Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä vanhempia, jotka ovat katkaiseet välit lapsiinsa, tai eivät itse ole aktiivisia yhteydenottoon
07.10.2024 |
Aina täällä kuulee, kuinka joku on katkaissut välit vanhempaansa, mutta onko täällä ketään vanhempaa, joka on katkaissut välit lapseensa? Tai jos nyt ei ole katkaissut, niin on ainakin passiivinen yhteydenottoon lapseensa. Eli ei ota yhteyttä, vaan odottaa, että lapsi ottaa yhteyttä, tai ottaa yhteyttä vain tyyliin jouluna.
Miksi näin on? Kumpi osapuoli on halunnut etäisyyttä?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Missä sanotaan että pitää olla aktiivinen? Kuka saa aktiivisuudesta pyhyyspisteitä ja kenen mielissä? En ole aktiivinen yhteydenpitäjä ja tämä pätee lapsiini, eksiini, vanhempiini, sisaruksiini, ystäviini, kaikkeen. En myöskään kieltydy tapaamisista. En roiku enkä riipu.
No yleensä ihmiset kokee aktiivisuuden hyvänä ja passiivisuuden hylkäämisenä tai välinpitämättömyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin mikä on mennyt vanhempien elämässä vinksalleen, jos ei rakasta omaa lastaan. Yhteydenpidon rajoittamisen ymmärtää, jos lapsi on kirjaimellisesti vaarallinen.
Se, että hänestä ei tullut menestyvää, työssäkäyvää tai käyttäydy kuten mamma toivoo, ei kuitenkaan ole syitä ryhtyä jääkalikaksi omaa lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietin mikä on mennyt vanhempien elämässä vinksalleen, jos ei rakasta omaa lastaan. Yhteydenpidon rajoittamisen ymmärtää, jos lapsi on kirjaimellisesti vaarallinen.
Se, että hänestä ei tullut menestyvää, työssäkäyvää tai käyttäydy kuten mamma toivoo, ei kuitenkaan ole syitä ryhtyä jääkalikaksi omaa lasta kohtaan.
Rakastaminen on kortilla, kun toinen ihminen valehtelee, manipuloi tai hyväksikäyttää. Oli oma lapsi tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.
Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava, kun isä sallii kaiken.
Hän ei nuorempana osallistunut juuri lainkaan pikkusisarusten (eri isä) kanssa olemiseen, ja hän on monta kertaa aiheuttanut pettymyksiä sisaruksilleen, jotka häntä jos
Tuntuu vähän siltä, että sysäät kaiken tyttären/ex-miehesi syyksi, mutta missä sinun vastuu?
Minulla on myös sympatiat tuon yhden vastaajan lapsen puolella.
Ei ole helppoa olla perheessä ainoa, jolla ei ole sama isä. Ehkä teini-ikäinen ei ole halunnut olla mukana sisarusten kanssa, kun on kokenut olevansa ulkopuolinen? Liian erilainen? Ehkä hänelle on annettu liikaa valinnanvaraa päättää itse, ja teinihän päättää ja mielellään vetäytyy pois. Ei teini ole aikuinen, ei kenelläkään teini-ikäisellä ole kehittyneitä aivoja vielä eikä samanlaista kykyä nähdä päätöstensä seuraukset kuin aikuisella on.
Varsinkin se esikoinen, jonka toinen vanhempi on joku muu, ansaitsee saada rakkautta ja tukea. Ansaitsee omaa tilaa ja ansaitsee tulla vaadituksi perheen tekemisiin. Olen nähnyt niin monta kertaa jo työni kautta sen mitä käy, kun teinin vastustelu ja kapinointi otetaan todesta ja tämän annetaan jättäytyä syrjään koska "sitä se haluaa ja se on niin hankala luonnekin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän etäisyyttä. Lapsi kun ilmiselvästi ei ole kiinnostunut seurastani. Hän saa itse ottaa yhteyttä, jos haluaa.
Sama täällä! En ole tavannut toista lastani yli kolmeen vuoteen. Ei ole kysellyt kuulumisiani.
Mikset sinä kysy lapsen kuulumisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin mikä on mennyt vanhempien elämässä vinksalleen, jos ei rakasta omaa lastaan. Yhteydenpidon rajoittamisen ymmärtää, jos lapsi on kirjaimellisesti vaarallinen.
Se, että hänestä ei tullut menestyvää, työssäkäyvää tai käyttäydy kuten mamma toivoo, ei kuitenkaan ole syitä ryhtyä jääkalikaksi omaa lasta kohtaan.
Rakastaminen on kortilla, kun toinen ihminen valehtelee, manipuloi tai hyväksikäyttää. Oli oma lapsi tai ei.
Se on helppo huudella viisauksia, jos ei ole kokenut elämää häiriintyneen lapsen kanssa. Ei ole oikein muita lapsia kohtaan, jos yksi vie energiasta 99%, ja silti meininki on yhtä haistattelua ja täyttä välinpitämättömyyttä perheen säännöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä sanotaan että pitää olla aktiivinen? Kuka saa aktiivisuudesta pyhyyspisteitä ja kenen mielissä? En ole aktiivinen yhteydenpitäjä ja tämä pätee lapsiini, eksiini, vanhempiini, sisaruksiini, ystäviini, kaikkeen. En myöskään kieltydy tapaamisista. En roiku enkä riipu.
No yleensä ihmiset kokee aktiivisuuden hyvänä ja passiivisuuden hylkäämisenä tai välinpitämättömyytenä.
Minulla ei ole ahdistuksia sen suhteen mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Ahdistaisi vain pitää yhteyttä vain koska koetaan että yhteydenpito on hyvä. Se on kulttuuria ja makuasia, eli suhteellista ei mitään absoluuttista hyvyyttä.
Ap on tehnyty viime päivinä monta saman tyyppistä aloitusta. Hänellä on hyvin kontrolloiva näkemys siitä, miten hänen lapsensa pitäisi elää ja olla yhteydessä häneen ja hän oikeutusta sille, että voisi ns. Katkaista Välit lapseensa kun tämä ns tuottaa pettymyksiä suhteessa siihen, mitä ap toivoisi.
lapsen kannatal olisi varmaan tosiaan helpointa!että ap katkaisis välit. Ap:n omaa oloa se tuskin helpottaa, sillä ei se kontrollinhalu tuolla tavalla mihinkään häviä - hän päätyy sitten kuvittelemaan ja draamailemaan yksinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin mikä on mennyt vanhempien elämässä vinksalleen, jos ei rakasta omaa lastaan. Yhteydenpidon rajoittamisen ymmärtää, jos lapsi on kirjaimellisesti vaarallinen.
Se, että hänestä ei tullut menestyvää, työssäkäyvää tai käyttäydy kuten mamma toivoo, ei kuitenkaan ole syitä ryhtyä jääkalikaksi omaa lasta kohtaan.
Rakastaminen on kortilla, kun toinen ihminen valehtelee, manipuloi tai hyväksikäyttää. Oli oma lapsi tai ei.
Se on helppo huudella viisauksia, jos ei ole kokenut elämää häiriintyneen lapsen kanssa. Ei ole oikein muita lapsia kohtaan, jos yksi vie energiasta 99%, ja silti meininki on yhtä haistattelua ja täyttä välinpitämättömyyttä perheen säännöistä.
Ymmärrän. Tästä tulee mieleen eräs toinen ketju, jossa keskusteltiin, mitä pitää tehdä, jos lapsi tulee potkien ja lyöden päälle. Ymmärtämättömin kommentti oli sellainen, että painetaan käsi alas ja sanotaan, ettei saa lyödä. Anteeksi mitä? Toinen tulee päälle raivolla ja sitten muka rauhoitetaan lapsi sanomalla, ettei lyödä?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös sympatiat tuon yhden vastaajan lapsen puolella.
Ei ole helppoa olla perheessä ainoa, jolla ei ole sama isä. Ehkä teini-ikäinen ei ole halunnut olla mukana sisarusten kanssa, kun on kokenut olevansa ulkopuolinen? Liian erilainen? Ehkä hänelle on annettu liikaa valinnanvaraa päättää itse, ja teinihän päättää ja mielellään vetäytyy pois. Ei teini ole aikuinen, ei kenelläkään teini-ikäisellä ole kehittyneitä aivoja vielä eikä samanlaista kykyä nähdä päätöstensä seuraukset kuin aikuisella on.
Varsinkin se esikoinen, jonka toinen vanhempi on joku muu, ansaitsee saada rakkautta ja tukea. Ansaitsee omaa tilaa ja ansaitsee tulla vaadituksi perheen tekemisiin. Olen nähnyt niin monta kertaa jo työni kautta sen mitä käy, kun teinin vastustelu ja kapinointi otetaan todesta ja tämän annetaan jättäytyä syrjään koska "sitä se haluaa ja se on niin hankala luonnekin".
 
Hienosti oletat asioita tietämättä, miten paljon toista on yritetty tukea ja auttaa. Kun asiaa on yritetty selvittää jopa lastensuojelun, perheterapian ja yksityisten psykologien kautta, eikä mikään auta, niin on pakko tehdä ratkaisuja jotta muu perhe ei vajoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni esikoinen on narkkari. Ottaa yhteyttä vain, kun tarvitsee rahaa. Uhkailuja riittää, jos et anna rahaa, ne tappaa mut.
Vaihtoi työpaikkaa ja osoitetta, tyttären tiedoissa on äidin tiedot, nutta lukee ei saaantaa tyttärelle.
Rankkaa. Ainoa hyvä hänen elämässään on huumeet, ihan turha kenenkään pitää yhteyttä. En tiedä milloin tulee viimeinen puhelu
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.
Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava, kun isä sallii kaiken.
Hän ei nuorempana osallistunut juuri lainkaan pikkusisarusten (eri isä) kanssa olemiseen, ja hän on monta kertaa aiheuttanut pettymyksiä sisaruksilleen, jotka häntä jos
Kuulostat hirveälle äidille. Ihan itse valitsit lastesi isät, siis ne molemmat. Eikä se ole esikoisen syytä. Ja mikä ihmeen lapsenvahti hänen olisi pitänyt olla uuden liiton lapsillesi. Oikea tosielämän tuhkimo satu, paitsi tässä ilkeä äiti ei ole äitipuoli 😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen lapseni isä on mieletään sairas ja täysin itsekeskeinen, ja koen että tyttö on perinyt ja omaksunut osan tästä luonteenpirteestä.
Hänen maailmaan ei mahdu mitään muuta kuin hän ja hänen tarpeensa, ja valehtelee häpeilemättä tai jättää oleellisia asioita sanomatta. Ei suorittanut kouluja kunnolla loppuun, ja elelee sosiaalituilla vailla pientäkään häpeää. Kehtaa kyllä vaatia rahaa ulkomaan matkaan, mutta töitä ei hae. On hakenut kaikenmaailman diagnoosit, joihin vetoaa kun ei halua tehdä jotain. Aikaa ja energiaa riittää tietokonepelien kanssa ähräämiseen kyllä. Kun tätä tietokoneella tai puhelimella pelaamista nuorempana rajoitin, niin itkupotkuraivareiden kanssa häivyttiin isän luo pelaamaan. Mahdoton kasvatettava, kun isä sallii kaiken.
Hän ei nuorempana osallistunut juuri lainkaan pikkusisarusten (eri isä) kanssa olemiseen, ja hän on monta kertaa aiheut
Ilmeisesti äiti ei vastannut kyseisen lapsen kasvatuksesta lainkaan, kun kaikki on isän ja lapsen vika. Lapsi saa jopa äidiltä kiukuttelut siitä, ettei lähtenyt (kuka eroperheen lapsi edes lähtisi?) uuden isäpuolen ja äidin uusperheleikkiin.
Jos omalla lapsellani olisi diagnooseja, lähtisin mukaan lääkärin vastaanotolle, etsisin tietoa apukeinoista terapiasta, ihan kaikesta.
En kohtelisi lasta kuin pois heitettävää homeista rättiä, joka pilaa hienot kulissit. Vaikka mitä riitoja ja välirikkoja olisi, oma lapsi on kaikki kaikessa ja hänestä kantaa huolta. Riippumatta siitä, vastaako hän kunnollisen kansalaisen standardeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin mikä on mennyt vanhempien elämässä vinksalleen, jos ei rakasta omaa lastaan. Yhteydenpidon rajoittamisen ymmärtää, jos lapsi on kirjaimellisesti vaarallinen.
Se, että hänestä ei tullut menestyvää, työssäkäyvää tai käyttäydy kuten mamma toivoo, ei kuitenkaan ole syitä ryhtyä jääkalikaksi omaa lasta kohtaan.
Rakastaminen on kortilla, kun toinen ihminen valehtelee, manipuloi tai hyväksikäyttää. Oli oma lapsi tai ei.
Ihan itsekseen ilmeisesti kasvatti itsestään sellaisen. Missä vanhemmat? Uusia perheitä perustamassa, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin mikä on mennyt vanhempien elämässä vinksalleen, jos ei rakasta omaa lastaan. Yhteydenpidon rajoittamisen ymmärtää, jos lapsi on kirjaimellisesti vaarallinen.
Se, että hänestä ei tullut menestyvää, työssäkäyvää tai käyttäydy kuten mamma toivoo, ei kuitenkaan ole syitä ryhtyä jääkalikaksi omaa lasta kohtaan.
Rakastaminen on kortilla, kun toinen ihminen valehtelee, manipuloi tai hyväksikäyttää. Oli oma lapsi tai ei.
Ihan itsekseen ilmeisesti kasvatti itsestään sellaisen. Missä vanhemmat? Uusia perheitä perustamassa, tietenkin.
Kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota. Ota siis sädekehä pois päästäsi.
Haluaisiko joku viisastelija kertoa, miten vaaditaan tällainen esikoinen osallistumaan perheeseen, jos esikoinen sylkee vauvan päälle ja jää kiinni siitä, että yrittää ujuttaa omia mielialalääkkeitä jauhettuna vauvan soseeseen? Ihan tavallista murrosikäisen oireilua, eikö totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin mikä on mennyt vanhempien elämässä vinksalleen, jos ei rakasta omaa lastaan. Yhteydenpidon rajoittamisen ymmärtää, jos lapsi on kirjaimellisesti vaarallinen.
Se, että hänestä ei tullut menestyvää, työssäkäyvää tai käyttäydy kuten mamma toivoo, ei kuitenkaan ole syitä ryhtyä jääkalikaksi omaa lasta kohtaan.
Rakastaminen on kortilla, kun toinen ihminen valehtelee, manipuloi tai hyväksikäyttää. Oli oma lapsi tai ei.
Se on helppo huudella viisauksia, jos ei ole kokenut elämää häiriintyneen lapsen kanssa. Ei ole oikein muita lapsia kohtaan, jos yksi vie energiasta 99%, ja silti meininki on yhtä haistattelua ja täyttä välinpitämättömyyttä perheen säännöistä.
Luetun ymmärtäminen. Kukaan täällä ei ole kertonut lapsen olevan väkivaltainen. Miksi sekoitat asioita? Täällä lapset on vaan pettymyksiä vanhemmilleen, joten heihin katkotaan välit, kuten niin muodikasta on.
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän etäisyyttä. Lapsi kun ilmiselvästi ei ole kiinnostunut seurastani. Hän saa itse ottaa yhteyttä, jos haluaa.
Kun hän asui vielä luonasi, juttelitteko/ olitteko läheisiä? Miten muutos etäisyyden pitämiseen tapahtui?
Alue: Aihe vapaa
Koskee myös vanhempia. Millainen äiti kutsuu lastaan riivaajaksi? Ja ne uuden liiton lapset on täydellisiä kullannuppuja. Normaali äidinrakkaus ei rajaudu vain helppoihin lapsiin.