MAALISMAMMOJEN TORSTAI

Hanna:

Sinäkö se olit viimeksikin " korventaa syntkärillä kurkunpäätä" ? Taas hihittelen täällä itsekseni, en voi sille mitään. Tulee vaan mielikuva vauvasta, joka leikkii sytkärillä sun sisuksissa ja äiti ihmettelee, miksi korventaa. Taidan olla taaskin väsynyt tai vähissä järjissä...



Raisa:

Meillä oli vauvalla ekaksi rintareppu ja isompana ergo. Hyvä hankinta, jos liikkuu paljon alueilla, jonne ei vaunuilla ole asiaa. Ja varsinkin sen olemassa olo on mukavaa silloin, jos lapsi ei viihdy rattaissa. Tämmöinenkin kausi oli meillä tässä syksyllä. Lapsonen nyt siis jo 1v7kk. Ergo vaatii alussa opettelua, et miten sen mukelon saa sujautettua sinne selkään tiputtamatta lasta, jos ei oo kukaan jelppaamassa. Kyllä se siitä. Harjoittelin kyykyllään tai sängyn päällä ja nopsaan sen sit oppii. Mukaan tulee hyvät kuvalliset ohjeet. Ja kuvitella, ton repun mahavyö mahtuu mulle vieläkin jopa talvivaatteiden ja tän mahan päälle.



Punkeli:

Mä tein ton saman tyynyn esikoiselle. Kiva joo, mutta kun maito loppui 3 viikon jälkeen, niin sen käytöstä ei juuri jäänyt mielikuvaa. Ryömimisiässä poika kyllä tykkäsi kiipeillä sen päällä. Toivottavasti nyt saan käyttää sitä siihen mihin sitä alunperin halusinkin käyttää.



Kun mulla meni vedet ja mentiin autolla sairaalaan, niin yösiteen laitoin pöksyihin, penkille jätesäkin ja pyyhkeen. Onni oli, että vuotokohta oli ylhäällä ja vettä lirisi pikkuhiljaa.



Neuvolakuulumisia:



Neuvolalääkäri siis tänään. Painoa oli tullut jopa 800g/vko! Verenpaineet huiteli korkealla: 146/89. Kotona eilen mittasin 132/61. Sf 32, eli keskikäyrälle tiputtiin. vauvan syke 140. Pissa puhdas. Turvotusta on ++. Paikat pehmenneet mutta kiinni. Viikon päästä taas neuvolaan. Vauva on nyt laskeutunut alemmas. Kaivelee lähtökuoppiaan, sanoi lääkäri.



Poika nousi päiväuniltaan. Kaipa se on mentävä kaivelemaan jotakin syömistä.



rimma 36+1

Ehkä mun ei olisi pitänyt alkaa kirjoittamaan ollenkaan. On sellanen huono päivä, kaikki ottaa päähän.



Iskä sai ton hoitopöydän tason paikalleen, vaikka se voi ollakin ihan turhaa, kun siellä kodinhoito huoneessa meillä vaipan vaihto yleensä tapahtuu.



Ehkä minussa on myös vikaa niin kuin papu07 mietti. Meille ei osteta kantoliinaa, eikä meillä hommata kestovaippoja.Vaikka näin 4 lasta odotellessa tietää kuinka paljon sitä vaipan jätettä tulee, mutta se ei kuitenkaan minua saa innostumaan asiasta. Ja toiseksi haluan viettää sitä aikaa noiden toistenkin lasten kanssa, ankä vaan jatkuvasti pestä pyykkiä. Ehkä tuo on huono perustelu, mutta meillä lasta hoitaa myös isi, joten luulen, että hän ei ole halukas kestoiluun. En halua ketään tällä loukata, ja nostan hattua niille äideille jotka kestoilun valitsevat.



Meillä on myös sitteri sitä varten, että lapsi voi olla siinä tai sitten ihan lattialla. Meillä on esikoinen sekä kaksoset erittäin hyvin viihtyneet lattialla sekä sitterissä ja vielä ilman, että joku koko ajan siinä lähellä viihdyttää. Tietysti tämä lapsukainen ei näissä vaihtoehdoissa viihdy, mutta sen aika näyttää sitten. Minä kun olen sitä mieltä, että lapsi ei mene siitä pilalle, eukä sillä ole mitään hätää, vaikka vähän itkettäisi.



Joku kyseli noista mitoista, vatsan ympärys oli 122cm, Sf-mitta oli 34cm rv 35+3, painoarvio rv 35+5 2650g. Aika tukala olo on, kun maha on niin korkealla, mutta eiköhän sekin helpota. Supistelu vain alkaa häiritsemään, ja nuo turvotukset.



Ai niin imetystyynystä, minulla oli kaksosten aikana kaupasta ostettu tyyny ja en kokenut sitä hyväksi, mutta ehkä se on vain koostakin johtuva asia. Minusta imetystyynyt käyttö oli hankala. Ehkä olen niin vanhoillinen, kun ajattelen, että ilman näitäkin turhia hankintoja olen tullut toimeen.



Ja meillä liikuttan tosi paljon metsässä ja sekään ei ole tuottanut ongelmia, kun silloin on se 10 vuotta vanha rintareppu ehkä käytössä.



Toivottavasti en siis loukannut ketään näillä jutuilla, jokainen tietysti itse valitsee mitä lapselle hankkii. Mutta nyt mä lähden keittämään päivä kahvit.



Kaksosmamma1 rv 36

Tiedän, että marisen , mutta täytyy saada hieman marista, niin olo helpottuu. Tämä maha on raskas, häpyluu huutaa joka askeleella, puhuminenkin hengästyttää, vatsaa särkee kuin menkkojen aikana, pahaolo..ja mitä vielä? Nukuttuakaan ei saa, kun heti puolentunnin päästä pakko vaihtaa asentoa, kun oikeaa lonkkaa särkee. ja asentoa vaihtaessa liitokset räjähtää! Voih!



Ensin pelkäsin vauvan syntyvän liian aikaisin, ja nyt joka päivä toivon synnytystä..ikinä ei ihminen ole tyytyväinen :)



Kävin tänään neuvolassa;



Painoa tullut viikossa 1100g!!, nyt paino 69kg (lähtöpaino 54kg)

verenpaine 110/70

pissa puhdas

sf 33

vauvan sykkeet 160



Puhuimme terkan kanssa synnytyspelosta. En ole aiemmin pelännyt synnytystä, ja nyt täytyy sanoa, että pelottaa se kipu. pelkääköhän sitä siksi nyt, kun on kahdesti jo synnyttänyt ja tietää kuinka se sattuu? Aika omituista, koska sitä tietää myös miten ihana tapahtuma se on! Elämäni parhaat päivät ovat olleet ppoikien syntymät, ja silti pelkään kipua tällä kertaa.

PELOTTAAKO teitä muita synnytys?



Ja niin!! ONNEA SANE JA EETU!



Todellakin meidän maalismasujen poksahtaminen on tätä päivää! Me kaikki voimme synnyttää milloin vain! Eikö olekin hurjan jännää??



Cassu ja ilona 37+3

Poika on varmaan kipee, kun se on nukkunut jo 3tuntia ja aamullakin nukkui pitkään!



Tuossa ne nyt pienet vauvan vatteet kuivuu <3. Sitten kun ne on kuivat niin pistän vauvan kotiutumis kamppeet kasaan.



Mä niin toivon että tää vauva viihtyisi sitterissä, ei itkeminen vauvalle mitenkään vaarallista ole, mutta ei se ole kivaa jos vauva huutaa kurkku suorana kauan... Meidän poika viihtyi ensimmäiset 2 viikkoa sitterissä ja sit alkoi mahavaivat ja voi sitä huutoa kun ei ollut sylissä, joten silloin mun mielestä oli parempi vain kantaa. Nyt jos sitten menisi helpommin, kiva kuulla että helpommallakin voi päästä :).



Nyt tuolta tepsuttelee unisen näköinen kaveri!

Rimma:

Juu, samaa olen kuullut Ergosta - on kätevä ja helppo kantaa eikä rasita kantajaansa, mutta opettelua vaatii. Niin varmasti kaikki muutkin kantovehkeet (viitaten Tappiin, joka pyörähtelee itsensä ympäri kantoliinan liepeet liehuen ja yrittää saada niitä kuriin :) ). Eli olen yhä edelleen aika varma, että Ergon puoleen meillä kallistutaan. Mutta kommentteja ja mielipiteitä siitä lukisin edelleenkin mielelläni!



Kestovaipat taitaa olla sellainen iäisyyspuheenaihe, samaten kuin imetys, ja mielipiteitä on niin monta kuin keskustelijaakin. Minä olen sellainen laiskasti eko, ja näin etukäteen olen ajatellut, että meidän perheessä opetellaan vauvan kanssa eläminen alkuunsa mahdollisimman helposti ja itseä mahdollisimman vähän rasittamalla. Sitten kun arki lähtee pyörimään painollaan, haluaisin kovasti siirtyä osaksi kestovaippojen puolelle. Vaikka siten että yöt ja kyläilyt hoidetaan kertakäyttöisissä, mutta kotona eletään kestoissa. No, tiedä häntä sitten lopputulosta. Aika näyttää, mitä sitä sitten tekee ja miten!



Nyt pitäisi lähteä leikkelemään lohta ja odottelemaan, että mies tuo töistä tullessaan perunoita, jotta saa lohilaatikon uuniin.



Raisa

Masunympärys 103 cm ja SF-mitta oli 5.2. raskausviikolla 36+3 32 cm (siitä siis jonkin aikaa jo). Ensi ke uusi neuvola, niin saanen uuden mitan.

Ja noilla mitoilla oli vauvan kokoarvio viikko sitten torstaina 2.5 kg.



Tappert: Hankin kantoliinan (baby bundler, on kanssa jotain viisi metriä) esikoisen aikaan. Harjoittelin Baby born nukella sitomista. Että jos tippuu, niin on sitten nukke joka tippuu..Muutamia kertoja sai harjoitella, ennenkuin sujui edes jotenkin. Mutta kyllä minustakin tuli ihan suht taitava liinan käyttäjä. Joten älä masenne, harjoiutus teke mestarin:)

Ja mulle jäi muuten kanssa aina todella plajon ylimääräistä siitä liinasta, sidoin vain sit ylimääräiset vyötätön ympärille solmuun...Kaipa se riippuu sidonnoista ja lapsen koosta, kuinka plajon liinaa kuluu.



No nyt poika kiipeää näppiksen päälle, joten pitänee mennä.



Vointeja kaikille!



t. Harju

Poju jätti näppiksen rauhaan joten:



Niin sen verta vielä kantoliinasta, että itsekin hankin sen aluksi sen takia, että reumakädet eivät olisi kestäneet jatkuvaa kantamista.

Ja kun poju osoittautui aika kärttyisäksi etenkin iltaisin. niin liinasta tuli ihmeliina. Max minuutti liinaan laiton jälkeen poika nukahti aina. Sain siis tehtyä itse edes jotain: ruokaa, surfailtua netissä, luettua, ruokaa, mitä nyt mieli tekikin.



Eli jälkikäteen ajatellen oli onni, että se liina oli. Mutta eihän sitä voi etukäteen tietää. Ja kuulemma kaikki eivät tykkää olla liinassa ollenkaan. Ostin omani käytettynä ja sain pulet halvemmalla, kuin uusi olisi maksanut. Joistakin neuvoloista saa kuulemma lainaksi, että voi ensin kokeilla että toimiïko.



t. Harju

Tahtois sulta sen tonnikalapastavuoan ohjeen, ellei se oli supisalainen...



Kantoliinasta ja kestovaippailusta vielä...Mulla myös kolme lasta entuudestaan, ja varsinkin kakkosen kohdalla olisi ollut oiva juttu toi liina, mutta siihen aikoihin en ollut ollenkaan valveutunut näiden asioiden suhteen.Esikoisesta haaveilin alkavani kestovaippailijaksi, vaan niin tuo jäi ja taitaa jäädä näin neljännenkin kanssa.Olishan se oikeasti taloudellisempaa ja luontoystävällisempää, mutta se pyykin ja työn määrä.



Musta on muuten mukava kun me maalikset pystymme toisiamme arvostelematta keskustelemaan näistäkin asioista, sillä meistä kaikki tietää, että kaikki valinnat ja teot ovat varmasti jokaisen perheen kohdalla harkittuja ja miksipäs niitä sitten arvosteleen, kun emme näin tunne perheitä muutakuin näin virtuaalisesti.(Tämä teksti siksi, kun luin tänään ÄPKL:lla Vauva- tai KaksPlussalehtee ja siellä joku ensisynnyttäjä murehti sitä, kuinka tuli huonon äidin kuva itsestä jo ennenkuin vauva oli syntynyt, kun ihmeteltiin ja kummasteltiin mammojen valintoja ja tekemisiä.Emmehän sorru siihen, siskot).Kaikki meistä on parhaita vanhempia omille lapsillemme!



uupu, jonka pitäisi taaaaaaaaas miettiä lapsille jotain suuhunpantavaa.Teettekö muut jo lapsekkaat kaksi lämmintä ruokaa lapsillenne??Tuntuu, että koko päivä on yhtä ruoanlaittoa:(

Ei mua oikeestaan pelota synnytys, mä stressaan enemmän tuosta nopeudesta, mistä tänään kirjoitin ja sitä mä pelkään, että en kerkeä saamaan kipulääkettä! Voihan se olla, että nyt olisi sitten hitaanpikin synnytys, mutta kun sitä ei valitettavasti voi tietää. Kai mä osaan lähteä sinne synnärille oikeaan aikaan, matka ei ainakaan ole pitkä (onneksi).

Mutta mitään tulehdukseen viittaavaa ei ollut.Käski seurata viikonlopun yli ja sitten jos ei laantunut,uudelleen lääkäriin.Aiemmin jos menee huonommaksi.Paljon kuulemma lasten keuhkokuumetta liikkeellä.Onneksi ei kuitenkaan(ainakaan vielä)ollut sitä!



Ihana lääkärisetä joka itse 10 lapsisesta perheestä.Vitsaili mulle miten meillä" hukkavuosia" välissä kun ei oo lasta pukannut joka vuosi;)



Kantoliinoista ja kestovaipoista.Minähän uhkasin kestoilla tulokkaan kanssa mutta taitaa jäädä uhkaukseksi.

Otin kyllä selvän niistä kestoista ja on niin suloisia ja mieli tekis niihin kääntyä mutta...Mies ei kauheen innoissaan tästä ajatuksesta ja toisaalta,sama se kunhan saa olla kuiva...

Suurista sanoista!

Mutta kantoliina on ja onkin ihan in.Pikkuruun liina ja tykkään kovin.Kun on jo kokemusta niin rintarepuista sun muista kantovälineistä on liina ehdottoman hyvä juttu.Kannattaa harjoitella sidontoja jo nyt,ennen vauvan syntymää.

Mun mies ei esm edes babybjörnin rintarepussa pystynyt lapsia kantamaan,kun selkään alkoi jo pian koskea(selkävaivoja kun muutenkin).Liinan kanssa vauvan paino jakaantuu ihan toisin ja on parempi kantaa.Ja kun siinä liinassa voi,ainakin kotioloissa,imettää,on yes!



Sitteriä mulla ei nyt ole,hankin jos tuntuu sitten vauvan synnyttyä tarpeelliselta!Niitäkin on monta ihanaa vaihtoehtoa.Mikä sitten paras?

Suosin varmaan jotain yksinkertaista tässäkin tapauksessa.



Vauvan koosta vielä.En niinkään synnytystä pelkää,en oikeastaan ollenkaan.Vaan niitä viimeisiä viikkoja iso vauva vatsassa kun henki ei kulje enkä voi edes nukkua!Mutta jotenkin oon niin epäileväinen tästä " isovauva" asiasta että.Tunteet heittää laidasta laitaan,kai ne on ne hormoonit.



Huomenna kysyn neuvolan kätilöltä mielipidettä vauvan koosta,saa tunnustella tuosta vatsan päältä.Mielenkiintoista muutenkin mennä pitkästä aikaa neuvolaan,viimeksi olin rv 29 tai jotain sinne päin;)



Mies jonottaa koneelle,mentävä!

En mäkään ymmärrä, miksi pitää muiden valintoja arvostella!! Varmasti me kaikki ollaan hyviä äitejä, vaikka ei kaikki asioita hoidetakkaan samalla tavalla. Musta onkin ollut hienoa, että täällä on voinut vapaasti kirjoitella asioista, ilman että muut on tuominnut. Me äidit kun joskus olemme piruja toisillemme :).



Joskus mä laitan kaksi ruokaa päivässä ja joskus syötän samaa ruokaa kahdesti peräkkäin ja uskallanpa tunnustaa joskus sortuvani myös valmis ruua käyttöön.

Paino putosi sydämeltä, mun poika ei olekaan ollut ainoa joka kiusaa. Ensin tytöt härnää ja pojat sitten antaa takaisin (tosin painotin pojalle ettei fyysisesti saa kehenkään kajota). Ja porukan promoottori ei todellakaan ole meidän poika. Eli hän menee mukaan, kun ei muutakaan uskalla. Inhottaa vaan, jos poika on nyt jäänyt maikan silmätikuksi. Sanoinkin pojalle, että rohkeesti pitää itseään puolustaa ja kertoa, ketkä on mukana jutuissa. Muiden tekosista on epäreilua joutua syytteeseen ja seurauksiin, mutta hullutuksiinkaan ei pidä suostua.



Joo, eipä ole täällä meidän pinossa onneks muita arvosteltu valinnoista. Mä olen sitä mieltä, että jokainen perhe tekee omat valintansa; se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi muille. Jokainen tuokoon hyviä puolia esille valinnoistaan, niin niitä voi sitten jokainen halutessaan kokeilla ja soveltaa.



Mulla ei supparin supparia tai kivistystä, pimpula vieköön. Pikkasen on meilläkin hiljasta masussa. Pitääkö niitä liikelaskuja tehdä monta kertaa päivässä vai riittääkö, jos sillon tällöin (harvakseltaan tosin) tuntee liikkeitä? Viime vk-loppuna oli ainakin hyvät sydänkäyrät.



Mä teen katkarapupastaa, nopee ja helppo. Kuullota silputtu sipuli (ja valkosipuli) öljyssä (mä paan suht reilusti öljyä), lisää sitruunan mehu. Lisää katkaravut. älä kuumenna liikaa. Keitä mieluistasi pastaa, valuta ja kaada katkaravut sekaan. Annoksen päälle parmesaania.



-m-

Kaverin kanssa synnytysjuttuja juttelemassa 4km:n lenkin sauvojen kanssa - ihme että jaksoin! Nyt on sit hyvä mieli :)



MASULI;

Elä sie masikseen vaivu, poitsu taitaa kokeilla päteekö kotona samat säännöt kun muualla..ja toisinpäin. Ei se sun vika ole, luulenpa että poitsu kyllä ymmärtää tekevänsä väärin, mutta kokeilee silti. Eiköhän meistä jokainen ole kokeillut pienenä missä raja menee..joskus se raja muuten meni eri kohdassa kun oltiin eri paikoissa..tai eri ihmisten kanssa..pitäähän se kokeilla!



KESTOILU/KANTAMINEN

Plääh..mulla ei oo tähän mitään syytä. Mua ei suoraan sanoen jaksa kiinnostaa jätevuoret, ei " sylihoidon_vaikutus_lapsen_kehitykseen_ja_hyvinvointiin" jne. Mua lähinnä kiinnostaa just se minkä oon päähäni jostain saanu :) Näin kerran kaupassa naisen jolla oli lapsi ihanasti kantoliinassa..ja se näytti helpolta - mä tahdon kans! Kestot taas..mieshän sitä ekana kysy,eikö vois käyttää harsoja sun muita, niinku ennevanhaa kerrassaa! Sou..aion mä kokeilla, jos se ei oo mun juttu, niin en kyllä jaksa tuntee itteeni huonommaks missään muodossa.

Totuus on kuitenki se, että mä en tiedä arjesta pienen lapsen kanssa yhtään mitään! Sen puoleen on helppo suunnitella..se onkin sitte ihan eri juttu mitä todellisuudessa tulee tapahtumaan.

Joten..kaikki taaplaa tyylillään - yks lystihän se on onko muksulla kesto-vai kertis..kunhan hoitaa tehtävänsä. Ihan yhtä lailla mäkin aion pitää lasta nököttämässä sitterissä tuntematta huonommuutta - mutta aion kokeilla kantamista liinassakin..kun oikeesti mä en pääse noitten vankkureitten kanssa niin syvälle metsään kun haluisin :)

Älkää ystävät hyvät ottako paineita tollasista asioista..tapoja on yhtä monta kun on tekijääkin, eikä niistä mikään ole hyvä tai huono - jokainen tekee itselleen hyvällä tavalla (tajuskohan tästäkään kukaan mitään...).



UUPU;

Tonnari-pasta uunissa;

Keitä simpukka pastaa, ihan kypsiks asti!

Sotke joukkoon tonnikalaa (vedessä tai öljyssä, sama se)

Lisää reilusti ' bernais' -kastiketta..niin että ne makaronit tosiaan ui.

Laita uuniin reiluks 45 minsaks, kuorruta loppuvaiheessa juustolla.

Hyvää ja helppoo.



CAIUS;

Mä olen viallinen tässä suhteessa, mä en osaa pelätä synnytystä - mä en osaa pelätä kipua. Mä olen yksinkertasesti telonu itteäni niin paljon, ja mua on leikelty niin paljon, etten osaa kipua pelätä. Luulen osaavani mennä sairaalaanki ajoissa..ehkä liiankin aikasin.

Mutta mä pelkään kuollakseni että Puksu ei synny laskettuun aikaan mennessä vaan menee paljon yli. Pelkään että Puksu kuolee kohtuun niinkuin siskon esikoinenkin..yliajalla. Muuta mä en osaa pelätä.



Pläääääh...nyt täytyy painua sohvalle..tää jumppapallo tukkii mun koipisuonet ja jalat puutuu..ku se pumppu on yhä hukassa..ja pallo vaan litistyy.



Taptap

MASULI;

Liikelaskennasta, sanovat että jos päivän aikana huomaa että on ollu epätavallisen hiljasta masussa niin illalla kannattaa laskea. Jos tasasesti tuntuu elämää kohdussa niin ei kai tarvi laskeakaan, mutta jos on pitkään ihan hiljasta niin sitte ainaki..vaan eikai tuosta laskemisesta haittaakaan ole.



Taatti ja puutuneet koivet

Mie en jaksanut lukea noita teijän pinoja taaemmas mutta jos jotkut ovat vauvansa saaneet luokseen paljon onnea!Ja onnea teille kaikille muillekkin loppuraskauteen ja kaikkeen tulevaan.

Meidän pieni enkelipoika menehtyi torstaina 8.2,miulta irtosi istukka,syytä ei tiedetä.menetin itse 10 litraa verta ja omakin hengenlähtö oli hiuskarvan varassa vaikkei se tunnu tässä surussa ja tuskassa oikein miltää.Sairaalassa todettiin heti ettei mitään enää ollu tehtävissä.Olin 3 päivää teho-hoidossa,ja muutaman päivän osastolla josta puoliväkisin halusin kotiin kun oli niin vaikeaa siellä synnytysvuodeosastolla olla.Pojalla oli pituutta jo 49cm painoa 2865g ja py oli 33cm.Ja voin sanoa etten varmasti kauniimpaa lasta tule koskaan eläissäni näkemaan,tää suru ja tuska on jotain aivan käsittämätöntä.Pitäis jaksaa hautajaisia alkaa järjestelemään ja kaikkea.Halusin vain tulla kertomaan kun nyt en tännekkään enää varmasti paljoa kirjottele.Tää on jotain aivan hirveetä tää tuska ja suru ja ikävä.Mutta haluan toivottaa kuitenkin teille kaikille hurjasti onnea matkaan ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen!!

näistä liikelaskennoista,kun on nyt ollut viikon ajan aika hiljaista välillä tosin jos tönin tosissani masubabya niin kyllä se setten reagoi. Sanottiin et jos hiljaista niin sitten laskentaa tekemään aj että kerran päivässä jos tunnin aikana tuntee kymmenen liikettä niin ei ole mitään hätää silloin eikä vältäämättä vaik tulisi vähemminkin. Sitten tuo istukan paikka voi yhä viimeisilläkin viikoilla vaikuttaa liikkeisiin heikentävästi eli minun ei esim. istukan paikan takia tarvisi tuntea kuin puolet noista liikkeistä.Kuulemma.



No illalla jaa aamusta tää kyllä teki selväksi et osaa ja kykenee liikkumaan. Ja päivällä venytteli niin te luulin sen tulevan kyljestä ulos.



Aika tunnoton akka taidan olla kun eilen lekuri sanoi sisätutkimusta tehdessään et kas täällähän supistelee oikein kunnolla ja minä vaan en huomannut mitään.



Saattaa siis käydä niin et kun en tunne kaikkea ja paikat on jo kovin pehmeät ,mulla on tilava lantio ja vauva on pieni et saattaa tulla yllättävänä lähtö ja synnytys sujua nopeasti,mut nehän on kaikki vaan arvailuja ja spekulointia, en niihin aio kovin paljon kiinnittää huomiota.Tulee kun tulee ja sillä vauhdilla minkä kokee parhaaksi.



Voi jestas...mulle soitti äsken joku vieras numero. Vastasin kun ajattelin et jos se on jotain tärkeää. Siellä oli mun teiniajan suuri rakkaus ja siis mun numero on salainen ja tällä ei tosiaankaan ole sitä tiedossa ollut tätä ennen. Selvisi sitten et se oli käynyt jonkun ulkomaan komennuksen yhteydessä kylässä Klaukkalassa samasta kylästä kotoisin olevan kaverin luona joka sattuu olemaan mun ystävän ,mies ja oli siellä nähnyt kuvan minusta ja masusta ja sit kuullut kaikkea kuulumisista lähivuosilta. Mun ystävä ollut duunissa ja tää ukkeli oli antanut mun numeron ex-kullalle kysymättä lupaa. Eihän siinä mitään, en usko et siitä mitään riesaa tulee jatkossa(hope so) ja olihan se ihan hauska jutella mut tuntui silti hölmöltä miljoonan vuoden jälkeen kuulla tosien ääni linjalla.



Masu-mamma (hämmentyneenä)... :O

Oman viestini kirjoituksen aikana oli tullut Mammuliinin suruviesti... Tuli sympatiakyynel silmään. Eikä sanoja tunnu löytyvän. En voi kuin ottaa isosti osaa käsittämättömän julmalta tuntuvaan tilanteeseen. Otan todellakin osaa suruusi vaikkei se varmasti auta yhtään.

Ihan kauheaa!!! Miten tommosta voi tapahtua?! Osanottoni, ei kai tässä järkytyksessä osaa tunnetilaansa pukea sanoiksi.



Paljon haleja ja lohdutuksia. Toivottavasti sulla on hyvät tukijoukot siellä.



rimma

Onhan se kellokin jo vaikka mitä, toisaalta.



Minulla oli tänään lääkärineuvola ja samalla viimeinen ultra. Oma terkkari ei ollut paikalla (2 tätiä koko neuvolassa) ja ihan hyvä niin. Heti ensimmäisenä lääkäri halusi ehdottomasti tarkistaa viimeviikkoisen sf-mitan (26,5) kun ei uskonut siihen alkuunkaan. Mittasi ensin itse ja antoi sitten vielä sen toisen terkkarin mitata. Saivat 30 ja 31 senttiä eli ihan suht normaali. Ihmettelivät kovasti miten se oma terkka oli voinut saada noin pienen mitan. Minä en ihmettele yhtään.... Laski viimeksi, että minulle on tullut painoa 12 kiloa (lähtö 88 ja silloin 97,9). Että sellaista.



Niin siis kaikki oli OK paitsi että terkka sai vetää minut siitä lavitsalta pois. Makaisin siinä muuten varmaan vieläkin. Kamala asento! Ja jouduin vielä olemaan siinä turkasen kauan, koska vauvan pää on jo niin syvällä, ettei siitä meinattu saada mittaa.

Painoarvioksi tuli 2,7 kiloa ja " se jokin" oli pehmeä mutta kiinni (ihan niinkuin päänikin, paitsi että se on harvoin kiinni :) Saa nähdä meneekö tämäkin 2 viikkoa yli. Toivottavasti ei.



Kantoliinaa ajattelin minäkin jossakin vaiheessa kokeilla, mutta taidan tyytyä tuohon vanhaan rintareppuun. Sitteri hankitaan kyllä. Esikolle ostettiin käytetty, joka on jo roskissa. Olisi pitänyt silloin ostaa uusi. Kestovaippoja en ole edes harkinnut. Hyi minua.

Imetystä aion sen sijaan harrastaa kovasti, jos se vaan tällä kertaa onnistuu yhtä helposti kuin viimeksi. Poika oli täysimetyksellä melkein 7 kuukautta ja käytännössä eli pelkällä tissillä ekan vuoden. Sen jälkeen söi vielä puoli vuotta kaikki yöt. Sen voisin jättää tällä kertaa väliin.



Elukoita meillä ei ole eikä ihan heti tulekaan. Mies haluaisi ulkokoiran ja minä kissan. Se siitä sitten.



Tiskikone on nyt koeponnistettu ja hyväksi kapineeksi havaittu. Meillä vaan kertyy tiskiä niin vähän, että kaksi koneellista viikossa taitaa olla keskimääräinen käyttö. Sama siis melkein kuin pesukoneella, joka käy yleensä vain viikonloppuna muutaman kerran. Olemmekohan me ylisiistejä vai ryvemmekö saastassa, en tiedä.



Käytiin pojan kanssa alkuviikosta paikallisella kirpparilla (kokoa mini) ja hyvin löytyi vauvoille vaatetta. Enemmän olisi ollut, kun tietäisi ostaako monsteria vai röyhelöä. Täytynee palata apajille sitten kun se on tiedossa. Esikkokin sai Adidaksen collegen reilulla eurolla ja tosi siistin.



Tulee niin levotonta tekstiä että taidan kaikota. Ja lukeeko näitä häntiä edes kukaan. Mutta tulipahan naputeltua.



t:rouva ja vatsa 37+0

En voi muuta kun lähettää paljon voimia surutyön tekemiseen. Itkua täällä tuherran, enkä varmasti edes tajua teidän tuskan määrää.



Toivottavasti elämä tuo vielä tullessaan paljon hyvääkin.



Halauksia ja voimia.



-m-