Huomaatteko näistä piirteistä itseänne? Estynyt persoonallisuus häiriö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eristäytyvän persoonallisuuden ominaispiirre on laaja-alainen vetäytyminen ihmissuhteista ja niukka tunteiden ilmaiseminen (englanniksi puhutaan "skitsoidisesta persoonallisuudesta"). Henkilö ei kaipaa läheisyyttä eikä tavoittele mielihyvää ulkoisista lähteistä. Tässä mielessä ilmiö tulee lähelle niin sanottua kiintymyssuhdehäiriötä.

Käytös ja oireisto muistuttavat skitsofrenian niin sanottuja negatiivisia eli vetäytyviä oireita, mutta kyse ei ole skitsofreniasta. Henkilö on joskus ulkonäöltään tai pukeutumiseltaan erikoinen, yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuva "erakkokulkuri". Joku toinen taas on hyvinkin pikkutarkasti korrekti, usein epäluuloinen ja määritelmänomaisesti eristäytyvä.

Eristäytyvän persoonallisuuden erottaminen lievistä autismispektrin häiriöistä on vaikeaa, joskus mahdotonta. Vaikeammissa autismispektrin h

Sinäpä vaikutat kypsältä.

Sinäpä vaikutat kypsältä -kommentti piti tulla siihen, kun haukuttiin idiootiksi.

Vierailija kirjoitti:

No sehän on just niinku mä. En kyllä tiedä mitä diagnoosista hyötyisin.

Täysin sama minulla. Ehkä sen diagnoosin jälkeen sitten voisi aloittaa työstämään itseään?

Ei kyllä kiinnosta yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen ja valitettavasti myös isäni, äitini ja toinen sisaruksistani on tuollainen. :D Elämme normaalia elämää ja käymme töissä mutta ystävyys- ja perhesuhteet ovat ainoat ihmissuhteet.

Mitä muita ihmissuhteita pitäisi olla työkavereiden lisäksi kuin ystävyys ja perhesuhteita? Onko olemassa jotain muitakin?

Kyllä vain. Olen epäillyt, että minulla saattaa olla tuo persoonallisuushäiriö. Skitsofreniaa taas ei. Itse asiassa minulle nousi mieleen kun moni kertoi diagnoosikseen tuon + skitson, että onkohan nuo skitsohäiriöt oikein diagnosoitu. Vai onkohan niissäkin kyse persoonallisuushäiriön asioista. Näettekö tai kuuletteko esim. selkeitä harhoja? Vai onko vain ajattelutapa vainoharhaista? 

Poistoon urkkimisketju.

Vierailija kirjoitti:

No sehän on just niinku mä. En kyllä tiedä mitä diagnoosista hyötyisin.

No luultavasti et mitenkään jos et koe haittaa persoonallisuudestasi, mutta diagnoosilla voisit hakea kela-tuettua kuntoutuspsykoterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sehän on just niinku mä. En kyllä tiedä mitä diagnoosista hyötyisin.

No luultavasti et mitenkään jos et koe haittaa persoonallisuudestasi, mutta diagnoosilla voisit hakea kela-tuettua kuntoutuspsykoterapiaa.

Josta osan maksaa kuitenkin itse, eikös vaan? Ei ainakaan minua kiinnosta käyttää varoja tuohon. Eri

"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista"

Haluaako joku olla vapaaehtoisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, joilta voi tulla negatiivista suhtautumista? Miksi? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain. Olen epäillyt, että minulla saattaa olla tuo persoonallisuushäiriö. Skitsofreniaa taas ei. Itse asiassa minulle nousi mieleen kun moni kertoi diagnoosikseen tuon + skitson, että onkohan nuo skitsohäiriöt oikein diagnosoitu. Vai onkohan niissäkin kyse persoonallisuushäiriön asioista. Näettekö tai kuuletteko esim. selkeitä harhoja? Vai onko vain ajattelutapa vainoharhaista? 

Psykoosissa kyllä kuulen harhoja ja ajatettelu on vainoharhaista. Kyllä ne ihan eri asioita ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö meillä kaikilla fyysisen turvallisuuden tarve rajoita elämää- paitsi jollain extremetyypeillä?

Sitähän kutsutaan varovaisuudeksi, eikä tietääkseni ole mikään häiriötila.

"niin voimakas tarve fyysiselle turvallisuudelle, että se rajoittaa elämää" 

Eiköhän tuolla elämän rajoittamisella tarkoiteta tässä yhteydessä ns. normaalia elämää, eikä mitään kohtuu marginaalisia exteme-harrastuksia. Eli varovaisuus on liiallisen ylikorostunutta.

Tiesittekö muuten, että psykopaateille extreme-harrastukset ovat usein mieluisia, sillä eivät hetkahda tavallisesta jännityksestä, vaan ovat todella kylmähermoisia. Extremestä voivat saada vähän sitten jotain kiksejä. Sarjamurhaajat sitten ovatkin järjestään melkein kaikki psykopaatteja. Myös ammateissa, joissa kylmähermoisuus (tai jopa häikäilemättömyys) on etu, psykopaatit ovat yliedustettuina. Esim. kirurgeissa on normaalia suurempi osuus psykopaatteja. Suurin osa extreme harrastajista tai kiurgeista ei kuitenkaan ole psykopaatteja, vaikka heidän osuus onkin suurempi kuin mitä prosenttiosuus on koko väestöstä.

Vierailija kirjoitti:

"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista"

Haluaako joku olla vapaaehtoisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, joilta voi tulla negatiivista suhtautumista? Miksi? 

Olet mieluummin puhumatta tuntemattomalle ihmiselle koska et voi olla varma hänen vastauksestaan. Vaikka töissä tai harrastusten parissa. Eri asia jos joku tiedetään jo negatiivisesti suhtautuvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö meillä kaikilla fyysisen turvallisuuden tarve rajoita elämää- paitsi jollain extremetyypeillä?

Sitähän kutsutaan varovaisuudeksi, eikä tietääkseni ole mikään häiriötila.

Etkö tajunnut, että yksi piirre ei vielä riitä diagnoosiin, ja tuonkin piirteen on oltava poikkeuksellisen voimakas, elämää haittaava. Ei ole sama kuin normaali terve turvallisuuden tunteen tarve. Tietenkin kaikki välttelee realistisia riskejä, jotka voisi uhata turvallisuutta, mutta häiriössä menee ihan överiksi.

Kyllä. Minä se olen. Viime vuosina olen viimein tajunnut, että on ihan ok olla estynyt persoona. Viihdyn itsekseni ja omissa harrastuksissani. Teen etätyötä. Tämä on hyvää elämää minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen ja valitettavasti myös isäni, äitini ja toinen sisaruksistani on tuollainen. :D Elämme normaalia elämää ja käymme töissä mutta ystävyys- ja perhesuhteet ovat ainoat ihmissuhteet.

Mitä muita ihmissuhteita pitäisi olla työkavereiden lisäksi kuin ystävyys ja perhesuhteita? Onko olemassa jotain muitakin?

Panosuhteita.

Vierailija kirjoitti:

"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista"

Haluaako joku olla vapaaehtoisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, joilta voi tulla negatiivista suhtautumista? Miksi? 

Aivan. Kuuntelin kymmeniä vuosia aina ihmisten ihmettelyä, miksi olen tällainen ja miksi en puhu ja miksi sitä ja tätä. Luulin, että on ok ihmetellä ja olen vääränlainen. 

Nyt tajuan, että olen ihan oma itseni, eikä minun kannata mennä enää kuuntelemaan kenenkään negatiivista ihmettelyä.

Vierailija kirjoitti:

"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista"

Haluaako joku olla vapaaehtoisesti tekemisissä henkilöiden kanssa, joilta voi tulla negatiivista suhtautumista? Miksi? 

Ei halua. Lisäksi psykologiset diagnoosit ovat keksitty kirjaimellisesti bro-science metodilla jenkeissä, ei ole sen kummempaa kuin se että sinä ja minä istuttaisiin keksimään nyt uudet 10 käskyä. Kunhan laitetaan juttuja peräkanaa, joiden perusteella voidaan myydä palveluja ja kemikaaleja. Kyseessä on bisnes

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö meillä kaikilla fyysisen turvallisuuden tarve rajoita elämää- paitsi jollain extremetyypeillä?

Sitähän kutsutaan varovaisuudeksi, eikä tietääkseni ole mikään häiriötila.

"niin voimakas tarve fyysiselle turvallisuudelle, että se rajoittaa elämää" 

Eiköhän tuolla elämän rajoittamisella tarkoiteta tässä yhteydessä ns. normaalia elämää, eikä mitään kohtuu marginaalisia exteme-harrastuksia. Eli varovaisuus on liiallisen ylikorostunutta.

Tiesittekö muuten, että psykopaateille extreme-harrastukset ovat usein mieluisia, sillä eivät hetkahda tavallisesta jännityksestä, vaan ovat todella kylmähermoisia. Extremestä voivat saada vähän sitten jotain kiksejä. Sarjamurhaajat sitten ovatkin järjestään melkein kaikki psykopaatteja. Myös ammateissa, joissa kylmähermoisuus (tai jopa häikäilemättömyys) on etu, psy

Tuo on ihan normaali seuraus siitä, että aivojen vaaralliseksi rekisteröimät asiat muuttuvat pikkuhiljaa tottumuksen kautta vaarattomiksi. Vauvakin pärähtää itkuun, jos äiti menee toiseen huoneesen. Ajan kanssa oppii, että ei se olekaan vaarallista, ja muuttuu psykoksi kaikkien muiden vauvojen mielestä

Esimerkiksi itse en hetkahda ollenkaan, jos auto ajaa 10 sentin päästä kovassakin vauhdissa. Olen harrastanut pitkään maantiepyöräilyä ja toista lajia, joissa olen altistunut tämän tyyppiselle "läheltä piti" toiminnalle. Joku perheenäiti saa sydänkohtauksen, kun auto menee 2 metrin päästä liian kovaa

Extreme-urheilija ei vahingoita toisia ihmisiä, kuten kirurgi, sos.työntekijä tai vaikkapa sarjamurhaaja. Hän hallitsee oman kehonsa ja ympäristön riskit. Siinä on mielestäni todella merkittävä ero. Kirurgi on lähtökohtaisesti mieleltään sairas ja väkivaltainen kuvitellessaan, että silpominen on "parantamista", samoin kuin sos.työntekijä ajattelee holhoamisen auttavan yksilöitä. Älä ikinä niputa itsensä tuntevaa ja hallitsevaa tällaisten toisia vahingoittavien toimijoiden kanssa kanssa samaan sarjaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"jatkuva kaikkialle tunkeva jännitys ja pelko "

ei, vaan haitallisiksi todettuihin tilanteisiin kohdistuva. Vältän niitä, kuten kaikki normaalit ja terveet olennot tekevät.

 

"usko siitä, että on kelpaamaton, epäviehättävä ja vähäarvoinen verrattuna muihin "

Tiedän, etten kelpaa monelle ja monelle olen liikaa. Tässäkään ei ole mitään epätervettä.

 

"jatkuva pelko, että joutuu arvostelun kohteeksi tai torjutuksi "

Kaikkia arvostellaan koko ajan ja koko elämä on yhtä torjuntaa. Toisaalta jonnekin kelpaa aina.

 

"haluttomuus olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, ellei voi olla varma saavansa osakseen myönteistä suhtautumista "

Tämä nyt on jälleen ihan normaalia. Ei koirakaan mene kenenkään luo, jos tätä hakataan, eikä saa silityksiä ja ruokaa. Kuka tämän diagnoosin on kehittänyt

Keskiverto missä? Jenkeissäkö? Eikö suurin osa psyk.diagnooseista tule sieltä? Eikö jenkkien keskiverto ole eri, kuin suomalainen keskiverto?

Kannattaa suhtautua semi kriittisesti näihin "totuuksiin" mtä mm. psykologiana myydään