Onko täällä vanhempia, jotka ovat katkaiseet välit lapsiinsa, tai eivät itse ole aktiivisia yhteydenottoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin mikä on mennyt vanhempien elämässä vinksalleen, jos ei rakasta omaa lastaan. Yhteydenpidon rajoittamisen ymmärtää, jos lapsi on kirjaimellisesti vaarallinen.

Se, että hänestä ei tullut menestyvää, työssäkäyvää tai käyttäydy kuten mamma toivoo, ei kuitenkaan ole syitä ryhtyä jääkalikaksi omaa lasta kohtaan.

 

Rakastaminen on kortilla, kun toinen ihminen valehtelee, manipuloi tai hyväksikäyttää. Oli oma lapsi tai ei. 

Ihan itsekseen ilmeisesti kasvatti itsestään sellaisen. Missä vanhemmat? Uusia perheitä perustamassa, tietenkin.

Itselläni on kokemus siitä miten äiti katoaa vauvahuuruihin  kun perheeseen tulee vauva ja isompi lapsista on esiteini. Siinä on yksinäinen teini-ikä  kun äiti liihottaa jossain taaperomaailmassa. Ihan ydinperhe, isolla ikäerolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin mikä on mennyt vanhempien elämässä vinksalleen, jos ei rakasta omaa lastaan. Yhteydenpidon rajoittamisen ymmärtää, jos lapsi on kirjaimellisesti vaarallinen.

Se, että hänestä ei tullut menestyvää, työssäkäyvää tai käyttäydy kuten mamma toivoo, ei kuitenkaan ole syitä ryhtyä jääkalikaksi omaa lasta kohtaan.

 

Rakastaminen on kortilla, kun toinen ihminen valehtelee, manipuloi tai hyväksikäyttää. Oli oma lapsi tai ei. 

Se on helppo huudella viisauksia, jos ei ole kokenut elämää häiriintyneen lapsen kanssa. Ei ole oikein muita lapsia kohtaan, jos yksi vie energiasta 99%, ja silti meininki on yhtä haistattelua ja täyttä välinpitämättömyyttä perheen säännöistä. 

Meidän perheessä minä olin se "omituinen laps".

Mitään syytä ei ollut siinä, että äiti teki kahvituksiin ja juhliin ruokia, joita en voinut syödä (omituinen lapsi, katsokaa sitä!), passuutti vain minua (omituinen ja laiskakin vielä!), iskosti isänkin mieleen että olin käenpoika (en ollut!!!!) jne jne jne. Mitään en myöskään olisi saanut tehdä. Tiskikoneen tyhjentäminen ilman lupaa oli jälleen uusi osoitus omituisuudestani 🙄 

Ja minä olin meidän perheessä se omituinen ja hankala. Hyvänä puolena se, että kun tuosta selvisi, ei mikään aikuisuuden pikku vastoinkäyminen ole tuntunut missään 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.

Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava, kun isä sallii kaiken.

Hän ei nuorempana osallistunut juuri lainkaan pikkusisarusten (eri isä) kanssa olemiseen, ja hän on monta kertaa aiheut

Käy vähän sääli tyttöä, kun on niin selkeä tuo ero rikkinäisen ja ehjän kodin välillä.

Niin. Narsismikin periytyy ja muut vastaavat ongelmat. Ei välttämättä ole lainkaan kyse ehjästä ja rikkinäisestä kodista. Lapsi on myös itse hakeutunut sinne "omanlaisensa" vanhemman luo. Siis en ole tuo äiti vaan sivusta kirjoittelen. 

Äitinsä vieraannutti. En katkaissut välejä vaan annoin olla. Enkä varmasti ole ainoa jolle on näin käynyt.

"Ymmärrän. Tästä tulee mieleen eräs toinen ketju, jossa keskusteltiin, mitä pitää tehdä, jos lapsi tulee potkien ja lyöden päälle. Ymmärtämättömin kommentti oli sellainen, että painetaan käsi alas ja sanotaan, ettei saa lyödä. Anteeksi mitä? Toinen tulee päälle raivolla ja sitten muka rauhoitetaan lapsi sanomalla, ettei lyödä?"

Riippuu lapsen iästä,  mutta esimerkiksi viisivuotiaalle noin. Fyysisesti estetään lyöminen niin monta kertaa kuin on tarpeen kunnes lapsi lopettaa. Mikä on sinun ehdotuksesi, housut alas ja vyöllä peballe?

Vierailija kirjoitti:

"Ymmärrän. Tästä tulee mieleen eräs toinen ketju, jossa keskusteltiin, mitä pitää tehdä, jos lapsi tulee potkien ja lyöden päälle. Ymmärtämättömin kommentti oli sellainen, että painetaan käsi alas ja sanotaan, ettei saa lyödä. Anteeksi mitä? Toinen tulee päälle raivolla ja sitten muka rauhoitetaan lapsi sanomalla, ettei lyödä?"

Riippuu lapsen iästä,  mutta esimerkiksi viisivuotiaalle noin. Fyysisesti estetään lyöminen niin monta kertaa kuin on tarpeen kunnes lapsi lopettaa. Mikä on sinun ehdotuksesi, housut alas ja vyöllä peballe?

Kerropa myös, miten estät potkimisen. Tai jos lapsi on 12 v. 

Holding on minusta ainut, jota voi tehdä. 

Ei kai kenelläkään ole velvollisuutta olla tekemissä lapsensa kanssa, kun tämä täyttää 18? Jotkut kertakaikkiaan ovat jo syntymästä asti niin häiriintyneitä, eikä se kasvatuksesta aina riipu. Näitä sosiopaatteja syntyy ihan tavallisiin ja turvallisiin ydinperheisiinkin. Tietysti helpointa on syyttää vanhempia, jotka ovat aivan loppuun palaneita psykiatriarumban jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ap on tehnyty viime päivinä monta saman tyyppistä aloitusta. Hänellä on hyvin kontrolloiva näkemys siitä, miten hänen lapsensa pitäisi elää ja olla yhteydessä häneen ja hän oikeutusta sille, että voisi ns. Katkaista Välit lapseensa kun tämä ns tuottaa pettymyksiä suhteessa siihen, mitä ap toivoisi. 

 

lapsen kannatal olisi varmaan tosiaan helpointa!että ap katkaisis välit. Ap:n omaa oloa se tuskin helpottaa, sillä ei se kontrollinhalu tuolla tavalla mihinkään häviä - hän päätyy sitten kuvittelemaan ja draamailemaan yksinänsä.

Olen tehnyt yhden aloituksen liittyen syrjäytyneeseen aikuiseen lapseen. Siitä on jo pari viikkoa. Vieläkin mietin, miten häneen pitäisi suhtautua. Toistaiseksi ollut häneen yhteydessä kerran kuukaudessa. Onko se liian usein? ap

Tämän välienkatkaisu psykoterapian äiti on lastenpsykiatri, narsisti Alice Miller, joka omaa lastaan kohtaan oli hirviö. Tässä ote IS artikkelista:

"Jo pieniin lapsiin kohdistettiin tuohon maailmanaikaan väkivaltaista kasvatusta. Miller ei vaatinut lapsilta anteeksiantoa vaan kehotti lapsia osoittamaan suuttumuksensa vanhemmilleen. Välit vanhempiin saa myös katkaista, sillä se on joskus elintärkeää ihmisen kehityksen kannalta, Miller kannusti kirjoissaan. Milleriä syytettiinkin aikoinaan vanhempien syyllistämisestä. Laajasta ymmärtämyksestään huolimatta Miller oli sallinut miehensä toistuvasti pahoinpitelevän poikaansa Martinia.



...

Kukaan lapsenpuolustaja Alice Millerin ihailijoista ei olisi voinut aavistaa, että Miller, joka kirjoissaan oli aina lapsen puolella ja korosti lapsuuden merkitystä syntymästä lähtien, hylkäsi oman poikansa.

Kun Miller ei onnistunut imettämään poikaansa Martinia, hän antoi pojan tädeilleen kasvatettavaksi. Kun sitten pikkusisko syntyi, neljävuotias Martin lähetettiin lastenkotiin. Vanhemmat eivät vierailleet siellä kertaakaan.

...

KUN MARTIN oli jo valmis psykologi ja toiminut terapeuttina seitsemän vuotta, Alice Miller vaati poikaansa valitsemaansa terapiaan. Kun Martin lopulta antoi periksi ja meni äitinsä vaatimalle terapeutille, Alice Miller hankki käsiinsä terapiaistunnoissa tallennetut nauhoitteet ja kuunteli ne itseoikeutetusti.



Martin Miller suunnitteli jo itsemurhaa, kun hän sai tietää totuuden äidistään.



...

Vanhuutensa päivät Alice Miller vietti Saint Rémy de Provencessa Ranskassa. Miller oli sairastunut parantumattomaan syöpään. Viimeisenä tekonaan äiti pyysi pojaltaan kuolinapua, ja kun poika ei pyyntöön suostunut, äiti tappoi itsensä."

  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.

Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava, kun isä sallii kaiken.

Hän ei nuorempana osallistunut juuri lainkaan pikkusisarusten (eri isä) kanssa olemiseen, ja hän on monta kertaa aiheut

Ja lisäksi tuo, että on hakenut kaikenmaailman diagnoosit. Todennäköisesti kysymyksessä siis aidosti neuroepätyypillinen lapsi, joka ei ole kelvannut omana itsenään. Käytöstä voi moittia, mutta kyllä se erilainenkin lapsi ansaitsee tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.

Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava, kun isä sallii kaiken.

Hän ei nuorempana osallistunut juuri lainkaan pikkusisarusten (eri is

Olen edelleen sitä mieltä, että valehtelevaa ja manipuloivaa lasta on vaikea rakastaa, vaikka kuinka olisi oma lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on tehnyty viime päivinä monta saman tyyppistä aloitusta. Hänellä on hyvin kontrolloiva näkemys siitä, miten hänen lapsensa pitäisi elää ja olla yhteydessä häneen ja hän oikeutusta sille, että voisi ns. Katkaista Välit lapseensa kun tämä ns tuottaa pettymyksiä suhteessa siihen, mitä ap toivoisi. 

 

lapsen kannatal olisi varmaan tosiaan helpointa!että ap katkaisis välit. Ap:n omaa oloa se tuskin helpottaa, sillä ei se kontrollinhalu tuolla tavalla mihinkään häviä - hän päätyy sitten kuvittelemaan ja draamailemaan yksinänsä.

 

Olen tehnyt yhden aloituksen liittyen syrjäytyneeseen aikuiseen lapseen. Siitä on jo pari viikkoa. Vieläkin mietin, miten häneen pitäisi suhtautua. Toistaiseksi ollut häneen yhteydessä kerran kuukaudessa. Onko se liian usein? ap

Kysytkö tosiaan ventovierailta ihmisiltä, miten usein olla yhteydessä lapseesi? Siis mitä ihmettä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on tehnyty viime päivinä monta saman tyyppistä aloitusta. Hänellä on hyvin kontrolloiva näkemys siitä, miten hänen lapsensa pitäisi elää ja olla yhteydessä häneen ja hän oikeutusta sille, että voisi ns. Katkaista Välit lapseensa kun tämä ns tuottaa pettymyksiä suhteessa siihen, mitä ap toivoisi. 

 

lapsen kannatal olisi varmaan tosiaan helpointa!että ap katkaisis välit. Ap:n omaa oloa se tuskin helpottaa, sillä ei se kontrollinhalu tuolla tavalla mihinkään häviä - hän päätyy sitten kuvittelemaan ja draamailemaan yksinänsä.

 

Olen tehnyt yhden aloituksen liittyen syrjäytyneeseen aikuiseen lapseen. Siitä on jo pari viikkoa. Vieläkin mietin, miten häneen pitäisi suhtautua. Toistaiseksi ollut häneen yhteydessä kerran kuukaudessa. Onko se liian usein? ap

Miksi en kysyisi? Te muut annatte lisäajatuksia. En ole niin fiksu, että keksisin kaikki näkökulmat yksin omassa päässäni. Yritän selvittää itselleni, kokeeko lapseni sen negatiivisena, jos lopetan yhteydenpidon häneen päin ja heitän vastuun hänelle. ap

Jos joku rakas aikuinen, vaikka se olisi oma lapsi, lopettaa yhteydenpidon ei ole oman mielenterveyden kannalta muuta vaihtoehtoa, kuin poistaa henkilö ajatuksistaan. Täällä kuitenkin joutuu elämään siihen asti, kunnes kuolema korjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.

Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava, kun isä sallii kaiken.

Hän ei nuorempana

Olen edelleen sitä mieltä, että valehtelevaa ja manipuloivaa lasta on vaikea rakastaa, vaikka kuinka olisi oma lapsi. 

Se varmaan riippuu ihan ihmisestä. Minä olen rakastanut valehtelevaa ja manipuoivaa ihmistä, vaikka hän ei ole lapseni. En kuitenkaan olisi ollut hänen kanssaan tekemisissä. Rakkaus ja näkeminen ovat kaksi eri asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.

Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava,

 

Se varmaan riippuu ihan ihmisestä. Minä olen rakastanut valehtelevaa ja manipuoivaa ihmistä, vaikka hän ei ole lapseni. En kuitenkaan olisi ollut hänen kanssaan tekemisissä. Rakkaus ja näkeminen ovat kaksi eri asiaa. 

minä taas en pysty rakastamaan ihmistä, joka on pettänyt luottamukseni. Se loukkaus on liian suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.

Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häi

minä taas en pysty rakastamaan ihmistä, joka on pettänyt luottamukseni. Se loukkaus on liian suuri.

Niin. Sinun rakkautesi on vastikkeellista tai ehdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Ap on tehnyty viime päivinä monta saman tyyppistä aloitusta. Hänellä on hyvin kontrolloiva näkemys siitä, miten hänen lapsensa pitäisi elää ja olla yhteydessä häneen ja hän oikeutusta sille, että voisi ns. Katkaista Välit lapseensa kun tämä ns tuottaa pettymyksiä suhteessa siihen, mitä ap toivoisi. 

 

lapsen kannatal olisi varmaan tosiaan helpointa!että ap katkaisis välit. Ap:n omaa oloa se tuskin helpottaa, sillä ei se kontrollinhalu tuolla tavalla mihinkään häviä - hän päätyy sitten kuvittelemaan ja draamailemaan yksinänsä.

btw, kun minä etsin tietoa, niin teen aina usean samantyyppisen aloituksen, jotta saan mahdollisimman paljon vastauksia. Ketjut pitää pitää lyhyinä, jotta ihmiset jaksavat lukea niihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.

Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorem

Niin. Sinun rakkautesi on vastikkeellista tai ehdollista. 

Jep, en ole Jeesus.

Vierailija kirjoitti:

Ovat hulluja. Miksi ne välit pitää katkaista? Eikö voi antaa vaan olla ilman mitään dramaattisia ratkaisuja?

Jos lapsi on huumeidenkäyttäjä joka varastaa kaiken, käyttää vanhempiaan vain hyväkseen, saa lapsen huumevelkojen takia puheluita jossa uhataan polttaa talo tai tappaa.