Mikä on se "paha päivä", jota varten säästöt ovat olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta pamahti tietokone. Ei kun vaan säästöistä rahaa tilille ja uutta ostamaan sen sijaan, että syön makaronia seuraavan pari kuukautta ollen ilman konetta.

Eli ihan arkipäivän yllättäviin rahanmenoihin.

Niin, tietysti olisit voinut ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön. 

Joka maksaa vain hiluja jos sitäkään 5 vuotta vanhasta koneesta. Koneet ovat kulutustavaraa eikä niistä saa uuden hintaa takaisin.

Mutta mihin tarvitsit upouutta tietokonetta, jos 5 vuotta vanha koneesi oli edelleen riittävä? Käytetyt koneet on halpoja.

Miksi ostaa käytetty kone kun on varaa uuteen? Tekniikka kehittyy koko ajan huimaa vauhtia ja uusi on uusi ja ajan hermoilla.

Jos tahtoo hankkia vanhan koneen tilalle uuden koneen, niin saa tietysti tehdä. Silloin on kuitenkin turha valittaa, ettei vakuutus maksa hajonneen konevanhuksen tilalle upouutta konetta vaan siitä täytyy maksaa myös itse.

Mulle se on se päivä, kun toimeentulotukeen tulee merkintä -40%

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi se, että joudut työttömäksi ja huonolla tuurilla saat ensimmäiset työttömyyskorvakset puolen vuoden päästä.

Pyydän äidiltä rahaa...

Multa hajosi joitain vuosia sitten solisluu enkä pystynyt yhtäkkiä tekemään oikealla kädelläni mitään moneen viikkoon. Yksityislääkärikäynnit ja lääkkeet täytyi maksaa itse ennen kuin vakuutusyhtiö korvasi rahat tililleni. En pystynyt pukemaan tavallisia paitoja päälleni, joten oli pakko ostaa sellaisia reilun kokoisia paitoja joissa oli edessä napit alas asti. En voinut pyöräillä, joten piti hankkia bussikortti. Ruuanlaitto, tiskaaminen ja moni muu asia oli hankalaa, joten oli kiva kun rahat riitti myös mikrossa lämmitettäviin eineksiin, kertakäyttöastioihin jne.

Kunnon puskurirahasto kannattaa olla aina, koska paljon pahempaakin voi tapahtua.

vaikka se että auto, pesukone ja tiskikone hajoavat suurin piirtein samanaikaisesti

Paha päivä voi olla mikä tahansa vastoinkäyminen joka ei ole niin iso että raha menettää merkityksensä tai siihen ei pääse lainkaan käsiksi.

Jonkun tonnin lovi tuli säästöihin kun tuli sähkökeskuksen vaihto.  Ei olisi paidan taskusta rahoja löytynyt ilman säästämistä.

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys, konkurssi, vakava sairaus, kuolema, vesivahinko jne. Pienessä mitassa auto, läppäri , puhelin, silmälasit tai pesukone hajoaa.

Saa säästää hyvänkin päivän varalle.

Mikään noista ei ole ongelma. Työtön saa työttmyystukea ja sairas makoilee ilmaiseksi sairaalassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "paha päivä" on olemassa vain teoriassa ja periaatteellisella tasolla. Oikeasti se päivä ei konkreettisesti koskaan tule. Tämä ei ole säästämisvastainen kommentti, vaan enemmän vain realismia. Ihminen tuppaa kuolemaan vanhuuteen ennen tuota päivää. Perilliset sen sitten törsäilevät ja moni heistä itse säästää sitten yhtä lailla. Irwin Goodmanin sanoin: miksi turhaa mammonaa on koota päälle maan, kun joku toinen kuitenkin sen ryyppää aikanaan. Juodaan kaikki nyt ja juokoot toiset omiaan.

Melkoisen pieni on elämänkokemuksesi, jos ajattelet että paha päivä ei koskaan tule..

Mulla ikää 50, eikä ole tullut. Ja lisäksi, olen nähnyt tuttavapiirissä toki niiden pahoja päiviä, jotka ei ole mitenkään säästäneet. Kellekään niistä ei ole käynyt erityisen huonosti, katto on ollut koko ajan pään päällä ja ruokaa suuhun, vaikka on täysin ilman säästöjä menetetty työpaikka, terveys tai parisuhde. Toki elintaso on voinut laskea, mutta kuitenkin ihan inhimilliset olot. Ehkä jos olisi perhettä, motivoisi säästää enemmän, mutta näin sinkkuna menen tuurilla, ja luotan että yhteiskunnan turvaverkot pitää jos joskus tulee paha paikka. Se ei mua haittaa, jos täytyy mennä asumaan kunnan yksiöön juoppotaloon ja hakea ruokaa ruokajonoista. Olisipa sekin mielenkiintoinen kokemus, kun on hyvätuloisena akateemisena tähän asti elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ja appi säästivät pahan päivän varalle yli 50 vuotta.

Söivät tyyliin leipää ja voita ikänsä. Eivät koskaan ostaneet uusia vaatteita, eivät hemmotelleet itseään matkoilla / kylpylöillä / uusilla huonekaluilla tms.

Kaikesta tinkivät ja nuukailivat. Appiukko oli ostanut itselleen uudet talvikengät vuonna 1982.

Vuosi sitten appi sai aivotapahtuman ja kuoli kotiinsa sohavalle. Anoppi menehtyi myös aivotapahtuman seurauksena viime kesänä.

Perillisille jäi aika paljon rahaa.. mutta oppinsa ovat saaneet vanhemmiltaan, niin sadantuhannet euro menivät suoran säästötileille. Siellä tileillä ne iloa tuottaa 👍🏻

Sepäs harmittaakin, jos appivanhempien perintö on puolison säästötilillä eikä omissa hyppysissä

Miksi se minua harmittaisi? Minä käyn töissä ja hankin on rahani joilla teen mitä haluan.

Ei ole mitenkään elintasostani pois, jos puolisoni pitää säästötilillä perintörahojaan.

sama

Sairastut ja joudut Kelan päivärahoille. Yhtäkkiä Kela lakkaa maksamasta kun on ensin kuukauden odotuttanut. Odotat sitten toisen kuukauden että saatko työttömyyspäivärahaa. Mistään ei tule senttiäkään rahaa. Laskut tulee normaalisti. Saattaa mennä kolmaskin kuukausi odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys, konkurssi, vakava sairaus, kuolema, vesivahinko jne. Pienessä mitassa auto, läppäri , puhelin, silmälasit tai pesukone hajoaa.

Saa säästää hyvänkin päivän varalle.

Mikään noista ei ole ongelma. Työtön saa työttmyystukea ja sairas makoilee ilmaiseksi sairaalassa. 

Höpö höpö, huono vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "paha päivä" on olemassa vain teoriassa ja periaatteellisella tasolla. Oikeasti se päivä ei konkreettisesti koskaan tule. Tämä ei ole säästämisvastainen kommentti, vaan enemmän vain realismia. Ihminen tuppaa kuolemaan vanhuuteen ennen tuota päivää. Perilliset sen sitten törsäilevät ja moni heistä itse säästää sitten yhtä lailla. Irwin Goodmanin sanoin: miksi turhaa mammonaa on koota päälle maan, kun joku toinen kuitenkin sen ryyppää aikanaan. Juodaan kaikki nyt ja juokoot toiset omiaan.

Melkoisen pieni on elämänkokemuksesi, jos ajattelet että paha päivä ei koskaan tule..

 

Mulla ikää 50, eikä ole tullut. Ja lisäksi, olen nähnyt tuttavapiirissä toki niiden pahoja päiviä, jotka ei ole mitenkään säästäneet. Kellekään niistä ei ole käynyt erityisen huonosti, kat

Sanoisin, että olet vielä lapsenuskoinen ja naiivi.

Ei kannata olla mitään varallisuutta kun sairastuu niin valtio maksaa kaiken. Idiootti säästää pahan päivän varalle ja kustantaa omat sairastumiset itse, viisas kuluttaa silloin kun on terve ja antaa valtion maksaa kun on sairas.

Mulla pahan päivän säästöjä on kulunut esimerkiksi:

- lemmikin yllättäviin eläinlääkärikuluihin

- autokorjaamon laskuun

- ylimääräiseen palkattomaan lomaan, jonka pidin orastavan työuupumuksen takia 

Paha päivä on koko ajan lähempänä. Konkurssit ja työttömyys onnollut jatkuvassa nousussa tämän hallituksen aloitettua ja valtionvelka on vastoin odotuksia kääntynyt jyrkkään nousuun. Samalla kaikkein huonoimmassa asemassnaolevien etuuksista on tingitty. On siis todennäköisempää kuin ennen että työnantajasi aloittaa yt:t ja että joudut ansiosidonnaiselle josta olet ikäsi maksanut mutta saat kuitenkin jyrkästi pienenevät työttömyyskorvausta. Ei ole todennäköistä että saisit työtä. Jos joudut myymään perheen asunno sen arvo on laskenut. 

Paineet verojen nostamiseen ja tukien laskemiseen lisääntyvät koko ajan. 

Koska kaikki säästää pahan päivän varalle, on kulutus kutistunut ja se lisää konkursseja ja työttömiä. 

Minulla on kyllä rahaa jemmassa kuusinumeroinen summa, mutta mihinkään "pahan päivän" varalle en aio niitä tosiaankaan tuhlata niin kauan kun toimeentulotukea maksellaan sellaisille, jotka on omat rahansa ryypänneet. Eli pahan päivän sattuessa omat rahat vaikka kultaharkoiksi kotiin ja sitten Kelan luukulle tt-tukea jonottamaan. Vasta sitten kun tuilla ei enää pärjää voisin harkita säästöihin kajoamista, mutta kyllä se söisi mielenrauhaa kun tietäisi että jonain päivänä nekit loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika iski kovaa ja tuli ne pahat ajat kun työt meni pitkäksi aikaa.  Käytännössä tuli huomattua että mielenrauhaa tuo oikeasti vasta vähintään 12kk laskennallisia menoja + yllätysvaraa vastaavat säästöt:  ahdistus niiden loppumisesta alkaa meinaan jo hyvissä ajoin ennen pohjan näkymistä, suunnilleen puolivälissä,  eli jos on jollain 2kk säästöillä liikkeellä niin niillä ei oikeasti pitkään mielenrauhaa saa.

 

Minulla ei vuoden menoja vastaavat säästöt vielä juurikaan tuo mielenrauhaa, sillä vuosi kuluu yllättävän nopeasti. Tällä hetkellä säästössä on 4,5 vuoden menojen verran säästöjä, mutta tuntuu ettei sekään ole kovin iso summa, jos vaikka menettäisin työkykyni. Lasten takia kuukaisittaiset menot on myös suuuret ja kasvavat vain iän myötä. 

Vierailija kirjoitti:

Auton moottorin hajoaminen muutamaa kuukautta takuun loppumisen jälkeen oli varsin paha päivä. Kustannukset olivat noin 8000e, joka vastasi noin neljän kuukauden nettopalkkaa. Kaikkineen hinauskulut ynnä sijaisautot (koska töissä piti silti käydä) huomioiden kokonaiskustannus oli lähes 10k budjetoitua enemmän. Tämä opetti minulle, että hätävarakassani oli alimitoitettu. Entä jos jotain merkittävää olisi tapahtunut lähes samaan aikaan. Nykyinen hätävarakassani on noin vuoden nettopalkan kokoinen. Suurin osa indeksissä, joka muutassa arkipäivässä käytössä. Noin 15k heti saatavilla.

Tämän takia en ikinä osta paria tonnia kalliimpia autoja, kun ne on pakko laittaa kuntoon, jos jotain kallista hajoaa. Tuollakin 8000 euron korjauskustannuksilla olisi saanut jo 4 hyvää käyttöautoa.

Ei ole olemassa mitään pahaa päivää mitä varten säästäisin. Minä olen aina kuitenkin säästänyt ja sijoittanut. Saadakseni mieluisan asunnon ja lomamatkat ensinnäkin. Nykyään sijoitukset saavat pysyä tallessa jotta halutessani jotain enemmän mitä en sen hetkisellä tulotasolla saa pystyn kuitenkin hankkimaan.