehtoisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, joilta voi tulla negatiivista suhtautumista? Miksi? 

Ihan normaalia arkea hyvin monissa työtehtävissä ja harrastuksissa, koululuokissa, politiikassa, jne. Jne....

Valot päälle nyt. 

Kysyinkin vapaaehtoisesti. Työelämässä harva valitsee asiakkaitaan tai kollegojaan jne. Sama koululuokan ja politiikan kanssa. Jos kompensaatio toiminnasta on palkka tai harrastushyödyke tai tutkinto, ei kommunikointitoiminta ole ihan vapaaehtoista välttämättä. Ainakin se on vastikkeellista.

Kyllä, kaikki noista piirteistä pätevät minuun :/ 

Persoonallisuushäiriödiagnoosia ei voi tehdä ilman, että persoonallisuushäiriön yleiset kriteerit täyttyvät. Sitä kautta erotetaan häiriötasoiset piirteet verrattuna "keskivertoväestössä" ilmeneviin piirteisiin, joita itsessäsi huomaat. :)

Kommentti 111/111 piti olla vastauksena toiseen kommenttiin, ei edeltävään kommenttiin. Jostain syystä lainaustoiminto epäonnistui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sehän on just niinku mä. En kyllä tiedä mitä diagnoosista hyötyisin.

Et mitään muuta kun saisit leiman ja Liisan psykoosilääkkeitä.

*Liudan:D

Kiitos nauruista 😄 Ehdin jo miettiä, miten ne Liisan psykoosilääkkeet järjestetään.

Tunnistan osan tuosta, varsinkin "on kelpaamaton, epäviehättävä ja vähäarvoinen verrattuna muihin".

Ehkä tuohon littyy lapsuuden sairastelut ja siihen osin liittyvät koulukiusaamiset. 

toisaalta muistan että vaikka vanhemmat olivat toisaalta ylihuolehtivaisia, luulen nähneeni joskus jotain pettymyksen häivähdystä heissä myös. vanhemmat myös erosivat minun sairauteni jälkeen. 

toisaalta on tässä sitten parannuttu, ryhdistäydytty ja pärjätty. Alemmuudentunne jäytää jossain mutta se pysyy piilossa. On perhe, on työpaikka, ja on sosiaalista varmuutta. Uskallan avata suuni, uskallan pitää vaikka ex-tempore puheen. 

Ja ehkä se pelko omasta epäviehättäväyydesta on ajanut ajoissa salille ja reippailemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista"

Haluaako joku olla vapaaehtoisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, joilta voi tulla negatiivista suhtautumista? Miksi? 

No kaikiltahan voi tulla negatiivista palautetta mutta että ei sen takia halua varuiksi olla kenenkään kanssa tekemisissä ei ihan normaalia ole.   

Riippuu vähän tapauksesta. 

Persoonallisuushäiriössä se ei rajoitu vain "riippuu tapauksesta" -tyyppisiin tilanteisiin, vaan on ihan  vakiintunut toimintamalli. 

Tarkoitin sitä, että on normaalia monissa tapauksissa haluta olla olematta tekemisis

Onhan tuo ihan normaalia varmasti kaikille että ei halua aina kuulla niitä kommentteja itsestään mutta jos kyse ei ole siitä että pelkää kommentointia ja on muuten eristätynyt ihmiskontakteista niin sitä ei katsota yleisesti normaaliksi.

Minä olen eristäytyvä luonne enkä jaksa enkä halua muita kontakteja kuin mitä pakko on työn takia. En koe yksinäisyyttä eikä muiden ihmiskontaktien puute ole minulle mikään ongelma. Eikä minua hetkauta toisten kommentoinnit minusta yhtään sillä olen vahva luonne, sanavalmis enkä jää hiljaiseksi jonkun typeristäkään möläytyksistä. 

Jollekin toiselle kontakteja haluavalle minun elämäni olisi ahdistavaa. Sellaiselle se onkin haitaksi joka niitä kontakteja haluaa ja tarvitsee, toisin kuin minulle joka ei yksinäisyydestä kärsi vaikka haitaksi tämä tilanteeni minulle katsotaan psykiatrien mielestä.

Vierailija kirjoitti:

"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista"

Haluaako joku olla vapaaehtoisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, joilta voi tulla negatiivista suhtautumista? Miksi? 

Ei, mutta normaalisti ei lähtökohtaisesti ajatella pahinta, vaan oletus on, että toisen kanssa kyllä sujuu ihan mukavasti. Epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä taas olettaa jo valmiiksi, että häneen suhtaudutaan negatiiviseti, eikä hänestä pidetä. 

C/PTSD (kompl. traumaper. stressireaktio) sisältää n.80 erilaisen ilmenemisoireen kuvaston, ja ap:n mainitsema listaus voisi helposti ja hyvin mahtua tuon laajasti ilmen. diagnoosin oirelistaan. 

t.psyk.sh

up

"Onhan tuo ihan normaalia varmasti kaikille että ei halua aina kuulla niitä kommentteja itsestään mutta jos kyse ei ole siitä että pelkää kommentointia ja on muuten eristätynyt ihmiskontakteista niin sitä ei katsota yleisesti normaaliksi."

Et ymmärtänyt. Käytät sanoja "varmasti kaikille". Näitä sanoja ei voi käyttää tässä yhteydessä. Kuten kerroin, minulla on fyysinen vika, vamma, poikkeama. Poikkean muista siltä osin. Totta ihmeessä muiden reagointia alkaa jo etukäteen pelätä, jos sitä kuulee jatkuvasti vuosia ja vuosia. Ihan jo jossain esittäytymistilanteissakin joidenkin ihmisten on pakko nostaa asia puheeksi minun kanssani. 

Vierailija kirjoitti:

"Onhan tuo ihan normaalia varmasti kaikille että ei halua aina kuulla niitä kommentteja itsestään mutta jos kyse ei ole siitä että pelkää kommentointia ja on muuten eristätynyt ihmiskontakteista niin sitä ei katsota yleisesti normaaliksi."

Et ymmärtänyt. Käytät sanoja "varmasti kaikille". Näitä sanoja ei voi käyttää tässä yhteydessä. Kuten kerroin, minulla on fyysinen vika, vamma, poikkeama. Poikkean muista siltä osin. Totta ihmeessä muiden reagointia alkaa jo etukäteen pelätä, jos sitä kuulee jatkuvasti vuosia ja vuosia. Ihan jo jossain esittäytymistilanteissakin joidenkin ihmisten on pakko nostaa asia puheeksi minun kanssani. 

No helpottaisiko tilannetta että heittäisit siinä tilanteessa jonkun stand up tyylisen heiton itsestäsi? Tietty jos tilasi tuottaa sinulle ahdistusta etkä ole sen kanssa sujut niin ei toimi.