Mikä on se "paha päivä", jota varten säästöt ovat olemassa?

Sairastut ja yhtäkkiä olet tilanteessa, jossa taistelet siitä kuka jo tehdyn sairaudenhoitolaskun maksaa. Ensisijaisesti se lasku lankeaa sinun nimellesi ja selvittely kestää pitkän matkaa yli eräpäivän. On siis hyvä olla sitä pahanpäivän varaa, jolla saat laskun maksettua ajallaan. Sitten myöhemmin ehkä saat rahasi takaisin. Tai ainakin osittain, kuten minun tapauksessani.

Tämäkin oli niitä tilanteita, että ei ikinä ollut tullut edes mielen viereenkään, että näin voisi käydä.

Kyllä työttömyyden, sairastumisen tai kalliin remontin varalta on hyvä olla kunnolla puskuria. Ne on niitä pahoja päiviä. Mulla toki säästöt kattaa myös hyviä päiviä. Nyt kun olen täyttänyt jo 50v, niin en enää lennä yhtäkään kaukolentoa economy-luokassa, vaan aina business-luokassa. Se maksaa sen viisi-kuusi kertaa enemmän kuin economy-luokan lento. Mutta onhan se ihan eri asia nukkua vaakatasossa tilavasti 10h lennolla, kuin kärvistellä istuallaan ahtaassa turiristiluokan penkissä, missä heti vieressä on joku toinen. 

Myös omiin ja läheisten nautintoihin käytän tätä puskuria myös välillä.

No se "paa päivä" on se oho, kun joku laite hajoaa yllättäen 

Tai jos ei muuta, niin kauppareissulla näet sen ihanan takin tarjouksessa, mitä olet jo kauan haaveillut. Ihanaa kun on säästöjä, niin ei muuta kuin takki kainaloon 

Tuttu sairastui sairauteen, joka teki työkyvyttömäksi, mutta kela tai joku ei hyväksynyt sairautta työkyvyttömyyden syyksi. Eli ei saanut alun jälkeen sairauspäivärahaa ja jonkun byrokratiakoukeron vuoksi ei vuoteen saanut myöskään työttömyystukea. Ei siis euroakaan tuloja vuoteen mistään. Ja tietenkin sairaus on vielä sellainen, että julkinen puoli on sen kanssa hidas ja kädetön, joten on joutunut paljon käymään yksityisellä omilla rahoilla.

Onneksi oli säästöjä ja puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein paras asiahan on jos sitä pahaa päivää ei tulekaan. Mutta näinä hyvinä päivinä on mielenrauha, ettei ole sitten ihan kusessa jos joku tilanne tulee. Itse säästän ensisijaisesti sen mielenrauhan takia.

Tämähän se isoin asia on. Lisäksi ne ylimääräiset menot ja muut murheet tulevat usein samaan aikaan, esimerkiksi sairastuminen. Kun itse sairastuin, helpotti huomattavasti, että ei tarvinnut saman aikaisesti murehtia myös rahasta. Olisin voinut ottaa vaikka siivoojan auttamaan silloin tällöin kotona. Tai saatoimme ostaa kalliimpaa valmista ruokaa, kun en pystynyt ja jaksanut itse kokata.

Koska olen ikäni oppinut että ihmisen tulee kaikkein eniten pyrkiä tulemaan toimeen omillaan ilma mitään yhteiskunnan  almuja.  Siitä on tullut tärkeä asia itselle. Itselläni on eläkerahasto johon menee joka kuukausi tiety summa rahaa.  Se turvaa eläkepäiviä.  On myös puskuri jota ylläpidän ja kasvatan jotta kykenen pitämään huolen että on mistä ottaa jos tilanne tulee.  Se tuo turvallisuudentunnetta.

Ja jos mitään ei tapahdu ja varat jää käyttämättä, lapseni tulevat perimään minut.  Asumme Norjassa ja täällä on perintövero poistettu kokonaan 2014 joten he saavat jakaa  omaisuuteni.  Minulla on tytär ja poika. 

Sanotaan että raha ei tuo onnea mutta turvallisuutta se kyllä tuo.

Korona-aika iski kovaa ja tuli ne pahat ajat kun työt meni pitkäksi aikaa.  Käytännössä tuli huomattua että mielenrauhaa tuo oikeasti vasta vähintään 12kk laskennallisia menoja + yllätysvaraa vastaavat säästöt:  ahdistus niiden loppumisesta alkaa meinaan jo hyvissä ajoin ennen pohjan näkymistä, suunnilleen puolivälissä,  eli jos on jollain 2kk säästöillä liikkeellä niin niillä ei oikeasti pitkään mielenrauhaa saa.

Minulla se oli työttömyys, ja sen aikana sairaus - johon hoidon saaminen julkiselta olisi kestänyt vuosia. Nyt pystyin maksamaan 4 tonnia ja sain itseni kuntoon parissa kuukaudessa.

Minä olen tarvinnut säästöjä silloin, kun jäin työttömäksi ja ensimmäinen työttömyyskorvaus tuli vasta kuukausien päästä. Toinen kohta oli silloin, kun jouduin sairauslomalle, joka venyi lopulta liki puolen vuoden mittaiseksi. Työnantaja maksoi palkkaa neljän viikon ajan, Kelan sairauspäivärahaa sai odottaa pitkään. Normimenojen lisäksi sairastamiseen meni paljon rahaa, kun sairaalassa meni yli viikko, polikäyntejä tuli useita ja lääkkeisiin meni muutamassa viikossa 500 euroa.

Työttömyys joka alkoi 2011 ja jatkuu. Sukan varressa on riittävästi, että pärjätään keskivertoisesti, en nauti tukia, vaan sijoituksilla ja säästöillä menty, jossain kohtaa myydään okt pois, josta vapautuu rahaa elämiseen.

Ikärasismin uhrit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys, konkurssi, vakava sairaus, kuolema, vesivahinko jne. Pienessä mitassa auto, läppäri , puhelin, silmälasit tai pesukone hajoaa.

Saa säästää hyvänkin päivän varalle.

En nyt yritä sanoa, että säästäminen on huono asia. Aloitan itse kun pääsen hittoon tästä maakunnasta ja saan töitä. Mutta se mitä sanon on, että mielestäni normaalilla ihmisellä on varaa ostaa esim. pesukone. Minulla on monta kriteeriä pesukoneelle: pitää olla 1600 rpm, mutta jos ei muuta ole tarjolla niin 1400 menettelee myös. Pitää olla kuivausominaisuus, tyylikäs ulkonäkö, edestä täytettävä... mutta jos pesukoneeni hajoaisi yllättäen eikä olisi takuuta, niin ensinnäkin ottaisin tietysti yhteyden vakuutusyhtiöön. Sitten ostaisin jonkun parempi kuin ei mitään-pesukoneen ja jatkaisin elämää. Myöhemmin vaihtaisin siihen kriteereideni mukaiseen. Ihmettelen miten moni on uno

Jos kone on riittävän vanha vakuutusyhtiö ei korvaa mitään

No se on se päivä, kun käytettävissä olevat tulot putoavat niin paljon, etteivät ne riitä pakollisten menojen jälkeen elämiseen.

Itselläni on tosin vain säästöjä eläkettä varten, jotka voin ottaa käyttöön, jos yllä mainittu tilanne iskee ennen eläkeikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys, konkurssi, vakava sairaus, kuolema, vesivahinko jne. Pienessä mitassa auto, läppäri , puhelin, silmälasit tai pesukone hajoaa.

Saa säästää hyvänkin päivän varalle.

En nyt yritä sanoa, että säästäminen on huono asia. Aloitan itse kun pääsen hittoon tästä maakunnasta ja saan töitä. Mutta se mitä sanon on, että mielestäni normaalilla ihmisellä on varaa ostaa esim. pesukone. Minulla on monta kriteeriä pesukoneelle: pitää olla 1600 rpm, mutta jos ei muuta ole tarjolla niin 1400 menettelee myös. Pitää olla kuivausominaisuus, tyylikäs ulkonäkö, edestä täytettävä... mutta jos pesukoneeni hajoaisi yllättäen eikä olisi takuuta, niin ensinnäkin ottaisin tietysti yhteyden vakuutusyhtiöön. Sitten ostaisin jonkun parempi kuin ei mitään-pesukoneen ja jatkaisin elämää. Myöhemmin vaihtaisin siihen k

 

Jep. Porukka ei taida ihan ymmärtää, miten nopeasti kulutuselektroniikan arvo putoaa.  Joku 2-3 vuotta vanha rikkoutunut läppäri, telkkari tai pesukone ei omavastuun jälkeen hirveästi rahaa tuo....

Anoppi ja appi säästivät pahan päivän varalle yli 50 vuotta.

Söivät tyyliin leipää ja voita ikänsä. Eivät koskaan ostaneet uusia vaatteita, eivät hemmotelleet itseään matkoilla / kylpylöillä / uusilla huonekaluilla tms.

Kaikesta tinkivät ja nuukailivat. Appiukko oli ostanut itselleen uudet talvikengät vuonna 1982.

Vuosi sitten appi sai aivotapahtuman ja kuoli kotiinsa sohavalle. Anoppi menehtyi myös aivotapahtuman seurauksena viime kesänä.

Perillisille jäi aika paljon rahaa.. mutta oppinsa ovat saaneet vanhemmiltaan, niin sadantuhannet euro menivät suoran säästötileille. Siellä tileillä ne iloa tuottaa 👍🏻

Vierailija kirjoitti:

Tuttu sairastui sairauteen, joka teki työkyvyttömäksi, mutta kela tai joku ei hyväksynyt sairautta työkyvyttömyyden syyksi. Eli ei saanut alun jälkeen sairauspäivärahaa ja jonkun byrokratiakoukeron vuoksi ei vuoteen saanut myöskään työttömyystukea. Ei siis euroakaan tuloja vuoteen mistään. Ja tietenkin sairaus on vielä sellainen, että julkinen puoli on sen kanssa hidas ja kädetön, joten on joutunut paljon käymään yksityisellä omilla rahoilla.

Onneksi oli säästöjä ja puoliso.

Mulla samankaltainen tilanne. Ei tosin puolisoa, mutta säästöjä OLI paljon. Onneksi on riittänyt ruoka pöytään ja ollut mahdollisuus hoitoon yksityisellä hyvällä lääkärillä. 

Vierailija kirjoitti:

Anoppi ja appi säästivät pahan päivän varalle yli 50 vuotta.

Söivät tyyliin leipää ja voita ikänsä. Eivät koskaan ostaneet uusia vaatteita, eivät hemmotelleet itseään matkoilla / kylpylöillä / uusilla huonekaluilla tms.

Kaikesta tinkivät ja nuukailivat. Appiukko oli ostanut itselleen uudet talvikengät vuonna 1982.

Vuosi sitten appi sai aivotapahtuman ja kuoli kotiinsa sohavalle. Anoppi menehtyi myös aivotapahtuman seurauksena viime kesänä.

Perillisille jäi aika paljon rahaa.. mutta oppinsa ovat saaneet vanhemmiltaan, niin sadantuhannet euro menivät suoran säästötileille. Siellä tileillä ne iloa tuottaa 👍🏻

Sepäs harmittaakin, jos appivanhempien perintö on puolison säästötilillä eikä omissa hyppysissä

Kyllä vähintään sellainen 30k kannattaa olla irrotetettavissa, jos oikeasti p a ska osuu tuulettimeen. 

Sairastuminen, työpaikan menetys, pakkomuutto itsestä riippumattomasta syystä. Tai hyvin todennäköisesti vielä jokin neljäs vaihtoehto, jota ei osaa kohdalleen edes kuvitella ennen kuin se tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu sairastui sairauteen, joka teki työkyvyttömäksi, mutta kela tai joku ei hyväksynyt sairautta työkyvyttömyyden syyksi. Eli ei saanut alun jälkeen sairauspäivärahaa ja jonkun byrokratiakoukeron vuoksi ei vuoteen saanut myöskään työttömyystukea. Ei siis euroakaan tuloja vuoteen mistään. Ja tietenkin sairaus on vielä sellainen, että julkinen puoli on sen kanssa hidas ja kädetön, joten on joutunut paljon käymään yksityisellä omilla rahoilla.

Onneksi oli säästöjä ja puoliso.

Mulla samankaltainen tilanne. Ei tosin puolisoa, mutta säästöjä OLI paljon. Onneksi on riittänyt ruoka pöytään ja ollut mahdollisuus hoitoon yksityisellä hyvällä lääkärillä. 

Olen pahoillani puolestasi. Kaltaisianne on paljon. Minulla on sama sairaus kuin tuttavallani, mutta paljon lievempänä (ainakin vielä), ja muiden sairaiden kokemuksia kuunnellessa vastaavat tilanteet tuntuvat olevan hyvin yleisiä.

Työttömyys, vakava sairaus, kodin menettäminen, eläkeikä.