Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huomaatteko näistä piirteistä itseänne? Estynyt persoonallisuus häiriö
13.10.2024 |
Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä on ihmissuhteissaan voimakkaan estoinen. Hän kärsii jatkuvista riittämättömyyden-, jännityksen- ja epävarmuudentunteista ja on herkkä arvostelulle ja hylkäämiselle.
Piirteet
Estyneestä persoonallisuudesta kärsivällä on seuraavista piirteistä vähintään neljä:
jatkuva kaikkialle tunkeva jännitys ja pelko
usko siitä, että on kelpaamaton, epäviehättävä ja vähäarvoinen verrattuna muihin
jatkuva pelko, että joutuu arvostelun kohteeksi tai torjutuksi
haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista
niin voimakas tarve fyysiselle turvallisuudelle, että se rajoittaa elämää
runsaasti ihmissuhteita sisältävien sosiaalisten ja ammatillisten toimintojen välttely kritiikin, paheksumisen tai torjutuksi tulemisen pelon vuoksi
Estyneen persoonallisuuden taustalla saattaa olla lapsuusiän itsetuntovaurioita sekä synnynnäisiä luonteenpiirteitä.
Yleensä estynyt persoonallisuushäiriö johtaa jonkinlaisiin sopeutumisen tai pärjäämisen vaikeuksiin,
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
"jatkuva kaikkialle tunkeva jännitys ja pelko "
ei, vaan haitallisiksi todettuihin tilanteisiin kohdistuva. Vältän niitä, kuten kaikki normaalit ja terveet olennot tekevät.
"usko siitä, että on kelpaamaton, epäviehättävä ja vähäarvoinen verrattuna muihin "
Tiedän, etten kelpaa monelle ja monelle olen liikaa. Tässäkään ei ole mitään epätervettä.
"jatkuva pelko, että joutuu arvostelun kohteeksi tai torjutuksi "
Kaikkia arvostellaan koko ajan ja koko elämä on yhtä torjuntaa. Toisaalta jonnekin kelpaa aina.
"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista "
Tämä nyt on jälleen ihan normaalia. Ei koirakaan mene kenenkään luo, jos tätä hakataan, eikä saa silityksiä ja ruokaa. Kuka tämän diagnoosin on kehittänyt? :D
"niin voimakas tarve
Etkö ymmärrä, että vaikka sinulla ei olisi tätä häiriötä, se voi silti olla jollain muulla ja haitata elämää todella paljon? Älä tule yrittämään päteä, jos et tajua asioista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä nyt viimein 2020-luvulla voitaisiin hyväksyä, että on erilaisia ihmisiä. Aina hyvesignaloidaan, että erilaisuus on hyvästä, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Kaikki yritetään tunkea samaan, haluttuun muottiin, ja jos et siihen sulloudu, sinulle pitää antaa diagnoosi vioistasi.
No persoonallisuushäiriössä se häiriö nimenomaan HAITTAA ihmisen normaalia elämää. Ei ole kyse mistään vain erilaisuudesta. 🤦🏻🤦🏻🤦🏻
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Olen epäillyt, että minulla saattaa olla tuo persoonallisuushäiriö. Skitsofreniaa taas ei. Itse asiassa minulle nousi mieleen kun moni kertoi diagnoosikseen tuon + skitson, että onkohan nuo skitsohäiriöt oikein diagnosoitu. Vai onkohan niissäkin kyse persoonallisuushäiriön asioista. Näettekö tai kuuletteko esim. selkeitä harhoja? Vai onko vain ajattelutapa vainoharhaista?
Molemmissa on usein traumataustaa. Onko kyse kuitenkin traumaperäisestä stressihäiriöstä tai dissosiaatiohäiriöstä? Dissosiaatiota ei aina osata tunnistaa ja sitä saatetaan pitää virheellisesti psykoottisena. Ainakin, jos hoito ei tehoa, niin miettisin tuotakin vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Missä menee raja persoonallisuushäiriön ja sen välillä, jos ujolla/aralla on huono itsetunto (monella on koska monia ujouden takia vähätellään ja haukutaan)? Lisäksi nuo kriteerit ovat mielestäni vähän outoja, kuten esim: "haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista". Haluaako joku olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät suhtaudu itseen myönteisesti (varmaankin pystyy olemaan, mutta HALUAAKO olla)?
Itselläni tämä on tarkoittanut sitä, että tarvitsen aina jonkun ystävällisen signaalin, ennenkuin voin edes jutella jonkun kanssa. Kuvittelen automaattisesti, että kaikki ajattelevat minusta jotain erittäin negatiivista. Olivatpa sitten kaupan kassoja tai harrastustuttuja.
En osaa tutustua ihmisiin. Jos vaikka käyn jonkun kanssa kahvilla tms, koen sen jälkeen, että se henkilö piti minua tylsänä ja typeränä, ja vain esitti mukavaa, vaikka todellisuudessa halusi mahdollisimman nopeasti pois. En uskalla ottaa enää yhteyttä. Jos sovin jonkun kanssa tapaamisen ja hän peruu sen, oletan sen johtuvan vain siitä, että hän ei pidä minusta.
Saan joskus paniikkikohtauksia, kun päähäni yhtäkkiä iskee ajatus, että kaikki tuntemani ihmiset vihaavat minua eivätkä vain ole saaneet sanotuksi etteivät halua enää tavata. Minua nolottaa äärettömästi, että olen ollut heidän seurassa niinkuin muutkin, ja kuvitellut, että heillä on ihan mukavaa, vaikka todellisuudessa he eivät pidä minusta. Se on erittäin raastava tunne ja tuntuu, että uppoan johonkin pimeään.
Tunnistan, että tämä on vääristynyttä, mutta tällaiset ajatukset tulevat kuin defaultina päähäni, vyöryvät niin nopeasti etten voi estää niitä.
Vierailija kirjoitti:
"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista"
Haluaako joku olla vapaaehtoisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, joilta voi tulla negatiivista suhtautumista? Miksi?
No kaikiltahan voi tulla negatiivista palautetta mutta että ei sen takia halua varuiksi olla kenenkään kanssa tekemisissä ei ihan normaalia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä nyt viimein 2020-luvulla voitaisiin hyväksyä, että on erilaisia ihmisiä. Aina hyvesignaloidaan, että erilaisuus on hyvästä, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Kaikki yritetään tunkea samaan, haluttuun muottiin, ja jos et siihen sulloudu, sinulle pitää antaa diagnoosi vioistasi.
No persoonallisuushäiriössä se häiriö nimenomaan HAITTAA ihmisen normaalia elämää. Ei ole kyse mistään vain erilaisuudesta. 🤦🏻🤦🏻🤦🏻
Haittaahan se elämää, jos esim. työelämässä tietynlainen ihminen on haluttu. Tietyt tavat ja käyttäytymismallit on haluttuja siellä. Jos itse ei kuitenkaan ole sellainen luonnostaan, se alkaa haittaamaan omaa elämää. Ei se ole persoonallisuushäiriö, mutta oma persoona ei vaan sovellu vallitsevaan kulttuuriin. Tuossa yksi esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä nyt viimein 2020-luvulla voitaisiin hyväksyä, että on erilaisia ihmisiä. Aina hyvesignaloidaan, että erilaisuus on hyvästä, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Kaikki yritetään tunkea samaan, haluttuun muottiin, ja jos et siihen sulloudu, sinulle pitää antaa diagnoosi vioistasi.
No persoonallisuushäiriössä se häiriö nimenomaan HAITTAA ihmisen normaalia elämää. Ei ole kyse mistään vain erilaisuudesta. 🤦🏻🤦🏻🤦🏻
Juuri näin. Itsellä vaativa persoonallisuus ja se on etu kun vaaditaan hyvää ja tarkkaa työntekijää mutta iso haitta sellaisessa työympäristössä mitä ei toimi sääntöjen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen ja valitettavasti myös isäni, äitini ja toinen sisaruksistani on tuollainen. :D Elämme normaalia elämää ja käymme töissä mutta ystävyys- ja perhesuhteet ovat ainoat ihmissuhteet.
Mitä muita ihmissuhteita pitäisi olla työkavereiden lisäksi kuin ystävyys ja perhesuhteita? Onko olemassa jotain muitakin?
Onhan niitä, vaikka mitä. Kaupan kassa on naamatuttu, aina muutama sana vaihdetaan. En minä häntä tunne, siellä kassalla vain näen. Koirapuisto saa jutellaan koiranomistajien kesken. Harrastuksessa muiden kesken. Kun lapsi pelaa jalkapalloa, jutellaan vanhempien kanssa, tervehditään nyt vähintään. Omakotitalossa on naapuritkin sellaisia, että muutama sana vaihdetaan. Mökki naapurien kanssa pidempäänkin
Itse olen jostain syystä ihminen, jolle tullaan puhumaan. Kaupan liha osastolla joku nainen alkoi juttelemaan lihan hinnasta ja punalappuisista tuotteista. Marketin vessassa vanhempi nainen kertoi miehensä kuolemasta. Bussissa vierustoveri juttelee, jne.
En tiedä,käykö niin kaikille, vai olenko vain lähestyttävän oloinen. Ei se minua haittaa, rupattelen takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä menee raja persoonallisuushäiriön ja sen välillä, jos ujolla/aralla on huono itsetunto (monella on koska monia ujouden takia vähätellään ja haukutaan)? Lisäksi nuo kriteerit ovat mielestäni vähän outoja, kuten esim: "haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista". Haluaako joku olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät suhtaudu itseen myönteisesti (varmaankin pystyy olemaan, mutta HALUAAKO olla)?
Persoonallisuushäiriöille on ihan omat diagnostiset kriteerit ja menetelmät.
Tuo listan perusteella ei voi ketään tosiaankaan diagnosoida eikä kukaan lääkäri niin toimikaan...
Ei toimi, ainakaan pätevä ja asiallinen lääkäri (valitettavasti kaikki eivät ole sellaisia). Ongelma on se, ettei potilas voi tietää mihin diagnoosi oikeastaan perustuu. Mitkä ovat potilaan mahdollisuudet kyseenalaistaa diagnoosi, jos hänellä ei tätä tietoa ole. Kuinka moni on saanut diagnoosin liian heppoisin perustein? Miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä nyt viimein 2020-luvulla voitaisiin hyväksyä, että on erilaisia ihmisiä. Aina hyvesignaloidaan, että erilaisuus on hyvästä, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Kaikki yritetään tunkea samaan, haluttuun muottiin, ja jos et siihen sulloudu, sinulle pitää antaa diagnoosi vioistasi.
No persoonallisuushäiriössä se häiriö nimenomaan HAITTAA ihmisen normaalia elämää. Ei ole kyse mistään vain erilaisuudesta. 🤦🏻🤦🏻🤦🏻
Haittaahan se elämää, jos esim. työelämässä tietynlainen ihminen on haluttu. Tietyt tavat ja käyttäytymismallit on haluttuja siellä. Jos itse ei kuitenkaan ole sellainen luonnostaan, se alkaa haittaamaan omaa elämää. Ei se ole persoonallisuushäiriö, mutta oma persoona ei vaan sovellu vallitsevaan kulttuuriin. Tuossa yksi esimerkki.
Toki moni asia voi hieman haitata meitä useimpia mutta kun haitta on niin suuri että siitä tulee isoja elämää rajoittavia ongelmia, niin kyllä se on jo häiriö. Jokaisella on tietyt persoonallisuuden piirteet ja kaikki luovimme niiden kanssa tässä elämässä ilman suurempia ongelmia. Kun se piirre vaikeuttaa elämää niin paljon että terveys ja ympäristö kärsii omasta poikkeavasta käytöksestä niin kyseessä on vakavampi ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista"
Haluaako joku olla vapaaehtoisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, joilta voi tulla negatiivista suhtautumista? Miksi?
No kaikiltahan voi tulla negatiivista palautetta mutta että ei sen takia halua varuiksi olla kenenkään kanssa tekemisissä ei ihan normaalia ole.
Riippuu vähän tapauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos on estynyt JA epävakaa samaan aikaan? Kokemusta tällaisesta kellään?
Minuu kolahti kaikki noi kohdat. Jaa täytyy kai jutella omalle terapeutille tosta nimittäin aika monta juttua kolahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuo diagnoosi skitsofrenian lisäksi.
...jatkan, että mulla on sekamuotoinen johon kuuluu estynyt ja eristäytyvä persoonallisuus ja lisäksi skitsofrenia ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Olenkin suurimman osan ajasta kotona eristyksissä maailmalta.
Kaikkia hyviä asioita toivon sinulle ja jaksamista! Pidähän itsestäsi huolta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä nyt viimein 2020-luvulla voitaisiin hyväksyä, että on erilaisia ihmisiä. Aina hyvesignaloidaan, että erilaisuus on hyvästä, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Kaikki yritetään tunkea samaan, haluttuun muottiin, ja jos et siihen sulloudu, sinulle pitää antaa diagnoosi vioistasi.
No persoonallisuushäiriössä se häiriö nimenomaan HAITTAA ihmisen normaalia elämää. Ei ole kyse mistään vain erilaisuudesta. 🤦🏻🤦🏻🤦🏻
Haittaahan se elämää, jos esim. työelämässä tietynlainen ihminen on haluttu. Tietyt tavat ja käyttäytymismallit on haluttuja siellä. Jos itse ei kuitenkaan ole sellainen luonnostaan, se alkaa haittaamaan omaa elämää. Ei se ole persoonallisuushäiriö, mutta oma persoona ei vaan sovellu vallitsevaan kulttuur
Toki moni asia voi hieman haitata meitä useimpia mutta kun haitta on niin suuri että siitä tulee isoja elämää rajoittavia ongelmia, niin kyllä se on jo häiriö. Jokaisella on tietyt persoonallisuuden piirteet ja kaikki luovimme niiden kanssa tässä elämässä ilman suurempia ongelmia. Kun se piirre vaikeuttaa elämää niin paljon että terveys ja ympäristö kärsii omasta poikkeavasta käytöksestä niin kyseessä on vakavampi ongelma.
Kyllä, se on varsinkin sille henkilölle itselleen vakava ongelma, kun hän ei ole ideaali persoona tai on kaukana siitä. Jokaisella on sietokyky ja jossain kohtaa elämää se saattaa pettää ja voi johtaa vakaviin ongelmiin. Silti tämä henkilö voi olla täysin normaali, eikä mitään diagnooseja tarvittaisi, mutta kulttuuri ja ympäröivät normit eivät hyväksy häntä omana itsenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä nyt viimein 2020-luvulla voitaisiin hyväksyä, että on erilaisia ihmisiä. Aina hyvesignaloidaan, että erilaisuus on hyvästä, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Kaikki yritetään tunkea samaan, haluttuun muottiin, ja jos et siihen sulloudu, sinulle pitää antaa diagnoosi vioistasi.
No persoonallisuushäiriössä se häiriö nimenomaan HAITTAA ihmisen normaalia elämää. Ei ole kyse mistään vain erilaisuudesta. 🤦🏻🤦🏻🤦🏻
Haittaahan se elämää, jos esim. työelämässä tietynlainen ihminen on haluttu. Tietyt tavat ja käyttäytymismallit on haluttuja siellä. Jos itse ei kuitenkaan ole sellainen luonnostaan, se alkaa haittaamaan omaa elämää. Ei se ole persoonallisuushäiriö, mutta oma persoona ei vaan sovellu vallitsevaan kulttuuriin. Tuossa yksi esimerkki.
En näköjään ymmärrä yhtikäs mitään persoonallisuushäiriöstä. Pidä siis suusi kiinni, äläkä yritä päteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista"
Haluaako joku olla vapaaehtoisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, joilta voi tulla negatiivista suhtautumista? Miksi?
No kaikiltahan voi tulla negatiivista palautetta mutta että ei sen takia halua varuiksi olla kenenkään kanssa tekemisissä ei ihan normaalia ole.
Riippuu vähän tapauksesta.
Persoonallisuushäiriössä se ei rajoitu vain "riippuu tapauksesta" -tyyppisiin tilanteisiin, vaan on ihan vakiintunut toimintamalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä nyt viimein 2020-luvulla voitaisiin hyväksyä, että on erilaisia ihmisiä. Aina hyvesignaloidaan, että erilaisuus on hyvästä, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Kaikki yritetään tunkea samaan, haluttuun muottiin, ja jos et siihen sulloudu, sinulle pitää antaa diagnoosi vioistasi.
No persoonallisuushäiriössä se häiriö nimenomaan HAITTAA ihmisen normaalia elämää. Ei ole kyse mistään vain erilaisuudesta. 🤦🏻🤦🏻🤦🏻
Haittaahan se elämää, jos esim. työelämässä tietynlainen ihminen on haluttu. Tietyt tavat ja käyttäytymismallit on haluttuja siellä. Jos itse ei kuitenkaan ole sellainen luonnostaan, se alkaa haittaamaan omaa elämää. Ei se ole persoonallisuushäiriö, mutta oma persoona ei vaan sovellu vallitsevaan kulttuur
En näköjään ymmärrä yhtikäs mitään persoonallisuushäiriöstä. Pidä siis suusi kiinni, äläkä yritä päteä.
Et sitten ymmärrä. Rauhoitu kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on just niinku mä. En kyllä tiedä mitä diagnoosista hyötyisin.
Et mitään muuta kun saisit leiman ja Liisan psykoosilääkkeitä.
Psykoosilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa 🙄.
Huutelee taas asiasta täysin tietämätön. Siihen määrätään psykoosilääkkeet. Vaikka henkilö ei olisi psykoosissa.
Mihin "siihen"? Ei ole mitään mihin määrätä yhtään mitään lääkettä, ei ole diagnoosiakaan. Lopeta toi tietämättömänä huutelu.
Alue: Aihe vapaa
Persoonallisuushäiriöille on ihan omat diagnostiset kriteerit ja menetelmät.
Tuo listan perusteella ei voi ketään tosiaankaan diagnosoida eikä kukaan lääkäri niin toimikaan...