MAALISMAMMOJEN TORSTAI
Kommentit (85)
UUPU; Ei ole salainen ei, omasta päästä vaan keksinyt ohjeen, joten ei oo ihan tarkka ja selkeä. Toivottavasti osaat soveltaa.. =D Mä teen sen tonnikalavuoan silleen, ko makaronilootankin.
Eli keitän vaan jotain pastaa jonkun 500g mitä kaapista löytyy (sellai kierrepasta on aika mukavaa vaihtelua). Huuhtelen pastat ja heitän takas kattilaan, tonnikalat (2 prk tonnikalaa, toinen yleensä vedessä ja toinen jossain maustesoosissa) perässä ja pussi vielä jotain kasviksia pakkasesta (kuten vaikka herne-maissi-porkkana) tai vaikka vaan porkkanaraastetta ja ananaspaloja.
Sit maustehia sinne mitä haluaa, kuten suolaa ja pippurisekoitusta, hyvä hämmennys ja vuokaan kaadan koko mössön. Perään munamaito tai kermamaito tai kerma tai kasvisliemi tai joku. Mut munamaidolla tulee niinkö ihan hyvää kyllä; 7dl maitoa, 3 munaa. Vähän juustoraastetta pinnalle ja uuniin 200 astetta ja reilu puol tuntia.
Tästä tulee siis sellai ihan yks kokonainen iso uunivuoallinen, josta syö helposti pari kertaa tällai 5 henkeäkin.
Ja ruoanlaitosta: Mä laitan kyllä kaksi lämmintä ruokaa päivässä, mutta.. Myös useimmiten illaksi teen ihan uuden ruoan eli klo 17 ja sitä teen sitten niin paljon, että siitä syö vielä seuraavan päivän lounaana. Jotenkin mukavampi kokata vasta illemmalla eikä niin, että het sängystä noustua pitää ryhtyä esivalmistelemaan lounasta. Yleensä siis mies vie ne ruoanjämät itselleen seuraavan päivän lounaaksi. Iltavuoroviikkoina teen sitten aamulla sekä illalla.
Mun mielestä siis nää miehen aamuviikot on paaaaljon kivempia, kun ei tarvi kokata ko kerran päivässä. ;-) Sitten viikonloppuisin on yleensä näin, että kokkaan lounaaksi jonkun helpon keiton ja päivälliseksi sit vähän jotain tukevampaa. Mut ruoanlaitto on tosi mukavaa. =)
CAIUS; Mulla oli synnytyspelkoa jo tossa jossain kaks kuukautta sitten, mut se meni ohi. Välillä tulee mieleen, mutta loppujen lopuks kuitenkin asenne positiivinen. Edellisen pukkasin ulos about luomuna ja ei se mun mielestä sattunu yhtään sen enempää, ko ekakaan joka tuli epiduraalin voimin. Mut totuushan on se, että se kyllä sattuu ihan saatanasti. Ehkä mä helpotan oloani tosiaan vaan sillä, että sitä saa sen nyytin hyvin äkkiä sen lyhyen tuskan jälkeen syliin ja enää ei kolota kroppaa näin kamalasti, mitä nyt on kolottanu kuukausitolkulla. Toivottavasti sä pääset siitä pelosta eroon jotenkin tai ettet niinkö mittään isoja paniikkeja siitä itselles saa. Pidän peukkuja.
MAMMULIINILLE syvät osanotot ja paljon voimia. =( Itku tuli silmään ja mies täällä kans kyynelehtii. Nää on aina niin kamalia asioita. Veti niin sanattomaks, että nyt hiljenen..
En varmastikaan osaa tarpeeksi pahoillani olla, mutta murhe tuli!En voi toivottaa kuin jaksamista ja jaksamista!
" Nyt kerron sulle oi lapseni, miten kaunis on taivahan enkeli,
sen siivet on hohtavan valkoiset ja kutrinsa välkkyvän kultaiset. Sua vartenhan vain
ovat enkeliparvet valveilla ain."
uupu
tämä on niitä tilanteita joissa ei mitkään sanat tunnu riittäviltä.
täälläkin virtaa kyyneleet pitkin poskia ja oli pakko mennä miehen kainaloon vähäksi aikaa.
otan osaa. ja voimia elämän varmaan vaikeimpaan aikaan.
ruusunpiikki
MAMMULIINILLE tulin jotakin sanomaan, en vain tiedä mitä. kyynelet valuu täälläkin, enkä edes voi kuin kuvitella tuskan määrää.
En mä osaa sanoa mitään..anteeksi
((halaus))
Tappert
Iso halaus ja syvä osanotto menetykseenne.Itku tuli,voimia teille tulevaisuuteen!!
tityli
Mammuliinille ja iso halaus! Minä kun tulin tänne innoissani kertomaan että limatulppa on tainnut irrota ja muiden kohdalla se on merkinnyt sitä että vuorokauden kuluessa käynnistyy kunnolla... No aamulla näkee
Olen niin pahoillani puolestanne... ei löydy sanoja lohduttamaan, kyyneleet valuu pitkin poskia....olen sanaton.
Paljon voimia ja enkeleitä elämääsi!!!!
Halauksin Minnis
PAPU: Ei sussa todellakaan ole mitään vikaa. Mua ei esikoisen aikana kiinnostanut tipan tippaa mitkään kestovaipat. Olemme pärjänneet ihan hyvin kertiksilläkin. Kantoliinankin ostin vasta kun poika oli 5kk. Olen käyttänyt sitä ehkä kolme kertaa. Tosin havaitsin sen hyväksi niidenkin käyttökertojen jälkeen; poika oli painava kanniskeltava ja sain kädet vapaaksi. Noh, kesä oli niin hellekesä, et sen kangasmäärän alla tuli tosi kuuma... Meillä esikoisen paikka oli lattialla lelumaton alla. Hän viihtyi siellä todella hyvin!! Sitteriä käytin vain ruokailuissa, kun ei saanut vielä istuttaa.
Mutta nyt innostuin osakestoilusta ja olenkin hankkinut kaikenlaisia vaippoja. Toivottavasti niitä nyt sitten tulee käytettyä... :) Ajattelin myös tuon kantoliinan kaivaa esille, jospa tulisi käytettyä sitä ihan syntymästä saakka...
DUMBLE: Synnärillä oli juuri noita imetystyynyjä, jonka malli oli tänään täällä palstalla. Ne oli todella hyviä!!! Kotiin mä sitten hankin lastentarvikeliikkeestä sellaisen bumerangin mallisen. Se aivan peestä!! Se oli huonon mallinen, liian iso ja täytettä oli mätetty sisuksiin aivan tolkuttomasti liikaa... Ajattelin kysellä jos isäni vaimo voisi mulle sellaisen tehdä, kun noin hyvät kaavatkin löytyi!! :)
Ruokagallupista: Meillä syötiin tänään jauhelihakastiketta, keitettyjä perunoita ja porkkanakaaliraastetta. Kyllä oli hyvää pitkästä aikaa!!
Hanna
Syvimmät osanottoni ja voimia teille sinne maailman suurimman surun keskelle!! Täällä mä itkeä tihrustan, niin kuin moni muukin... paljon suuria voimahaleja teille sinne!!
Harmittaa! Oltais varmaan törmätty keväällä vaunuja työntelemässä tuolla kaduilla, kun samassa kaupunginosassakin asustellaan...
Oikein hyvää jatkoa ja kyllä se elämä taas palautuu normaalimmaksi pikku hiljaa! (Vaikkei nyt teistä siltä todellakaan tunnukaan...)
Hanna
Halauksia ja oikein paljon jaksamista.
t. punkeli kyyneleet silmissä, kuten muillakin....
Mammuliinille ja hänen perheelle iso osaanotto. Vaikea on sano mitään mikä helpottaisi. Voimia tulevaisuuteen.
Kyynelehtien Nemotus
Kuten muutkin, itken puolestanne. Haluaisin sanoa jotain lohduttavaa, mutta mitään sellaista tässä tilanteessa ei osaa sanoa, että siitä avun saisit. Olen turta ja sanaton. Voimia suurimpaan suruun, mitä maa päällään kantaa.
caius sanattomana
paljon kaikille muistamisesta!Tiiän kyllä ettei tähän auta ku aika mutta kun tuntuu välillä että sekin kulkee vaan niin tajuttoman hitaasti.Käyn teitä varmasti täällä vielä kurkkimassa ja onnea matkaan tanja_77:kohan se oli keltä limatulppa irronnut!Suru on kyllä lohduton ja tuska turruttaa mutta on paljon asioita mistä saa olla vielä onnellinen.Ja arki auttaa myös.Oma kohtu onneksi saatiin pelastettua ja meille vielä varmasti tilaisuus tähän onneen suodaan siihen mie luotan.Kerron joskus myöhemmin vielä lisää nyt vielä tuntuu että kaikki ajatukset ja tunteet on sellasessa myllerryksessä ettei meinaa välillä kasassa kestää mutta hetki hetkeltä mennään eteenpäin ja mies on ollu miulle valtavan suuri tuki ja apu.Samoin meijän molempien vanhemmat.Ollaanki nyt alkuun miun vanhemmilla kunnes mie paranen hieman.
Haluan teille kaikille vielä toivottaa ihanaa odotus ja vauva-aikaa mie muistan lämmöllä meijän keskusteluja täällä neki on kauniita muistoja tän surun keskellä!
Piti tulla kertomaan omia Nla-lääkäri juttuja ja tavallisia turinoita, mutta aivan järkkynyt olen mammuliinin kirjoituksen luettuani !!!! Miten tuollaista voi tapahtua ?!! Olen niin pahoillani,... Otan osaa poikanne menetyksen johdosta ja lähetän sinulle ja miehellesi jaksamisia tämän suuren surun keskelle !!! Voi kun voisi edes jotenkin auttaa ... Koittakaa jaksaa ja mammuliini koita parannella itseäsi.
Nyt en voi muuta kirjoittaa sen verran tuntuu omakin olo kalsealta !!!
Haleja ! t. emmi
Olen muiden tavoin aivan järkyttynyt viestistäsi ja tuntuu ihan epätodelliselta, että tuollaistakin voi tosiaan tapahtua! En osaa millään tavalla sanoa mitään järkevää enkä lohduttavaa, toivotan vain sinulle ja perheellesi hirmuisesti jaksamista ja enkeleitä polullenne!
Omat kuulumiset ja muu kommentointi tuntuvat niin mitättömiltä tämän rinnalla, että palailen myöhemmin...
Voimia toivottaa,
napoltti
Paljon voimia sinulle ja miehellesi!!! En edes voi kuvitella, miten suuri surunne on nyt :(
Omia kertomuksia vaikka huomenna, nyt veti kyllä vähän hiljaiseksi...
t. K@tju
Mammuliinille ja koko perheelle voimia, aika parantaa.
Despelote
Suunnaton menetys on kohdannut perhettänne ja toivon sinulle Mammuliini ja miehellesi/perheellesi rutkasti voimia jaksaa eteenpäin! :( Toivottavasti läheisenne ovat tukenanne. Olen niin äärettömän pahoillani, joskus elämä on liian julmaa. Suru on suuri ja elämän mittainen, mutta se muuttaa muotoaan ikäväksi ajan kuluessa.
Halauksin ja kyynelsilmin Jolanda
Kyyneleet valuvat poskille. Olen niin pahoillani.
Voi ei, itkuhan täällä tuli kun viestisi luin! Mä olen täällä sua huudellut onnellisia vauvauutisia kertomaan, mutta toisin kävi :(. Olen tosi pahoillani, mitään järkevää ja lohduttavaa en osaa sanoa, eikä tässä tilanteessa varmaan voikkaan!! Paljon jaksamista surun kanssa ja iso voima halaus täältä sinulle!!