Lue keskustelun säännöt.
Se joka väittää että iän myötä omasta ulkonäöstä murehtiminen vähenee
07.10.2024 |
Ei tiedä kyllä mistään mitään.
Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän ällöttää, kun sen peruskauhean ulkonäön lisäksi tulee vanhenemisen aiheuttamat kauheat muutokset.
Kommentit (53)
Nyt olisi hyvä aika luopua noin pinnallisesta ajattelusta. Luulisi, että "peruskauheana" olisit sen hoksannut tehdä jo paljon aiemmin ja laittaa energiasi johonkin kehittävämpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on haluaa olla kaunis ja ikuisesti sängyssä kuin hieman harmaantunut ja aktiivinen?
Jäikö nuoruus elämättä ja heräsit liian myöhään.
Ei voi vähentyä, ku ei koskaan oo murehtinu 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän toki ärsyttää, kun ei ole finneistäkään kunnolla päässyt eroon kun rypyt jo saapuvat naamaan, ja kun oma äiti katsoo vastaan peilistä vaikka henkisesti tunnet olevasi nippa nappa täysi-ikäinen.
Silti enemmän kirpaisevat kivut ja säryt kuin ulkoinen rapistuminen. Mitä väliä kaksikymppisen naamalla jos et pysty liikkumaan kunnolla?
Jotkut murehtii turhanpäiväisiä asioita koko ikänsä ja jotkut ei koskaan. Koita relata kun et asialle mitään voi ellet käytä kirurgiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin murehdin vähemmän ulkonäköäni. Murehdin enemmän kipeää lonkkaani ja kävelykyvyn menetystä. Murheensa kullakin.
Itse olen siihenkin tottunut ja sopeutunut.
Menkää Lappiin vaeltamaan, unohtuu kaikki hölynpöly!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ruma tyttö nuorena, enkä vanhemmiten ole kaunistunut joten rypyt ja pigmenttiläiskät ei tunnu missään. Ehkä kaunottaret kärsivät rupsahtamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Menkää Lappiin vaeltamaan, unohtuu kaikki hölynpöly!
Tämä, eikä tarvitse vaeltaakaan vaan vain olla, nauttia luonnon kauneudesta ja rauhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää Lappiin vaeltamaan, unohtuu kaikki hölynpöly!
Ei pysty. Sairaus estää liikkumisen.
Btw. Itselleni se sairaus sai sen aikaan ettei enää jaksa,miettiä miltä näyttää.
Jossain vaiheessa ulkonäköä tärkeämmäksi nousee terveys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mua miehenäkin korpeaa. Koskaan en ajatellut olevani komea mutta aikani olin. Nyt etukameran tulos on kamalaa katseltavaa. Ikäkriisiäkin on ja pitäs hieman laihtua ja parantaa elintapojaan. Kyllä se vaan tuntuu kun enää kukaan ei vilkuile.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin murehdin vähemmän ulkonäköäni. Murehdin enemmän kipeää lonkkaani ja kävelykyvyn menetystä. Murheensa kullakin.
Lonkan voi korjata yleensä leikkauksella. Itselläkin tekonivel, mutta murehdin kyllä ulkonäön huononemista. Vaikeampi löytää puolisoakin kun ulkonäkö rapistuu.
Olen 70 v, yhtään ei inhota katsoa itseäni peilistä. Tein töitä 42 v, kun pääsin eläkkeelle lopetin meikkaamisen, ei voisi vähempää kiinnostaa mitä muut ajattelee. Miehet kehuu kauniiksi, sitäkään en tarvitsisi.
Tiedän että minulla väheni. Tajusin että tältä minä nyt näytän ja se siitä.
Ap:ta ei ole liialla älyllä siunattu. Tuohan on täysin henkilökohtainen asia!
Ymmärrän kyllä, että ikääntyminen on kova paikka, jos ei mitään muuta osaa kuin olla kaunis. Kaikkihan me ainakin yhden tuollaisen tunnemme. Hän on se kylän/lähiön/työpaikan kiertopalkinto.
Mä olen ihan sinut vanhenemisen ja kuolemankin kanssa. Ikinä en ole identiteettiäni peilikuvani varaan rakentanut, vaikka olisin kuulemma voinut.
N 59
Jotkut ihmiset kehittyvät henkisesti vanhetessaan ja ymmärtävät että ulkonäkö ja kauneus on katoavaista ja muut asiat ovat paljon tärkeämpiä. Jotkut taas eivät kehity henkisesti edes vanhetessaan. Vähän käy heitä sääliksi.
Minä ainakin murehdin vähemmän ulkonäköäni. Murehdin enemmän kipeää lonkkaani ja kävelykyvyn menetystä. Murheensa kullakin.