Lue keskustelun säännöt.
90%:sesti elämä on sitä, miksi sen ITSE tekee!
15.02.2007 |
Herätkää naiset jo tajuamaan tämä! Teillä on hyvin paljon vaikutusvaltaa omaan elämäänne, eli jos muutosta haluatte, tehkää se, älkää valittako täällä!
Kommentit (148)
Vierailija:
Minä olen tyytyväinen elämääni vaikka sairastan masennusta+ muita tauteja. Minulla on kolme lasta, ei koulutusta eikä työpaikkaa. Mieskin on työtön ja sossusta saadaan perustukien päälle toisinaan toimeentulotukea ja lääkekortit. Meillä on kuitenkin aikaa käydä lasten fysio/toimintaterapioissa ja katsoa aamusarjat. Yliopistoon pyrin tänäkin vuonna ja jos en taaskaan pääse niin ei se mitään. Korvaukset kyllä juoksee vuoden jos toisenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä kelarahoitteisessa käynytkään, vaikka kahdeksatta vuotta olen polilla jo käynyt terapiassa. Viimeksi kun yritin löytää terapeutin mulle sanottiin, ettei oteta hoitoon ketään noin moniongelmaista, että käy siellä polilla kunnes tulet parempaan kuntoon.
" Ei sitä terapiaa saa, ilman että syö niitä lääkkeitä ensin puolivuotta"
Vierailija:
En ole vielä kelarahoitteisessa käynytkään, vaikka kahdeksatta vuotta olen polilla jo käynyt terapiassa. Viimeksi kun yritin löytää terapeutin mulle sanottiin, ettei oteta hoitoon ketään noin moniongelmaista, että käy siellä polilla kunnes tulet parempaan kuntoon." Ei sitä terapiaa saa, ilman että syö niitä lääkkeitä ensin puolivuotta"
Ei missään polilla voi käydä terapiassa tosta noin vain. Eikä sieltä saa kuin yhdentyyppistä terapiaa.
Vierailija:
Vierailija:
"Ei missään polilla voi käydä terapiassa tosta noin vain. Eikä sieltä saa kuin yhdentyyppistä terapiaa.
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
"Ei missään polilla voi käydä terapiassa tosta noin vain. Eikä sieltä saa kuin yhdentyyppistä terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Elämänkokemusta omaava ihminen tuntee rajallisuutensa
sekä mahdollisuutensateini-ikäinen voi kuvitella, että elämä on 90%:sti sitä miksi sen itse luo
Vaihtaisin kyllä tuon teini-ikäisen nuoreen aikuiseen. Olen itse huomannut, että monet ihmiset rupeaa viisastumaan tuolla kolmen, neljänkympin tietämillä.
Olen itse ollut positiivisen ajattelun suuri saarnamies alle kolmekymppisenä. Näiin jälkeenpäin olin niiiiin hukassa itseni kanssa. " Positiivinen ajatteluni" oli positiivisen ajattelun irvikuva, ja olin oikeasti järjettömän onneton ja ahdistunut, silti kehtasin saarnata muille kaikenlaista new age -bullshittiä. Mulla on onnelliseksi tulemiseen auttanut eniten aika ja elämänkokemus, kaikenlaiset kovat koulut joita olen joutunut käymään. Mutta nyt näen, ettei mulla ollut yksinkertaisesti eväitä onnellisuuteen joskus 25-vuotiaana. Mikään määrä positiivista tai " oikeaa" ajattelutapaa ei olisi voinut muuttaa sitä tilannetta, koska en ymmärtänyt mitkä asiat oli oikeasti pielessä, yritiin postiviisuudellani saada kuntoon ihan vääriä asioita!
Hän järjestää ruumiinvalvojaiset vielä eläessään ystävilleen, jotta voi kiittää heitä kaikesta.
http: //news. bbc. co. uk/2/hi/uk_news/magazine/6361683. stm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämän positiivisuuden alle tukahdutetaan paljon tunteita. Pitää vain kyetä kaikissa tilanteissa suhtautumaan niin positiivisesti, että aivan varmaa on, ettei siinä negatiiviset tunteet pääse riittävästi esille. Ja kaikkihan tietävät, että nekin ovat pakollisia...
Onnea meille kaikille elämiimme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edelleen kysyn sitä samaa. Kun kerran elämä on luokiteltu prosentteihin, niin mitä se jäljelle jäävä 10 % on?
huomaa, että monessa asiassa onkin voimaton, kuin kivi joka menee veden mukana. Nuorempana sitä luulee, että voi tehdä elämällään mitä vain, vanhempana ymmärtää, että monille asioille ei voi tehdä mitään, on vain osa koneistoa. Onnellisia ovat ne, joille kehittyy kyky sopeutua muutoksiin ja muuttaa unelmiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aito positiivisuus vaatii toteutuakseen myös aidon negatiivisuuden, niin kuin aidon rakkauden kokemus vaatii kokemuksen myös vihasta.
Tällainen yltiöpositiivisuus on peiteltyä katkeruutta, juuri paradoksaalisesti sitä, mitä ap väittää välttävänsä ja käskee muidenkin välttää.
Ap ei uskalla tuntea tuskaa ja ahdistusta vaan peittelee sitä sellaiseen positiivisuuteen, jonka avulla voi olla kohtaamatta vaikeita tunteita.
Niistä negatiivisista asioista voi löytyä myös positiivista. Ja toisekseen mitä järkeä on vihata ja olla katkera 24/7? Jos on onnellinen ja posiivinen ei se suinkaan tarkoita sitä etteikö osaa käsitellä negoja asioita..päinvastoin!!! Silloin niitä osaa käsitellä ja muuttaa ne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kutsuu ajatuksiasi defensseiksi ja projektioiksi
mutta erona on ehkä se, ettei hän jää niitä kauemmin miettimään vaan kykenee jatkamaan elämää vaikka se elämä välillä potkisikin päähän. Siinä se ero mun mielestä on! Kuin myös se, että kykenee nauttimaan niistä pienistä asioista elämässä. Tässä on esim. isäni tosi hyvä. Hän ei ole rikas, mutta sanoisin että hän on onnellinen. Hän nauttii pienistä asioista: puiden hakkuusta, talon lämmittämisestä, kahvikupposesta, kävely- ja pyöräilylenkeistä jne. Hän ei jää vellomaan suruissaan vaikka niitäkin on riittänyt.
Minusta kyse on juuri tästä: kykenetkö nauttimaan elämästäsi vaikkei se ehkä ulkoisesti muiden mielestä mitään niin mahtavaa olekaan? Eihän onnellisuus ole sitä maallista mammonaa? Eihän?
Ja kyllä elämäänsä nyt jonkin verran ainakin pystyy itsekin vaikuttamaan. On vain osattava aina nähdä ne oikeat polut mitä lähtee seuraamaan. Esim. jos on työtön että jääkö odottamaan kotiin niitä työtarjouksia vai onko itse aktiivinen ja lähettelee niitä hakemuksia vaikkei avoimia paikkoja olekaan? Itse valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja heti sain töitä.
Vierailija:
Ja kyllä elämäänsä nyt jonkin verran ainakin pystyy itsekin vaikuttamaan. On vain osattava aina nähdä ne oikeat polut mitä lähtee seuraamaan. Esim. jos on työtön että jääkö odottamaan kotiin niitä työtarjouksia vai onko itse aktiivinen ja lähettelee niitä hakemuksia vaikkei avoimia paikkoja olekaan? Itse valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja heti sain töitä.
Mutta se onkin jo aivan eri asia kuin mitä aloituksessa sanotaan
Olin joskus itte samanikäisenä kuin ap tuolla ajatuskannalla. Silloin kun elämä hymyilee, on helppo ajatella noin ja tuomita muita, joita elämä on kolhinut. Kun sitä elämänkokemusta kertyy lisää, niin ymmärtää, että negatiiviset tunteet on ihan normaalia ja niitä pitääkin olla, jotta tajuaa tästä elämästä jotain. En ole pessimisti, en todellakaan. Pessimismi on toinen ääripää, eikä sekään ole pidemmän päälle hyväksi.
Olen realisti. Ja vaikka muiden silmissä olen säälittävässä jamassa, niin olen silti onnellinen, koska osaan iloita elämän pienistä asioista ja elän hetkessä.
Ja mitä tuohon masennuskestusteluun vielä tulee. Niin masennusta ei paranneta asenteilla. Itse vakavan masennuksen ja paniikkihäiriön sairastaneena voin sanoa, että sitä paranee vain oikealla lääkityksellä.
Joku täällä väitti että on parantunut masennuksestaan pelkän ajatuksen voimalla. En usko, että kyseessä on silloin ollut oikea masennus.
Joku kysyi mitä se 10 prossaa sitten on? No, se on tietysti sitä osaa, mihin ei voi itse vaikuttaa: esimerkikisi läheskään kaikkiin sairauksiin ei voi vaikuttaa itse tai esim. siihen, ajaako rattijuoppo suojatiellä ylitsesi jne. Mutta suureen osaa asioita voimme vaikuttaa itse. Ainakin voimme aina valita, miten niihin asennoidumme, ja se puolestaan vaikuttaa ratkaisevasti mielialaamme ja sitä kautta myös tekoihimme ja tulevaisuuteemme. Jokainen ihminen tekee myös välillä vääriä valintoja, oleellista onkin kantaa niistä vastuu eikä ryhtyä syyttelemään muita tyyliin " jos toi ukko vaan muuttuisi, kaikki olisi hyvin."
Ja kyynikoille tiedoksi, että elämääni on mahtunut myös vastoinkäymisiä, huolta, ja suurta murhetta.
Hakea apua ja esim. hakeutua terapiaan, sekin on itsensä auttamista ja eteenpäinmenemistä. Eli haluaa auttaa itse itseään eikä jää ikuisiksi ajoiksi valittamaan kurjaa (mennyttä) kohtaloaan, joka on jo takanapäin.