Lue keskustelun säännöt.
Kun olette oikein ihastuneita, niin tuleeko teistä rohkeampia?
10.10.2024 |
Itse olen pari kertaa ihan yllättynyt, että miten paljon sellainen vaikuttaa minuun. Olen yleensä aika hiljainen ja arka. Oikein ihastuneena järki aivan kuin sumenee. Minusta tulee jopa hiukan röyhkeä... on niin kova halu vaikka koskea, että olenpa mennyt laittamaan käden ihastukseni lantiolle tai pään olkapäälle. En ikinä tekisi mitään tuollaista muuten. Harmi, että nämä eivät vaan ole johtaneet mihinkään.
Kommentit (36)
"En edes tiedä keitä nuo ovat
Sama"
No sitten lukenut Suomen uutisia, tai muuta roskaa, mikä levittää outoja asenteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on paskin tilanne, jos jostain syystä ihastuu ihmiseen jota ei oikeasti vielä edes tunne. Siinä tilassa on äärimmäisen epäluontevaa mennä juttusille tai millään tavalla yrittää tutustuakaan, koska takaraivossa jyskyttää se ajatus, että nyt pitäisi tehdä hyvä vaikutus.
Sinällään minulla on ihan ok-itsetunto, että pidän itseäni ihan siedettävänä tyyppinä kaikkine vikoinenikin. Mutta, jos minun olisi välttämätöntä esiintyä edukseni, menen aivan pökkelöksi ja varmasti vaikutan erittäin tylsältä ja hitaalta.
Huomattavasti parempi tilanne on, jos vasta tutustuttuaan toiseen ihastuminen syntyy tämän tutustumisen sivutuotteena.
Vierailija kirjoitti:
"En edes tiedä keitä nuo ovat
Sama"
No sitten lukenut Suomen uutisia, tai muuta roskaa, mikä levittää outoja asenteita.
Suomen uutisiin en ikinä ole edes koskenut. Sinulla ei taida olla mitään käsitystä koko aiheesta? Tai tietosi pohjautuvat vain tämän palstan valittajiin
Miten voi olla noin vaikea? En ymmärrä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt rohkeasta tiedä, mutta kyllä siitä sellainen jännä itsevarmuus- ja reippausboosti tulee. Tämä siis vaikka ihastus olisi ns kaukomallia eikä itse edes asiasta mitään tietäisi. Ja vaikka olisi normaalikin ihastus vaikka työkaveriin niin en tosiaan mene ihastuneenakaan iholle tai tee muutenkaan itseäni tykö vaikka mieli tekisikin.
Järki joskus sumenee ja tulee puhuttua liikaa tai katsottua ihastusta liian kauan silmiin.. jälkikäteen se alkaa nolottaa ja käytös muuttuu ujoksi tai ei saa enää edes sanaa suustaan. Tämä siis tilanteessa missä ei tiedä vastapuolen tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan tule minusta rohkeampi ihastuneena vaan käy aivan päinvastoin eli alan välttelemään koko ihmistä enkä enää osaa suhtautua häneen normaalisti. Tosin olen muutenkin sosiaalisesti kömpelö ja taidoton ihminen, omituisuuteni vain korostuu jos olen ihastunut.
En tiedä tuleeko rohkeampi, mutta ainakin musta tulee paljon tyhmempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puuttuuks niinku itsevarmuus?!
No juu, näin voisi sanoa.
Itsevarmuudesta: istuin n. +10 vuotta sitten baarin terassilla, läksin vessan kautta tiskille, niin kuulin: takanani istui 3 tyyppiä, joku heistä sanoi: Tuolta ei ainakaan itsevarmuutta puutu. Olin siis epävarma kuin olla voi! :)
Toinen: Olin pihalla röökillä, naapuritalon mummeli käveli jalkakäytävällä ohi, vilkutti ja antoi hymyjä! :) .... Tunsin, kuinka punastuin ja melkein aloin oikean jalan päkiällä pyörittelemään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvipuistohullu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että on niin kiinnostunut että pelästyi. Minulle voisi käydä noin.
Miksi joku pelästyisi? Kerran minulle on käynyt niin, että olin kahdestaan huoneessa miehen kanssa, johon olin kunnolla rakastunut...olen vieläkin. Kasasimme jotain ja miehen käsi osui käteni päälle. Vedin käden sadasosa sekunnissa pois. Tuntui todella nololta ja en tosiaan tiedä mikä minulle tuli, mutta muuten ei kyllä tulisi mieleenkään vältellä.
Heeei, mulle on käyny samoin kaipaamani henkilön kanssa 😃 Sillä erotuksella, että kumpikin kiskaisi kätensä sadasosasekunnissa pois 😅
Jep kuulostaa tutulta
Vierailija kirjoitti:
Järki joskus sumenee ja tulee puhuttua liikaa tai katsottua ihastusta liian kauan silmiin.. jälkikäteen se alkaa nolottaa ja käytös muuttuu ujoksi tai ei saa enää edes sanaa suustaan. Tämä siis tilanteessa missä ei tiedä vastapuolen tunteita.
Ja tää kuulostaa myös tutulta. Tulee yhtä aikaa rohkeutta ja ujoutta.
kun ihastuksen kanssa saa keskustella, nauraa, touhuta, se alkaa ruokkia rohkeutta ja sillon paljon enemmän hymyilen ja tuijottelen silmiin ja hymyilen vaan kokoajan. Mun täytyy katsoo pois välillä ja pitää pokka niin, kun mun muuten tekisi mieli vaan tarttua ihastusta kiinni ja suudella häntä aivan jäätävän paljon.
sit toisaalta kun on asiallinen hetki, pyrin olemaan super asiallinen ja viileä ettei hän vaan tajuaisi että olen ihastunut.
vaikka en mä tiedä, onko tajunnut. Kyseessä mies, nuorempi, molemmat ollaan varattuja. Että terkkuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin hermostunut että suu käy koko ajan, ihan kauhean rasittavaa, tiedetään.. sitten häpeän..
Siis tämä, sanon ihan mitä sattuu ja käyn kierroksilla. Tän hetkinen ihastus pitää mua varmaan ihan täysin tollona, päällekäyvänä hölöttäjänä joka ei anna muille tilaa ja joka ei kykene olemaan paikoillaan 😅 Kotiminä on hiljainen lukutoukka...
Tuo hölötys alkaa sen vaiheen jälkeen kun olen ollut punasteleva, välttelevä tuppisuu ja päätän rohkaistua juttelemaan ihastuksen kanssa, tai ylipäänsä ihastuksen läsnäollessa jos paikalla on muitakin. Se ei vaan ikinä mene kuten kuvittelen... Osaan flirttailla silleen normaalisti mutta en vaan niiden kanssa joihin olen ihastunut :D
Ootkohan sä mun ihastus ? 😅 oletko mies ?
En edes tiedä keitä nuo ovat
Sama